Omassa opinahjossani ainakin on aika paljonkin erilaisia isompia ja hieman pienempiä ryhmätöitä.
Ryhmätyöt voivat kuitenkin olla pahimmillaan suuriakin riippakiviä meidän hyvin koulussa pärjäävien keskuudessa.
Se, minkälaisen ryhmän kulloinkin saa, kun on tärkeä asia koko ryhmätyössä.
Seuraavanlaisiin ongelmiin olen törmännyt ryhmissä:
-Ryhmätyöstä ei voi tulla hyvää arvosanaa,mikäli muut ryhmänjäsenet ovat 0-motivaatiolla liikkeellä.
-Motivaatio saattaa olla itsellä luokkaa 0, mikäli käy niin huono tuuri, että saa ryhmän jäseniksi sellaiset ihmiset, jotka eivät arvosta ollenkaan eikä ota huomioon sinua itseäsi.
Jonkunlainen ratkaisu näihin ryhmätyön ongelmiin pitäisi saada. Kuitenkaan ryhmätöiden lopettaminen ei ole paras ratkaisu, sillä ryhmätöitä tehdessä oppii kuitenkin työskentelemään ryhmissä, mikä on tärkeää ainakin ravitsemisalalla.
Ehdotankin, että opiskelijat jaettaisiin koulumenestyksensä mukaan ryhmiin. Olisi eritelty kiitettvän, hyvän, tyydyttävän ja välttävän tason opiskelijat ihan kylmästi arvosanojen avulla ja näiden ryhmien jäsenet saisivat vain oman ryhmiensä jäsenten kanssa perustaa ryhmät. Eikö olisi ihan toimiva tapa?
Näin kiitettävän tason opiskelijat saisivat ryhmäänsä vain saman tasoisia, jolloin työn laatu on taattu. Ja nämä välttävän tason opiskelijat voisivat työskennellä omissa ryhmissään,vailla minkäänlaista motivaatiota.
Ryhmätyöt voivat kuitenkin olla pahimmillaan suuriakin riippakiviä meidän hyvin koulussa pärjäävien keskuudessa.
Se, minkälaisen ryhmän kulloinkin saa, kun on tärkeä asia koko ryhmätyössä.
Seuraavanlaisiin ongelmiin olen törmännyt ryhmissä:
-Ryhmätyöstä ei voi tulla hyvää arvosanaa,mikäli muut ryhmänjäsenet ovat 0-motivaatiolla liikkeellä.
-Motivaatio saattaa olla itsellä luokkaa 0, mikäli käy niin huono tuuri, että saa ryhmän jäseniksi sellaiset ihmiset, jotka eivät arvosta ollenkaan eikä ota huomioon sinua itseäsi.
Jonkunlainen ratkaisu näihin ryhmätyön ongelmiin pitäisi saada. Kuitenkaan ryhmätöiden lopettaminen ei ole paras ratkaisu, sillä ryhmätöitä tehdessä oppii kuitenkin työskentelemään ryhmissä, mikä on tärkeää ainakin ravitsemisalalla.
Ehdotankin, että opiskelijat jaettaisiin koulumenestyksensä mukaan ryhmiin. Olisi eritelty kiitettvän, hyvän, tyydyttävän ja välttävän tason opiskelijat ihan kylmästi arvosanojen avulla ja näiden ryhmien jäsenet saisivat vain oman ryhmiensä jäsenten kanssa perustaa ryhmät. Eikö olisi ihan toimiva tapa?
Näin kiitettävän tason opiskelijat saisivat ryhmäänsä vain saman tasoisia, jolloin työn laatu on taattu. Ja nämä välttävän tason opiskelijat voisivat työskennellä omissa ryhmissään,vailla minkäänlaista motivaatiota.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Työelämässä törmäät samoihin ongelmiin, eli osa tiimin/työyhteisön jäsenistä ei ole yhtä motivoituneita. Mielestäni ei ole mitään järkeä jakaa ryhmiä aikaisemman koulumenestyksen mukaan, sillä vaikka arvosanat olisivat hyvät, niin saattavat sosiaaliset taidot olla hiukan heikommat kuin mitä esim. huonoja arvosanoja saaneilla henkilöillä. Jos on arvosanat hyvät, ja uskoo olevansa kyvykkäämpi kuin muut, niin olettaisin että sinulla on kykyä myös motivoida tiimiäsi tekemään lujemmin töitä ryhmätyön eteen.
Työelämän tiimityössä on sellainen poikkeus, että työntekijät eivät yleensä ole samanarvoisessa asemassa JA tavoitteen eteen on olemassa johtaja, joka huolehtii piiskuroinnista ja jolla on valta myös erottaakin ihminen tehtävistään.
Koulussa tavoite on sama ja jokaisen pitäisi työskennellä samalla tontilla, joten se ei tule onnistumaan. Virallista johtajaa ei ole.
Toinen argumenttisi oli täyttä hölynpölyä. Rinnastit keskenään kaksi ihmistyyppiä:
- hyvä koulumenestys + sosiaalinen kyvyttömyys
- huono koulumenestys + sosiaalinen lahjakkuus
Unohdit matkasta nämä kaksi:
- hyvä koulumenestys + sosiaalinen lahjakkuus
- huono koulumenestys + sosiaalinen kyvyttömyys
Olen alkuperäisen kanssa samaa mieltä, että ryhmäjaot tulisi tehdä koulumenestyksen mukaisesti JA ryhmätyön eteen tekemättömät jätetään arvostelematta. Tervemenoa uudelle kurssille. Vaihtoehtoisesti ryhmätyön työpanos arvioidaan. Laiskuri saa esimerkiksi 2% panosarvosta ja tämä huomioidaan loppuarvostelussa nollasuorituksena.
En ole AMK:ssa joten en tiedä tehdöäänkö näin. Olisi hyvä, jos työn päätteeksi jokainen laatisi raportin, missä oma osuus työstä selitettäisiin ja siitä olisi itsearviointi. Tuskin kukaan ryhmässä enemmän tehnyt antaisi toisten valehdella osuuksiaan isommiksi kuin ne olisivatkaan. Näin myös "tynkäosioiden" tekijät saisivat ansionsa mukaan.
Minä en myöskään ymmärrä tuota "hyvät arvosanat = sosiaalinen kyvyttömyys"-lajittelua. Mistä ihmeestä on lähtöisin tämä myytti, että menestyvät opiskelijat olisivat keskimäärin "vähemmän menestyviä" sosiaalisesti kyvyttämämpiä? Tuo jaottelu lienee "todellisuutta" vain amerikkalaisissa kouluelokuvissa.. Normaaleilla sosiaalisilla taidoilla pärjää vallan mainiosti myös ryhmätöissä, ja kyllä ujokin (oli sitten "hyvä" tai "huono" opiskelija) pärjää ja rohkaistuu hyvässä ilmapiirissä.
Opettajat voisivat kyllä mielestäni ryhmiä perustaessaan miettiä koulumenestyksen kanssa myös henkilöiden luonteita: esim. kovin hiljaista tyyppiä ei ehkä kannata laittaa luokan kovimpien hölöttäjien joukkoon (--> sulkeutuu vielä enemmän?). Sellaiset sopiva sekoitus näitä eri persoonia olisi hyvä, näin myös opitaan tulemaan toimeen ERILAISTEN ihmisten kanssa!
"Koulussa tavoite on sama ja jokaisen pitäisi työskennellä samalla tontilla, joten se ei tule onnistumaan. Virallista johtajaa ei ole."
Mikähän ryhmätyö sellainen on jossa ei ole johtajaa? Tai missä koulussa? Täälläpäin ryhmälle valitaan johtaja ryhmän sisältä, joka pitää homman kasassa. Tämän lisäksi jokaisella ryhmällä on ohjaava/valvova opettaja, joka voi puuttua konkreettisestikkin ryhmän toimintaan jos sille on tarvetta.
Täälläpäin on myös jaottelu, että jos joku tyyppi tekee vähemmän kuin muut, niin siitä voi sanoa opettajalle, ja se näkyy suoraan arvosanassa. Tai sitten opettaja antaa tietyn verran pisteitä ryhmälle, ja ryhmä saa itse päättää miten pisteet jaetaan eri jäsenten kesken. Erittäin hyvä ja toimiva systeemi.
Edelleen en näe mitään järkeä jaottelussa joidenkin arvosanojen mukaan. Se, että itse muodostetaan ryhmät, on ihan tarpeeksi hyvä systeemi.
Ryhmätyöt ovat ok, jos ryhmän jäsenet ovat suurin piirtein samalla tasolla. Minua henkilökohtaisesti hatuttavat suuresti ryhmätyöt siksi, että tietotaitoni on korkeammalla tasolla ja kohtalaisen korkean ÄO:n takia sisäistän asiat huomattavasti muita nopeammin.
"Ryhmätyön" tekee itse rivakammin ja laadukkaammin kuin missään ryhmässä. Aiemmasta työkokemuksestakin johtuen tasoero on aivan liian suuri. Tympii opettaa ryhmätöissä toisille perusasioita, kun itse on työkokemuksen kautta oppinut jo reilusti ohi AMK-oppimäärän. Ketuttaahan se.
Mieti itsekin, miltä tuntuisi tehdä ryhmätöitä yläasteen oppilaiden kanssa. Minulla on nyt vähän sama fiilis. No, eihän tätä enää kauaa kestä.
Tuon "virallista johtajaa ei ole" ymmärrän varsin hyvin. Ehkä sinäkin ymmärrät sitten joskus, kun teet töissä oikeita projekteja. Minkäs sille tekee, jos yksi ryhmän jäsen ei tee tehtäviään? Hänen tekemättä jättämänsä/huonolaatuisen osuuden joutuvat sitten muut tekemään/korjaamaan. Siinä vaiheessa ei paljon lämmitä, että tyyppi ei saa krediittiä ryhmätyöstä.
Niin, aika harva menee ammatikorkeaan siinä vaiheessa, jos jo ennestään tietää kaiken mitä siellä opetetaan. Kaippa kaltaisiasi tapauksia ammattikorkeissa on, taitavat aika harvinaisia vaan olla. Tuskin siitä kannattaa valittaa, että kun muut eivät ole samalla tasolla kanssasi. Ammattikorkea kun nimenomaan on tarkoitettu niille, joilla on pelkkä lukio tai amis takana. Ja opetus on sen mukaista.
"Minkäs sille tekee, jos yksi ryhmän jäsen ei tee tehtäviään?"
Hänet potkitaan pois, niinkuin tähänkin mennessä on meidän koulussa tehty. Mahdollisesti otetaan uusi tilalle.
Meillä ainakin homma toimii niin, että itse saamme aika pitkälle valita ryhmät, joten oma moka jos lusmuilijoita tulee mukaan.
Toisekseen opettajat ovat peräänkuuluttaneet monta kertaa sitä, että mikäli näitä lusmuilijoita löytyy, eikä heitä saa kuriin millään, niistä pitää ilmoittaa opettajalle, joka hoitaa tarvittavat jatkotoimenpiteet, eli ensin varmaankin juttelee henkilön kanssa asiasta ja jos se ei ratkea, henkilö erotetaan ryhmästä ja mahdollisesti myös kurssilta.
Vajavainen ryhmä saattaa saada lisäaikaa työlleen tai sitten heille nimitetään jostain toisesta ryhmästä uusi jäsen. Usein nimittäin jaot eivät mene tasan ja joku jää ylimääräiseksi tai jossain ryhmässä on vajaata.
Minusta tämä on hyvä malli, sillä työelämässäkään et voi valita sitä, ketkä tekevät kanssasi töitä. Kaikenlaisten ihmisten kanssa pitää tulla toimeen.
Psykologian mukaan jokaisessa, pienessä ja hetkellisessäkin ryhmässä esiin tulee johtajatyyppi, joka ns. toimii puheenjohtajana. On siis hänestä kiinni, toimiiko ryhmä vai ei.
Lisäksi tämän tilapäisen johtajan vastuu on näissä tilanteissa jaettu opettajille kurittomien tapausten kohdalla.
Pitää myös muistaa, että motivaatio saattaa ajoittain käydä miinuksen puolella itse kullakin, mutta se tila ei välttämättä ole pysyvä. Koulussa kun kerran on mahdollista, pitäisi työn ajankohtaa siirtää kiukuttelijan kohdalla. Hänelle siis voi antaa omat vastuualueensa tehtävästä ja sanoa, että teet ne sitten kotona tai omalla ajallasi, kun on parempi fiilis. Jos motivaatio on pysyvästi nolla, eikä tulosta synny, voi ottaa taas yhteyttä opettajaan.
"Psykologian mukaan jokaisessa, pienessä ja hetkellisessäkin
ryhmässä esiin tulee johtajatyyppi, joka ns. toimii
puheenjohtajana. On siis hänestä kiinni, toimiiko
ryhmä vai ei."
Näin ideaalitilanteessa. Usein kuitenkin käy niin, että
kaikki välttelevät ns. johtajan roolia, eikä homma lähde
etenemään mihinkään. Silloin on parempi avata itse suunsa,
kuin jäädä kiroamaan tilannetta omassa päässään.
Itse olen aina ollut melko ujo ja hiljainen, mutta menestynyt
hyvin opinnoissa. Tuollaisessa jumitilanteessa olen
monta kertaa "pakottanut" itseni avaamaan keskustelun
ja ehdottamaan esim. työnjakoa. Homma lähtee ainakin
käyntiin kun joku ottaa vetäjän roolin, vaikka se ei
miltään unelmahommalta tuntuisikaan.
Vaikka ryhmätöissä tehdään töitä yhdessä ja tasavertaisina
jäseninä, ryhmä tarvitsee silti jonkun joka valvoo
kokonaisuutta ja huolehtii aikatauluista yms.
Päätökset tehdään tietysti yhdessä, mutta tarvitaan
joku joka esittää kysymykset joihin päätökset tarvitaan.
Sitä ryhmänvetäjän roolia on parempi harjoitella
vähän jo koulussa kuin vasta työelämässä.
Tiivistettynä: Jos homma ei tunnu toimivan, rohkeasti
itse ottamaan vastuuta ja pistämään homma liikkeelle.
Ala-asteelta aina lukioon saakka olin aina se, joka hoiti suurimman osan ryhmätöistä, koska muut ryhmän jäsenet eivät olleet hirveän motivoituneita. (harvoja poikkeuksia toisinaan oli). Nyt opiskellessani sos.alaa, olen ollut äärimmäisen tyytyväinen ryhmätyötiimeihimme; jäsenet ottavat tasapuolisesti vastuuta ja ovat tasavertaisia. Tähän olenkin äärimmäisen tyytyväinen...
Sitten siitä ideastasi jakaa ryhmät opiskelijoiden tason mukaan. En kannata tätä ideaa kyllä ollenkaan. Mietippä työelämässä, eteesi voi tulla projekteja ym, joissa voi olla hyvin erityyppisiä ihmisiä, ja heidän kanssaan on tultava toimeen. Tuskin kaikki ovat aina aivan yhtä hyviä ja motivoituneita. ja silti on työskenneltävä yhdessä ja saatava aikaan paras mahdollinen lopputulos!
Mielestäni tuollainen "kastijärjestelmä" voi olla hmm.. alentava, varsinkin heikompien opiskelijoiden osalta.
Ryhmädynamiikka on joka kerta erilainen, se ei synny heti ja sitä pitää työstää. Elämässä kaikki nyt ei vaan ole niin yksinkertaista ja tasapuolista. Ryhmähän koostuu erilaisista jäsenistä. Ikävä kyllä ns.vapaamatkustajia mahtuu kyllä melkein ryhmään kuin ryhmään. Samoin kuin kuuntelijoita, pomottelijoita, ideanikkareita jne...
Hyvä idea on jokaisen ryhmätyön varsinaisen asiaosuuden jälkeen pohtia kirjallisesti sitä, miten ryhmätyön eteneminen on onnistunut. Jokaisen oman työn osuus tulisi myös ilmetä jollain tavalla.
Ilmeisesti sekoitat keskenään suoriutujan tason ja ihmistyypin. Erilaisten ihmistyyppien kanssa täytyy tulla toimeen, mutta heikkoa suoritusta ei tarvitse sietää.
Olen itse jo työelämässä projektipäällikkönä, eikä tilannetta voi verrata keskenään opiskeluaikojen ryhmätöihin -eikä edes kouluprojekteihinkaan, sillä oikeaa projektia ne eivät ole 99,9% tapauksissa nähneetkään.
Kaikenlaisten persoonien kanssa on tultava toimeen, se on selvää. Jokaisella projektin henkilöllä on kuitenkin oma vastuualueensa, jolloin laiskurin panoksen puuttuminen vaikuttaa suoraan projektin kokonaistulokseen. Mikäli keskusteluista huolimatta henkilö ei paranna suoritustaan projektissa, hänet korvataan uudella henkilöllä hänen esimiehensä kautta. Koulussa tätä mahdollisuutta ei ole.
Opiskeluaikoinani turhaudun ryhmätöihin usein, sillä olin huomattavasti kokeneempi ja älykkäämpi kuin muut. Jouduinkin toimimaan "ryhmätöissä" lähinnä ohjaajan ja johtajan roolissa ja valitettavasti lopuksi jouduin aina korjaamaan lopputuloksen. Jos ryhmään sattui ns. toivoton tapaus, hänen työn jälkensä oli yhtä merkityksetöntä ja ne joutui kirjoittamaan uudestaan, jotta huono arvosana olisi vältetty.
Työelämässäkään ei joudu kärsimään vapaamatkustajista, miksi koulussa pitäisi? Työelämän vapaamatkustajista pääsee nimittäin eroon.
Minä erotan projektista surutta ihmiset, jotka katson epäpäteväksi hoitamaan tehtäviään. He eivät tule enää koskaan sen jälkeen työskentelemään minulle. Nuoruuden kokemattomuuden ymmärrän ja annan anteeksi, mutta välinpitämättömyys ja laiskuus saavat ansaitsemansa. Esimieskin saa rehellistä palautetta henkilön työskentelytavoista ja motivaatiosta.
No nyt päästiin lempiaiheeseen. Joo, yleinen mielipide meidän kurssilla on se, ettei ryhmätöistä pidetä. Syiksi mainitaan mm. ajankäyttö ja ketjun aloittajankin toteama henkilökemioiden toimivuus (mikä on täyttä asiaa).
Opettajat puolustavat kirjallisten ryhmätöiden tekemistä sillä, että "tiimityötaitoja tarvitaan". Höpö höpö, pääsevät vaan itse helpommalla kun pistävät opiskelijat töihin "tiimityötaitojen harjoittelun" nimissä...? Kirjallisilla ryhmätöillä koulussa on hyvin vähän tekemistä sen kanssa, kuinka hyvin/huonosti työskentelee yhteistyössä parin kanssa esim. osastolla vuodepotilasta hoidettaessa...
Ainoa oikea tapa on se, että ryhmät saa muodostaa itse. Kirjallisten ryhmätöiden lisätaakaksi ei todellakaan tarvita kiviriippaa. Jos silti joukkoon osuu vapaamatkustajayrittäjä, niin ei mitään "suomalaiskansallista" kainostelua tai muuta lällyttelyä vaan kylmästi kova kovaa vastaan ja tieto opettajalle.
En tiedä miten muualla, mutta meilläpäin ryhmät muodostetaan itsenäisesti. Opettajat puuttuvat asiaan vain ns. poikkeustapauksissa, esim. jos joku jää ylimääräiseksi niin hänet sitten sijoitetaan summassa johonkin ryhmään. Yleensä käy siis niin, että kaverit tai muuten toistensa kanssa hyvin toimeentulevat tyypit pääsevät samoihin ryhmiin. Aina jää tosin se yksi ryhmä, jossa on korkeintaan yksi tyyppi jota opiskelu kiinnostaa, ja näistä yleensä moni lopettaakin koulun kesken.
Onhan täälläkin päin niitä ongelmia ollut kun nollamotivoituneita on eksynyt hyvin motivoituneiden ryhmiin, mutta se ei ole juurikaan lopputulokseen vaikuttanut. Tietty muut joutuvat tekemään siinä vähän enemmän töitä, mutta eipä sellaista tarvitse herneitä nenään vetää.
Opettajat ovat myös antaneet suosituksen, että samaa ryhmää ei saa muodostaa kahta kertaa, vähintään yksi jäsen on aina vaihdettava. Tätä ei tosin taideta kovinkaan valvoa, mutta kyllä se on kuitenkin ihan hyvä ohje ja sitä on noudatettu.
Ryhmätyöt, tai täälläpäin ainakin projektit, ovat todella hyvä oppimisen väline, kun pääsee ihan käytännössä tekemään sitä työtä, ja oppii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
No, eipä kuitenkaan ole tarvetta täällä tuollaiselle koulumenestyksen mukaan jaettaville ryhmille, kun kukaan ei halua niitä huonosti motivoituneita tyyppejä omaan ryhmäänsä. Ja vaikka johonkin ryhmään yksi sellainen eksyykin, niin se ei merkittävästi haittaa lopputulosta, jos työt vaan osataan jakaa ryhmässä oikein.
Nainen puhuu?
Tuollainen kiltin tytön asenne, jolla tehdään työt muidenkin puolesta, ei aiheuta sinullekaan tulevaisuudessa muuta kuin vatsahaavan. Tunnollisuudella ei pärjätä ja edetä työelämässä. Tunnollisista muidenkin työt suorittavasta henkilöstä tulee vain työrukkanen rutiinitöihin.
En tarkoita olla inhottava, mutta tämä on parempi oppia jo tässä vaiheessa.
Mies tässä puhuu.
Ei ole mitään järkeä syyttää yhtä mätää omenaa siitä että koko sato menee pilalle. Tietty jos niitä nollamotivoituneita eksyy useampia yhteen ryhmään, niin siitä voi tulla jo ongelmia.
En ole puhunut sitäpaitsi siitä, että yksi tekee muitten työt, vaan että jos yksi jää pois, niin sen työt jaetaan muiden ryhmän jäsenten kesken. Ja näin se homma toimii. Ei siinä auta itkeminen että "en minä ainakaan suostu tätä tekemään ku sen toisen piti tää tehä".
...opetuksessa.
Säästää paljon kustannuksissa, kun pistetään opiskelijat ryhmätöinä opettelemaan asiat. Vielä vähemmällä pääsee kun pistää vielä opiskelijat esittämään asiat ja toiset ryhmät arvioimaan esitykset ja jakaessa arvosanoja ottaa nämä arvioinnit huomioon.
Opettajan ei tarvitse muuta kuin katsoa aiheet josta työt tehdään.
Onneksi aloitin amk-opinnot sellaisen aikana, jolloin ryhmätöitä oli vähemmän, nyt meidänkin koulussa niistä on tullut pääasia opetuksessa. Mulla on onneksi opinnot jo loppuvaiheessa.
Alussa ryhmätyöt olivat mukaviakin, jos sattui hyvä ryhmä. Kuitenkin sattui sellaisiakin kursseja matkan varrelle, jossa jouduin tekemään suurimman osan ryhmän töistä, jotta en olisi saanut huonoa arvosanaa.
Opiskelujen loppuvaiheessa opiskelijat ovat yleensä aika ryytyneitä ryhmätöihin, ja se näkyy tuloksissa.
Sen ryhmätyöskentelyn opetteleminen. Meillä ainakin koulussa piti raportoida ja jokaisen ryhmäläisen allekirjoittaa kuittaus osallistumismäärästä ryhmätyön aikaan saannoksiin.
Itse olin neiti hikipinko ja tein joskus ryhmätöitä jopa yksin kun alkoi nyppiä ainainen ryhmäläisten 0-motivaatio ja myöhästely ja sovituista työskentelyajoista ja deadlineista jatkuva lipsuminen.
Opettajat ymmärsivät ja se näkyi niidenkin ryhmätöiden arvosteluissa, joita ryhmissä aikaiseksi saatiin. Saman työn tekemisestä saattoi oppilaat saada henkiläkohtaisesti eri arvosanoja.
ei se oo tyhmä joka ei ryhmätyötä tee, se on tyhmä joka tekee muidenkin hommat ja jakaa ilmaisia arvosanoja toisille. ei se kyllä omaa etuaan aja joka laiskottelee mutta se taas ei pitäisi olla sinun murhe. Sovittelemalla ja keskustelemalla opejen kanssa ainakin meidän koulussa asiat järjestyi.