saa nukkua pitkään ja tehdä mukavia
kirjoitushommia, juuri sain käsikirjoituksen
valmiiksi, minulta on julkaistu niitä jo
25
kirjoitushommia, juuri sain käsikirjoituksen
valmiiksi, minulta on julkaistu niitä jo
25
minusta on kiva
olla eläkkeellä
221574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
nimi julkaistaanko aivan yleisesti luettavaksi ja saako ostaa kaupoista.Olen kova lukemaan.Kyllä eläkkeellä on ihan kiva olla saa harrastaa mitä haluaa.
En usko, että kukaan olisi halukas julkaisemaan kirjoituksiani. Juttuni ovat mustaa huumoria. Mitään siihen vivahtavaakaan täällä ei uskaltaisi kirjoittaa.
En uskalla mennä edes kirjoituskurssille, koska en usko kurssilaisten tai opettajankaan ymmärtävän kieroa huumoriani. Niinpä huvittelen yksinäni kirjoitusteni kanssa. - Yhdelle ainoalle ihmiselle uskallan näyttää teelmiäni. Hänellä on samanlainen huumorintaju, ja hän kyllä nauraa, mutta tuskin kukaan muu.
Sen takia on kivaa olla eläkkeellä.
Miillä nimellä teoksesi julkaistaan?
Onko nimesi "olla eläkkeellä"?
Miksi ei olisikaan??
saa rauhasa muistella asioita joita on keräänmtynyt mieleen.
Kaikkia vanhoja juttuja yritän tallantaa että nuoret saavat lukea kun alkaa kiinnostaa.
Yhden julkaisun olen tehnyt ja toinen olisi hyvällä alulla kun eivät muistiinpanot aina ihmeellisesti häviäisi.Nytkin on hukassa jo rajantaakse kadoneen kylän talot ja asukkaat.
Olen ne tallentanut koneelle ja disketille mutta kun on ollut monia muuttoja.Omia ja toisien diskettejä sekoittunut.Enkä ole ollut kotonakaan.
Aattelin että menisi johonkin kansanopistoon talveksi ,vaikka helsingin kristilliseen opistoon opiskelijaksi niin voisi keskittyä paremmin asiaan.Olisi toinenkin mukava laji siellä,tanssi.
Mihin jätät Kuusamon sen kauniin luonnon. Kivikyläänkö olet viehtynyt ja aviosiippa ei sitä noin vain ohiteta. Harkitse tarkkaan liikkeesi pitkällä aikajänteellä. Poukkoilut sinne tänne voi joskus kostautua.
Onko kristillisissäkansanopistoissa tanssinopetustakin? Minkälaista?
Vasta nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen ole ymmärtänyt hankkia kaksi muistitikkua. Ehkä sinulla onkin.
Diskettejä on pinokaupalla, enkä ole mitenkään innokas merkitsemään niiden sisältöä etikettiin.
Muistitikussa kaikki on samassa paikassa, ja siinä on lähes yhtä paljon muistia kuin entisen koneeni kovalevyllä. (Hinta 29 €). Minulla on kaksi sen vuoksi, että toisessa on tekstiä, mm. kirjoittamani 110-sivuinen oppikirja ja toisessa on kuvia.
Kirjoitukset, kuvat, kaikki pysyvät tallessa.
Kansanvalistusseuran omistamassa Oriveden opistossa on lukuvuoden kestävä sanataiteen linja. Siellä voi jopa suorittaa Jyväskylän yliopiston arvosanoja. (En ole selvillä, miten sisäänpääsykarsinta tapahtuu.) Voi kyllä olla niin, ettei tämän ikäisen ole mukava asua parikymppisten asuntolassa, vaikka opiskeijoiden joukossa on iäkkäitäkin. - Sinulla olisi Helsingissa varmaan asuinpaikka opiston ulkopuolella.
silti vaikka hakeutuisin opiskelemaan.Olisin mennyt jo aikaa sitten jos olisin joutanut.Näyttää että helsingissä pitää olla niin paljon muutenkin.
Mies kyllä pääsee vaikka olisin missä,sitten ei tarpeeksi kiinosta jos ei tule vaikka siperiaan.Yksin olen ollut minäkin enimmän ajan kun kaveri kävi koulua ja muutenkin aina pois.Sitä en jäisi murehtimaan.
En tiedä laajasalosta mutta on Helsinki Opisto jossa on tanssia.Samat taideaineet muuten löytyy kalliossa olevasta kristillisestä opistosta.
Jos olisin nuorempi niin radiotoimittajan opiskelu olisi hauskaa.
Hukkaan jotuneista disketeistä en taida selvitä sillä muistitikulla.Pitäisi käydä läpi kaikki tavarat ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
Asun kahdessa paikassa niin aina luulee että toisessa on.Tänäkesänä en ole muutenkaan omiin tavaroihin saanut paneutua.
Ihmeelliseti putkahtaa esiin joskus kadonnut disketti.
Nyt olen tullut kotiin ja tästä se alkaa omasta ajan käytöstä.
Matka meni hyvin eikä väsyttänyt,aamulla lähdimme junalla ajoimme vielä junalta Kuusamoon.
Varmasti hyvä neuvo tuo muistitikku pitää kysyä siitä kun alan laittaa sitä.
oppikirja.Ollaanko sitää kouluissa luettu vaan onko se jotain aikuisille tietoa.Mitä aihetta kirjassa on.
Se on tarkoitettu entisen työpaikkani kansaiväliseen sisäiseen koulutukseen. On se kumminkin ollut suuritöinen, kun olen kirjoittanut sen englanniksi.
Vaikka olen eläkkeellä, niin jatkan yhä "kirjan" parantelemista. Nyt olen onneksi saanut apuvoimia, joten saan muidenkin näkemyksiä, enkä enää vain omiani. Kirjaan on tulossa toinen mokoma lisää, mutta nyt on mukana kaksi muutakin, joten toivon lopputuloksen olevan hyvän. Nyt toinen uusista kirjoittajista on firman tutkimuspäällikkö, jolta en ikinä saanut tarpeeksi tutkimustietoja kun itse kirjoitin. Nyt hän on itse vastuussa ja hänen on pakko kertoa asioista, joita minä kärtin vuosikausia.
Nyt, kun minulla eläkeläisensä olisi aikaa, niin ne kaksi muuta ovat samassa tilanteessa kuin minäkin ennen: Pitää kirjoittaa työn ohella ja lisäksi. Muistan, miten kirjoitin aina huonolla omallatunnolla ja vähän salaa. Minun olisi pitänyt tehdä jotakin hyödyllisempää, josta tulee firmalle rahaa. Kirja vain piti olla, mutta ei ollut oikein luvallista kirjoittaa sitä.
Et ehkä haluakaan vastata, missä teoksiasi on julkaistu ja toki Sinulla on oikeus niistä vaietakin. Minunkin uteliaisuuteni vain heräsi, ehkä kustantajan kautta, omakustanteena, joissain lehdissä tai oletko ehkä painanut ne itse? Nykytekniikalla kaikki on mahdollista. Omakustanteista monet ovat parempia kuin kustantajan kautta tulleet. Varsinkin jos kyse on muistelmista, niitä on vaikea saada läpi, ellei niihin sisälly jotain ennen kuulumatonta. Julkkisten jutut ovat erikseen, heiltähän suorastaan pyydetään niitä ja tulos on usein sitä sun tätä.
Kaupallisilta kustantajilta olen julkaissut
kirjojani ja tekstejäni, mm. Otavalta, Karistolta,
Kirjapajalta, jne...
Kun tietää, miten vaikea joidenkin on saada ko. kustantajien kautta tekstejään julki, ei voi kuin onnitella. Olet kirjailija, joka ilmeisesti näillä palstoilla haluaa pysytellä nimimerkin takana, mihin Sinulla, kuten meillä muillakin on oikeus. Minultakin on joskus julkaistu jotakin ja lehtiin kirjoittelen edelleen, mutta käsikirjoitukset, joita itse olen kutsunut romaaneiksi, ovat tulleet kustantajilta bumerangeina takaisin!
Kirjoittajakurssista olisi mukava kuulla sen kokeneilta. Kirjoituspuhti on usein tipotiessään. Yksin on huteraa alkaa kirjoittaa systemaattisesti. Sekaannun muihin harrastuksiin ja arjen velvollisuuksiin.
Kuinka paljon esim. tekstiä tulisi olla kurssille mennessä mukana ? Oppilasasuntolaan en halua majoittua enkä asua monen tuntemattoman kämppiksenä. Haaveilen kurssista, jolla voi saada selkeät ohjeet kirjoittamiseen ja elämäntarinansa painattamiseen (kuvien kera jälkipolville).
Missä ja milloin k.o. kursseja pidetään ? Onko joukossamme kurssikokemuksen omaavia ? Haluatko kertoa jotain, että "sokea kana löytäisi jyvän". Kiitos avustasi.
googleta esimerkiksi elämäntarinakoulu
Siellä kirjoittamispalvelut kurssilla saa neuvoja noihin kysymyksiin.
Ei tarvitse olla valmistakaan, vain yksi liuska juttua pyydetään lähettämään alkuun näytteeksi.
Siellä saa vihjetä tarinan "punaiseksi langaksi". Näkyvät keksineen kurssin myös etelään! Voi olla aika arvokas.
Kahden vuoden aika saa myös arvostelulisäpalvelua, jos ja kun tekele on valmis painettavaksi.
Mikäli kotipaikkakunnallasi toimii kirjailija- tai kirjoittajayhdistys, sinnekin voisit ottaa yhteyttä, kysyä, järjestävätkö he kirjoittajaseminaareja. Sieltä voi saada tietoja myös muualla järjestettävistä kursseista. Googlesta löytyy myös lista valtakunnallisista arvostelupalveluista, joihin voi lähettää arvioitaviksi tekstejään. Kansalaisopistoissa järjestetään kirjoittajakursseja.
Olen aikoinani osallistunut monille kirjoittajakursseille, osa kokemuksista on ollut hyviä, osa sellaisia, joista olen lähtenyt itkien kotiin! Yksi parhaista oli 70-luvulla Kansanvalistusseuran sanataidekurssi. Kirjekurssi, jossa opiskelun tahdin voi itse valita. Se huono puoli siinä oli, että ei ollut muita, kenen kanssa pohtia kirjoittamisen kiroja ja iloja. Täällä mainittu elämäntarinakurssi on myös varmasti hyvä. Ilmeisesti olet aikeissa painattaa elämäntarinasi omakustanteena. Entäpä jos kirjoittaisit sitä niin pitkälle kuin innostusta riittää ja menisit tekstin ja kuvien kanssa johonkin painamoon, jonka tiedät tekevän omakustanteita? Sieltäkin voi saada ohjeita ja vinkkejä siitä, miten tarinaa tulisi jatkaa. Varmasti Sinut tunteville on tärkeää, että tekstistä kuuluu nimenomaan Sinun oma äänesi.
Kurssitarjontaa on paljon joista voi valita kukkarolleen sopivan. Joskus olen pettynyt sekä ohjaajaan että kurssin hintaan.
Katselin tämän syksyn opistojen ohjelmia, yllätys, yllätys, kurssien hinnat olivat kaksinkertaistuneet. Hinta n 1€/tunti, joku kädentaitojen kurssi maksaa 75€, muutkin suurinpiirtein samaa luokkaa.
Ohjaajat näyttävät olevan usein nimikkeellä tukihenkilö - ohjaaja siis tutkintoa vailla oleva henkilö.
Uskoisin usean harkitsevan kursseille osallistumista opistoihin.
Pidemmät intensiiviset kurssit viikon kestävät majoituksineen ovat sekä edullisempia että anniltaan todella hyviä. Uusia tuttavuuksia syntyy paljon samanhenkisten keskuudessa.
Kirjan julkaisemsiseksi voi saada yhteiskunnan tukea.
Elämäntarinansa saattaminen kirjan muotoon on vaivalloista, paljon työtä vaativaa ja kallista. Jos tosiaan haluat oikein painattaa sen, niin voit saada apurahaa.
Kirjan printtaaminen tietokoneelta on jo yksistään kallista, ja silloin sen pitäisi olla hyvällä mallilla ulkoisesti. Word ei ole paras mahdollinen ohjelma, mutta sekin käy paremman puutteessa. Pitäisi oikeastaan olla taitto-ohjelma.
Jos tiedossasi on, monelleko haluat kirjaan antaa, niin senhän voi sitten painattaa myös kopiointilaitoksessa. Ei sekään halpaa lystiä ole, enkä usko, että siihen saa tukea.