pienien koirien kohdalla pyllyn maahan pisto ja jumittuminen.
Eli siis. Koirani on neljä vuotias tiibetinspanieli ja aina kun tulee pieni koira vastaan, se pistää perseen maahan ja jumittuu siihen. Koira jatkaa vasta sitten matkaa, kun on päässyt toisen haistelemaan tai kun toinen on mennyt ohi. On aika kiusallista ja vaarallistakin, kun koira kerrankin rupesi autotielle istumaan kun oltiin ylittämässä katua ja vastaan tuli toinen pieni koira. Siinä tilanteessa oli pakko kirjaimellisesti vetää koira pois. Siis se pistää hanttiin ja istuu vaan. Miten saisin tämän opetettua pois?
Ja toinen juttu on se, kun iso koira tulee vastaan, niin koirani rähisee. Haukkuu ja 'urisee' ja vetää koiraa kohti ja selästä karvat nousevat. Mitenkäs tämän saisi pois?
Molemmat "tavat" ovat kiusallisia ja myös tavallaan vaarallisia koiralle itselle.
Perustottikseen olemme menossa syyskuun alussa, mutta sitä ennen olisi kiva saada harjoiteltua jotain, ettei se mene aivan puuroksi.
Eli siis. Koirani on neljä vuotias tiibetinspanieli ja aina kun tulee pieni koira vastaan, se pistää perseen maahan ja jumittuu siihen. Koira jatkaa vasta sitten matkaa, kun on päässyt toisen haistelemaan tai kun toinen on mennyt ohi. On aika kiusallista ja vaarallistakin, kun koira kerrankin rupesi autotielle istumaan kun oltiin ylittämässä katua ja vastaan tuli toinen pieni koira. Siinä tilanteessa oli pakko kirjaimellisesti vetää koira pois. Siis se pistää hanttiin ja istuu vaan. Miten saisin tämän opetettua pois?
Ja toinen juttu on se, kun iso koira tulee vastaan, niin koirani rähisee. Haukkuu ja 'urisee' ja vetää koiraa kohti ja selästä karvat nousevat. Mitenkäs tämän saisi pois?
Molemmat "tavat" ovat kiusallisia ja myös tavallaan vaarallisia koiralle itselle.
Perustottikseen olemme menossa syyskuun alussa, mutta sitä ennen olisi kiva saada harjoiteltua jotain, ettei se mene aivan puuroksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
anna se koiran pysähtyä vaan vedät sen vaikka mukanasi, koska sinähän olet se pomo ja koiran on uskottava mitä pomo määrää. Sama juttu pätee siihen rähisemiseen, sinulla pomona pitäisi olla valta päättää kuinka muut koirat ohitetaan ei suinkaan niin että koira päättää miten eri tilanteissa toimitaan.
Johtajuutta harjoittelisin sinuna, että koira oppii ymmärtämää kuka se pomo on.
Täytyypä sitten "kiskoa" koira mukana. Onneksi huomenna mennään ostamaan valjaat, niin ei sitten "kiskominen" kohdistu kaulaan. Ja saan valjaissa hallittua koiran paremmin. Ja lisää sitten koirakoulussa, kiitos tästä. Näillä eteen päin :)
Hei!
Eihän sitä pientä ole pakko "kiskoa", voi mennä vaikka anturat rikki, kun se haraa vastaan. Miten sitten kävellään? Sitäpaitsi sisu nousee kiskomalla ja tulee uhmaa. Voihan sen ottaa päättäväisesti KAINALOON TAI opettaa vaikka NAMILLA tulemaan mukaan.
Ei, älä ota koiraa kainaloon ohitustilanteessa. Mitään hullumpaa en tiedäkään kuin pienet koirat, jotka saavat katsella muita yläilmoista emon kainalosta. Ei sen koiran anturat todellakaan mene rikki perässä vetämisestä, kyllä se taatusti mielummin kävelee kun kokee kipua. Kaikki koirien kouluttaminen ei vieläkään ole sitä aina tosikivakivanaminamia, joskus tarvii myös vaatia.
Ei sitä syliin yläilmoista katselemaan saakaan ottaa paapottavaksi, vaan yksinkertaisesti ystävällisen päättäväisesti tehdä selväksi, että nyt tehdään niinkuin äiskä sanoo: mennään eikä meinata - ei siis kiskomalla eikä riuhtomalla vaan asiallisesti.
Namilla toisaalta saa huomion ohitustilanteessa aluksi pois ohitettavasta ja koiran seuraamaan itseään = kontaktia. Kun siihen liitetään vähin erin esim. sana SEUraa, alkaa koira vähitellen tajuta, että näin on tarkoitus, tätä odotetaan. Muutenkin voisi harjoitella tottelevaisuustemppuja yhdessä leikin varjolla.
En pystykään kiskomaan koiraa perässä aivan 100% väkisin, tekee pahaa itsellekin.
Mutta kun tää herra on melko nirso, ja luulisin että namit eivät tämmösessä tilanteessa kiinnosta ei ollenkaan. No yritetään eteenpäin, namilla ja ilman. Kohta kuitenkin toko alkaa ja sinne pääsen sitten käymään sen kanssa ja sieltä saan apua.
Kiitos kaikille vastauksista, yritän pärjätä :)
Jos koira jumiutuu vaikkapa istuksimaan keskelle autotietä, ei sitä todellakaan "palkita" ottamalla kainaloon ( =syliin = koiralle mieluinen paikka), saati että anneta namipaloja. Koira oppii:"Kun jumitan ja istahdan, pääsen sylkkyyn ja minut palkitaan namipalalla. Täytyy harrastaa useammin".
Jumittava koira kävelee kyllä hyvinkin nopeasti hyvinkin sujuvasti jos ihminen - koiran istahtaessa/jumittaessa sopimattomassa/vaarallisessa paikassa - hihnan (hihna tietty lukossa, suht lyhyellä mitalla) päässä vain jatkaa tasaisenvarmaa tahtia omaa kulkuaan, kiinnittämättä huomiotakaan koiran yrityksiin toimia oman päänsaä mukaan.
Ne namit ovat aivan toisenlaisia tilanteita varten. Ja syliinotot.
Kuulostaa kovalta mutta on koiran parhaaksi oppia tavoille, jo sen oman turvallisuudenkin kannalta :)
tv. Jokusen koiran kouluttanut