Onko jotenkin yleisesti hyväksytty tapa työpaikalla, kun käytävällä tulee vastaan joku "puolituttu" työpaikan henkilö, että sivuutetaan ilman tervehtimisiä? Näin ainakin huomaa helposti tapahtuvan ellei itse yritä olla jatkuvasti aktiivisin osapuoli tervehtimisen suhteen. Aina odotetaan että se toinen tervehtisi ensin.
Ja sitten työpaikan hierarkiassa ylempänä olevat, näyttää siltä että tekisi heille loukkauksen jos heitä tervehtii joku "maanmatonen".
Suosittu tapa on katsella seiniin, kengänkärkiin, suoraan ohitse, kun vastaan kävelee joku jota voisi tervehtiä.
Auttaiskohan asiaa jos tervehtimisestä alettaisiin maksaa palkanlisää? Paranisivatkohan tavat? Joukon mukana on helppo kulkea ja tehdä samalla tavalla, kukapa haluaisi erottua joukosta olemalla "liian kohtelias"?
Ja sitten työpaikan hierarkiassa ylempänä olevat, näyttää siltä että tekisi heille loukkauksen jos heitä tervehtii joku "maanmatonen".
Suosittu tapa on katsella seiniin, kengänkärkiin, suoraan ohitse, kun vastaan kävelee joku jota voisi tervehtiä.
Auttaiskohan asiaa jos tervehtimisestä alettaisiin maksaa palkanlisää? Paranisivatkohan tavat? Joukon mukana on helppo kulkea ja tehdä samalla tavalla, kukapa haluaisi erottua joukosta olemalla "liian kohtelias"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse en aina viitsi saman päivän aikana samaa ihmistä useasti tervehtiä mutta jos käytävällä vastaan joku kävelee niin vähintään kyllä tervehtivän hymyn annan...
Isommissa firmoissa ollessani periaattessa tervehdin tai ainakin hymyilin vastaantulijoille. Käytännössä toisinaan paikasta toiseen kävellessäni ajattelin hyvin keskittyneesti jotain, jolloin varsinkin puolitutut ja vieraat jäivät helposti tervehtimättä. Eli periaattessa kesken intensiivisen työnteon en välttämättä aina tervehtinyt oma-aloitteisesti, joskus se työnteko vaan tapahtui kävellessä ja työt olivat sisällä omassa päässä.
olla tervehtimättä.
etenkin ihmiset jotka oikovat toisten pihojenläpi turvautuvat kännykän selaamiseen kun pelkäävät muuten katseiden kohtaavan.
Edesmennyt äitini (1800)- luvun ihminen opetti minulle jotta tälläista ei enää tapahdu.
Mutta kun nyt näyttää että hollitupakulttuuri on levinnyt yli koko Suomen, täytyy jopa tehtaanjohtajatason ihmisiä valistaa:
Tuttu esittelee tuntemattomat. Tutut esittelee tuntemattomat. Isäntä esittelee vieraat. Korkea-arvoisin alempiarvoiset. Jos kukaan ei esittele ketään niin rohkein ottaa aloitteen (yleensä amerikalainen) Samanarvoiseksi tuntevista ylinpiarvoiseksi itsensä tunteva (yleensä amerikkalainen ja viimeiseksi suomalainen) esittelee itsensä.
Kyllä tässä helvetin tasa-arvoisessa Suomessa nyt edes jonkun pitää tuntea itsensä isännäksi!!
Miesvaltaisessa työpaikassani jokainen tervehtii toisiaan "huomenta" ja "moro" tervehdyksin. Kuuluu hyviin tapoihin morjestaa ensinäkemällään työkaveria, on sitten aamu-, ilta- tai yövuoro kyseessä ja myös lähtiessä heitetään että, "huomiseen" tai "viikonloput".
Poikkeuksena on eräs DI joka ei vastaa edes huomenta tervehdykseen.
joissa minä olen ollut, on tullut toiveena esimieheltä, että kaikkia tervehditään, tuttu tai ei. Tämä sitten toteutuu enemmän ja vähemmän kun ketään ei ole näkemässä :/
Henkilökohtaisesti en ole vielä käsittänyt että miten se oikein heikentää kenenkään asemaa, jos sanoo sen "HEI" ohi mennessään.
Meidän sellutehtaaseemme liitettiin M-realin kemihierrelaitos integraatiksi.
Meidän sellutehtaamme tapana on ollut jo alusta asti että kaikki asemasta riippumatta tervehtivät toisiaan. Miellä tehtaan johtaja tervehtii aamulla siivoojaa lähettipoikaan.
Tälläinen hyvän tavan noudattaminen antaa aamulle ja koko päivälle hyvän tunteen jonka avulla jaksaa työskennellä.
Mutta mitä on tuolla M-realilla. Voi, zeesus! Tekniset toimihenkilöt kävelevt ylpeästi ohi ilman minkäänlaista huomenen sanaa.
Olen monesti sanonut ihan suoraa päin naamaa että "tervehdi nyt edes". Ei auta, kusipää mikä kusipää.
Jos M-realilla henkilöstöpolitiikka noudattele koko linjan samaa tyyliä niin en voi muuta kuin sanoa että ei ihme että teette tappiota...