On välitunti. Pieni seiskaluokkalainen tyttö istuu ruokalasa. No, eipä siinä mitään ihmeellistä ole, mutta hän istuukin pöydässään aivan yksin. Joskus on hyvä olla yksin, mutta tämä tyttö on yksin aina. Hän tuijottaa seinää, kattoa tai mitä lie tyhjyyttä odottaen, koska kellot soisivat.
Saapuipa siihen tytön eteen kaksi samanlaista pientä seiskaluokkalaista tyttöä niin kuin tuo yksinäinen tyttökin. Mitä he aikovat? Mitä nyt tapahtuu?
"Moi" sanovat tytöt reippaasti iloinen ilme kasvoillaan. Silmäni kirkastuvat. En ollut ikinä nähnyt kenenkään tekevän mitään tuttavuutta hänen kanssaan! Voisin nostaa hattua noille tytöille. Noniin, nyt yksinäinen tyttö ei olekkaan enää yksinäinen, nyt on kaikki hyvin.. -vaan eipäs käynytkään ihan niin..
Arvaas, miten tämä yksinäinen susi reagoi tyttöjen tutustumisyritykseen? No ei tasan mitenkään! Hän katsoo sinne samaan tyhjyyteen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kuin tyttöjä ei olisi olemassakaan.
Tytöt luovuttavat ja lähtevät pois. Yksinäinen tyttö jää paikoilleen sama typerä tyhjä ilme kasvoillaan kunnes kellot soivat.
--------------------------------------------------
Tuo tilanne jäi vaivaamaan minua, seurasin sitä sivusta. Kertokaa mulle, miten joku voi torjua tuollaisen tilaisuuden? Olen itsekin yksinäinen usein, vaikka minulla onkin kavereita.. Olisin TODELLA otettu, jos joku "tuntematon" tulisi lähestymään minua noin ja haluaisi tutustua.
Miksi yksinäinen tyttö käyttäytyi noin?
Saapuipa siihen tytön eteen kaksi samanlaista pientä seiskaluokkalaista tyttöä niin kuin tuo yksinäinen tyttökin. Mitä he aikovat? Mitä nyt tapahtuu?
"Moi" sanovat tytöt reippaasti iloinen ilme kasvoillaan. Silmäni kirkastuvat. En ollut ikinä nähnyt kenenkään tekevän mitään tuttavuutta hänen kanssaan! Voisin nostaa hattua noille tytöille. Noniin, nyt yksinäinen tyttö ei olekkaan enää yksinäinen, nyt on kaikki hyvin.. -vaan eipäs käynytkään ihan niin..
Arvaas, miten tämä yksinäinen susi reagoi tyttöjen tutustumisyritykseen? No ei tasan mitenkään! Hän katsoo sinne samaan tyhjyyteen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kuin tyttöjä ei olisi olemassakaan.
Tytöt luovuttavat ja lähtevät pois. Yksinäinen tyttö jää paikoilleen sama typerä tyhjä ilme kasvoillaan kunnes kellot soivat.
--------------------------------------------------
Tuo tilanne jäi vaivaamaan minua, seurasin sitä sivusta. Kertokaa mulle, miten joku voi torjua tuollaisen tilaisuuden? Olen itsekin yksinäinen usein, vaikka minulla onkin kavereita.. Olisin TODELLA otettu, jos joku "tuntematon" tulisi lähestymään minua noin ja haluaisi tutustua.
Miksi yksinäinen tyttö käyttäytyi noin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ollut jo liian kauan yksin... ehkä siksi käyttäytyi noin. Jos haluaa olla yksin niin mikäs siinä..
Tiedoitan tässä välissä nyt kaikille, että vaikka käyttäytyisi noin, ei välttämättä halua olla yksin. Tuon käsityksen tuosta saa ja sen takia kaikki varmaan lopulta unohtaakin, eikä viitsi puhua mitään sille hiljaiselle.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka olen tuollainen, en silti haluaisi olla yksin. Usein torjun ihmiset, jotka yrittävät puhua. Johtuen siitä, etten pysty luottamaan ihmisiin. Vaikka puhuja olisi kuinka kiltti ja ihana, niin silti se luottamus tulee hitaasti.
Itseäni henkilökohtaisesti vituttaa tuo oma torjuntaeleeni. Mutta se tulee luonnostaan. En vaan pysty. Ja sitten se onkin sellaista taistelua itsensä kanssa. Tekisi mieli tappaa itsensä ja tekisi mieli mennä juttelemaan sille tuttavuutta tehneelle tyypille. Mutta ei vaan enää pysty. Koska tuntuu, että on jo liian myöhäistä. Vaikka koskaanhan ei ole liian myöhäistä... mutta silti tuntuu siltä aina.
Ja sitten taas alkaa syyttely ja miettiminen "miksi en puhunut sille, miksi olen niin outo ja tyhmä" ym.
Ajattelin kertoa tuon asian omasta näkökulmasta. Kun olen aika ujo ja hiljainen. Kaiken lisäksi ollut lähestulkoon yksin pari vuotta. Kaikki varmaan luulee, että se outo tyhjyyteen tuijottava hyypiö tykkää olla yksin. Mutta ei se ole niin. Tosiasiassa useimmiten se hiljainen tyyppi kokoajan mielessään toivoo, että joku puhuisi. Mutta tilaisuuden tullessa meneekin ihan lukkoon.
Elämä on epäreilua.
Itsekin olen ollut pääasiassa yksin viidenneltä luokalta (ennen sitä minulla oli paljonkin kavereita, mutta sitten vain kyllästyin heihin) seiskan loppupuolelle.
Nyt olen kasilla, ja olen edelleen aika yksinäinen, mutta on minulla jo yksi kaveri.
Et tunne tyttöä tai tiedä paljoakaan hänen ystäväpiiristään. Ehkä hänellä ei ole koulussa kavereita, mutta vapaa-ajalla hänellä on paljon ystäviä, eikä hän tarvitse enempää. Tai ehkä hän vain viihtyy yksin. Etkä sinä tiedä sitäkään, vaikka tytöt olisivat olleet yksinäisen koulukiusaajia, ja esittäneet mukavia, jotta tyttö sanoisi jotain.
Loppujen lopuksi et tiedä mitään tytöstä, joten annapas hänen olla ja hoitaa itse ystävyysasiansa, jookos? :)
Ymmärrän, mitä ajat takaa, mutta hän oli ala-asteellakin samassa koulussa kanssani ja hänen veljensä on samalla luokalla kuin minä, joten tiedän yhtä sun toista, mutta ei siitä sen enmpää.
Tämän tapauksen otin enimmäkseen esimerkiksi, en ole erityisesti juuri siitä kyseisestä tytöstä huolissani, koska onhan noita ennenkin sattunut. Annan tytön olla, juu juu, mutta mua vaan ihan yleisestikin kiinnostaa / ihmetyttää, että miten joku (ei pelkästään se tyttö..) oikeasti voi kieltäytyä tuollaisesta, kun ei kavereita kuitenkaan ole koskaan liikaa..
Ehkä hän vain halusi olla muuten vaan rauhassa.
Tyttö ehkä otti näiden tyyppien lähestymisen jonain vattuiluna tai ei muuten vaan tiennyt miten reagoida, varsinkaan jos hän on ollut pitkään yksin ja jos hän on masentunut jne. Todennäköisesti hänen mielessään oli myös, että tytöt tulivat siihen vain koska hän oli yksin ("säälistä") eikä kukaan sellaisesta pidä.
Näiden kahden tytön ei olisi pitänyt luovuttaa noin helposti sillä nyt tuo tyttö ehkä otti tuon taas negatiivisena kokemuksena ja seuraavalla kerralla hän on vielä kielteisempi. Se että noin helposti luovuttaa tarkoittaakin useasti vain juuri sitä että ei oikeasti haluta tutustua vaan tullaan siihen yksinäiselle ainoastaan, koska hän nyt sattuu olemaan yksin. Varmasti tytöllä on ollut härnäämis kokemuksia aikaisemmin (kysymyksiä tyyliin "miks oot yksin?"), ja tytön mielestä tuo uusin varmaan vaikutti vastaavalta.
se voi olla ihan omaa pelkoa, tai sitten se ei vain halua seuraa ja on siksi yksin. Mee kysyy silt iteltään suoraan, mikä on..
Olen myös nähnyt tuollaista.Aina valitetaan yksinäisyydestä,mutta mikseivät yksinäiset sitten edes halua ystävystyä?
siinä on monia asioita, jotka voi vaikuttaa erinäisin määrin asioihin..
oon amiksessa. mun luokalla on yks tyttö joka on kans aina yksin. Se on ihan kalpee, ikinä se ei tuu ruokalaan syömään, se on tosi pieni ja laiha, jotenkin vaatimattoman näkönen. Koko muu luokka ja opettajatkin on koko kouluajan yrittänyt tutustua siihen, joka aamu kaikki tervehtii sitä ja yrittää jutella jotain kivaa ja pyytää sitä mukaan syömään jne jne.. Suurinpiirtein ikinä en oo kuullu sen sanovan edes kokonaista lausetta. Aina "ei" "en" "mhm".. Ikinä se ei edes hymyile.
Ehkä jotkut siis tosiaan haluaa olla yksin, kun moni meistä on yrittänyt lähes jokapäivä sada sitä tyttöä tulemaan meidän muiden kanssa tai edes juttelemaan, mut ikinä se ei. En ymmärrä.
Kun vaihdoin koulua 4. luokalla, huomasin yhden ujon ja vähän samanlaisen pojan kuin minä. No, päätinpä sitten ystävystyä tämän kanssa. Tämä tyyppi taisi kuitenkin olla liiankin erakoitunut, sillä keskusteluista hänen kanssaan ei tullut oikein mitään, ja kun noin puolen vuoden kuluttua kutsuin hänet syntymäpäivilleni, hän vastasi: "Mitä? Emmä haluu!" Ja siis järkyttyneellä äänellä. Se oli niin outoa, että (hävettää vähän) etsin uusia kavereita.
Näin ja tapasin tuon tyypin pari vuotta sitten rippikoulussa, eikä hänen tilanteensa ollut parantunut yhtään. Monet säälivät häntä (huomasin ainakin pojista), mutta ei hänellä kavereita ollut. Ite oon nyt saanu itsevarmuutta, mutta pelkäänpä, että tuon pojan elämässä ei paljon toivoa ole... :(