Mietiskelimpä vaan tänä yönä, että mikä meitä elämässä tällä hetkellä huolettaa/saa aikaan hyvää oloa? Eli mikä on oikeasti tärkeää?
Itselläni ehkä lasten hyvinvointi, parisuhteen toimivuus ja jatkuvuus, se että jaksanko päivästä toiseen tässä oravanpyörässä, kysymys elämän tarkoituksesta, se että pienistä hyvistä hetkistä löytyy paljon onnea, se että mulla on hyvä kumppani, se että virtaa vielä tuntuu riittävän...
Laittakaa ystävät tulemaan teille tärkeitä asioita, se olisi mullekin tärkeää siinäkin mielessä, että olen elämänvaiheessa, että mietin mitä alkaisin tekemään nyt kun olen vailla työtä ja mietin ihan oikeasti että mitä tällä loppu elämälläni tekisin.
Itselläni ehkä lasten hyvinvointi, parisuhteen toimivuus ja jatkuvuus, se että jaksanko päivästä toiseen tässä oravanpyörässä, kysymys elämän tarkoituksesta, se että pienistä hyvistä hetkistä löytyy paljon onnea, se että mulla on hyvä kumppani, se että virtaa vielä tuntuu riittävän...
Laittakaa ystävät tulemaan teille tärkeitä asioita, se olisi mullekin tärkeää siinäkin mielessä, että olen elämänvaiheessa, että mietin mitä alkaisin tekemään nyt kun olen vailla työtä ja mietin ihan oikeasti että mitä tällä loppu elämälläni tekisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
nauttia elämän pienistä asioista.se takaa onnellisuuden elämään ei se aina ole materiaa.vaan hyvät ja pitkät..samalla pysyvät ihmissuhteet tuovat iloa elämään tai onnea:))
no enkä huolestuttaa lapseni tulevaisuus siinä määrin että hän omalta osaltaan osaa tehdä oikeita valintoja elämässään,
koulutus ja sitä kautta työelämään:))
samalla välillä mietityttää oma parisuhde.sen jatkuvuus..niin kait jokaisella..
mut sulle mä haluan sanoa..älä lannistu.vaikka nyt sulla on ehkä vaikeaa.töitten kanssa..sulla on elämää jäljellä vaikka kuinka paljon .ja kuhan et koskaan anna periksi niin kyllä sullekkin töitä löytyy.
ja onhan sulla perhe.josta voit ammentaa iloa elämääsi sekä ystäviä.jotka omalta osaltaan auttavat ja tukevat sinua vaikeina aikoina:))
Hei
Kiitos noista sanoista, mutta ei mulla huolta tällä hetkellä. Mulla on kaikki oikeastaan juuri nyt niin hyvin kun vain voi. Nautin elämästä ja siitä että tulevaisuus on työn osalta auki, mikä tarkoittaa isoa mahdollisuutta minulle - sillä mulla on osaamista ja taitoa tosi monelta alalta.
Talous on tiukalla, mutta ei Suomessa kukaan nälkään kuole.
Suuri syy miksi tämän keskustelun avasin, on siinä, että haluaisin vinkkiä siitä, mitä alkaa tekemään. Eli mikä oikeasti olisi tärkeää ja minkä asioiden kanssa ihmiset painivat tai mistä he saavat iloa.
Jotenkin on vain tunne, että tässä vaiheessa elämää haluaisi tehdä jotain oikeasti hyödyllistä.
Mulle tärkeintä on olla sinut itseni kanssa ja tietoisuus, että teen asiat niinkuin sydän sanoo eikä niinkuin muut odottavat. Se on yllättävän vaikeata, koska joskus oma tarve on niin ristiriidassa kaiken muun kanssa ja pitäisi vain uskaltaa.
Hei,
minua huolettaa monia asia ehkä päällimmäisenä työ tai koulutuspaikka. Olin usemman vuoden työpaikkakiusattu ja en enää jaksanut sitä, vaan teimme sopimuksen ja lähdin pois. Se mitä teen tulevaisuudessa ja miten teen sen ... itselläni on jo asia selvä, mutta miten saan "viranomaiset" sen tajuamaan on eri asia. Olen myös yksinhuoltaja ja vastuu arjen pyörittämisestä on minun harteillani kokonaisuudessaan, enää en kuvittele romanttisia kuvia parisuhteesta, vaan olen oppinut ottamaan päivän kerrallaan ja miettimään mitä ko. päivä tuo tulessaan. Toista ihmistä ei löydä hakemalla, vaan se tulee vastaan jos on tullakseen. Yksin huoltajuuteen liittyy vielä oma jaksaminen ja se, että jaksan antaa lapselleni aikaani ja myös sitä turvallisuuden tunnetta, jota lapseni kaipaa.
ja ikuisuus kysymys rahan riittäminen, sillä todellisuudessa kaikki on kallistunut suhteessa saamaamme korvauksiin työstä tai työttömyydestä. Oravanpyörä on valmis kaikella tavalla, eikä siitä ole helppo hypätä pois. Reaaliteetit on hyväksyttävä, eikä silmiä voi laittaa kiinni.
onnellinen olen siitä, että kaikki pienet asiat tulee tärkeämmäksi päivä päivältä ja se, että minulla on terve lapsi ja itsekin olen vahva tilanteestani huolimatta.
Huolia on tylsä työ, kovapäisen lapsen kasvatus yksin, oma yksinäisyys ja läheisen ihmisen puute ja oman ajan vähyys.
Iloja lukeminen, sohva, ruoka, metsälenkit, ystävät ja tietysti oma lapsi. Ilman sitä olisin kai baarikärpänen tässä elämisen tuskassani.
Myös elämätön elämä ahistaa.
Itsellä loppui tylsä työ - ei omasta tahdosta vaan työpaikan siirryttyä pääkaupunkiseudulle. Hetken oli helpottunut olo, mutta nyt hiljalleen huomaan, miten työttömyys alkaa stressata. Tai ei oikeastaan työttömyys, vaan epävarmuus toimeentulosta. Tekemistä kyllä keksisin ilman työtäkin, jos vain rahat riittäisivät...Hehkuttavat uutisissa, miten työttömyys on painunut ennätysalhaisiin lukemiin. Miksen minä sitten löydä uutta työpaikkaa? Olenko jo liian vanha (45), ruma vai väärällä alalla (toimisto)?
Ilonaiheita ovat perhe, kiva koti ja omat ystävät ja harrastukset.
Lapatossu on mieltä keventävä läpileikkaus
ihmisestä, joka työtä vieroksuessaan joutuu
näkemään vaivaa, että kaikki sujuu ja veh-
nästä riittää, niin itsellä kuin muilla.
Anteeksiannettavalla opportunismillaan hän
luo hyvää oloa ilman yhteisön tuomitsevaa
painostusta ja nukkuu yönsä hyvin heräten
aina vain uusiin haasteisiin, joita palkanmak-
sajan ymmärrys ei tavoita.
Kykyä, oivallusta ja aloitteellisuutta hyväksi
käyttäen aseinaan hän selviää joka päivästä
ja vaikka hän tietää asemansa, se ei masen-
na miestä ja ehkä juuri siksi hän onnistuu
siinä missä muut luovuttavat tarttuen pitkä-
ripaiseen.
----
Myös Larkinin perheen pää - sarjasta Oi
ihana toukokuu - Sidney (Pop) Larkin on
Brittein saarten vastine Lapatossulle. Pop'in
edesottamuksia oli kiehtovaa katsoa, koska
tunsin selvää kateutta tavasta elää, jossa
mammona väistyi ihmissuhteiden tieltä ja
silti kaikkea oli yllin kyllin.
----
Kun mieli on levollinen, huoletkin tuntuvat
olevan helposti voitettavissa.
Viime päivinä on elämän tarkoitus mietityttänyt, oma roolini siinä ja se mitä haluaisi
minusta muistettavan, kun aikani täällä päättyy.
Ystävättäreni koki viime viikonloppuna suuria ja täysin yllättäviä menetyksiä,
nuoria ihmisiä menehtyi tapaturmaisesti ja vieläpä eri turmissa.
Henkilöt eivät olleet minulle tuttuja, mutta ystäväni suru, tuska ja huoli
jäljelle jääneistä lapsista ja puolisoista koskettaa.
Tällaisessa tilanteessa sitä vaan itsekin pysähtyy, taas kerran, pohtimaan mikä tässä
elämässä oikeasti on tärkeätä, miten kohtelee läheisiään, ystäviään ja miten
tätä elämäänsä muutenkin eteenpäin kulkee. Naristen vai nauraen.
Olen tehnyt elämässäni isoja ratkaisuja säilyttääkseni tai palauttaakseni henkisen tasapainoni,
joka on mielestäni yksi onnellisen elämän tärkeimpiä edellytyksiä..
Viimeisin ratkaisu liittyi työhön. Vaihdoin vähäpätöisempään asemaan, pienempään palkkaan ja
samalla niin paljon onnellisempaan olotilaan.
Enää en ole iltaisin työtaakasta puolikuollut, enkä valvo öitä. Isona plussana vielä se,
että ala on minulle samalla harrastus. Mitä voisin työltä enempää toivoa?
Tällä hetkellä en elä parisuhteessa, olisinko onnellisempi oman kullan kanssa? Ehkäpä?
En asu kuten haluaisin, olisinko onnellisempi sen puutarhani kanssa. Varmaankin?
Jossittelua voisin jatkaa monta riviä, mutta tyydyn/olen opetellut olemaan onnellinen tässä
päivässä ja olotilassa. Huomenna tai vuoden päästä ehkä joku haaveistani toteutuu tai sitten ei :)
Kysyt mikä on hyödyllistä ja mikä ei?
Siitä on kovin vaikea antaa toiselle vinkkejä... on niin yksilö- ja elämäntilannekohtaista.
Mikä on oikein tai sopii yhdelle ei välttämättä ole sitä toiselle.
Se vakavoitti ja pisti miettimään..
Kyllä tärkeintä on se miten kohtelee muita. Uskon että jätän palasen itsestäni jokaiseen ihmiseen jonka kohtaan (sanoo Tuffe Bonaparte, onneksi en usko itsestäni mitään suuria ;)). Kukaan ihminen ei ole turha. Se on se ihmisyyden testamentti. Se on minun tärkein lahjani lapsilleni, ystävilleni ja roskakuskille. Laahustava sanoo sitä rakkaudeksi :) Inhimillisyyttä?
Ne ulkoiset puitteet ja haaveet niiden parantamisesta on mielestäni vaan merkki ihmisen luontaisesta tarvesta kehittyä. Jos sulla olisi jo se puutarha, haaveet täyttyisi jollain muulla. Jos ei olisi haaveita, joutuisimme olemaan tyytyväisiä siihen mitä meillä on, ja kehitys pysähtyisi. Emme oppisi mitään uutta, eikä tulisi uusia näkökulmia. Nuorena haaveilee maineesta ja perheestä, vanhana että jaksaa vielä itse huomenna kauppaan. Kaikki ne vievät eteenpäin.
likkaa...
Hyvä kirjoitus siitä, että
ensin on elettävä sovussa itsensä
kanssa, ollakseen valmis ymmärtämään
toisia, elämän kaikissa tilanteissa.. :))
jättämistä palasista varmasti ainakin osa oli hyviä sellaisia :)) Heh, sun vertauksias!
Hyvästä kirjoituksestasi ajattelen asiaa eteenpäin…omia jo menneitä läheisiäni. Heiltä sain perintönä osan nykyisestä katostani, siitä olen toki kiitollinen. Tärkeämpää kuitenkin on se, mitä heitä ajatellessani nousee mieleeni. Kaikki se, mitä opettivat minulle elämästä ja millaisia taapertajia täällä aikoinaan kulkiessaan olivat - sitä muistelen, kun katselen valokuviaan (paperi sellaisia :D ) tai seison haudallaan. Inhimillisyys, kyky empatiaan, mitä kaikkea hauskaa tehtiin ja koettiin.
Nii-in oli puutarha, meni puutarha ja joku päivä sellaista taas hoivaan. Haaveissani vain nyt, mutta haaveet kantaa ja joku päivä taas ikionnellisena tungen näppini multapenkkeihin, istuttelen, kitken ja välillä loisia sun muita höttiäisiä kiroilen.
Noin se Tuffeliini just menee, tänään haaveilemme yhdestä ja huomenna toisesta, mutta osittain niiden voimasta elämme eteenpäin päivästä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
ja toisinaan on ympäristöstä ja ympäröivästä huolimatta säilytettävä itsensä kanssa saavuttamansa sopu... :))