Eilen soitti rehtori, että se on tällä koululla nyt opetus loppu ja pitää siirtyä saman koulutusyhtymän kouluun toiselle paikkakunnalle opettamaan.
Viime keväänä tuli valmisteltua uusi opetussunnitelma tälle ikäryhmälle ja nyt sen voikin heittää jo menemään. Samoin voi unohtaa kesän aikana valmistellut tunnit kulttuurialan opettamiseen, jota ei ennen ole tullut opetettua.
Huomenna alkaa opetus, pitäisikö muuttaa vai ei? Työhuoneena on kemian vanha täysi ikkunaton varasto, jossa ei ole yhtään vapaata hyllytilaa.
Pitäisiköhän alkaa laatimaan uutta opetussuunnitelmaa ja ottaa alku hieman kevyemmin ettei mene hermot.
Voisi sitä vähän aikaisemminkin muutoksista ilmoittaa luokanvalvojalle.
Viime keväänä tuli valmisteltua uusi opetussunnitelma tälle ikäryhmälle ja nyt sen voikin heittää jo menemään. Samoin voi unohtaa kesän aikana valmistellut tunnit kulttuurialan opettamiseen, jota ei ennen ole tullut opetettua.
Huomenna alkaa opetus, pitäisikö muuttaa vai ei? Työhuoneena on kemian vanha täysi ikkunaton varasto, jossa ei ole yhtään vapaata hyllytilaa.
Pitäisiköhän alkaa laatimaan uutta opetussuunnitelmaa ja ottaa alku hieman kevyemmin ettei mene hermot.
Voisi sitä vähän aikaisemminkin muutoksista ilmoittaa luokanvalvojalle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle rehtori ja koulutoimenjohtaja ilmoittivat 2.6.2006, ettei väliaikaista virkaani vakinaistetakaan, vaikka samaiset äijät siihen asti olivat minulle luvanneet sen viran järjestää. Nyt istun työtönnä täällä kaupunginkirjastossa.
Asiasi ovat vielä ihan hyvin meikäläiseen verrattuna.
niin minustakin... kerron terveisiä.
On ollut milenkiintoista seurata opetustyötä tästä näkökulmasta. Olenkin muodostanut mielessäni aika erikoisen kuvan koko ammattiryhmittymästä.
Omalla alallani ei kertakaikkiaan suvaittaisi moista "simputusta". Olen seurannut sitä ns. turhan suunnittelutyön määrää, kun esimies ilmoittaakin yllättävistä muutoksista. En ihmettele, että on ottanut hermoon, sillä lähimmäisenä saa sen loan silmille, mikä kuuluisi suunnata jonnekin muualle.
Nöyriä he ovat tekemään, mitä esimies ehdottaa, vaikka se olisi huonokin ehdotus. Kampoihin nämä eivät pane koskaan, mutta senpä takia ne palkkakuopassa onkin. Ja se, mikä eniten ihmetyttää, on yhteishengen puute. Opettajahuone on täynnä kuppikuntia, jotka kähmivät toistensa selän takana. Työhuonekunnankokouksista nämä eivät ole koskaan kuulleet ja ihmettelevät, että jossakin työntekijät kokoontuvat neuvottelemaan keskenään ilman esimiestä. Ollaan olevinaan avoimia, mutta ollaankin kaikkea muuta.
Pahinta -kiukkuisten äitien jälkeen- tässä työssä on nimenomaan selkäänpuukotus. Solidaarisuus puuttuu työyhteisöistä jne.
Miten me voisimme muuttaa tilannetta? Itse olen töissä ollessani kokenut kaikki mainitsemasi jutut todella ongelmallisiksi. Miten saisimme parannusta aikaan ilman verilöylyjä?
Teollisuudessa isot projektit joskus
"reivataan uuteen kurssiin", joten
paljon joutuu tekemään tavallaan turhaakin
työtä, mutta tiukat aikataulut painavat
eikä aikaa jää murehtimisiin vaan täytyy
puskea täyttä vauhtia eteenpäin. Aika usein
myös osatoteutus tapahtuu Keski- tai Itä-Euroopassa, jossa ollaan parikin kuukautta
joskus muutaman viikon varoitusajalla.