ULKORUOKINNASSA
Näin koitti se lauantai 19.8. josta Manta oli jo kauan kuolannut. Monet kotiin kannetut mainokset kertovat, että tänään on ne KONTU FESTARIT tuolla Kontulan Kelkkapuistossa alkaen kello 12.00
Jo aamukahvipöydässä Manta ilmoitti, tänään en laita ruokaa, me olemme ulkoruokinnassa. Sinäkin lähdet sinne festareille, siellä tarjotaan monenlaista hyvää pöperöä, että sinunkin nälkä siellä lähtee.
Myönnän, että en todellakaan ole mikään musikaalinen festarisielu, mutta nyt, perherauhan turvaamiseksi päätin lähteä mukaan, olihan siellä, musiikin lisäksi muutakin ohjelmaa.
Näin vähän jälkeen puolen päivän kaksi vanhaa köpötteli Kelkkamäen rinteitä, ja uskokaa tai älkää, meille kummallekin tuli mieleen se lounas täällä luonnon helmassa.
Manta, tuo ikuinen matkakumppanini oli ihastunut nuorempana, kun kiertelimme kaikki maailman takapihat, eksoottisiin Kaukoidän ruokiin. Mausteina piti olla Harisaa, Pepperonia , Siliä ja kaikkea niin, että kipinät suusta sinkoilivat. Täällä Mantan hurmio täyttyi kun löytyi kauppias jolle Afrikan kärventävä aurinko oli tarjonnut luonnollisen kahvinruskean ihon. Selvästi maahanmuuttaja. Maahanmuuttajan tarjoama Herkkulautanenkin oli eksoottista, Mantaa miellyttävää. Runsaasti kamelin lihaa, riisiä juureksia, pepperoneja ja ties mitä.
Itse olin, perinnäiseen tapaani, vaatimattomampi. Ostin viereiseltä myyjältä runsaan annoksen voissa paistettuja Kuusamon muikkuja. Ilman pöytävarausta saimme onnistuneen pöydän varjon alla. Voi je, - että maistui hyvälle.
Neljäntoista kieppeillä alkoi ohjelmat. Notkean Rotan esitys oli ihan hyvä, notkeus oli käsittämätöntä, ulkonäkö ei ollut rotan, vaan sievääkin sievempi nainen.
Parhaana pidin breakdance-tapahtuman Scandinavian osakilpailua. Kilpailu käytiin menetelmällä, tanssin jälkeen huonommat ulos. Lopuksi jäi jäljelle venäläinen ja suomalainen nuori mies. Voitto tuli kotiin, ihaillen katselin sitä taituruutta jota pojat esittivät. Kilpailun tuomaristo oli kansainvälistä: Italiasta, UK:sta, Ruotsista ja Suomesta, yksi kustakin.
Seuraavana alkoi mitä moninaisempi musiikkitarjonta. Katselin ensimmäisen The Hel-Gators feat esityksen. Solistin suosio näytti olevan vankkumaton nuorten naisten piirissä. Heti ensi ”värssyn” jälkeen lensi näyttämölle parit pikku-nimettömät, vastalahjana heittäjä sai hikisen T-paidan. Auttamattomasti tuli mieleeni, ollaanko tässä palaamassa muinaissuomalaisten vaihtotalouteen.
Minulle koko musiikin tarpeeni kirjo täyttyi, ja ilmoitin Mantalle lähteväni kotiin. Jätin kuitenkin auton Mantalle, jos tuo nainen väsyy liikaa, niin eipähän tarvitse taksia ottaa.
Kotona hieman hämmästyin kun Rouva kolisteli kuuden kieppeillä kotiin. Ihmettelin syytä, - sanoi, ”siellä ol niin pitkä jono vessaan, että piätin tulla käymään kotona”. Kysyin menettekö te takaisin vielä? Totta kai, siellähän esiintyy REMU & HURRIGANES, enkä ole Remua nähnyt livenä koskaan.
Remun nähtyään nainen palasi kotiin.
Iltauutisia katsellessamme nainen alkoi valittaa: ”mitenkähä miulla nii ouvosti kiertää tuolla mahassa” .Sanoin hänelle, että pitäisi vähän katsoa mitä suuhunsa panee, muuten voi saada vikkelän vatsan, - ulkoruokinnassakin. Ei vastannut mitään, taisi vähän suutahtaa, koska vessan ovi kolahti tavallista äänekkäämmin.
Nukkuessa huomasin, että iltayöstä, Mantan puolella petiä, oli jonkunlaista liikennettä.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana, mutta Nestorille melko kivuliaana. Edellisen päivän tavallista runsaampi muikkuannos oli herättänyt henkiin aiemmin Kiinan matkalla hankitun kihdin. Kahvipöytään ”länkätessäni” sanoin Mantalle
piru kun on kipeä tuo vasemman jalan ukkovarvas, Manta sai tilaisuuden huomauttaa: ”pitäisi vähän katsoa mitä suuhunsa panee, varoitinhan minä jo sinua”.
Hyvä, - perheen normaali huumorintaju oli palannut.
Näin koitti se lauantai 19.8. josta Manta oli jo kauan kuolannut. Monet kotiin kannetut mainokset kertovat, että tänään on ne KONTU FESTARIT tuolla Kontulan Kelkkapuistossa alkaen kello 12.00
Jo aamukahvipöydässä Manta ilmoitti, tänään en laita ruokaa, me olemme ulkoruokinnassa. Sinäkin lähdet sinne festareille, siellä tarjotaan monenlaista hyvää pöperöä, että sinunkin nälkä siellä lähtee.
Myönnän, että en todellakaan ole mikään musikaalinen festarisielu, mutta nyt, perherauhan turvaamiseksi päätin lähteä mukaan, olihan siellä, musiikin lisäksi muutakin ohjelmaa.
Näin vähän jälkeen puolen päivän kaksi vanhaa köpötteli Kelkkamäen rinteitä, ja uskokaa tai älkää, meille kummallekin tuli mieleen se lounas täällä luonnon helmassa.
Manta, tuo ikuinen matkakumppanini oli ihastunut nuorempana, kun kiertelimme kaikki maailman takapihat, eksoottisiin Kaukoidän ruokiin. Mausteina piti olla Harisaa, Pepperonia , Siliä ja kaikkea niin, että kipinät suusta sinkoilivat. Täällä Mantan hurmio täyttyi kun löytyi kauppias jolle Afrikan kärventävä aurinko oli tarjonnut luonnollisen kahvinruskean ihon. Selvästi maahanmuuttaja. Maahanmuuttajan tarjoama Herkkulautanenkin oli eksoottista, Mantaa miellyttävää. Runsaasti kamelin lihaa, riisiä juureksia, pepperoneja ja ties mitä.
Itse olin, perinnäiseen tapaani, vaatimattomampi. Ostin viereiseltä myyjältä runsaan annoksen voissa paistettuja Kuusamon muikkuja. Ilman pöytävarausta saimme onnistuneen pöydän varjon alla. Voi je, - että maistui hyvälle.
Neljäntoista kieppeillä alkoi ohjelmat. Notkean Rotan esitys oli ihan hyvä, notkeus oli käsittämätöntä, ulkonäkö ei ollut rotan, vaan sievääkin sievempi nainen.
Parhaana pidin breakdance-tapahtuman Scandinavian osakilpailua. Kilpailu käytiin menetelmällä, tanssin jälkeen huonommat ulos. Lopuksi jäi jäljelle venäläinen ja suomalainen nuori mies. Voitto tuli kotiin, ihaillen katselin sitä taituruutta jota pojat esittivät. Kilpailun tuomaristo oli kansainvälistä: Italiasta, UK:sta, Ruotsista ja Suomesta, yksi kustakin.
Seuraavana alkoi mitä moninaisempi musiikkitarjonta. Katselin ensimmäisen The Hel-Gators feat esityksen. Solistin suosio näytti olevan vankkumaton nuorten naisten piirissä. Heti ensi ”värssyn” jälkeen lensi näyttämölle parit pikku-nimettömät, vastalahjana heittäjä sai hikisen T-paidan. Auttamattomasti tuli mieleeni, ollaanko tässä palaamassa muinaissuomalaisten vaihtotalouteen.
Minulle koko musiikin tarpeeni kirjo täyttyi, ja ilmoitin Mantalle lähteväni kotiin. Jätin kuitenkin auton Mantalle, jos tuo nainen väsyy liikaa, niin eipähän tarvitse taksia ottaa.
Kotona hieman hämmästyin kun Rouva kolisteli kuuden kieppeillä kotiin. Ihmettelin syytä, - sanoi, ”siellä ol niin pitkä jono vessaan, että piätin tulla käymään kotona”. Kysyin menettekö te takaisin vielä? Totta kai, siellähän esiintyy REMU & HURRIGANES, enkä ole Remua nähnyt livenä koskaan.
Remun nähtyään nainen palasi kotiin.
Iltauutisia katsellessamme nainen alkoi valittaa: ”mitenkähä miulla nii ouvosti kiertää tuolla mahassa” .Sanoin hänelle, että pitäisi vähän katsoa mitä suuhunsa panee, muuten voi saada vikkelän vatsan, - ulkoruokinnassakin. Ei vastannut mitään, taisi vähän suutahtaa, koska vessan ovi kolahti tavallista äänekkäämmin.
Nukkuessa huomasin, että iltayöstä, Mantan puolella petiä, oli jonkunlaista liikennettä.
Sunnuntaiaamu valkeni aurinkoisena ja kirkkaana, mutta Nestorille melko kivuliaana. Edellisen päivän tavallista runsaampi muikkuannos oli herättänyt henkiin aiemmin Kiinan matkalla hankitun kihdin. Kahvipöytään ”länkätessäni” sanoin Mantalle
piru kun on kipeä tuo vasemman jalan ukkovarvas, Manta sai tilaisuuden huomauttaa: ”pitäisi vähän katsoa mitä suuhunsa panee, varoitinhan minä jo sinua”.
Hyvä, - perheen normaali huumorintaju oli palannut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oha teillä Mantan kanssa kivvoo,katteeks käyp;))
saatiinhan me sitä mukavaa kerrontaa ,taas.
Ja olen niinkuin tuntisinkin jostain yhteydestä kertojan . Pakinoita varmaankin laittaa johonkin paikallislehteenkin --en nyt sano nimeä --mutta voin olla oikeessakin!
Ja taas pyydän jos sais lisää --Mantalle myös terveisiä!
Ja mukavaa syyskesää T: ullamirjami.
Ullamirjamille. Arvailussasi olet aivan oikeassa. Olemmehan tuttuja jo monen vuoden takaa, näissä kirjoitteluasioissa. Aikanani tuotin jatkosarjaa matkailusta, jossa Mantan kanssa kiertelimme harvinaisempia maita. Manta oli silloin Manta, kuten nykyisinkin, itse käytin nikkiä "Akseli". Nuo mainitsemasi lehtijutut kirjoitin ja kirjoitan omalla siviilinimelläni,paitsi poliittiset pakinat, niiden kirjoittaja yleensä tuomitaan ammuttavaksi.
Noiden aiempien kirjoitteluforumien "kuoltua" en ole löytänyt omaa paikkaani täältä netistä.Yritin täällä Suomi24 sivuilla "luoda" muutaman viikon sarjaa Meksikosta ja sen historiasta. Aihe poistui kun ehdin lähettää ensimmäisen ("kuivimman") esittely tekstin.
Ullamirjami, sen meidän MSN:ssä toimineen kirjoittelukerhon "amerikan isi" katsoi tarpeelliseksi siirtää Word Group nimikkeen alle.
Sinne siirtyivät myöskin jäsenluettelot, käy katsomassa, sinne siirrettiin yli kolmekymmentä minun matkakuvaani fotoa Kiinasta.
Kirjoitellaan Vanha Nestori
Lähdettekös Taiteiden yöhön ?
Saatampahan liikkuakin siellä.
Ps. Saitpahan selville mitä halusitkin, olen helsinkiläinen :-)
http://www.keskustelu.us/
Kiitos hauskasta ja lämpimästä jutustasi...lisää