Siihen kaatumismahdollisuus-juttuun lisäyksenä oikein esimerkin valossa:
Laaditaan parinkymmenen kilometrin testilenkki, johon kuuluu valtatietä, kaupunkiliikennettä, asvalttia, sorapintaa, kiihdyttämistä, hidastamista, ruuhka-ajoa, märkää ja kuivaa tienpintaa sekä pari pysäköintiä ja starttia.
Nimetään ajajiksi kokenut motoristi, joka päivittää taitonsa kursseilla joka kesä ja joka on ajanut kaikkiaan satojatuhansia kilometrejä, sekä tänä aamuna A-kortin saanut noviisi.
Luovutetaan testipyöräksi kokeneen kuskin oma käyttöprätkä, joka sattuu olemaan sataheppainen kyykky.
Kun nyt ajatetaan sama lenkki molemmilla kuskeilla, kumman kaatuminen testin aikana on todennäköisempää? Kyllä pitää tosiaan olla aikamoinen matemaatikko, jonka mielestä nollan kilometrin kokemuksella pysytään paremmin pystyssä!
Laaditaan parinkymmenen kilometrin testilenkki, johon kuuluu valtatietä, kaupunkiliikennettä, asvalttia, sorapintaa, kiihdyttämistä, hidastamista, ruuhka-ajoa, märkää ja kuivaa tienpintaa sekä pari pysäköintiä ja starttia.
Nimetään ajajiksi kokenut motoristi, joka päivittää taitonsa kursseilla joka kesä ja joka on ajanut kaikkiaan satojatuhansia kilometrejä, sekä tänä aamuna A-kortin saanut noviisi.
Luovutetaan testipyöräksi kokeneen kuskin oma käyttöprätkä, joka sattuu olemaan sataheppainen kyykky.
Kun nyt ajatetaan sama lenkki molemmilla kuskeilla, kumman kaatuminen testin aikana on todennäköisempää? Kyllä pitää tosiaan olla aikamoinen matemaatikko, jonka mielestä nollan kilometrin kokemuksella pysytään paremmin pystyssä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
totta kai keltanokka on ennemmin selällään kuin kokenut kuski. Onko joku sitten väittänyt muuta?
Itse näkisin, että tuo riskikuvaaja olisi alkuun jyrkästi laskeva käyrä, jonka lasku tasoittuu ajan myötä, eikä tietysti tavoita koskaan nollaa. Täysin riskitöntä ajajaa ja liikennettä ei ole olemassakaan. Ainakin oma kokemukseni kuitenkin on se, että kaikenlaisia läheltäpiti-tilanteita ja muita häslinkejä tapahtui kaikista eniten 2-3 ensimmäisen ajokauden aikana, nykyään niitä tapahtuu tosi harvoin (kop kop!!) Eli kyllä ajokokemuksen karttuessa pystyy paremmin pitämään itsensä erossa hankaluuksista.. mutta oma asenne on myös ratkaiseva. Toisaalta löytyy varmaan sellaisiakin, jotka hakeutuvat riskipaikkoihin, tai eivät välitä riskeistä; heidän kuvaajansa varmaankin hypähtelisi aika ajoin korkealle ylös ja taas alas.
"...tilastollisesti todennäköisyys kyllä kasvaa koko ajan, mitä enemmän ajat." (Turo--Inkeri 22.8. klo 23.31)
"Onnettomuuden todennäköisyys kasvaa ajetun km-määrän myötä, ja piste." (Turo--Inkeri 23.8. klo 11.59)
Mutta jokaisella on mahdollisuus ja kyky oppia! Siksi minusta on ilo lukea, että
"totta kai keltanokka on ennemmin selällään kuin kokenut kuski." (Turo--Inkeri 23.8. klo 20.31)
Riski joutua onnettomuuteen on kokemattomalla tottakai suurempi syistä jotka ovat ilmeiset, mutta kun mukaan kertoimeksi otetaan useiden vuosien tai vuosikymmenten mittainen aika, kokeneenkin kuljettajan ´täytyy´ tilastollisesti joskus joutua onnettomuuteen. Siinä on siis (ainakin) 2 muuttujaa, riski ja aika.
Nuo "valitut lainauksesi" kyllä haiskahtavat hieman provoilulta.
Hyvin nukutun yön jälkeen taas sorvin ääreen:
Olet kuin oletkin lähestymässä jutun pointtia. Kokemattomalla riskit ovat suuremmat. Kokeneella siis pienemmät. Olemme yksimielisiä tätä myöten!
Se, että paljon ajava motoristi tilastojen mukaan joutuu joskus pyörineen kaatumaan, ei kuitenkaan vaaranna hänen tämänpäiväisiä kilometrejään. Päinvastoin: jos moottoripyöräilijällä on takanaan satatuhatta kilsaa ilman kaatumisia, on hän omalla ajamisellaan osoittanut, että matkanteko on erittäin turvallista! Satatuhatta täynnä eikä haavereita - kolarin todennäköisyys on siis erittäin PIENI.
enkä ole koskaan kaatunut niin sanotusti "kunnolla".. lähinnä pikku nurin muksautuksia parkkipaikkanopeuksissa (nekin ekalla tai tokalla kaudella) ja kerran talviliukkailla täytyi itse kaataa peli, kun luminen tie vietti alas ison tien risteykseen eikä viitsinyt kokeilla mitä tapahtuu.
Pyrin aina ajamaan valppaasti (joskushan se saattaa unohtua, ja tästä välillä muistutan itseäni ajon aikana), enkä koskaan oleta minkään asian olevan itsestään selvä. Esim. kun ajan risteykseen, katson aina kaikki suunnat mahdollisimman tarkkaan läpi, vaikka valo olisikin vihreä. Ja jos jarrutan valoihin, katson peilistä jarruttaako takana tuleva. Ylipäätään pyrin ajaessa havainnoimaan mahdollisimman paljon kaikkea ympärillä tapahtuvaa, ja miettimään eri vaihtoehtoja (vaikka ihan kaikkeenhan ei ikinä voikaan valmistautua). Tyhjällä tiellä harjoittelen joskus itsekseni jarrutuksia ja väistöjä.
En myöskään koskaan kokeile omia rajojani katuajossa, koska en voi olla varma olosuhteista ja muiden tekemisistä; jos haluan tehdä niin, menen moottoriradalle. Ylinopeussakot olen saanut viimeksi -96.
En pidä itseäni mitenkään kovin kaksisena ajotaidoiltani, mutta olen kuitenkin pärjännyt hyvin tähän saakka. Kolarin todennäköisyys on pieni, mutta kuitenkin aina olemassa, joka hetki kun ajan. En aio ikinä kuvitella, että "nyt homma on hanskassa", koska sellaista pidän vaarallisena ajattelutapana. Se on valitettavasti liikenteen perusominaisuus, ettei homma ole ikinä kellään 100% hanskassa.