Moikka,
haluaisin kertoa jollekulle siellä itsestäni.Tunnen olevani NIIN täydellisen yksin tässä maailmassa. Olen sellainen tapaus, joka salamaniskun lailla tajusi oikeasti haluavansa naista noin puolitoista vuotta sitten sairastuttuaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Hoidot jne. menossa, mutta sitä ei kukaan terapeutti voi muuttaa, että tämänhetkisessä elämänpiirissä vain ei ole ketään samoin tuntevaa naista. Mies kyllä yrittää ymmärtää, mutta sekin on vain rajallista. Tajuatte varmaan, että koko juttu on minulle erittäin arka ja kipeä asia ja oikeasti on kova tarve pääsätä kommunikoimaan siten, että vastakaikuakin tulee.
Kaikenkaikkiaan tunnen itseni elinympäristössäni täydeksi friikiksi ja olen alkanut eristäytyäkin ( mikä EI olehyvä juttu).
Naisen kaipuu on vain niin mahdoton ja ajoittain vaikea kestää. Joskun ajattelen, että paras olisi vain erota, mitäs tässä jatkamaan tätä liittoa. Teen oman ja mieheni elämän helvetiksi kauheilla puheilla ja seksin pihtaamisella.
Toisaalta ajatuskin elämästä ilman miestäni tuntuu aivan hajottavalta, joten musta tuntuu, että mä itse hajoan....
Jos siellä sähköavaruudessa joku lukee ja voi rehellisesti samastua tai ainakin yrittää, niin olisin enemmän kuin kiitollinen !!!!
haluaisin kertoa jollekulle siellä itsestäni.Tunnen olevani NIIN täydellisen yksin tässä maailmassa. Olen sellainen tapaus, joka salamaniskun lailla tajusi oikeasti haluavansa naista noin puolitoista vuotta sitten sairastuttuaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Hoidot jne. menossa, mutta sitä ei kukaan terapeutti voi muuttaa, että tämänhetkisessä elämänpiirissä vain ei ole ketään samoin tuntevaa naista. Mies kyllä yrittää ymmärtää, mutta sekin on vain rajallista. Tajuatte varmaan, että koko juttu on minulle erittäin arka ja kipeä asia ja oikeasti on kova tarve pääsätä kommunikoimaan siten, että vastakaikuakin tulee.
Kaikenkaikkiaan tunnen itseni elinympäristössäni täydeksi friikiksi ja olen alkanut eristäytyäkin ( mikä EI olehyvä juttu).
Naisen kaipuu on vain niin mahdoton ja ajoittain vaikea kestää. Joskun ajattelen, että paras olisi vain erota, mitäs tässä jatkamaan tätä liittoa. Teen oman ja mieheni elämän helvetiksi kauheilla puheilla ja seksin pihtaamisella.
Toisaalta ajatuskin elämästä ilman miestäni tuntuu aivan hajottavalta, joten musta tuntuu, että mä itse hajoan....
Jos siellä sähköavaruudessa joku lukee ja voi rehellisesti samastua tai ainakin yrittää, niin olisin enemmän kuin kiitollinen !!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Et ole yksin. On meitä muitakin olemassa.
Missäpäin suomea asustelet? Voisi löytyä ystävä yllättävän läheltäkin.
Moi Äityliini,
tarinasi kolahti mulle suoraan sydämeen. Tilanteesi (rakkaus mieheen, lapsi, naisenkaipuu, yksinäisyys, tuskan sietämättömyys, kamalat puheet, seksin pihtaaminen, sen oman sielunsisaren puuttuminen, toivottomuus, pieni toivonkipinä....) on NIIN jokapäiväinen minullekin. Omat lapseni ovat jo vähän isompia, mutta minä olen yhä onneton, yksinäinen, surullinen, vaikka mielestäni luonteeltani en sellainen olekaan. Kaipaan niin kovasti sielunsisarta, naista, jonka kanssa voisin puhua kaikesta, ymmärtäisimme toisiamme useammilla tasoilla kuin nainen-mies-suhteessa ikinä voi. Emme tuntisi syyllisyyttä tai häpeää rakastellessamme, emme loukkaisi ketään rakkaudellamme ja voisimme antaa voimaa toinen toisillemme.
En ikinä halua jättää perhettäni, enkä halua, että minut jätetään, mutta mistä löydän naisen elämääni? Naisen, joka kestää tämän kuvion? Naisen, joka ymmärtää, rakastaa, tahtoo, etsii ja löytää kanssani.
Vastasinko huutoosi, Äityliini? Sinä ainakin vastasit minun. Miten jatketaan?
... vaikka chatissa.
Muistutan, että tämä ei ole seuranhakupalsta. Voitte myös laittaa kirjeystäväilmoituksen suomi24:n torille. Sitä kautta voitte löytää useitakin uusia ystäviä, joilla on sama elämäntilanne.
Tietysti tästä asiasta on hyvä keskustella myös yleisesti tällä palstalla. Monikin kirjoittaja varmaan jakaa samoja tuntoja. Vertaistuki voi auttaa.
juuh..tutulta kuulostaa..ei tässä muuta voi sanoa, että pää hajoaa kun näitä asioita yksin miettii. On huojentavaa kuulla etten ole ainoa. Oisi ihan kiva, tutusta ja parantaa maailmaa ehkä toisen samanlaisen kanssa saisi vastauksiakin näihin kysymyksiin mihin ei itse pysty vastaamaan. Ajatukseni ovat juuri kuin sinun päästäsi varastetut. Kiitos, että kirjoitit tänne nyt tiedän etten ole yksin. Siellä jossain on muitakin.
No juu, melko lailla tutulta kuulostaa, vaikkei itselläni lapsia olekaan. Välillä tuntuu että sekoan, kun haluan naista niin paljon. En silti koskaan pettäisi miestäni. Olen pikkuisen ihastunut erääseen ystävääni, mutten koskaan voisi paljastaa sitä hänelle. Tilanne on tosi tukahduttava...mutta yritän olla ajattelematta sitä.
aivan sama juttu.yksinäisyys ahdistaa todella paljon .nyt olen kuitenkin päättänyt aloittaa elämäni uudelta kantilta jollei mieheni sitä hyväksy ni parempi sitten jatkaa erillään..olis kiva jutella saman asian tiimoilta muiden kanssa ..joten jos kiinnostusta ni postia mulle..heissan kaikille
samanlainen elämä on täällä kuin äityliinillä paitsi, että onneksi olen säästynyt raskauden jälkeiseltä masennukselta.. Olisi kiva tutustua teihin muihin samanlaisiin ja jos ois vielä 09a.. eli kaipaisin uusia ihmisiä elämään..tutustutaan :)
... on erinomainen tilaisuus tavata naisia, joilla on samoja kokemuksia ja samaa taustaa, esim. Naisasialiitto Unionin bi-naisten kahvilassa. Se on ryhmä, joka kokoontuu kerran kuussa kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona. Kesätauon jälkeen toiminta jatkuu syyskuussa.
Kahvilaan voi poiketa täysin spontaanisti ja anonyymisti - ennakkoilmoittautumista ei edellytetä.
Turunseudulla mtn vastaavaa.Tuntuu, että kaikki on tapahtuma"keskittynyt"Helsinkiin.Eli onko Turunseudulla sanlaisia tuntoja jakavia bi-vaimoja?Täälläkin päin ollaan yksinäisiä..
Moikka!
Mitä sinulle kuuluu? Oletko saanut yhtään helpotusta oloosi näistä vastauksista sinne Saharaasi? Olen odottanut, että kirjoittaisit lisää tälle palstalle tai suoraan minulle. Osoitteeni on suomi24:n torilla aikuisten kirjeenvaihto-osastolla. Voi hyvin.
Joo, ole ollut kiireinen monenkin asian takia, ja nettiin pääsy siksi rajoitettua.
Aivan ihanaa, että en todellakaan ole yksin ja mahtavaa, että tuntuu löytyvän sielunsisaria...tämäkin helpottaa jo jotenkin.
Olen avoin kaikelle kommunikaatiolle!!!!
mulla on sähköinen osoite, johon voi kirjoittaa yllä kirjoitelleet , jos haluavat, jäi äskeisestä...
[email protected]