Pisarat sateesta koivun lehdellä
erossa toisistaan kiinni pitävät
tuulessa toisiaan hapuilevat
saavuttamatta yhteistä kiintopistettä.
Kadottivat kiintopisteen
luottamus huomiseen
muuttui sulkeutuessaan
avaamatta sisintään.
Säästöt murheiden
vyöryivät yli reunojen
huuhtoivat mukanaan
sulkivat yksinäisyyteen.
Uskaltaako rakastaa huomenna
tuntiessaan yksinäisyyden kynnet
selkäänsä haroen.
Suudelmat tavoittavat tyhjää
kehosi piirteitä etsien
parivuoteen tyhjältä
puoliskolta.
erossa toisistaan kiinni pitävät
tuulessa toisiaan hapuilevat
saavuttamatta yhteistä kiintopistettä.
Kadottivat kiintopisteen
luottamus huomiseen
muuttui sulkeutuessaan
avaamatta sisintään.
Säästöt murheiden
vyöryivät yli reunojen
huuhtoivat mukanaan
sulkivat yksinäisyyteen.
Uskaltaako rakastaa huomenna
tuntiessaan yksinäisyyden kynnet
selkäänsä haroen.
Suudelmat tavoittavat tyhjää
kehosi piirteitä etsien
parivuoteen tyhjältä
puoliskolta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on mutta miehen ei pidä tuollalailla hempeillä
huomenia.
Niin, kun luin runoasi, niin meni kylmiä
väreitä selkäpiissä.
Jotenkin synkkää, tosin hyvää tekstiä,
ei sen puoleen.
Lieneekö syntynyt mielen mustuudessa,
vai kenties syksyn sävelen soidessa,
mutta ehdottoman upeeta tekstiä -
kiitos.
(PS jotain pientä kevennystä ehkä olisi
loppuun kaivannut, mutta toisaalta - voi
olla että olisi vienyt pohjan itse runon
aiheelta, joten ehkä kuitenkin paras
sellaisenaan, kuin on)