Sä oot nähnyt ne kaikki, kaupungit ja kylät. Unelmien tornit ja ihmisten salaisuudet. Sä olet kuullut laulut ja äänet suurkaupungin, metsän hiljasuuden. Sä olet koditon ja pummi, keisari ja tutkimusmatkaaja. sä olet koko maailman kunigas ja silti vaan säälittävä raukka. Sä olet kulkuri, maailma on sun kotisi, sä olet taivaan ruhtinas ja tie on sun linnasi. Sä olet lintu ja kala, vangittu tähän maahan, mutta tarpeeksi vapaa lentämään.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
syksyn tullen perhosen pienen kuolo kangistaa.
Kaipaamaan sitä tuskin ei jää yksikään.
Kylmän lumivaipan alle se hiljaa haudataan,
ja kevään tullen uudet lentoon saatetaan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Minä huudan, huudan suruni ja vihani ulos. Huudan jotta joku kuulisi, jotta joku katsoisi edes kerran.
Mutta kukaan ei katso, ei kukaan kuule huutoani. HE tulevat taas, kaatavat minut maahan ja potkivat hiekkaa päälleni.
He hautaavat minut lumeen, kylmään ja pimeään vankilaan.
He kaatavat yksinäisyyden niskaani kuin ämpärin kylmää vettä, he hukuttavat minut omiin kyyneliini.
Minä nousen, kerta toisensa jälkeen mutta he nauravat ja kaadun taas.
En itke, en heidän nähdensä, mutta sydämmeni vuotaa verta heidän läsnäollessaan.
Miten minä toivonkan heidän kuolemaansa, ja se saa minut tuntemaan itseni kylmäksi ja pahaksi.
He osoittelevat, tietävät merkanneensa minut, tietävät ettei kukaan koske minuun.
He lähtevät, jättävät minut yksin, huutamaan pimeyteen.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kellun kasvottomassa ihmisvirrassa.
Kenenkään kasvot eivät erotu hyytävstä kylmyydestä.
Yritän takertua kiinni johonkin, ihan mihin vain, mutta otteni lipeää liukkaista kivistä.
Syöksyn kirkuen pohjattomaan pyörteeseen, joka repii minut rikki. On äänetöntä. Mikään ei liiku. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
anna tuulen puhdistaa tämä kuoleva maa,
anna sateen kastella sen kuiva pinta.
anna tulen polttaa pimeys pois,
anna tuulen puhdistaa tämä kuoleva maa.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
syksyn tullen perhosen pienen kuolo kangistaa.
Kaipaamaan sitä tuskin ei jää yksikään.
Kylmän lumivaipan alle se hiljaa haudataan,
ja kevään tullen uudet lentoon saatetaan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Minä huudan, huudan suruni ja vihani ulos. Huudan jotta joku kuulisi, jotta joku katsoisi edes kerran.
Mutta kukaan ei katso, ei kukaan kuule huutoani. HE tulevat taas, kaatavat minut maahan ja potkivat hiekkaa päälleni.
He hautaavat minut lumeen, kylmään ja pimeään vankilaan.
He kaatavat yksinäisyyden niskaani kuin ämpärin kylmää vettä, he hukuttavat minut omiin kyyneliini.
Minä nousen, kerta toisensa jälkeen mutta he nauravat ja kaadun taas.
En itke, en heidän nähdensä, mutta sydämmeni vuotaa verta heidän läsnäollessaan.
Miten minä toivonkan heidän kuolemaansa, ja se saa minut tuntemaan itseni kylmäksi ja pahaksi.
He osoittelevat, tietävät merkanneensa minut, tietävät ettei kukaan koske minuun.
He lähtevät, jättävät minut yksin, huutamaan pimeyteen.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Kellun kasvottomassa ihmisvirrassa.
Kenenkään kasvot eivät erotu hyytävstä kylmyydestä.
Yritän takertua kiinni johonkin, ihan mihin vain, mutta otteni lipeää liukkaista kivistä.
Syöksyn kirkuen pohjattomaan pyörteeseen, joka repii minut rikki. On äänetöntä. Mikään ei liiku. Aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
anna tuulen puhdistaa tämä kuoleva maa,
anna sateen kastella sen kuiva pinta.
anna tulen polttaa pimeys pois,
anna tuulen puhdistaa tämä kuoleva maa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...jokanen oli todella kaunis ja omalaatuinen,
ite tykkäsin ehkä eniten tosta ensimmäisestä tai
viimeisestä.