Oon nyt tässä reilu vuoden käynyt tällä palstalla lueskelemassa ja osallistumassa keskusteluihin. Silloin sitten se vauvakuumekkin alkoi jylläämään oikein todenteolla. Siis onhan se mukana kulkenut jo pitkään, mutta vuosi tässä ollaan yritetty kunnolla.
Viimeiset puoli vuotta sitä ollaan tutkisteltu itseänsä ja tarkkailtu ovulaatiota ja mietitty raskausoireita.
Tietysti näiden viimeisen 6kk aikana menkkojen alko on satuttanut oikein pahasti. Tai tietysti koko tämän hieman yli vuoden aikana menkat ovat tuntuneet todella pahalta ja iskenyt raa'asti sisimpään.
Nyt viimesimpien alkuun oli tuo alamaha todella kipeä ja rintoihin sattui. Olin varma tai ainakin hiljaa sydämessäni toivoin että raskaus olisi alkanu, mutta ei.. Sieltä ne menkat taas alkoivat. Se tuntui niin pahalta, että menin aivan sekaisin, en enää tiennyt mitä tekisin tai sanoisin.
Nyt sit tänäi ajattelin että mä en oikeesti jaksa enää. Ei enää.. Ei tää voi jatkua näin. Yksin itkien ja miettien sitä että mitä tekisin päätin, että haen e-pillerit ja alan syömään niitä nyt ainakin siihen asti että tilanne helpottuu. En vain enää kestä yhtäkään odotusta ja toivomista siihen että olisin raskaana. Sillon ainakin tiedän että ne menkat alkaa ja raskaus on melkeinpä mahdoton.
Soitin tänään sitten lääkäriin ja pyysin aikaa ja sain ens kuulle ajan, niin kerkiän vielä yhdet "luomu" menkat odottamaan.
En nyt oikein tiedä miksi käyn tänne tämän asian purkassa, mutta helpottaahan tämä. En vain jaksa satuttaa itseäni enää. Ehkäpä tämä on siihenkin viittaavaa että en vielä olisi valmis äidiksi tai jotain. En tiedä. Mutta kiitos kaikille jotka tämän lukivat ja jotain fiksua vastasivat..
Viimeiset puoli vuotta sitä ollaan tutkisteltu itseänsä ja tarkkailtu ovulaatiota ja mietitty raskausoireita.
Tietysti näiden viimeisen 6kk aikana menkkojen alko on satuttanut oikein pahasti. Tai tietysti koko tämän hieman yli vuoden aikana menkat ovat tuntuneet todella pahalta ja iskenyt raa'asti sisimpään.
Nyt viimesimpien alkuun oli tuo alamaha todella kipeä ja rintoihin sattui. Olin varma tai ainakin hiljaa sydämessäni toivoin että raskaus olisi alkanu, mutta ei.. Sieltä ne menkat taas alkoivat. Se tuntui niin pahalta, että menin aivan sekaisin, en enää tiennyt mitä tekisin tai sanoisin.
Nyt sit tänäi ajattelin että mä en oikeesti jaksa enää. Ei enää.. Ei tää voi jatkua näin. Yksin itkien ja miettien sitä että mitä tekisin päätin, että haen e-pillerit ja alan syömään niitä nyt ainakin siihen asti että tilanne helpottuu. En vain enää kestä yhtäkään odotusta ja toivomista siihen että olisin raskaana. Sillon ainakin tiedän että ne menkat alkaa ja raskaus on melkeinpä mahdoton.
Soitin tänään sitten lääkäriin ja pyysin aikaa ja sain ens kuulle ajan, niin kerkiän vielä yhdet "luomu" menkat odottamaan.
En nyt oikein tiedä miksi käyn tänne tämän asian purkassa, mutta helpottaahan tämä. En vain jaksa satuttaa itseäni enää. Ehkäpä tämä on siihenkin viittaavaa että en vielä olisi valmis äidiksi tai jotain. En tiedä. Mutta kiitos kaikille jotka tämän lukivat ja jotain fiksua vastasivat..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ymmärrän sinua. Me vasta aloitimme yrittämään vauvaa (jännät paikat noin viikon päästä, jolloin kuukautisten pitäisi alkaa!), mutta jo valmiiksi pelkään sitä, miten masennun jos en tulekaan raskaaksi pitkään aikaan (tai ikinä).
Olen käynyt lukemassa näitä vauvakuume-palstoja jo pidemmän aikaa, koska "vauvahanke" on ollut suunnitelmissa jo kauan. Ja jo etukäteen olen murehtinut muilla ilmenneitä ongelmia ja pelännyt, että minullekin käy niin.
Ja olen myös monesti miettinyt kenen neuvoja täällä uskoisi -esimerkiksi pillereiden lopettamisen ja raskauden yrittämisen suhteen. Ja aina miettinyt, että "noin pitää sitten meidänkin menetellä" ja kohta taas "ei kun oiskohan noin sittenkin parempi"... Näihin tietoihin kun ei voi varmaksi luottaa.
Olen jo päättänyt (eri juttu, miten pysyn päätöksessäni), että JOS tulen raskaaksi, en käy enää näillä keskustelupalstoilla, etten tule enää tämän hermoheikommaksi ja ettei vauvan yrittäminen jo ihan senkin takia epäonnistu.
Mutta voimia ja jaksamista Sinulle. Ehkä nyt tärppää, ennen kuin aloitat pillerit.. :)
Älä nyt hyvä ihminen luovuta. Menkää ihmessä käymään tutkimuksissa niin selviää mistä lapsettomuus johtuu, ei tarvi itekseen pähkäillä. Ja menkää yksityiselle niin pääsettekin joskus.
Meillä kävi niin, että yritystä oli ollut takana vuosia. Sitten "unohdettiin" koko asia niin yllättäen tärppäsi, vaikka ei tutkimusten mukaan olisi pitänyt olla mahdollista. Ja tiedän tiedän, tämä unohtaminen ei toimi kaikille. Jos saat mielenrauhan sillä että haet ne pillerit niin ok, mutta suosittelisin että tutkisitte mistä kiikastaa. Se helpottaa kun saa tietää.
Suosittelen myös lääkärillä käyntiä, että selviäisi mistä lapsettomuus johtuu. Kaverillani oli myös vuoden lapsettomuus aika ja he päättivät lopettaa yrittämisen ja keskittyä heidän omien häiden järjestämiseen. Kas kummaa, jo toisen kierron hän saikin tietää olevansa raskaana. Nyt he odottavat jo toista lasta. Toisen lapsen he saivat sillä tyylillä, että nyt tärppää jos tärppää ja niinhän siinä kävi :)
mutta älä nyt mene niitä pillereitä hankkimaan.
vaikka sitenhän se yrittäminen loppuu kokonaan, mutta jos vauvaa haluat kuitenkin sisimmässäsi.
lopetat vaan "yrittämisen" anna kroppasi olla luomuna, mutta älä mieti oletko raskaana vai et..
niin joku kaunis päivä saatat huomatakkin että olet raskaana.
Olen täsin samassa tilanteessa, kovin epätoivoisena asian kanssa. Olemme yrittäneet lasta reilun vuoden ensin samoin vain odotellen ja toivoen viimeiset puolivuotta on todenteolla yritetty mutta ei tulosta. On käytetty jopa hormooneja apuna, jonka jälkeen tuloksettomuus tuntuu vielä pahemmalta. Meillä asiaa "rasittaa" vielä kumppanin edelisestä suhteesta oleva tyttö, jolloin vika on varmastikkin minussa. Pintaan nousee samanlaisia vihan ja syyllisyyden tunteita siitä, että en varmaan ole vielä valmis äidiksi, tai en olisi tarpeeksi hyvä tai sitten olen jollakin tavalla ansainnut tämän kohtalon.
Tottakai puolison kanssa keskustellaan asiasta ja saanhan toki tukea häneltä, mutta jotenkin tuntuu että asian kanssa on kuitenkin yksin.
Ainut lohtu tässä asiassa on että vajaan kuukauden kuluttua meille on varattu kauan odotettu aika lapsettomuushoitoihin. Toivotaan että sieltä löytyisi apu meillekkin. Saattaisi olla, että teillekkin. Voimia yritykseen...