Hei! Pyytäisin teiltä muilta mielipiteitä esiin nousseisiin tunteisiini. Olen siis parisuhteessa, missä kumppanillani on koira. Hänelle koira on mielestäni todella ERITYISEN tärkeässä asemassa ja olen alkanut kokea asian ongelmallisenakin. Hän siis elää elmäänsä hyvin pitkäle koiransa ehdoilla. Koira saa paljon huomiota osakseen ja on kaikin tavoin huomion keskipisteenä useasti.
Ongelma tämä on siksi että koen itseni ajoittain ikään kuin kolmanneksi pyöräksi omassa parisuhteessani. Minulla itsellänikin on ollut koira ja pidän eläimistä, kyse ei siis ole siitä etten pitäisi eläimistä tai tästä kyseisestä koirasta. Tosin käsitykseni siitä, miten ison osan elämästä koiralle täytyy omistaa ja kuinka paljon sitä pitää huomioida poikkeaa selvästi kumppanini käsityksestä. Asia on kuitenkin kumppanilleni niin pyhä etten ole vielä uskaltanut sanoa hänelle suoraan mitä ajattelen asiasta.
Ajoittain hermostun mielessäni kovastikin siippani yli-innokkaasta suhtautumisesta koiraa kohtaan ja ajan kanssa tästä saattaa muodostua isokin ongelma. En vain jaksa innostua koirasta yhtä paljon kuin hän. Lisäksi minusta tuntuu ettei hänellä oikein elämässään muuta olekaan, kuin tämä koira. Olenko ihan höperö vai onko muilla yhtäläisiä kokemuksia?? Antakaahan vastakaikua aatteilleni..kiitos =)
Ongelma tämä on siksi että koen itseni ajoittain ikään kuin kolmanneksi pyöräksi omassa parisuhteessani. Minulla itsellänikin on ollut koira ja pidän eläimistä, kyse ei siis ole siitä etten pitäisi eläimistä tai tästä kyseisestä koirasta. Tosin käsitykseni siitä, miten ison osan elämästä koiralle täytyy omistaa ja kuinka paljon sitä pitää huomioida poikkeaa selvästi kumppanini käsityksestä. Asia on kuitenkin kumppanilleni niin pyhä etten ole vielä uskaltanut sanoa hänelle suoraan mitä ajattelen asiasta.
Ajoittain hermostun mielessäni kovastikin siippani yli-innokkaasta suhtautumisesta koiraa kohtaan ja ajan kanssa tästä saattaa muodostua isokin ongelma. En vain jaksa innostua koirasta yhtä paljon kuin hän. Lisäksi minusta tuntuu ettei hänellä oikein elämässään muuta olekaan, kuin tämä koira. Olenko ihan höperö vai onko muilla yhtäläisiä kokemuksia?? Antakaahan vastakaikua aatteilleni..kiitos =)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Miten tuo liiallinen huomioiminen ilmenee? Ottaa koiran viereensä yöksi ja sä saat nukkua sohvalla, vai miten?
on nykyään moneen eri junaan. Katsoin sitä nelosen koirat ja omistajat -ohjelmaa. Jos on yhtään sinnepäin meno niin ala katsella muuta kortteeria.
oon kyllä pannu merkille, että ihmiset jotka on jotenki elämässään "tulleet haavoitetuiks" toisten ihmisten taholta ni helposti kiintyvät lemmikkiinsä ihan yli satasella. Se lemmikki edustaa niille jotain ...ehkä "viatonta" luontokappaletta, omistajasta riippuvaista jolle voi kaiken rakkautensa antaa. Tällaset ihmiset kokee joteskin lemmikkinsä luotettavammaks kuin yhenkään ihmisen. Näin mä aattelen siit mitä oon ympärillä nähny vastaavista tapauksista.
Kun luin sun viestin, se jotenkin kolahti minuun, vaikken asiaa ole itse aiemmin ajatellut. Olen itse kokenut aikoinani suuren loukkauksen ja totta tosiaan suhtaudun lemmikkiini kuin se olisi ainoa luotettava kappale maan päällä, luonani hamaan kuolemaan. Suhteeni tyttöystävääni katkesi, pistää vähän miettimään suhdettani kissaani. Joskus asiat tajuaa yhtäkkiä kun joku sen ääneen sanoo. Kiitos.
Siis todella tuo ERITYISEN PALJON jäi mietityttämään. On nääs ihmisiä, jotka huomioivat koiraansa mielestään paljon ja hoitavat sitä hyvin, vaikka käyttävät sen esim. lyhyellä kusilenkillä aamulla ja toisella lyhyellä lenkillä illalla. Kuitenkin koira tarvitseisi kaksi lyhyttä lenkkiä (aamulla ja illalla) ja pidemmän lenkin siinä iltapäivällä tai alukuillasta. Kolme lenkkiä kuitenkin. Tai sitten koira ei pääse lenkille ollenkaan: sitä pidetään vain juoksunarussa tai aitauksessa. Muutenkin koiria ja muitakin eläimiä saatetaan kohdella kuin esineitä, ei niin kuin inhimillisiä olentoja.
Miten siis sinusta tuo erityinen ilmenee? Oletteko puhuneet asiasta keskenänne? Miten hän asian kokee?
No, olen kuullut tarinaa koirasta, jolle sen enmäntä syötti kermassa haudutettua kanaa ja hössötti ja höselsi koiransa kanssa ihan koko ajan. Hän selitti alati, mitä herkkuja koirallensa tarjoilee tai mitä koira oli milloinkin tehnyt - siis jutut pyöri aina ja vain koiran ympärillä. "Meillä on juoksuaika", hän sanoi. Yms yms. Ihan huvittavia juttuja. Onko sinun kumppanisi käytös jotain tuon kaltaista silmiinpistävästiu koiran ympärillä pyörivää?
Juu..siis erityisen paljolla huomiolla tarkoitan juuri kuvaamasi laista hössötystä. Juttelee koiralle, läsyttää joskus useastikin (minusta tuntuu että jatkuvasti) päivässä. Pussaillee ja seuraa sen touhuja. Koira saa jatkuvasti hänen huomionsa,:kerjäämällä ja milloin milläkin tavalla. Jutut pyörii paljon koiran ympärillä, monesti. Ei tunnu olevan muuta hänelle yhtä mieluisaa keskustelun aihetta.
Joskus kun lähestyn kumppaniani, halaan tai jotain ja koira tulee siihen hyppimän tms. koira saa huomion ja se loukkaa minua. Huomion hän saa siten että kumppanini lakkaa halaamasta minua tai alkaa puhua minulle koirastaan. En siis ole uskaltanut puhua asiasta hänelle, sillä aihe tuntuu erityisen pyhältä ja herkältä. Vaikealta tuntuisi aloittaa keskustelua ilman että annan itsestäni naurettava vaikutelmaa.
Hoitaa hyvin toki ja huomioi koiran tarpeista moitteettomasti, sen enempää turha minun sitä kuvailla. Luottanette arviointikykyyni.
Itsellä erilainen käsitys koiran asemasta perheen jäsenenä. Mielestäni koiraa arvostava ja koiraa kunnioittava ihminen osoittaa nämä koiralle eri tavoin. Koiralla on omat rajansa, oma paikkansa ja omat sääntönsä. Sen jokaiseen murahdukseen, vinkaukseen tai katseeseen ei tarvitse reagoida. Tältä minusta tuntuu. Tosin voin ehkä hiukan (mutta vain hiukan) liioitellakin asian ollessa mielenpäällä.
naurattaa, tää kuulostaa ihan (lapsestaan sekaisin menneen) yhden lapsen pikku kotiäipän touhuilta!
olen syyllistynyt varmaan tuohon lapsesta ja sen tekemisistä hössöttämiseen itsekin! (noin ensimmäisen vuoden ajan ensimmäisen lapsen synnyttyä)
aaaaaaaaaaaaargh! pahimmillaan siihen ei pääse kirveelläkään väliin! eikä kantoliinoista, pukluista ja pikkupiltin vatsavaivoista hölöttävää äitiä sovi keskeyttää ja sanoa, että lopeta jo - sehän loukkaantuu ikihyviksi eikä puhu sulle enää ikinä. tai mä oisin varmaan loukkantunut ;-)
miten olisi "mä olen kiinnostunut sinusta, en sun koirasta, vaikka se onkin suloinen".
mutta jos siihen vastataan "jos rakastat mua, rakastat myös mun koiraa ja olet kiinnostunut siitä, koska mäkin olen", niin mitäs siihen sanot...
ai jai. kinkkisessä tilanteessa olet, sanonpa vaan sen.
Mä olen omasta mielestäni menettänyt ystäväni kun hän sai lapsen.Ei jaksa enää kuunnella neuvola käynneistä,kasvukäyristä yms.
Hän ei enää muusta puhukkaan ku siitä beibistään,sillä enää muuta elämää olekkaan.
Taitaa olla tyypillistä ekan vauvelin saaneille.Mutta sanonpa että musta ei ainakaan tule samanlaista jos ja kun lapsen saan(?:)
Samaahan sitä näkee joillakkin koiriensa kanssa,ne on todellakkin vähä niinku vauvan korvikkeita.
Ymmärrän ap:ta tossa koira hommassa.Mulla on tyttöystävä joka harrastaa neljän,HUOM!neljän koiran kanssa näyttelyitä,agilityä ja kaikkee oheis seuratoimintaa.
Niitä "kilpailijoita" kultani huomiosta on siis neljä.Voi itku!
No mä olen niin rakastunut tähän tyttöystävääni että jaksan sen koirahärdelliä,eikä mun tartte asuu niitten kuolaajien kanssa:D (no toivott.sekin aika tietty koittaa).
Mutta kyllä muakin pännii se sen(mun mielestä)liiaallinen koira hössötys.
Hänen luona ollessamme koirat ei todellakaan nuku samassa sängyssä,eikä tule samalle sohvalle missä me istumme.Ei ole asiaa lähellekkään kun meillä on herkkää.
tyttöystäväni ei ainakaan vielä ole murahtanut mulle kun mä olen murahtanut sen koirille.
Tykkään kyllä sen koirista ja kierrän sen mukana näyttelyjä,vähä niinku roudarina:)
Mutta osaan pitää puoleni,ja olen ilmoittanut että aikaa ja huomiota mulle myös kiitos!
Kyllä ap:kin voisi nätisti kertoo,että etkös voisi siirtää enemmän huomiota mulle ja että miltä tuntuu se koiran ylenpalttinen höösääminen.
tietty hän aluks saattaa loukkaantua,mutta jatkaa juttelua aiheesta niin ehkä hän sitten vähitellen ymmärtää.
Koiran kuuluu olla lauman alimpana,eikä yltää samalle tasolle ihmisen kanssa.
Ymmärrän hyvin tunteesi. Minua joskus huvittaa seuratessani koirien ja varsinkin niiden emäntien touhuja. Sössötystä, ylihuolehtimista, omistushalua. Minäkin pidän koirista, mutta koirien omistajat joskus saavat minut naurusta suuttumuksen kautta sarkastiseen tilaan. Olenkin tullut siihen tulokseen, että joskus naiset (vaikka olen itsekin nainen) varsinkin, toteuttavat hoivaamisviettiään ja vallanhaluaan koiran/koirien avulla.
Puhu suoraan tunteistasi kumppanillesi ja ellei auta niin etsi kumppani, joka ei syrjäytä sinua eläimen takia.
*nostaa hattua*
isokin koira?
että kiintymys lemmikkieläimiin voi olla myös sairaalloista, tai siis oire mielenterveyden ongelmista. Esim potilaat, joilla on taipumus vetäytyä omiin harhamaailmoihinsa muuta maailmaa pakoon, saattaa kohdistaa kaiken huomionsa eläimeen. En tarkoita että sun pitää lähettää tyttöystäväsi hoitoon (ei kuulosta tällaiselta), mutta ajattelin vaan kommentoida =)
Toiseksi on sitten näitä koiristaan/lapsistaan neuroottisesti vouhottavia naisia. (Jostain syystä ne ovat aina naisia.) Että onko se nyt varmasti kylläinen, onko sillä kaikki hyvin, ei kai mamin pikku kullalla ole kylmä. Koira ei tästä edes välttämättä kärsi, jos sitä ei hemmotella herkuilla läskikuntoon. Ympäristöä moinen käytös tietysti hymyilyttää tai itkettää tilanteesta riippuen.
Mutta sääliksi käy lapset, joiden pitää jo kaksivuotiaana kyetä tekemään päätökset (esim. "Otatko mehua? Vai otatko maitoa? Ostetaanko karkkia?") kun koheltava ja hössöttävä äiti ei ole tarpeeksi kypsä niitä tekemään.
tyttöystävällesi miltä susta tuntuu. Jospa hän ei vaan ole ymmrtänyt miten paljon huomaamattaan käyttää aikaansa koiraan ja ehkä hän ymmärtäisi jos kertoisit että sinäkin tarvitset aikaa ja huomiota ja teidän parisuhde.
Sano että teidän on yhdessä opeteltava elämään, siis uudet tuulet, myös koiran kanssa.
Kerro että ei sinua haittaa eikä vaivaa se että hän rakastaa koiraansa ja haluaa olla sen kanssa, mutta että toivoisit että siihenkin löytyisi keino ettei sinusta tuntuisi kovin ulkopuoliselta silloin.
Voisitteko kolmisin tehdä jotain? Voisiko tyttöystäväsi laittaa sinut joskus ennen koiralle tarjoattavaa huomiota ja jne.
Ei ole maailman helpoin asia tuo, ei.
Mutta jos asiasta puhutaan ja puhutaan ja kerrot selkeesti kantasi ja halusi ja tunteesi, ja jos tyttöystäväsi ei niihin reagoi, minusta on aika selvää että sinä todellakin olet liikaa siinä perheessä.
Koira on hyvin rakas ja ihana perheenjäsen, mutta se on kuitenkin vain koira. Koira ei luule ettei omistaja rakasta sitä jos se ei aina saa huomiota kun sitä kerjää. Mutta nainen,,niin, ehkä sun tyttöystävän täytyy miettiä haluaako hän tyttöystävää vai pelkästään koiran.
Valintajuttuja nämä on, olen kuullut että joku on onnistunutkin ottamaan oman paikkansa koiran vierestä, ja olen kuullut että jotkut on epäonnistuneet koska toisen valinta oli koira.
Se on siis oikeesti aika helppoakin, mutta sun tyttöystävän täytyy vain valita, ottaako teidät molemmat, uusilla säännöillä. Vai jatkaako entiseen malliin kaksin koiran kanssa.
Teidän että on tapauksia, joissa koira nukkuukin emäntänsä sängyssä. Ei tekisi mieli samaan sänkyyn kaikkine koiran karvoineen ja hajuineen. YÄKS..
Mielipiteeni on: puhu asiasta hänen kanssaan ja jos tilanne ei muutu vaihda ihmiseen, joka osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Hiekkaa,karvoja ja kuolaa sängyssä.Koiran paikka ei todellakaan ole samassa sängyssä ihmisen kanssa.Ilokseni olen huomannut tyttöystäväni vaihtavan lakanat kun mä olen tulossa hänen luokseen.
En kyllä käsitä miten hän voi nukkua neljän koiran(pieniä kylläkin)samassa sängyssä.
No olen ajatellut että se saattaa olla sitä läheisyyden kaipuuta,jota koirat sitten korvaa ja varmaankin antavatkin sitä läheisyyttä.
Hänellä kun on tapana minunkin kanssa nukkuessa käpertyä ihan kiinni.
Hänen koiransa eivät myöskään ole keittiössä kerjäämässä(sitä kuolan määrää...)kun me ollaan syömässä.Siitä olen saanut tyttöystävältäni hyvää palautetta,sillä koirat kuulemma ei nykyisin mun poissa ollessanikaan tule ruokapöydän viereen kerjäämään,yes!
Olenkin ajatellut mikä on mun paikkani laumassa ja mikä heidän "emäntänsä" paikka.Näyttää siltä että mä olen johtaja ja sitten koirat ja hän.
Kyllä ap:n tosiaan täytyy jutella kumppaninsa kanssa tästä koira"ongelmasta" oli se sitten miten pyhä asia tahansa,jos aikoo hänen kanssaan yhdessä elää.
Jos mun tyttöystävälläni olisi lapsi ja hän lellisi tätä lasta aivan liikaa,antaisi kaiken periksi ja koko elämä pyörisi vain tämän lapsen ehdoilla,varmasti sanoisin mielipiteeni!
Niinkuin olen tässä koira sirkuksessakin oman paikkani ottanut.Sen tiedän että koirat tulee hänen elämäänsä kuulumaan aina,mutta niin minäkin(?) ja mulla täysi oikeus tuoda oma kantani koirien suhteen esille,tarkoitan juuri tätä koirien sängyssä ja sohvilla nukkumista yms.
Rajat on rakkautta!Se pätee niin eläimiin kuin myös ihmisiin.
Hyvää viikonloppua kaikille koirallisille,koirattomille ja sitten meille joilla koirallinen rakas :D
Tämä lähtee nyt rakkaan luo koirasirkukseen...
arvokas! Silloin sinua arvostavat muutkin. Ei laumassa tarvitse olla laumasielu.
tuollaiseen kirkkaasti parisuhteen edelle menevään asemaan minkä tahansa. Se voi olla itselle oikeasti tärkeää tai sit vaan kuvittelee sen elämää suuremmaksi. Tavallaan on jäänyt tapoihinsa jumiin. samalla sit koettelee suhdetta, loukkaa toista huomaamattaa tai vielä pahempaa itsekkyyttä jos tietää sen ja jatkaa silti.
Omien harrastusten ja miksei työnkin ympärillä saattaa alkaa pyöriä koko elämä ja molempien ajankäyttö. Otetaan niin paljon työtä ja menoja ettei kotona ja yhdessä ololle jää aikaa.
Jollekin kaverit ja ystävät ovat niin tärkeitä että heidän kanssaan oleminen on niin sitovaa että menee oman suhteen edelle.
Omat arvot sanelevat sen missä haluaa olla läsnä ja mistä poissa. Voi olla myös paikalla, mutta henkisesti poissa ajatellen omiaan ja touhuillen omia juttuja.
Minulla myös kokemusta siitä kuinka koira tuli väliimme, myös ihan kirjaimellisesti. Oli meillä kolmestaan mukaviakin hetkiä ja pidin tuosta karvaturrista kovastikin, mutta.. siinä vaiheessa tajusin jotain olevan pielessä, kun koira kaikkein intiimeimmällä hetkellä loikkasi sänkyymme, eikä toisella ollut aikomustakaan ajaa sitä pois, kuvotti. Ihan tavallista oli, että koira nukkui aina välissämme ja sai hyvänyön pusut osakseen. Noh, en tiedä voinko edes puhua olleeni suhteessa, sillä hyvin nopeasti tajusin ettei kukaan koskaan voi heidän väliinsä päästä. Tämä esimerkki tosin varmaan aika ääripää, ainakin toivoisin niin.
Tietysti ihminen voi kiintyä koiraan paljonkin, se on aina luona on sitä tarvitaan.
Olen itse aika yksinäinen ihminen, ja näen perhettä ja tuttuja aika harvoin, mutta koirasta saa seuraa. Sen kanssa voi hössöttää ja painia päivittäin, sen kanssa lenkkeillään ja sen kanssa otetaan päiväunet. Jos postimies koittaa murtautua kämppään niin koira ilmoittaa haukkumisella...
Kuitenkin jos suhteenne on suht vakavalla pohjalla, ei koiran pitäisi olla sinua tärkeämpi. Tosin jos juttu on kestänyt vasta pari viikkoa, niin tyyppi varmasti valitsisi koiransa, jos laittaisit hänet valitsemaan väliltänne.
Kerro tytöllesi suoraan, että sinusta tuntuu, kuin hän rakastaisi koiraansa enemmän kuin sinua, ja että koira olisi sinua tärkeämpi. Mutta ÄLÄ sano hänelle "koira tai minä", koska se on todella ikävästi sanottu koiraihmiselle.
Minulle koirani on maailman tärkein.
Se nukkuu minun vieressä.
Höpisen sille.
Juttelen.
Eikä hylkää, niinkuin ihmiset.
Tiedän, että se on vain koira joillekkin,
mutta minulle se on tällä hetkellä kaikki.
Ilman sitä, en minä jaksaisi olla.
ihmisten asioista. Ettei käy niin, että sinulle jää vain koira. Ja se on "vain".
Minulla on kissa ja onpa sillekkin muutama nainen ollut mustasukkainen.
Täytyy kyllä sanoa, että kissa on ollut myös =).
Koirallisia naisia on tullut tapailtua ja jos koirien tavoissa on ollut huomauttamista olen niitä opettanut sitten paremmille tavoille.
Kotieläin on mitä mainioin keskustelun aihe, jos ei vielä niin hyvin tunne ja potee ujoutta.
Mutta ajatteles, toi on aika terveellinen harrastus.=)
Oisi ikävä herätä viinanhuuruisen, piereskelevän, unissaan ulisevan, hampaita narskuttavan koiruuden vierestä..