Mitä mieltä poliisin ammatista? Itse harkinnut alaa jo useamman vuoden ajan.
Kannattaako
poliisiksi
191592
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olin aikaisemmin terveydenhoitoalalla mutta en vaihtaisi enää nykyistä ammattiani pois mistään hinnasta. Työajat on ihan ok ja palkkakin, no palkkaanhan ei pitäisi koskaan olla tyytyväinen mutta kyllä sillä lainat saa maksettua ja huulien väliin leipää (makkaralla).
Itsekin pohdin hakua lähes 5 vuotta ennenkuin päätin rohkaista mieleni joten ei kun vaan hakemaan!
Meissä kaikissa asuu pieni poliisi... kuten olet varmaan palstan kirjoittajista saanut havaita.
palvella totuutta ja oikeutta niin pyri ihmeessä poliisiksi.
Huomauttaisin vielä, että "leipäpappi", "leipätuomari" ja "leipäpoliisi" ovat samanlaisia. Noudattavat palkkansa edestä tiettyjä kaavoja, muotoja ja fraaseja tajuamatta, mitä heiltä todellisuudessa vaaditaan.
Varsinkin jos omaat hiukan asennevammaa ja suojatyöpaikan ilmapiiri tuntuu sinusta mukavalta..
Toinen on kanssa että pitää kestää katsella kun muuta naureksivat huvittavaa olemusta..toinen pitää kanssa muistaa että ystävät eivät ainakaan viitti asoitaan sen jälkeen enää paljon tyhjäpäälle kertoilla koska selkään puukottajan vaara on aina olemassa...
Kyllä poliisiksi kannattaa ruveta jo pelkästään siksi, että ABC!-asemalla saa aina ilmaiset kahvit ja pullan alennuksella. Harvassapa hommassa sentään voi kahvitella ilmaiseksi, tuossa säästää aika pitkän pennin vuosien varrella.
ketkä kirjoittajista ovat katkeroituneet kun ovi poliisin uralle ei auennutkaan... Poliisin kanssa he kyllä ovat tekemisissä lähes päivittäin, partion hakiessa kirjoittajan pois kotoa, kun hän taas kerran on juovuksissaan ajanut perheensä kirveen kanssa ulos.
Älä anna sen kuitenkaan lannistaa omaa intoasi!
Eipä ole katroitavaa poliisin ammatissa ..eikä tosiaan ole edes käynyt mielessä poliisin ammatti ..sen verran pitää olla moraalia että selkään puukottajaksi rupea...
Kun kotiväessä ole mitään moitittavaa..ei asennevammasia kuten poliisit eikä myöskää kieroja kuten poliisit..mutta kirveen käytössä en kyllä epäilisi yhtään jos asennevammasta poliisia pitäs motata ..
kovin jätkä!
...eikä vanhaan duunariammattiini enää paluuta ole. Hieman vaikea suositella, mut mikäli omaat kohtuulliset ihmissuhdetaidot ja korvienvälistä löytyy muutakin kuin kusta, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jos vastasit kieltävästi, niin jätä väliin. "Pikkunapoleonit" ei näissä hommissa pärjää...
Kuten tämän palstan kirjoittajista näet, ei poliisin työ tule olemaan mitään herkkua, jos poliisiksi pääset.
Päivästä päivään kohtaat nämä inisijät, häiriintyneet, ilkeät ja kaikkitietävät besserwisserit. Pienen palkan lisäksi saatat totetuttaa vielä häiriintyneitten kaikkein mieluisamman unelma eli saat nimeäsi kantavan marmorilaatan Otaniemen.
Mikän tekemäsi ei kelpaa hankalille inisijöille, eivätkä omat esimiehesikään kiitosta juurikaan anna, hyvinkään suoritetusta työstä. Selkään puukotetaan mös hyvin herkästi.
jos poliisin työ kiinnostaa, niin annan palaa. työ on vaikeaa ja huono palkkaista. mutta myös palkitsevaa. jännitystä piisaa ja saa hyvää aikaiseksi. olen itse poliisi perheestä ja olen erittäin iloinen siitä. jos kielipääni ja koulunkäynti haluni olisi ollut parempi, olisin itsekkin mennyt. poliisin ammatti oli koko pienen ikäni haave ammatti ja on edelleenkin....
Onhan se hirveän palkitsevaa, kun paskat housussa olevia kännikaloja päivästä toiseen kuskaat selviämisasemalle. Tuntee oikein työniloa.
Ja, jos tuuria on, niin joskus saattaa olla työpäivä, jolloin et kohtaa inisijää ja kaiken tietävää besserwisseriä.
Ai, että poliisiksi mennään, minä olen aina luullut, että haetaan ja sen jälkeen hakijoista melko pieni prosentti valitaan.
ei kaikki poliisit kuskaa kännikaloja. Se on vain valintakysymys...
Tietääkseni kyllä on edelleen voimassa se, että poliisiksi haetaan, ei mennä.
jep.... eli kyllä... jokainen joutuu hakemaan ja pyrkimään ja tekemään työtä sen eteen että pääsee sinne ja saa työtä. mutta jos asenne ja kunto ja muut asiat on kohdallaan ei ole ongelmaa. poliisin työ voi olla palkitsevaa, MIKÄLLI osaa oikein asennoitua ja ottaa asiat oikealla tavalla. totta kai työssä on myös varjopuolensa, jokaisessa ammatissa on. poliisin työssä vain hieman enemmän. ammatti ei ihan heikko hermoisille sovi. siksi kouluun on vaikea päästä koska on heikoimmat karsittava pois. tuo on juuri se asenne mitä poliisi voimissa ei tarvita. ammatti on palvelu ammatti. jokainen tietää että päivät on täynnä vikisiöitä ja vinkujia ja hankalia tapauksia. nämä on itsestään selviä asioita. niistä ei pitäisi tarvita maini jos ammatti kiinnostaa tai sitä tekee?!! ammatista voi todella nauttia !! tiedän sen koska olen sen vierestä nähnyt. vaikka vastaan tulee hankala tapaus voi sillekkin nauraa ja olla ottamatta vakavasti. jokaisessa asiassa on myös hyvät puolet, jokaisen asian voi kääntää positiiviseksi. mutta se on taito mikä on tai ei. sen voi myös opetella, vaikka se ei todellakaan ole helppoa. pitää vaan käyttää tervettä järkee ja oveluutta, ymmärtää ihmis mielen koukeroita. saman lailla kun hankalien tapausten kanssa...
KAIKKI ON OMASTA ASENTEESTA JA OVELUUDESTA KIINNI!! EI HELPPOA MUTTA MAHDOLLISTA. NÄIN EROTETAAN HYVÄT JA HUONOT POLIISIT TOISISTAAN.
poliisin ammatteja on paljon erin laisia. on satamaa, kenttää, paperi, tutkinta, jne.... sieltä jokainen voi valita mikä kiinnostaa ja on eniten oma juttunsa ja pyrkii pääsemään sinne... ei tarvitse takertua jokaiseen sanaan pilkulleen. jokainen tervejärkinen tietää että poliisiksi yritetään päästä. mutta jos sinut on todella luotu siihen ja olet hyvä ja todella haluat sitä ja sinulla on hyvää tuuria, kyllä se on menee vaan... harvat on sitä tyyppiä.
Kun nuori ihminen hakee ja sitten pääsee poliisiksi, niin hänellä tietysti siintelee ajatuksissaan uralla eteneminen, mikä on ihan luonnollista.
Vasta valmistunut nimitetään viran saatuaan vanhemmanm konstaapelin virkaan. Jo ensimmäisinä päivinä hän huomaa, että hänen kanssaan saman arvoisina palvelee myös jo kaljuuntuneita ja lähellä eläkettä olevia poliiseja.
No, ei hätää. Jonkun vuoden kuluttua hän haaveilee jo ylikonstaapelin ja jopa komisarion virasta. Ehkä yrittääkin, mutta huomaa yrittäjiä olevan muitakin ja ehkä ei pääsekään.
Sitten hänelle kerrotaan, että vain noin 30 % alalle tulleista pääsee aikanaan esimiehiksi.
Keskimäärin 40 vuotta palvelleena hän jää eläkkeelle, yhä siltä vanhemman konastaapelin vakanssilta, jolle aikoinaan tuli, iloisena, ei katkerana. Menetti palkoissa ehkä omakotitalon verran kavereihin verrattuna, mutta mitäs noista.
totta tuokin. mutta onko se huono asia? eikös tärkeintä ole että työssä viihtyy, edes joten kuten. jaksaa tehdä vuodesta toiseen. se on jokaisen omasta ajatus maailmas kiinni, miten asioihin suhtautuu. kyllä sitä voi jäädä katkerana murmuttaa "h...n ku...päitä joutunut koko uran höösää....." tai voi asiat kääntää niinkin " vitsi silloinkin se ja se tapaus tein sitä ja sitä.....". jos urallaan haluaa päästä etenemään koko ajan ja saada korkeampaa liksaa jne, on poliisin ammatti kyseen alainen. poliisin ammatti ei ole läheskään aina mukavaa ja helppoa, mutta kyllä se antaa jos osaa ottaa.
olen itse poliisi perheestä ja olen sivusta koko ikäni seurannut asioita. nään erittäin hyvin ne huonot ja hyvät puolet. kuitenkin voin suositella ammattia muille. tosin jokaisen oma olemus ja ajatus maailma ratkasee lopun. jokainen näkee aikanaan sopiiko ammattiin ja onko se se oma juttu.... suosittelen, mutta jokainen päättää itse miltä ammatti itsestään tuntuu.... poliisin työ on erittäin tärkeää tässä yhteiskunnassa. mutta kuten muutkin tärkeät ammatit, sitä ei arvosteta. ihmiset harvoin ymmärtää, että poliisi tekee vain työtään. minä henkilö kohtaisesti nostan hattua jokaiselle poliisille ja paasaa myös ystäviä kunnioittamaan poliiseja. vaikka toiset onkin yli "virkaintoisia" , kuten meillä sanotaan.
Hienoahan se on, jos omat lapset eivät isän tai äidin ammattia häpeä.
Totuus on kuitenkin se, että eihän niistä työasioista kotona kerrota.
Poliiseista noin 60 % kestää ja pääsee aikanaan iän perusteella eläkkeelle. Tällöin eläkkeelle päässeen kotiväelle jää aivan väärä kuva isän/äidin ammatista.
no ehkä minulla on käynyt sitten tuuri. olen ylpeä ja eläke ikä hänellä lähestyy. yleensä ei töitä tuoda kotiin, mutta tässä tapauksessa siltä ei ole voinut välttyä. työt on kulkenut väkisin myös arjessa. ylennyksiä ei ole tullut eikä niitä ole juurikaan kaivattu, mutta työ tehtävät ja paikat on vuosien varrella vaihtunut. erinnommaisen pätevyyden ja kysynnän takia. kunniamitallinkin hän on ansainnut, työtovereiden pyynnöstä. palkka on ollut aina huono ja eläke tulee olemaan viellä huonompi, työt on välillä pänninyt erittäin paljon, mutta myös antanut. hän on myös hyvin onnistunut lasten suhteen. mutta tiedän että eläkepäiville siirryttyään, ei hänellä ole paha maku suussa. vaan paljon muistoja muisteltavana, iloisesti kesä terassilla piippua poltellessa. kaikki oman positiivisen ja ei niin vakavan mielen ansiosta......=)