Linuxin, siis pelkän käyttöjärjestelmän virittely on niin aikaa vievää puuhaa, ettei muuhun jää Linux-leikkijöiltä enää aikaa.
Ei kai virittely, tai yleensäkään käyttöjärjestelmän toimintakuntoon laittaminen ole tietokoneen käyttäjän päätehtävä.
Ei kai virittely, tai yleensäkään käyttöjärjestelmän toimintakuntoon laittaminen ole tietokoneen käyttäjän päätehtävä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
winblowsia ei tarvitse virittää??
mites ajattelit ne reiät korjata siinäkään???
ei nekään itsestään tulekoneelle ja asennu sinne tuosta vain...ensin odottelemme latautumista...hyväksymme asennuksen...taas odottelemme...taas hyväksymme....odotetaan...hyväksytään udelleen käynnistys....rebootataan ja sit toivotaan et ei tullut lisää reikiä!?!?!?
niin eikö tämä sit ole SÄÄTÄMISTÄ??
En nyt voi sanoa, että Mandrake 9:n asennus olisi vienyt aikaa. Itse asiassa vähemmän kuin Win2K. Virittelyä ei ole tarvinnut asennuksen jälkeen kertaakaan. Sen sijaan työkonetta (W2K) joutuu virittämään vähän väliä, defraggaus ja scandiskaus, pagefilen defraggaus, muistin defraggaus, pätsäys...
Silloin tällöin mulla Opera crashaa, mutta käyttis ei ole kaatunut sen vuoksi kertaakaan.
Kokeile niin tiedät.
>> Linuxin, siis pelkän käyttöjärjestelmän virittely on niin aikaa vievää puuhaa, ettei muuhun jää Linux-leikkijöiltä enää aikaa. > Ei kai virittely, tai yleensäkään käyttöjärjestelmän toimintakuntoon laittaminen ole tietokoneen käyttäjän päätehtävä.
Panin kuukausi sitten 1,5 vuotta palvelleen suseni hyllylle muiden muistojen joukkoon. Alkaa olla aika monta Win 95:tä XP:en ja RH 5.4:stä ylöspäin.
Dosseista ja Basiceista puhumattakaan.
Asensin sitten uudemman SuSE 8.1:n.
Aikaa meni runsaat puoli tuntia levyn asemaan laitosta ja vain yksi linkki piti muuttaa, kun CD-poltin mokoma oli ottanut CD-ROM:inkin paikan itselleen ja piti muuttaa sen polku, että se toimisi.
Asensin myöhemmin kyllä pari kolme lisäohjelmaakin ja suurin aika kului niiden netistä lataamiseen puolen megan yhteydellä.
Nettiinkin meni ilman konffailuja tai minkäänlaiseten verkkotietojen antamista.
Oikeastaan vaarallisen helpposti.
Edellinenkään versio ei vaatinut mitään konffailuja asennuksen jälkeen koko puolitoistavuotisen ikänsä aikana, joitakin ohjelmapäivityksiä lukuunottamatta.
Windowsissa taas tuli usein asennettua 10 ohjelmaa päivässä, joista sitten poistettiin 9 ja se kymmenes viikon kuluttua.
Siinä sitä konffailua oli.
Ysivitosessa verkkokorttikin asentui yleensä vasta kymmenennellä yrityksellä ja uudelleen asennuksen jälkeen piti ajaa lisäksi 7-8 muuta CD-levyä ja diskettiä ohjaimia. Päivitykset päälle.