Olen kiertohuimauksen vuoksi Betaserc-lääkityksellä ja asentohuimaus-kieputus-"voimistelussa", ei tunnu auttavan. Ilmiö on uusi ja odottelen tuomiota Menierestä tai vapautusta, toivon jälkimmäistä. (Että tämä olisi vain asentohuimausta!) Kuulo mitattiin, mutta en uskaltanut kysyä tulosta! Ehkä seuraavalla vastaanottokerralla, kun voimistelut on tehty ja lääkkeet syöty...
Koska palstalla on meniere-potilaita ja näin asiantuntijoita, niin kyselisin, että kuinkahan tuo elämä asettuu uomiinsa ja onnistuuko moottoripyöräily enää jos seuraanne liityn? Työ ja mahdollinen ammatinvalinta myös askarruttaa. Onko meniereläisille vaarallisia ammatteja ja kuinka työelämästä selviää?
Kuulon heikkeneminen ei huolestuta vielä ja pään sisäisiin ääniin olen jo tottunut kun vinkuu, kohisee ja surisee muutenkin, ettei kuulotestissä tiennyt mikä ääni oli päänsisäistä ja mikä tuli kuulokkeista. (Sen havainnon huomasin, että se ääni, mikä loppui tuli kuulokkeista, alkamista ei tajunnut!) Suurin murhe on harrastusten ja työelämän mahdolliset muutokset. Ruokavaliokin on mahdollista muuttaa kun se menee terveellisempään suuntaan (suolattomaksi ja nautintoaineetomaksi), mutta nuo elämää suuremmista asioista luopumiset! Veneily epätasaisella, keinuvalla "lattialla", moottoripyörän kallistelu kurveissa ja mikä työksi, kun joskus käveleekin pitkin pieliä? Ei kauhean vakuuttava vanhustenhoitaja, joka ei itsekään pysy pystyssä! Siis mitä opiskelemaan?
Koska palstalla on meniere-potilaita ja näin asiantuntijoita, niin kyselisin, että kuinkahan tuo elämä asettuu uomiinsa ja onnistuuko moottoripyöräily enää jos seuraanne liityn? Työ ja mahdollinen ammatinvalinta myös askarruttaa. Onko meniereläisille vaarallisia ammatteja ja kuinka työelämästä selviää?
Kuulon heikkeneminen ei huolestuta vielä ja pään sisäisiin ääniin olen jo tottunut kun vinkuu, kohisee ja surisee muutenkin, ettei kuulotestissä tiennyt mikä ääni oli päänsisäistä ja mikä tuli kuulokkeista. (Sen havainnon huomasin, että se ääni, mikä loppui tuli kuulokkeista, alkamista ei tajunnut!) Suurin murhe on harrastusten ja työelämän mahdolliset muutokset. Ruokavaliokin on mahdollista muuttaa kun se menee terveellisempään suuntaan (suolattomaksi ja nautintoaineetomaksi), mutta nuo elämää suuremmista asioista luopumiset! Veneily epätasaisella, keinuvalla "lattialla", moottoripyörän kallistelu kurveissa ja mikä työksi, kun joskus käveleekin pitkin pieliä? Ei kauhean vakuuttava vanhustenhoitaja, joka ei itsekään pysy pystyssä! Siis mitä opiskelemaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukava lukea tuollaista järkevää kirjettä, sinä jos kuka voitat vaikeudet(toivon lievintä mahdollista ),itse olen tinnutus-rasitteinen,kirjeestäsi henkii oikea suhtautuminen ja ymmärrys vaivaan,sillä pääsee jo pitkälle ,itse koin paniikkia (-10v.)kun alkoi huutaan ja kuulo katosi puoleen ,mutta aika ja asennoituminen ja hyväksyminen ,nyt mennään tallai nyt ja tässä ,auttaa.i
jk. muistakaa nuoret kuuloanne!
Heips
Oletkos käynyt meidän menierikkojen omalla keskustelupalstalla? Löytyy Meniereliiton sivuilta www.suomenmeniereliitto.fi
Siellä on ainakin pari moottoripyöräilevää menierikkoa mukana keskusteluissa.
Oman kokemukseni mukaan kannattaa tehdä kaikkea, mihin pystyy ja unohtaa etukäteen murehtiminen kokonaan. Itse olen sairastanut meniereä yli 10 v enkä ole vielä joutunut mistään sen takia luopumaan pysyvästi. Huimauspäivänä tietysti pitää olla aika hissukseen, mutta muuten elämä jatkuu entiseen malliin.
Täytyy katsella sivustoja. Kiitos.