Kuvataiteen tekeminen työnä ni onko se taiteilija vai mikä se niiku on ammattina? Kuinka suuri sen palkka on ja mitä se työ niiku on? Onko se sitä että tehdään taideteoksia ja sellasia ja sitte pidetään taidenäyttely? Mistä ne rahat sitten tulevat? Tauluista? Entäs jos ei saa mitään myytyä, ni tuleeko jostain jotain peruspalkkaa vai onko kaikki ansaittava ominpäin että ei ole tietoakaan että kuinka paljon sitä palkka tulee ensi kuussa? Oon ihan pihalla joten älkää haukkuko mutta laittakee vastauksia. Osaan piirtää ja maalata (kurssi numerot on 9 ja 9) ja mietin että mikä se työn nimi on joka niitä juttuja tekee. taidelukioon menen ensivuonna.
Siis niiku
answer me
399789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Rahat tulevat joko tilaustöistä tai valmiitten töitten myynnistä. Kuvittajat tekevät melkeen poikkeuksetta tilaustöitä kirja, lehti mille vaan kustantamoille, sarjakuvaartistit piirtävät sarjakuvia, klassista kuvataidetta työkseen tekevät tekevät oman koulukuntansa maalauksia modernistit pitävät yleensä näyttelyitä kun taas muotokuva ja muut realistisen taiteen artistit joutuvat tekemään tilaustöitä, graaffiset suunnittelijat tekevät desingejä lehtiin, kirjoihin jne. mutoilijat tekevät mitä tekevät jne. Tai no toi oli vaan todella kylmä yleistys (useimmat tekevät monta noista eivätkä vaan yhtä. Esim sarjakuva-artisti joka kuvittaa, mutta anyways noi kaikki menee kuvataiteen alle, tossa ei ollut ollenkaan siis arkkitehtejä, kuvanveistäjiä jne. muita jotka raapaisevat myös tota samaa kuvataide ammattikuntaa. Jos englanti taipuu jotenkin niin suosittelen menemään:
www.conceptart.org
kuvitukseen, konseptitaiteeseen ja klassiseen kuvataiteeseen painottunut foorumi. Paras kaikista tällä hetkellä
http://forums.studioproducts.com/
http://forum.portraitartist.com/
Kummatkin klassiseen kuvataiteeseen painottuneita foorumeita
http://www.penciljack.com/forum/index.php?s=d8cce0323705a15379efaad6ed4b34b2
Sarjakuvataiteeseen painottunut foorumi
http://forums.cgsociety.org/
http://forums.sijun.com/
http://www.eatpoo.com/phpBB2/index.php
Pääasiallisesti digitaaliseen kuvitukseen ja konseptitaiteeseen painottuneita
http://www.fineart.sk/index.php?cat=1
http://www.conceptart.org/wiki/doku.php?id=instruction:twentieth_century_and_contemporary
http://www.gutenberg.org/files/14264/14264-h/14264-h.htm
Kirjoja aiheesta
Antavat suht hyvän kuvan siitä mitä kuvataide voi olla ammattina. Foorumeilla pyörii paljon alan ammattilaisia. Tästä puuttuu kokonaan modernistisempi ilmaisu, josta en itse tiedä juuri mitään.
Suomessa saa graaffisen suunnittelun, teollisen muotoilun, kuvataideopetuksen, kuvataiteilijan(ainoastaan modernismiin painottavatn kylläkin), lavastuksen, puvustuksen, mediataiteen, valokuvauksen, videokuvauksen, keraamikon ja kuvanveiston koulutusta. Tosta varmaan unohtu aika pitkälti aika monta alaa, mutta jokatapauksessa tossa on nyt edes jotain kuvaa. Koulutuksen taso vaihtelee sitten aika suurresti verratuna muihin maihin ja suomalaisten opistojen kesken verrattuna.
Niin ja älä missään nimessä tuijjota kouluarvosanoihin. Suomalainen kuvaamataito on täyttä roskaa suoraansanoen, se ei anna mitään oikeaa kuvaa kuvataiteesta. Jos todella haluat tehdä tota työksesi, niin ainoa kanava on missä ikinä asuukaan tai mitkä hyvänsä ovat lähtökohdat on itseopiskelu, siis meinaan sillä useitten tuntejen harjoittelua joka päivä. Mieti että maalarit harjoittelivat ennen jopa 10 tuntia joka päivä teini vuosista alkaen. Sinulla ei tarvitse olla tässä vaiheessa noista mitään tähtäimessä edes sen ehdit päättää myöhemmin, koska pohja on sama jokaisella. Ainoa mitä voit tehdä nyt on tuhansien tuntien vääntäminen sen oman tason parantamiseksi. Eli jos aiot alalle tai sinulla on joku pieni harmaa aavistus että ko. juttu saattaisi kiinnostaa niin suosittelen että kokeilet ruveta vaan treenaamaan tota, minkään tietyn päämäärän valitseminen vielä tossa vaiheessa ei edes auta kauheasti.
Jos taidelukioon olet menossa niin yhden neuvon annan; vaikka kuka tahansa ihminen maan päällä yrittäisi sinua nujertaa niin pidä oma mielesi ja tavoitteesi. Älä lannistu äläkä ota itseesi kritiikistä. Keskity oman itsesi löytämiseen. Kyllä turhan huutajia maailmaan mahtuu. Kuin myös taiteilijoita, jotka mieluummin puhuvat taiteesta kuin tekevät sitä.
Juuri tuota kaipasinkin, olen niin monasti loukkaantunut opettajani moitteista vaikka työtä on raadettu monta tuntia. Kyllähän se pahalta tuntuu.Liian jäykkä, eloton, kuollut, väritön, räväkkä, liikaa väriä ja lista jatkuu. Luulin että taide on oman näkemyksen toteuttamista eikä sitä että tehdään täysin samanlainen kuin se luokan priimus. Välillä on luovuuden puutetta ja luovuttamisen tunnetta, mutta aina olen jonkun idean löytänyt ja päässyt maaliin.
Jos oma näkemys on sitä "kaikki kelpaa" asennetta niin sitä se ei ole.
Luovuus on tiedätkö olematon juttu. Se ei ole mitään. Mieti sitä että 1800 luvulla akateemisen maarit työskentelivät 10h päivässä esim. william bouguereaun päivät olivat yleensä 16 tuntisia. Se miten sen teet on tärkeää ei se elämää suurempi idea.
Kritiikki kuitenkin on tärkeää, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Harva osaa antaa kritiikkiä rakentavasti, ajan myötä oppii erottamaan kritiikistä ne hyvät neuvot. Ainahan se loukkaa, jos oma työ täysin jyrätään. Pitää vaan uskoa omaan tekemisen tapaan, eikä heilua tuuliviirin lailla toisten mieltymysten mukaan.
Opiskeluaikanani meillä kävi aina silloin tällöin vierailevana kriitikkona hyvin voimakastahtoinen ja arvostettu taiteilijaherra. Pelottava mies, joka vielä puhui kovaa, lähes huusi. Siinä herkemmät taiteilijanalut itkua väänsivät. Kritiikkitilanteesta tehtiin pelottava tilanne, jossa ei rakentavaa keskustelua syntynyt. Positiivista palautetta saivat ne opiskelijat, joiden ilmaisu muistutti tämän herran omia töitään.
Taidekoulu oli välillä hyvin vaikeaa aikaa, silloin koin elämäni ensimmäisen pahan masennuskauden, mutta selvisin siitä ja löysin oman työskentelytapani. Neljä vuotta antoi minulle ajan ja myös rauhan kokeilla eri tapoja. Paljon konkreettista opetusta en saanut, mutta ehkä se aika oli tärkeintä.
Ei se pelkkä idea, eikä pelkkä "miten sen teet", vaan nämä yhdessä ovat tärkeää. Toivottavasti tarkoitit näin.
Täytyy tehdä paljon, ennenkuin löytyy se taideteos, joka jää elämään. Itsekin sitä vielä etsin...
Luovuus todella on pieni osa, mutta silti tärkeä.
Inspiraatiota on turha odotella, tai jää kaikki tekemättä. Susia tulee sekaan kaikilla, mutta hyviä töitä silloin tällöin harvakseltaan kun vaan sinnikkäästi yrittää. Työn tekemistä se taiteen tekeminen on suurelta osin.
Kehtaako udella missä opiskelit?
Itse itseopiskelen realistista kuvataidetta ja todennäköisesti lähden opiskelemaan sitä ulkomaille. Pääsin kyllä sisään taikkiin taidekasvatukseen, mutta en todennäköisesti jää sinne. Pitää toivoa että ei satu ton tyyppisiä maikkoja kohalle. Ainakin tiedän että varsinkin joillakin modernisteilla on selvät sävelet siitä mitä minkäkin pitäisi olla vaikka eivät itse osaa tehdä mitään.
Harmi että suomi on niin helvetin populistinen maa taideopetuksen suhteen.
En taida kehdata kertoa, senverran vaan, että ei ollut Helsingissä eikä Turussa.
Koulu oli ihan hyvä ja arvostettu ja on edelleenkin, mutta jottei kenellekään tulisi huonoja mielikuvia kyseisestä oppilaitoksesta niin...
Onnea ja menestystä sinulle ja opinnoillesi. Oletko ehkä Pietariin menossa?
Eikä mitään väliä, vaikka tuollaisia maikkoja kohdallesi sattuisikin. Itse tiedät, mitä teet.
Tuo "Suomi on niin helvetin populistinen maa.." Hyvin sanottu! Opettajat olivat ihan innoissaan, kun eräs opiskelija teki kopioita jenkkiläisestä minimalistisesta nykytaiteesta. Voi että oli hienoja töitä!Hah! Kun taas toinen opiskelija teki ihan omaa herkkää ja omituista(hyvällä omaperäisellä tavalla), mutta realistista työtään niin se haukuttiin lyttyyn.
Samaa hommaa saanut katella tässä niin kauan kun muistan. Kaikki selittävät kuinka taide voi olla mitä vaan ja kuinka avoimia he ovat, mutta yhtäkkiä kun joku tekeekin puhtaasti realistista niin menee kaikilla herne nenään.
Niin olen harkinnut tukholmaa http://www.atelierstockholm.se/ firenzeä http://www.angelartschool.com/john.htm ja amerikkalaisia kouluja http://www.artrenewal.org/asp/database/atelier_list.asp en ole oikein osannut vielä päättää. Tässä on kyllä vuos sivariakin edessä että on aikaa vielä jonkun verran. Repin on kyllä hyvä, mutta en pidä siitä venäläisestä realismin tyylistä.
Vaikuttaa hyvältä, että et pidä venäläisestä realismista.
Anteeksi, että sanon näin:
Olet niin nuori, että mieli sinullakin vielä muuttuu tuon ns.realismin kanssa. Hyvä että haluat kunnon pohjan tekemisellesi, mutta tekniikka ja taito saattavat olla pahimmillaan suo, johon uppoat. Ei se riitä, että osaa maalata niinkuin "vanhat mestarit", mutta kun omasi ja itsesi siihen lisäät niin hyvä tulee. Taiteessa kuitenkin on tärkeämpää tunne ja sisältö. Ei tekniikka, vaikka tärkeää sekin on. Jos osaat esim. maalata ihmisvartalon täydellisesti valoineen ja varjoineen niin se on vain osoitus siitä, että osaat maalata. Toivottavasti löydät myös sen sisällön töihisi, joka koskettaa työsi katsojaa muullakin tavalla kuin vain tekniikan puolesta. Uskon, että se löytyy elämäsi myötä.
Voisin mainita pari esimerkkiä: Ilkka Lammi, joka joskus olisi voinut olla suuri taiteilija, mutta lyhyen elämänsä aikana teki "edelfelt-kopioita". Pasi Tammi, joka jäi siihen tekniikkaansa kiinni, eikä sen enempään pystynyt.
En halua millään tavalla nyt kritisoida työtäsi ja tavoitteitasi, varmasti tiedät itsekin, että näin on. Tekniikan osaaminen ei riitä.
Hmm no joo... toi on tosi moni piippunen juttu.Tekniikka voi olla parhaimmillaan juuri sitä sisältöä. Se voi olla hyvinkin mielenkiintoista miten taiteilija näkee mallin. Tai no emt. mitä kukin pitää mielenkiintoisena.... Toisaalta jotkut pitää sitä todella borena koska se ei anna siinä mielessä jotain ideaa purtavaksi, vaan pikemminkin antaa ainoastaan kuvan luonnosta ja taiteilijan ajattelutavasta nähdä se.
Venäläinen realismi ei ole sen takia mun mielestä huonoa että se olisi jotenkin loppuun asti hiottua, koska sitä se ei nimenomaan ole :D... mun mielestä se on jotenkin luonnoksen omaisempaa ja naivistisempaa kun esim. toi firenzen koulukunta. Tai no siis se perus periaate on siinä eri. Jotenkin ymmärsin että sielä hypätään aika nopeasti kolmiulotteisiin muotoihin, joka on ihan ok, mutta haluan ainakin itse opetella todella perin pohjaisesti piirtämään sitä mitä näen.
Ja toinen iso probleema on venäjän kanssa se että sielä tarttis opetella kait maalaus tasolle päästessä puhumaan venäjää, ja se koituu mun kielipäälle turhan vaikeaks :(...
En oikeen tiedä rupeanko koskaan tekemään mitään kokeellista. Uskon aika vahvasti että en, mutta ei sitä koskaan tiedä. En tee realistista taidetta sen takia että "siistiä tehdä esittäviä kuvia, kun ne näyttää valokuvilta" tai jotain vastaavaa, se ensi huuma on kadonnut jo aikoja sitten :). Olen tankannut noita piirtämisen periaatteita about viime keväästä lähtien. Alku kevät meni pääsykokeisiin valmistautuessa, ja piirtäessä lähinnä jotain roskaa. Tuntuu siltä että akateminen realismi olis mun juttu. Toisaalta myöskin kuvitus ja konseptitaide kiinnostaa. Mitään puhtaasti naivistista, abstraktista tai muutakaan modernistisempaa en ole koskaan tehnyt tosissani enkä ole muutenkaan kauhean kiinnostunut alasta. Tajuan kyllä ko. taiteen tarkoituksen ja teokset, mutta ei vaan jaksa jotenkin kiinnostaa. En pelkää jääväni jostain suuresta taiteilija leimasta pois jos valitsen pelkän realistisen suunnan, koska on kymmeniä tai oikeastaan satoja nykypäivän realismin mestareita, jotka ovat arvostettuja omassa kategoriassa (toisaalta tässä massa niistä ei pahemmin puhuta).
Taidat olla todellinen mestari kritisoidessasi noin ylenkatseellisesti Lammia ja Tammea.
Mahdatko tuntea Lammin tuotantoa tai elämää kovin hyvin? Hänhän maalasi hyvin monenlaisia töitä ja oli vielä aivan uransa alussa hukkuessaan. Puhut aivan kuin hän olisi tietoisesti haaskannut lyhyen elämänsä maalaamalla "edelfelt-kopioita". Mitäköhän hänen olisi pitänyt tehdä? Arvata kuolevansa 24-vuotiaana ja siirtyä suoraan johonkin muodikkaaseen ja taideyhteisön sillä hetkellä hymistämään maalaustyyliin?
Yleensä tekniikkaa halveksivat vain ne, jotka eivät itse sitä hallitse. Pelkällä tunteella maalaaminen on yhtä absurdi ajatus kuin se, että joku tahtoisi olla vaikka loistava viulisti muttei silti haluaisi opetella soittamaan. Totta kai maalaustaidetta opiskelevan tulisi tutustua aikaisempiin tyyleihin, tutkia erilaisia tekniikkoja ja tuntea alansa historia. Sehän on vain ammatillista nöyryyttä, ja pätee myös muusikkoihin, kirjailijoihin tai vaikka teatterin tekijöihin.
Sisältö ja tekniikka eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita. Jos Ilkka Lammi ja Pasi Tammi eivät halunneet tai halua maalata huonolla tekniikalla, se oli/on heidän asiansa. Hyvä tekniikka ei merkitse sitä, että maalauksesta puuttuisi sisältöä - aika moni tuntuu näkevän sisältöä heidänkin teoksissaan. Sitä paitsi Suomi on täynnä teknisesti taitavia maalareita, Lammin ja Tammen tasoisia ja taatusti parempiakin. Luulen kuitenkin, että juuri sisältö on tehnyt tuon kaksikon taiteesta pidettyä.
Voi kun Lammi olisikin saanut elää pitempään. Surullista on se, että hän vasta pääsi sille "edelfelt-tasolle", varmasti olisi omakin ilmaisu sieltä löytynyt. Pasi Tammesta en voi muuta sanoa kuin että hyvät mahdollisuudet hänelläkin oli, mutta se sisältö unohtui matkan varrella. Oletko katsonut molempien herrojen töitä oikein kunnolla? Mitä on se roiskeiden käyttö, mitä ajatusta ja sisältöä ne tarkoittavat? Lammista jotain olisi voinut tulla, Tammi on itsensä hukannut, toivottavasti sen itsensä sieltä jostain vielä löytää.
Höpöhöpö! "Sisältö tehnyt tuon kaksikon taiteesta pidettyä" ??? Miten sen sisällön oikein määrittelet? Riittääkö se, että maalataan teknisesti hyvin, mutta pateettisia, naurettavia alastontutkielmia? Roiskitaan vähän maalia päälle, jotta vaikuttaisi "modernimmalta"? Kuka niitä kaipaa? Ne on jo tehty ja satoja kertoja paremmin! Kyllä se on se tekniikka pelkästään, joka on tehnyt heistä "haluttuja". Nähty on, että se ei riitä!
Tunnen molempien koko tuotannon erittäin hyvin, Ilkka Lammin työt olen nähnyt käytännössä kaikki. Lammin töistä puhuminen "edelfelt-kopioina" johtuu varmaan siitä, että viime aikoina julkisuudessa on näkynyt lähinnä Hagelstamilla ja Bukowskilla huutokaupattuja töitä. Ne ovat pääasiassa saman aikakauden (kesä 1999-alkukevät 2000) tuotantoa. Ne ovat samantyylisiä. Lammin abstrakteissa töissä, grafiikassa, veistoksissa ja alkuaikojen (1994-1997) maalauksissa ei ole jälkeäkään Edelfelt-vaikutteista.
Lammi kokeili "roiskeita", kuten myös reunapalkkeja, tehosteneliöitä ja rajausviivoja tasapainottaakseen kuvan sommittelua. Esimerkiksi mustilla neliöillä hänen töissään ei ole mitään suuria symbolisia merkityksiä - ne ovat puhtaasti sommitelmallisia elementtejä.
Kauneutta, sitä Lammi kai pohjimmiltaan etsi ja halusi kuvata. Eittämättä hän oli romantikko. Olen samaa mieltä kanssasi: voi kunpa hän olisi elänyt pitempään.
Minä kaipaan niitä, ja moni muu. Ole toki rauhassa kyyninen ja pidä hänen töitään naurettavina, makuasiahan se on.
Lammi ei tehnyt alastontutkielmia muuten kuin piirtäessään malleja Kuvataideakatemian harjoitustunneilla. Pateettinen hän oli varmaan silloin tällöin, erityisesti voimakkaissa vuoden 1999 naissarjoissaan.
Missä sinä olet tutustunut Lammin tuotantoon? Ja miksi moinen aggressiivisuus? En ole nähnyt kenenkään, kertaakaan, jahtaavan Lammin töitä huutokaupoissa tai gallerioissa pelkästään siksi, että "niissä on niin hyvä tekniikka". Teknisesti taitaviahan on maailma täynnä, pelkällä notkealla sivellinkädellä ei pitkälle pötkitä.
Naurettavia alastontutkielmia? Alastun tutkielmat on ehkä tärkein osa alue mitä voi olla. Jos et tajua esittävästä taiteesta mitään niin voit pitaa turpasi kiinni oikeasti.
Millä helvetin persteilla arvostelet taidetta? kaikessa pitää olla joku hauska hookki eli joku pikku ajatusleikki joka mietityttää 10 sekunttia ja sitten voi ajatella että olipa hauska taulu kun siinä tollanen todella syvällinen aate oli saatu ängettyä siihen. Paskaa sanon minä, jos toi on modernin taiteen idea niin suosittelen tekemään mielummin jotain ristisana tehtäviä ja pelaamaan sudokua koska niistä saat niitä ahaa elämyksiä enemmän kuin tuijjotelemalla jotain modernisteja.
Mielestäni Pasi Tammin maalaukset ovat naurettavia. Hän on yrittänyt "sisältöään ja tunteitaan" kuvata kovasti, mutta se kaikki kaatui siihen, että ainoa keino hänellä näytti(tämän päivän maalauksia en ole nähnytkään missään!) olevan tuo ihmiskehon "täydellinen" kuvaaminen ja toteutus maalauksen keinoin. Ei se todellakaan riitä, että roiskitaan maalia vielä lisäksi päälle, jotta "taiteellinen" vaikutelma aikaan saadaan. Siihen haksahtavat monet muutkin. Olisi jättänyt ne roiskeet pois(sama Lammilla). Itse ihailin hänen(myös Lammin) alkuaikojen töitään ja uskoin, että hän kehittyisi loistavaksi taiteilijaksi. Kuka teistä tosissaan väittää, että niin olisi tapahtunut. Tammi jumiutui, ei kehittynyt.
Lammista en enää muuta sano kuin että hyvin pahoillani olen siitä, että hän ei saanut mahdollisuutta näyttää lopullisia kykyjään taiteilijana. Surin hänen poismenoaan, vaikka en häntä henkilökohtaisesti tuntenutkaan.
Alastontutkielmat ovat parhaimmillaan taidetta, mutta taidetta ei tehdä vain osaamalla jotain tekniikkaa täydellisesti. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Tekniikka pitää hallita tottakai, mutta sen jälkeen alkaa oma työ. Taide ei ole käsityöläisyyttä, se on enemmän. Monet lahjakkaat kuvataiteilijat ovat tehneet työtään vain tyydyttääkseen pätemisen tarpeensa. Osaa piirtää/maalata/veistää paremmin kuin kukaan muu ja se on ollut ainoa asia koko maailmassa. Ei se vaan riitä, pitää olla muutakin!
Mitäs mieltä olette Kaj Stenvallin töistä?
Vuosi sitten Pasi Tammella oli Helsingissä Galleria Heinossa näyttely, jossa ei ollut ainuttakaan ihmisaiheista maalausta. Työt olivat mielenkiintoisia, löytyvät varmaan vielä gallerian sivuilta. Maalauksessa "Valoa nopeampi" oli kuvattu Ilkka Lammin varjo.
Minä pidän niistä roiskeista. Lammi maalasi omansa ennen figuureja, pohjalle - ei siis maalausten päälle.
Minusta tuntuu, että paljon tekotaiteellisempaa materiaalia löytää monilta nuorilta kuvataiteilijoilta, jotka yrittävät erottua tekemällä jotain uutta. Sitten he päätyvät pistämään jonkin rotan lasipurkkiin ja sanovat sitä taiteeksi. Tai yrittävät keksiä jotain mahdollisimman yököttävää ja shokeeraavaa. Sellaisella etsitään huomiota ja taiteellista vaikutelmaa paljon enemmän kuin Tammen ja Lammin tapauksissa.
Pasi Tammi on vasta 35-vuotias, ei hänen uransa ole vielä mihinkään kaatunut. Sekä Lammilla että Tammella on perässään lauma copycateja jo nyt. Seurailkaa vaikka Kuvataideakatemian nuorta polvea...
Stenvall tekee loputtomia variaatioita teemasta, jota toiset pitävät koskettavana ja toiset kamalana. Minusta jonkin muodon (tai idean) jalostaminen on sinänsä hienoa. Taitava hän on, toki. Harvinainen taiteilija siinä mielessä, että elättää itsensä. Arvostan häntä, mutten tykkää ankoista. Jos saisin valita, laittaisin seinilleni 1920-luvun surrealisteja tai, suomalaisista, Wäinö tai Sylvi Kunnasta.
Siis taide on tekniikkaa pohjimmiltaan. Se on sama kun vaikkapa jonkun klassisen instrumentin hallinta. Ne kaikki 10 000 harjottelu tuntia merkkaavat enemmän kun se joku elämää suurempi idea minkä joku vapaan taidekoulun ikinä mitään tehnyt hippi keksii. Siis ihan oikeasti. Taide ei ole mitään pelkkää ideoitten keksimistä, vaan se on oikeasti perusteiltaan melkeempä samaa kun mikä vaan muu korkealle jalostunut käsityö. Olet uskonut liikaa näitä suomalaisia taidekoulu opettajia ja muita hampuuseja jotka luulevat tietävänsä kaiken kaikesta, vaikka omat taidot jäävät jonnekkin ylä aste tasolle. Tää meni nyt "!!!" viestiin.
Jep ja olen samaa mieltä Lenin kanssa näistä "nuorista" taiteilijoista. Itse taikin pääsykokeissa ja muutamissa valmennuskurseissa jne. shaissessa ollessani sain kyllä tarpeeks joka ikisestä pellestä mitä sielä pyöri. Siis tosissaan joka ikinen väänsi jotain aivan omaa ihan kuin se olisi joku kilpailu kuka keksii omaperäisemmän tyylin. Yks liimasi hehkulamppuja pahville ja roiski jotain hopeamaalia päälle. Toinen hyppäs haastatelussa maahan ja ilmoitti olevansa hylje. Ja haastatelijat ja arvostelijat näytti vielä tykkäävänsä siitä, pisteli haastateluist ja töistä täysiä pisteitä näille tunareille.
Suomessa taide on jotenkin joku itseisarvo, että sitä pitää nyt vaan olla. Annetaan rahaa taiteilijoille että he elättävät itsensä. Sitä myötä taiteilijoilla ei ole enää mitään suoraa kosketusta keneenkään paitsi ehkä johonkin taidekriitikkoon joka liikkuu aateiltaan samalla "shokeeraus, sekoilu, erikoisuudentavoittelu" asteikolla. Loppuis varmaan aika äkkisältään kaikki shaisse taide kun ainoa lähde josta rahaa tippuisi näille teemu mäki taiteilijoille olis joku pieni taide sisäpiiri joukkio. Tää on sama kun tämä 1800 luvun salonki meininki, mutta täälä media, taidekriitikot ja muu "tuomaristo" arvostaa ainoastaan tätä ihme sekoilu koulukuntaa.
IMO tää systeemi on hoidettu jotenki ihan päin peppua. Kun kaikki taidekoulut vaan sylkevät ulos jotain no skill "kakka tehosekotin kissantappo talomaali taiteilijoita" ja sitten odottavat että he tienaisivat leipänsä taiteellaan. Kun huomaataan että siitä ei tule yhtään mitään, niin aletaan syytämään apurahoja ja ostelemaan teoksia kun kukaan ei halua ostaa sellasta shaissea mitä noi suoltaa. Toimivampi systeemi olis tiputtaa taidekoulujen määrä puoleen ja nostaa tasoa puolella (10h päivä 5h elävää mallia 0,5-35 tunnin asentoja 4h patsas tai bargue plate piirtämistä ensimmäinen vuosi, toinen vutena sama maalaten). Sisään otto vaatimuksina ei ole enää se että keksii 10 hauskaa ideaa vaan se kuinka paljon on valmis omaksumaan oppeja. Repin instituutti, florenze art academy, atelier stockholm ja muut atelier tyyppiset oppilaitokset tekeävät tätä. Ei ihmekkään että juuri näistä kouluista ulos tulevat hallitsevat perusteet kuin omat taskunsa ja pystyvät taidoltaan tekemään niin klassista kuin melkeempä mitä vaan muutakin.
Mutta: Kaj Stenvall ei ole teknisesti taitava. Hän on löysä!
tuntuu, että akatemiaan pääsevät helpoimmin ne tyypit jotka vain puolitosissaan sutivat jotain epämääräistä (kuten yksi tuttava). Tietäisikö joku pääseekö sinne edes kukaan perinteisemmillä maalauksilla? Tahi kannattaako sinne edes hakea?
Kyllä sinne mielestäni kannattaa hakea jos haluaa ammattitaiteilijaksi, se on kuitenkin Suomen arvostetuin taideoppilaitos. Tiedän yhden esimerkin perinteisillä maalauksilla sisäänpäässeistä. Yllätys yllätys, Ilkka Lammi. Hänen karsintakurssillaan -96 eräs tehtävänanto oli tyyliin "1,2,3,4" tai jotain muuta yhtä ufoa. Lammi maalasi sarjan lakonisia vesitutkielmia ja numeroi ne. Valintalautakunta kävi kovan polemiikin asiasta ja lopulta hänet hyväksyttiin.
Nuo taideoppilaitosten pääsykokeet ovat vähän henkimaailman juttuja. Ei saisi olla liian taitava ("liian valmis") muttei missään nimessä täysi raakilekaan. Pyrkijälle ei välttämättä käy selväksi, mistä putoaminen oikein johtui. Se on varmasti rassaavaa. Toisaalta - taidetta voi tehdä ilman tutkintoakin. Ja yksityisopettajiakin löytyy.
Puhuiko joku teknisestä taitavuudesta? Tarkoitin idean toistamista, loputonta varioimista, yhden aiheen kehittämistä omaksi maailmakseen. Kyllä Stenvall mielestäni aika taitavasti pyörittää tuota ankkalampeaan.
Mitä merkitystä sillä idealla on?
Kaj Stenvall ei ole taitava. Oletko katsonut hänen töitään tarkemmin? Ehkä hänellä on niin kiire maalata töitään myyntiin, että ne jäävät kesken.
Vastasin tuohon taitavuusjuttuun jo. Se on samaa taitavuutta kuin esimerkiksi Juhani Palmulla, taitoa tehdä jostain aiheesta tavaramerkkinsä. Ajattele, jos Stenvall siirtyisi yhtäkkiä vaikka fotorealismiin ja heittäisi vesilintua koko ankka-aiheella. Kyllähän se hämmentäisi. Samalla tavoin monet säveltäjät pitäytyvät tietyissä muodoissa, jopa sointukuluissa, teoksesta toiseen. Jotkut pitävät sitä omana tyylinä, toiset itsensä kloonaamisena. Ja missä vaiheessa toistosta tulee maneeri, kopiomista, sitä on kai vaikea ennustaa. Mutta jos taitelijasta on opittu pitämään jonkin toistuvan aiheen, tekniikan tai esiintymisen kautta, luulisin, että leimasta on vaikea päästä eroon. Teemu Mäki voi tehdä loppuikänsä kukka-asetelmia, mutta silti häntä pidetään kissantappajana. Ilkka Lammin perikunnalta voi löytyä vaikka mitä kubistisia möykkyjä, mutta silti häntä pidetään klassisena maalarina. Ja Juhani Palmu saattaa sutia kankaalle vaikka Pyhän ehtoollisen, mutta silti katsoja etsii taustalta latoja.
Olet varmaan sama joka kysyi, olenko katsonut Lammin ja Tammen töitä tarkemmin. Olen olen. Ja mitä töiden myymiseen tulee, se on hieno juttu. Liian moni taiteilija näyttää kuvittelevan, että taiteella ei ole tarkoitus elää. Mielestäni ammattilaiset elättävät aina itsensä, muussa tapauksessa kysymys on harrastuksesta. Kuvataiteilijoitakin on muuten työttöminä. Miten se on mahdollista? Luulisi, että esim. ammattiin opiskelleilla taidemaalareilla olisi aina taitoa tehdä niin sanottuja leipätauluja: muotokuvia ja muita tilaustöitä.
BARE:n kysymys idean merkityksestä ei oikein auennut minulle. Siis mitäkö merkitystä idealla on, sillä, jota Stenvall kierrättää... en tiedä. Ehkä sillä on katsojille jotain merkitystä, jos he löytävät inhimillisestä ankkahahmosta jotain tuttua. Tai että taulut sopivat sisustukseen?
Kun taiteilija lähtee tuolle "leipätaiteen" tielle, hän voi heittää hyvästit työlleen itseään kunnioittavana taiteilijana. Muillakin hommilla voi leipänsä tienata ja pitää samalla oma tekemisensä puhtaana, jos taiteen tekemisellä ei toimeen tule. Jos ammattitaiteilijuuden kriteerinä on taiteella toimeen tuleminen, ammattilaisia ei täällä Suomessa ole. Tai ehkäpä Stenvall, Palmu ja Oras ovat niitä ammattilaisia? Hah!
Miten yksityisopettajan voisi löytää?
itseään kunnioittava taiteilijakin tehdä tilaustöitä, eri asia jos koko tuotanto on jotain popularistista kamaa. Kyllähän monet kirjailijatkin suoltavat taiteellisen työnsä ohella toisella kädellä dekkareita tai rakkausromaaneja elääkseen.
Ollaanpa sitä vanhurskaita ja puhdasoppisia.
Gallen-Kallela ja kumppanit sanoivat suoraan tekevänsä leipätauluja voidakseen rahoittaa kunnianhimoisemmat kokeilunsa. "Pitää tekemisensä puhtaana", voi sentään - kysymys on maalaamisesta, ei mistään mystisestä ja pyhästä toiminnasta, joka on pidettävä erossa rahasta ja muusta maallisesta.
Samalla tavoin kirjailijat tekevät kolumneja, historiikkeja ja haamutekstejä saadakseen lisätuloja. Muistele Mika Waltaria. Kunnioittiko hän itseään - tai muut häntä - vähemmän sen vuoksi, että hän kirjoitti todella paljon ns. leipätöitä? Ei tietenkään! Eivät ns. suuret taiteilijat ole ikinä väheksyneet töitä, joilla he ovat itsensä ja perheensä elättäneet. Ammattiylpeys ei tarkoita sitä, että on liian ylpeä ottaakseen vastaan töitä, jotka eivät täydellisesti kolahda omaan luovaan profiiliin.
Totta kai Suomessa on ammattitaiteilijoita. Ei kai ammattitaiteilijuuden määritelmä ole se, että on mahdollisimman monta apurahahakemusta vetämässä ja mahdollisimman happamia-sanoi-kettu -asenne menestyneempiä kanssataiteilijoita kohtaan? Mitä tinkimätöntä siinä on, ettei pysty elättämään itseään?
Kyllä Stenvall, Palmu ja Oras ovat ammattilaisia. Ei se, että joku haluaa heidän töitään ostaa, tee heistä amatöörejä. Eikä sekään, ettet itse ilmeisesti pidä heidän töistään. Mutta ehkäpä siellä puhuukin vain kateus - ah, tuo taidekentän ehtymättömin luonnonvara!
Joku taiteilija varmaan osaisi vastata tähän paremmin. Riippunee myös siitä, mitä haluat oppia, alkeita vai jotain muuta. Jos tästä on apua, niin Ilkka Lammia opetti yksityisesti taidemaalari nimeltä Sergei Zlenko, katso linkki:
http://www.sirin.co.uk/docs/zlenko.htm
Meuhkasin vaan ton aiheen vierestä tosta suomen taidekoulujen ja ylipäätänsä taide eliitin jamasta. Ei mitenkään relevanttia ajatellen noita sun kommentteja.
kyllä uskaltaisi lähestyä ketään, tarjoutua oppilaaksi...
No se että on ammattilainen ei ainakaan mulle merkkaa oikeastaan mitään. Toisaalta en tiedä yhtään taiteilijaa joka ei olisi ammattilainen mutta silti tekisi kova tasosta taidetta.
En tajua kyllä myöskään tota että pitää olla joku separatisti että voi olla taiteilija. Ylipäätänsä se että tehdään mitä mieleen juolahtaa ja sitten ollaan nyrpeitä kun joudutaan elämään makarooni tonnikalalla ja sossuun rahoilla sen takia kun kukaan ei osta valmiita töitä. Historian parhaat työt on syntyneet tähän mennessä tilaustöinä joten vois olettaa että ainoa mikä merkkaa kun luokitellaan onko taide hyvää vai huonoa on se taito millä tekee työnsä eikä se kuinka paljon siihen työhön lähdettäessä ollut jotain persoonallista intoa sen tekemiseen.
Taiteesta on nykyään tehty joku ihmeen kapinointi väline. En vieläkään tajua tätä että taiteessa pitää aina olla joku syvällinen mystinen merkitys että sitä voitaisiin pitää taiteena. Naurettavaa että esimeriksi Michelangelon sikstuksen kappelin kattoa pidetään yleisesti todella suurena taiteen merkkipaaluna, mutta sitten vastaavat nykypäivän artistit dumataan suoraan, koska heidän taiteessaan ei ole sitä jotain mystistä ripausta mikä tekee siitä taidetta.
Taide on loppupeleissä samanlaista kun mikä muukin vaan käsityö. Eli ainoa millä voidaan määritellä onko artisti hyvä vai huono on hänen taitonsa. Se on sama tekeekö hän pelkästään jotain paavien ja persidenttien muotokuvia saadakseen lisää rahaa, kunhan taidot ovat korkeat niin annan ko. artistille saman rispektin kun vaikka jollekkin joka maalaa samoilla taidoilla jotain symboolisia ja yhteiskunta kriittisiä kuvia ihmisen mielen syövereistä.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että pelkkä käsityöläisyys ei riitä. Ei riittänyt ennen eikä riitä nytkään. Tässäkin keskustelussa on pohdittu nykytaiteen "taitajien" taidoista, mutta nehän ovat edelleen lapsen kengissä. Kukaan ei ole pystynyt lähellekään sitä, mihin Michelangelo, da Vinci, Vermeer, Rembrandt ynnä muut pystyivät. Tänä päivänä tuntuu riittävän, että maalaa vähän sinne päin kun tekniikan taitavuudesta on kysymys. Kyllä se niin on, että vanhat mestarit tekivät tilaustöitäkin oman mielensä mukaan. Takkiin tuli ja pahasti, köyhinä kuolivat. Nyt heitä arvostetaan.
Stenvall, Tammi, Oras ja mitäniitänytonkaan luulevat jotain osaavansa. Keskeneräistä räpellystä se on. Kun ei sisältöä ole ja tekniikka on surkeaa niin ei haittaa. Onhan niitä typeriä taulunostajia maailma pullollaan. "Onhan sen pakko hienoa taidetta olla kun ihan valokuvalta näyttää". Katsokaa tarkemmin!
En vastusta "esittävän taiteen" tekemistä, se on ihan ok, mutta jos sille tielle lähtee, se pitää tehdä hyvin eikä vain sinne päin!
Ainakin mä olen samaa mieltä aika suureks osaks. Toisaalta ainakin tammen ja lammen taidot näytti olevan jo aika korkealla.
Mun mielestä se on poistetta ongelma. Siis että nykypäivänä ei löydy esittävän taiteen taitaijia. Kunnon kouluja vaan ympäri maailmaa niin asia hoituu. Jos ykskin näistä yli kymmenestä taideoppilaitoksesta täälä satsaisi opettajiin, kuriin ja materiaaliin niin luulisin että esittävän taiteen taso ja asema nousis ku raketti.
Nyt esittävän taiteen tekemisen kanssa on todellakin yksin. Media väheksyy esittävää taidetta, koulut ei opeta sitä, oppimateriaalia ei saa kaupoista. Eikä oikeastaan mikään taho millään lailla rahallisesti tai henkisesti tue esittävää taidetta. Peruskoulun kuvaamataitokin on jotain tulitikku talojen rakentelua ja muuta askartelu räveltämistä.