Siitä nyt vain ei kerta kaikkiaan ole mitään hyötyä. Ei päihteistä kuntoudu, jos ei ole omaa tahtoa kuntoutumiseen.
Pakkohoitoa ei päihdeasioissa
voi suositella kenellekään.
18563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
kotikutoinen psykologi, psykiatri
taas "vauhdissa"?
mielipide. Voit heidät haukkua niin kotikutoiseksi kuin ikinä mielesi tekee.
sekä muutakin "lisävalaistusta"
näinkin tärkeästä asiasta koskien
päihderiippuvaisten ihmisten elämää ja tulevaisuutta.
jankata! Laita nyt vaikka hakukoneeseen sana AA, niin eiköhän jotain ala löytyä. Jos et löydä riittävästi, niin kokeile sanoja 'alkoholismi', 'päihderiippuvuus'. Koeta itse keksiä lisää.
"eväät"
asiantuntevuuden ja varman tiedon suhteen.
Mikä oli tarkoituksesi tai päämääräsi kirjoittaa huostaanotettujen lasten vanhempien palstalle niinkin vakavasta asiasta
ettei päihderiippuvaisella ole toivoa paremmasta elämäntilanteesta,
esimerkiksi pakkohoidossakaan,
jos ei ole omaa tahtoa.
Edelleen peräänkuulutan, kun noin varmana tietona ja faktana sitä pidät,
että onko omakohtaista kokemusta?
Vai oletko . . . . . . . . ,
joiden motiivit kirjoitella tänne palstalle
ovat milloin mitäkin lyttyyn lyömistä
ja ihmisten muutenkin hädänalaisten perhetilanteiden ilkkumista?
et itse osaa edes nettiä käyttää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike
"AA:n jäsenyydelle ei ole mitään muita vaatimuksia, kuin halu lopettaa alkoholin juominen. Tällä periaatteella on AA:ssa haluttu varmistaa se, että kuka tahansa, yhteiskunnallisesta asemastaan, sukupuolesta, iästä tai uskontokunnasta riippumatta voi hakea apua alkoholiongelmaansa AA:sta. AA ei varsinaisesti pidä mitään jäsenluetteloa jäsenistöstään, mutta raitistuneet alkoholistit, jotka käyvät säännöllisesti AA:n kokouksissa kutsuvat itseään AA:n jäseniksi tai AA-laisiksi."
Kansanterveyslaitoksen sivuilta löytyy seuraavaa. Lue tarkkaan ja mieti, mitkä mainituista kohdista hoidossa toimivat, jos ihmisellä ei ole omaa halua lopettaa juomista.
"Alkoholiongelmaisen hoito:
Paljastava yksilöterapia edellyttää hyvää motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä.
Supportiivinen hoito auttaa pyrkimyksiä toipua kriiseistä.
Yksilöllisellä hoito-ohjelmalla pyritään käyttäytymisen muuttamiseen.
Pyritään korjaamaan ongelmia aiheuttaneita suhteita esim. perhe- ja työyhteisössä."
http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/mao/alkoholi_ja_terveys/alkoholiongelma_ja_sen_hoito/?ord=19
"Alkoholiongelmaisen terapia voi perustua paitsi yksilöterapiaan, myös perhe- tai ryhmäterapiaan. Perheterapialla tarkoitetaan toimintaa, jossa alkoholiongelmaisen perheenjäsenet ovat mukana selvittämässä ongelman taustaa, nykytilannetta ja ongelman hoitamisen mahdollisuuksia. Tavoitteena on saada perhe kyvykkäämmäksi muuttamaan itseään ja huolehtimaan jäsenistään.
Ryhmäterapia tarjoaa mahdollisuuden jakaa kokemuksia muiden samoista ongelmista kärsivien kanssa ja huomata omat puolustautumiskeinonsa. Ryhmän jäsenet vaikuttavat vastavuoroisesti toistensa käyttäytymiseen. Terapeutin tehtävänä on ohjata ryhmän jäseniä mm. antamalla heille ongelmia ratkaistavaksi yhdessä. Terapiaryhmän voivat muodostaa myös kokonaiset perheet.
Itsehoitoliikkeissä, esimerkiksi AA-liikkeessä, ei tunneta varsinaisia terapeutteja. AA-ryhmien keskeinen toimintamuoto on ryhmäkokoukset. Ryhmän raittiina olevat jäsenet voivat myös toimia tulokkaiden ja retkahtaneiden tukihenkilöinä. Myös ns. myllyhoitoa antavien kuntoutusklinikoiden hoito perustuu AA-liikkeen periaatteisiin."
"Alkoholismin eri hoitomenetelmien tuloksellisuuden vertaileminen on vaikeaa. Mitään ylivoimaisen tehokasta menetelmää ei ole pystytty löytämään. Ylipäänsä alkoholismin hoitaminen näyttää olevan hyödyllisempää kuin hoitamatta jättäminen. Usein alkoholistin elämässä vaikuttaa hoidon ohessa tekijöitä, jotka edistävät alkoholismista toipumista hoidosta riippumatta: hänen taustansa, tottumuksensa sekä halunsa ja kykynsä muuttaa käyttäytymistään. Tällöin hoito on eräs keino vaikuttaa myönteiseen suuntaan. "
Siis alkoholisti voi parantua vaikka ilman hoitoa, jos oma motivaatio on riittävän voimakas.
Mutta väkisin tuosta sairaudesta ei paranneta ketään.
Nopeasti vilkaisemalla huomaisin vain että mainitsemaasi pakkohoitoa ei ole näissä ollenkaan mainittuna tai tutkimustuloksia sen tehottomuudesta tai tehokkuudesta.
Kyllä jokainen päihteitä käyttävä tai käyttämätönkin ihminen ymmärtää,
että oma tahto päihteiden
(sisältää kaikki litkut ja mömmöt)
käytön lopettamiseksi on suurimmalla osalla ihmisistä yksi keino selvitä elämässään "kuiville".
Mutta edelleen, missä tietosi ja tutkimustuloksesi linkit ettei pakkohoito pure eikä auta yhtäkään päihdekäyttäjää takaisin elävään elämään ....
painele nyt tutkimaan itteki!
Älä ole uusavuton!
itse osaa näköjään edes lukea. Minkä takia sinun joku täytyy ottaa uhmasi kohteeksi, jolle jankkaat jonnin joutavaa länkytystä samasta asiasta, josta itse voisit ihan hyvin hakea tietoa vaikka netistä?
Laitan tämän kerran vielä vastauksen, sitten lopetan näköjään toivottoman yrittämisen. Oletko muuten joku mieshenkilö valehtelijat.comista?
A-klinikkasäätiön sivulta:
"Pakkohoitoa sikiövaurioiden ehkäisemiseksi?
Odottavan äidin liiallisesta päihteiden käytöstä aiheutuvat sikiövauriot ovat yleistyneet rinnan naisten vaikeiden päihdeongelmien kanssa. Vaikka raskaus varsin usein motivoi hillitsemään tai lopettamaan päihteiden käytön, kaikki eivät siihen pysty omillaan tai tarjolla olevien päihdepalvelujen tuella. Huoli puolustuskyvyttömän sikiön kohtalosta on nostanut esiin vaatimuksen pakkohoitoa koskevan lainsäädännön muuttamisesta.
Pakkohoitoa harkittaessa on syytä arvioida ainakin kolmea kysymystä:
Onko kyseessä hoidolla paraneva ongelma?
Muun muassa HIV-tartunnan ja aidsin kohdalla pakkohoito on kyseenalaistettu, koska tehokasta tartuntariskin poistavaa hoitoa ei ole ainakaan vielä olemassa. Päihdeongelmien hoidettavuudesta tiedetään, että myrkytysten ja vierotusoireiden poistaminen sekä yleisen terveydentilan parantuminen ovat varsin suurella todennäköisyydellä saavutettavia hoitotuloksia. Sen sijaan mitattaessa hoidon tuloksellisuutta pysyvämmällä riippuvuuden ja häiriökäyttäytymisen poistamisella ovat hyvät tulokset paljon harvinaisempia. Ja riippuvuuden pakkohoidon tuloksellisuus näyttää muun muassa Tukholman alueella tehdyn tutkimuksen valossa vielä heikommalta.
Toisin sanoen vastaus ensimmäiseen kysymykseen riippuu siitä, mihin hoidolla pyritään. Esimerkiksi vierotusoireiden pakkohoito näyttää paljon helpommin perusteltavalta kuin pitkäaikainen riippuvuuden voittamiseen tähtäävä pakkohoito.
Miksi hoitoon ei tulla tai siellä ei pysytä vapaaehtoisesti?
Mielisairauksien pakkohoitoa voidaan perustella sillä, että henkilö ei ymmärrä tilansa vaarallisuutta. Päihderiippuvuutta ei kuitenkaan pidetä psykoosin tapaisena mielisairautena, päihderiippuvainen ei ole juridisessa mielessä “täyttä ymmärrystä vailla". Pakkohoitoa siis ehdotetaan henkilöön, joka juridisessa mielessä on täydessä vastuussa teoistaan.
On syytä arvioida, johtuuko vapaaehtoiseen hoitoon tulemattomuus siitä, että tarvetta vastaavaa hoitoa ei ole tarjolla, helposti saatavilla ja helposti lähestyttävissä. Jos näin on, ratkaisun lienee syytä olla hoidon tarjonnan parantaminen. Tällöin valtiolta on syytä pikemminkin vaatia rahaa hoidon tarjontaan kuin valtuuksia pakkohoitoon.
Voidaan myös kysyä, johtuuko hoitohaluttomuus naisen aikaisemmista kielteisistä kokemuksista tai käsityksestä hoidon tuloksettomuudesta tai hoidossa olevan alentamisesta tai leimaantumisesta. Jos näin on, pakkohoito ei ole ensimmäinen ratkaisu eivätkä myöskään katteettomiksi osoittautuvat lupaukset hoidon tuloksellisuudesta. Ratkaisuja pitäisi etsiä hoidon laadun ja imagon parantamisesta - pakkohoidon laajentaminen voi helposti pahentaa hoidon laatu- ja imago-ongelmia.
Pakkohoitovaltuuksien laajentamisella ei siis ole syytä yrittää ratkaista vapaaehtoisen hoidon saatavuuden, laadun ja imagon ongelmia.
Ovatko hoitamattomuuden seuraamukset vakavammat kuin naisen itsemääräämisoikeuden kumoaminen?
Länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen perusperiaate on, ettei henkilön perusoikeuksiin pidä puuttua muuten kuin silloin, kun se on välttämätöntä toisen henkilön tai toisten henkilöiden vähintään yhtä tärkeiden perusoikeuksien suojelemiseksi. Tästä lähtökohdasta voidaan perustella pakkohoito toisen henkilön suojelemiseksi päihdeongelmaisen väkivallalta. Sikiö ei kuitenkaan ole “toinen henkilö". Jos taas lainsäädäntöä muutettaisiin niin, että sikiö olisi toinen henkilö, nainen ei ainoastaan tulisi alttiiksi pakkohoidolle. Hän joutuisi myös rikosoikeudelliseen vastuuseen ruumiinvamman tuottamisesta, puhumattakaan keskenmenoon mahdollisesti liittyvästä vastuusta.
Puuttumista henkilön itsemääräämisoikeuteen henkilön oman hyvän turvaamiseksi kutsutaan paternalismiksi, ja se on länsimaisessa oikeusajattelussa periaatteessa vältettävää. Siksi ei pidetä suotavana edes itsemurhayrityksestä rankaisemista eikä monenlaisen oman terveyden riskeeramisen hyväksymistä pakkohoidon perusteeksi. Paternalismin kielto ei kuitenkaan koskaan ole ollut ehdoton. Meillä on turvavyön käyttöpakko oman terveytemme suojelemiseksi (ja veronmaksajille aiheutuvien hoitokustannusten välttämiseksi). Huumeiden käytön rangaistavuus perustellaan myös usein paternalistisesti - mutta samasta syystä se myös voidaan vahvoin perustein kyseenalaistaa.
Jos jonkinlainen paternalistinen pakkohoito hyväksytään, hyväksyttävyyden raja määritetään usein laittamalla toiseen vaakakuppiin pakkohoidon tuottamat hyödyt ja toiseen pakkohoidon aiheuttamat haitat. Haittakuppiin tulee esimerkiksi seuraavia punnuksia:
- pakkohoidetun itsemääräämisoikeuden kumoaminen;
- pakkohoidetun hyvinvoinnille aiheutetut haitat;
- pakkohoitoriskin olemassaolo saattaa lisätä pyrkimyksiä salata päihdeongelmat ja välttää kontakteja sosiaali- ja terveydenhuoltoon;
- pakkohoito voi vaikuttaa myös vapaaehtoishoidon kulttuuriin, esimerkiksi lisäämällä pessimismiä hoitotuloksiin, ruokkimalla epäluottamusta hoitajien ja hoidettavien välillä, vahvistamalla päihdeongelmaisten naisten leimaantumista ja heikentämällä uskoa vapaaehtoiseen hoitoon yhteiskunnassa;
- hoitojärjestelmässä pakkohoito voi muodostua käytännössä eriarvoiseksi hoidoksi ja alkaa vaatia erillisrahoitusta ja -hallintoa (kuten on 1990-luvulla taas tapahtunut Ruotsissa).
Hyötykuppiin asetetaan varsin erilaisia punnuksia, ja juuri siksi tasapainon löytäminen on vaikeaa. Hyötykupissa ovat lähinnä:
- pakkohoidetun oma hyvinvointi ja sen osana terveys;
- tulevan lapsen hyvinvointi ja sen osana terveys;
- pakkohoidon ansiosta säästetyt päihdehaittojen julkiset ja yksityiset kustannukset.
Utilitarismiksi kutsuttu filosofinen suuntaus uskoo, että tällaisia hyöty-haitta-laskelmia voidaan järkevästi tehdä. Kun punnukset kuitenkin ovat näin erilaisia, ei ole löydettävissä mitään poliittisesti neutraalia tapaa tehdä laskelmaa.
Pohjoismaiden erilaiset ratkaisut
Pohjoismaiden poliittiset päättäjät ovat punninneet pakkohoidon hyödyt ja haitat varsin eri tavoilla. Eroja on niin pakkohoidon sallituissa pituuksissa, pakkohoitoon määräämisen kriteereissä ja edellytyksissä kuin myös siinä, onko viranomaisilla oikeus vai velvollisuus määrätä henkilö kriteerien täyttyessä pakkohoitoon (ks. taulukko).
Ainoastaan Norjassa on sikiövaurion todennäköisyys erikseen mainittu pakkohoitoon määräämisen edellytyksissä, vuonna 1996 tehdyn lainmuutoksen jälkeen. Ruotsissa pakkohoitoon määräämisen kriteerit taas ovat niin laajat, että ne mahdollistavat raskaana olevan naisen varsin pitkään pakkohoitoon määräämisen. Suomessa raskaana oleva nainen voidaan määrätä tahtonsa vastaisesti lyhyeen vierotusoireiden hoitoon, mikäli päihteiden käyttö muodostaa vaaran naisen omallekin terveydelle - kuten se vaikeimmissa tapauksissa muodostaa. Tämä lyhyt pakkohoito voidaan samalla käyttää vapaaehtoiseen hoitoon motivoimiseen. Tanskassa raskaana oleva nainen voidaan pitää tahtonsa vastaisesti päihdehoidossa vain, jos hän itse on hoitoon tullessaan allekirjoittanut hoitositou-muksen, joka valtuuttaa hoitolaitoksen pitämään hänet hoidossa siinäkin tapauksessa, että hän myöhemmin haluaisi keskeyttää hoidon.
Kirjoittaja on Tampereen yliopiston Terveystieteen laitoksen sosiaali- ja terveyshallinnon professori.
Taulukko. Pohjoismaiset päihdeongelmien paternalistisen pakkohoidon mallit
Maa
Pakkohoitojaksoja 100 000 asukasta kohti (1990)
Pakkohoitoajan maksimipituus (1994)
Kriteerit paternalistiselle pakkohoidolle
Viranomaisella oikeus/ velvollisuus toteuttaa pakkohoito kriteerin täyttyessä
Tanska 0 30 Henkilö itse on hoitoon tullessaan valtuuttanut hoitoyksikön pitämään itsensä pakolla hoidossa
Oikeus
Suomi 0,2 5 Vakava vaara henkilön itsensä terveydelle
Oikeus
Norja 0,4 90 Vaara henkilön itsensä terveydelle tai uhkaa todennäköisesti aiheuttaa sikiölleen vaurion
Oikeus
Ruotsi 20,5 180 Vaara henkilön itsensä terveydelle tai hänen tulevan elämänsä edellytyksille
Velvollisuus
Tiimin sisällysluettelo
lukija.
Jos omaa tahtoa oikeasti on niin sillä pääsee jo melko pitkälle
Näin kuitenkin suojeltaisiin lasta joka on syytön äidin päihdeongelmiin. Synnytyksen jälkeen äiti tehköön päätöksen haluaako jatkaa päihteetöntä elämäänsä ja huolehtia lapsestaan vai ei.
Joidenkin kohdalla kyllä selvä raskausaika ja vaikka vauvan hoidon aloittaminenkin valvotuissa oloissa voisivat toimia 'herätteenä' lopulliseen päihteettömyyteen.
Mutta olen kuullut joskus kerrottavan, miten esim. sosiaalisairaalassa parasta ajan kulua on suunnitella, 'miten taas juodaan kun täältä päästään vapaalle jalalle'. Mitä ihmeen hyötyä tuollaisesta hoidosta on?
Ja niinhän AA:ssakin sanotaan, että peruslähtökohta on myöntää ongelman olemassa olo ja lisäksi on oltava halu itsellä lopettaa juominen. Miten mikään hoitomuoto tai terapia voi auttaa, jos toinen vain mielessään hehkuttelee hauskoja juomiskokemuksia ja muistelee rentouttavaa ja ongelmista vapaata olotilaa nousuhumalavaiheessa.
Kun yhdeltä alkoholistilta kysyin kerran hyvän keskustelun aikana syitä hänen juomiseensa, oli vastaus suurinpiirtein näin: "Nousuhumalan hyvän olon tunnetta on vaikea kuvata, sen parempaa olotilaa en tiedä. Mutta ikävä kyllä nousuhumala ei jatku pitempään ja putken lopettaminen on hirveintä, mitä tiedän."
On se ihme juttu, että ne krapulakokemukset eivät jää kaikille voittopuoliseksi muistoksi juomiskokemuksesta...
Alkoholismin synnystä oli jollain nettisivulla näin:
"Tietyt aineenvaihdunnan ja hermoston piirteet altistavat ihmisen alkoholisoitumiselle, jos alkoholinkäyttö on omaksuttujen asenteiden ja arvojen mukaista. Viitteitä alkoholismille altistavista biologisista tekijöistä on saatu sekä ihmisillä että eläimillä tehdyistä perinnöllisyystutkimuksista. "
ei ole löydetty, mutta muita ihmisen biologisesti periytyviä ominaisuuksia on löytynyt, jotka altistavat alkoholismin kehittymiselle.
Tästä johtuu se kun sanotaan, että kaikista ei tule alkoholisteja, vaikka joisivat runsaastikin jossain elämänsä vaiheessa, villeinä nuoruusvuosina vaikka.
se hyöty, että vauva saisi syntyä terveenä, eikö siinä muka syytä ole tarpeeksi?
hyötyä! Useinhan vanhempi jätetään huostaanoton jälkeen oman onnensa nojaan, jolloin varsinkin päihderiippuvaiselle yhä runsaampi päihteiden käyttö on usein ratkaisu tällaiseen tilanteeseen, jolloin hän ei itse pysty järjestämään itselleen hoitoa. Tällöinhän jonkinlainen pakkohoito olisi paikallaan. Monilla päihdevanhemmilla on kyllä motivaatiota, vain kyky toteuttaa puuttuu.
Ja tuki.
taitaa olla "pahin ongelma" raittiuteen pyrkivillä ja hoitoon hakeutuvilla
aineiden käyttäjillä.
pyritään järjestämään hoitopaikka nopeastikin,
ja yllättäen myös "loppuneista" päihdehuollon
rahoista löytyy kuitenkin varaa maksaa vanhemman hoito, pitävät ilmeisesti jotain vähän niinkuin varalla tällaisia tapauksia varten.
Myös koko perheen, tai ainakin äidin lapsien yhteishoitoa on olemassa, ainakin muutama yksikkö löytyy pääkaupunkiseudulta, jossa lapsi/lapset
saavat olla vanhempiensa kanssa koko hoidon ajan, katkaisuhoitoa lukuunottamatta. Tosin tämäkin vaatii huostaanoton lastenkotijakson (katko) aikana.