Odotusta, ihmetystä
Ikävän ja kaipuun
puhumaton hetki,
tyhjyyden kaiuton seinä.
Lukin seitti revennyt
rakenteistaan,
lukki onneton kyhjöttää
varjossa
ruipeloita jalkojaan ojentelee,
rikki mennyttä kudostaan
ihmettelee.
Oi -
älä sure sa lukki rukka,
kudo seittisi uusi.
Ma kastehen poimin,
mieleni virkeydeksi.
Autiudesta turhaan kasvoja
etsin
korvaani kuiskaajaa
haavoittuneelle sydämelleni
hoitajaa.
Kumpa olisin juuresi,
tai edes hiillos arinallasi.
Jos vaikka lähde lampesi
sylissä
olisi se onneni suuri.
Ma itkisinkö silloin onnesta,
vai kutoisinko sinut seittini
tueksi.
Ma odotan sinua edelleen.
Ikävän ja kaipuun
puhumaton hetki,
tyhjyyden kaiuton seinä.
Lukin seitti revennyt
rakenteistaan,
lukki onneton kyhjöttää
varjossa
ruipeloita jalkojaan ojentelee,
rikki mennyttä kudostaan
ihmettelee.
Oi -
älä sure sa lukki rukka,
kudo seittisi uusi.
Ma kastehen poimin,
mieleni virkeydeksi.
Autiudesta turhaan kasvoja
etsin
korvaani kuiskaajaa
haavoittuneelle sydämelleni
hoitajaa.
Kumpa olisin juuresi,
tai edes hiillos arinallasi.
Jos vaikka lähde lampesi
sylissä
olisi se onneni suuri.
Ma itkisinkö silloin onnesta,
vai kutoisinko sinut seittini
tueksi.
Ma odotan sinua edelleen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä silti odota, että alan kommentoida runoja. En tee sitä.
olen otettu huomiostasi,
kiitos.
Lempeää aamua.
Odotamme toisiamme
läheisyyden syntyä,
joka Sinussa versoo,
tullakseen luoksemme.
- Rakkaudella Tulitukalle -
Läheisyys -
kaipaus ihmisestä ihmiseen,
saavuttaakseen toisensa
viimein.
Lämmöllä.
Eipä tähän muuta lisättävää kuin että hienoa runoa!
no kiitosta vaan sanoistasi.
Tyylini on jostain kumman syystä
muuttanut muotoaan. Olen lueskellut
viime aikoina vanhojen suomalaisten
runoilijoiden runoja, ja saanut niistä
varmaan vaikutteita, ehkä.
Olen synnyttänyt niitä melkoisen määrän,
mutten ole tuonut kovin montaa tänne,
koska olen huomannut, että sivusto on
alkanut täyttymään kaikenmoisista tyh-
jänpäiväisyyksistä, joita en viitsi edes
vaivautua lukemaan, chattailua, tyhmää
jorinaa, jota ei millään muotoa voi kut-
sua runoiluksi.
Yp:n pitäisi poistaa kaikki moska tältä
foorumilta. En tiedä, mikä tarkoitus on
sivuston sefuilla, kun eivät mihinkään
puutu, eivätkä poista asiattomuuksia
täältä.
Toinen syy on se, että vakituiset, re-
katut nicit ovat viime aikoina vierailleet
sivustolla harvakseltaan,joiden palauttees-
ta olen enemmän, kuin tyytyväinen.
Palaute lämmittää aina, sen meistä tietää
jokainen, mutta rakentava palaute, kiitok-
setkin, ovat aina tervetulleita uskoisin,
kaikille meille.
Kiitti sulle ja päivän jatkoa.
Tässäpä onkin mielenkiintoinen runo!Jänniä ajatuskiemuroita..
dodii, juu - hieman erilaista kuin ehkä
aikasemmin, ja näitä ehkä samaan katego-
riaan kuuluvia tulee myöhemminkin, koska
niitä on syntynyt viime päivinä melko
paljon.
Kiitti huomiostasi, ja hyvät päivän jatkot.
tästä. Olet löytänyt osuvia kielikuvia, esimerkiksi "tyhjyyden kaiuton seinä" on kerrassaan hieno. Lukin merkitys hiukan katoaa minulta, tai sanotaan, että häilyy. Lukkisäkeistöt pitää loppuun ehtiessään lukea uudelleen, jotta runoon saisi paremman järjen. Näin ainakin minulla. Kun sitten jotain luulee ymmärtävänsä, tuntuu tuo "Ma itkisinkö silloin onnesta,/ vai kutoisinko sinut seittini/ tueksi." melkoisen upealta. Tyylillisesti minua häiritsee kokeilevan ja perinteisen runon limittyminen kummallisesti toisiinsa. Tarkemmin sanoen tuo häiriö rajoittuu kyllä ihan sanatasolle: sanaa "ma" on mielestäni toisteltu liikaa. Etenkin kaksi viimeistä säkeistöä kärsivät mielestäni siitä, että "ma" esiintyy kummassakin. Toinen pikkuseikka (suorastaan mitätön) on "sa", "ma" ja "sinä" -sanojen viljeleminen rinnakkain. Jotenkin tuntuisi luontevammalata, jos viimeisten säkeistöjen "sinä" olisi sut ja sua. En tiedä. Itsekin usein näitä sekoittelen, joten en ole oikea ihminen huomauttelemaan. :) Kaikenkaikkiaan hyvin sisältörikas runo. Tavanomaisen hömpötyksen sijaan, se oikeasti myös kertoo jotain toiveidemme, rakkautemme ja kaipuun luonteesta.
"Ma itkisinkö silloin onnesta,
vai kutoisinko sinut seittini
tueksi."
Kyllä vain. Kiitosta.
että mä tykkään näistä sun palautteista,
kuten olen aiemminkin sanonut, niin osaat
löytää aina olennaisen niihin.
Lukin merkitys runossa oli lähinnä se,
että odotuksessa, yksinäisyydessä osuu
lukki ja seitti silmään, ei sen kummempi
juttu, ja itse asiassa tämäkin oli runo
vain runojen joukossa, ei ole elettyä
elämää, pelkkää ajatuksen virtaa.
Olet oikeassa siinä, että perinteinen ja
kokeileva sekoittuu, kiitos kun sanoit sen,
en edes tajunnut sitä ennen sanomaasi.
Pitää olla tarkempi noiden muiden samankal-
taisten suhteen, koska niitä on jo nippu
valmiina :D
Jotenkin runosuoneni sykkää nyt melkoisella
kohinalla, ja tuntuu, että tännekkin on
jotain kiva laittaa, koska kuitenkin täällä
on uskollisia, jotka sanovat pitävänsä ru-
noistani, ja ainahan se lämmittää, eihän
siitä mihinkään pääse.
Lämmin kiitos palautteestasi Hessu, yritän
taas muistaa asiat, joista mainitsit.
Leppoisaa iltaa.