Mä oon vasta lukion ekaluokkalainen, enkä viitsi vaivata päätäni vielä kovin paljoa tulevaisuudensuunnitelmilla (ainakaan hirveesti... no jaa, jonkun verran kyllä(?))
Mutta tulee mieleen näitä vaihtoehtoja lukion jälkeen, siis yliopistot, korkeakoulut ja nii eesppäin, ni rupeaa tuntuu ihan kaamealta.
Mua ei kiehdo yhtään mikään semmosessa elämässä että lukion jälkeen olisin joku villi opiskelijanuori (teekkari tai joku..) haalarit päällä jossain opiskelijabileissä muiden samanlaisten haalarihemmojen kanssa, näyttäen niin pirun teennäiseltä.
Mä en tosiaan tiiä vielä mitä haluan tehä elämässäni, mutta tuntuu vaan kauheelta ajatella että "päädynkö" mäkin johonkin haalariryhmään ja sitten parin vuoden päästä saan ammatin ja sitten kenties vakituisen työn ja sitten puolison ja omakotitalon ja sitten lapsia joskus ja tietty kesämökki ja kultainennoutaja. Sitten eläisin siinä niin "onnellisena" omassa pikkuisessa menestyvässä perhe-idyllissä ja oottasin että omat lapset kasvaa ja itsenäistyy ja tulee opiskelijoiksi ja niin etelleen...
En tiiä, ehkä jollain on tällasia unelmia, mutta mä en voi kuvitellakaan että heitän elmän hukkaan ja tukehdun tuollaiseen.
Niin no... jos mä nyt vaikka ensiksi kävisin tämän lukion kunnialla loppuun ja miettis sitten... =)
Mutta tulee mieleen näitä vaihtoehtoja lukion jälkeen, siis yliopistot, korkeakoulut ja nii eesppäin, ni rupeaa tuntuu ihan kaamealta.
Mua ei kiehdo yhtään mikään semmosessa elämässä että lukion jälkeen olisin joku villi opiskelijanuori (teekkari tai joku..) haalarit päällä jossain opiskelijabileissä muiden samanlaisten haalarihemmojen kanssa, näyttäen niin pirun teennäiseltä.
Mä en tosiaan tiiä vielä mitä haluan tehä elämässäni, mutta tuntuu vaan kauheelta ajatella että "päädynkö" mäkin johonkin haalariryhmään ja sitten parin vuoden päästä saan ammatin ja sitten kenties vakituisen työn ja sitten puolison ja omakotitalon ja sitten lapsia joskus ja tietty kesämökki ja kultainennoutaja. Sitten eläisin siinä niin "onnellisena" omassa pikkuisessa menestyvässä perhe-idyllissä ja oottasin että omat lapset kasvaa ja itsenäistyy ja tulee opiskelijoiksi ja niin etelleen...
En tiiä, ehkä jollain on tällasia unelmia, mutta mä en voi kuvitellakaan että heitän elmän hukkaan ja tukehdun tuollaiseen.
Niin no... jos mä nyt vaikka ensiksi kävisin tämän lukion kunnialla loppuun ja miettis sitten... =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos meet opiskeleen niin sun ei oo tosiaankaan pakko osallistuu noihin opiskelijarientoihin. Ne ei kuiteskaan oo välttämätön edellytys opinnoissa edistymiseen joten ei oo pakko jos ei kiinnosta! Kavereita saa ihan kursseiltakin ja ystävä voi olla ilman "haalarihörhöityäkin".
Tiedän kyllä että suurimmalle osalle toi biletys on tosi tärkee osa opiskelua (ainakin joissain yo:n ainejärjestöissä bileitä on ja paljon!), mutta ittelleni se ei paljookaan merkkaa.
Ja tuosta perhe-idyllistä: eiköhän se oma elämän tyyli löydy ihan luonnostaan, älä stressaa tai pakota ittees semmoseen mistä et tykkää. Elä just niinku haluat.
Enpä tuota kovin teennäiseksi menisi kutsumaan. Onhan se täysin eri asia kuin yläastella - lukion ekoilla harrastettu pussikaljailu ja pointti on lähinnä pitää hauskaa, usemmilla se tosin sujuu mukavasti alkoholin siivittämänä =). Tuskin kenelläkään enää yliopistossa on "sosiaalista painetta" juomiseen, se kun ainakin omalta osaltani poistui jo lukiossa.
Tulevaisuuden suunnitelmista sen verran, että ne kannattaisi olla selvillä mieluiten jo lukion alussa. Harvoihin paikkoihin pääsee pelkän pääsykokeen perusteella ja ylemmillä tasoilla ollaan jo jonkin aikaa peräänkuulutettu YO-todistukselle suurempaa painoarvoa pääsykokeissa (vaikken kyllä usko että nykyisellä tahdilla parissa vuodessakaan saadaan mitään aikaan). Helpottaa aika paljon kun tietää mistä aineista mihin aineisiin pystyy siirtämään aikaa/viitseliäisyyttä.
Elämänsuunnasta olen kyllä samaa mieltä jo aikaisemmin kirjoittaneen kanssa; ennemmin tai myöhemmin se muotoutuu, halusipa tai ei. Ei siitä ainakaan lukion ekalla kannata päätöstä tehdä, sen verran se siitä ehtii muuttua.
Jos haluu oikiksee, lääkiksee tai valtsikkaa tai kauppiksee, ni se tarttee varmaan tietää jo viisvuotiaana (lue; vanhempien toive). Itse pidin lukion jälkeen välivuoden, työskentelin ulkomailla, ja opiskelin sittemmin AMK;ssa ammatin. Aikansa kutakin. Nyt opiskelen teknillisessä korkeakoulussa,josta ei valmistu ammattiin vaan osaajaksi. Juuri sille alalle/tehtäviin, joissa koen olevani parhaimmillani. Sama pätee muihinkin yliopistoihin. Ei esim. jonkun kielen maisteri ole ammatti, vaan osaamisalue.
Päätä ei kannata varsin vaivata sillä mikä minusta tulee, vaan pohtia läpi mahdollisuuksia ja miettiä hommia joita haluaa tehdä.( yksin, tiimissä, toimistossa, kentällä jne.) Tietty jos raha on suurin kannustin niin kannattaa varmaan lukea niin että tukka lähtee...
Silti helpommallakin pärjää varsin mukavasti. Tärkeintä on oma hyvä olo. Muitten odotukset ja kuvitelmat omaa itseä kohtaan kannattaa unohtaa jo hyvissä ajoin ennen omien haaveiden toteuttamista. Minä olen Minä ja sillä selvä.
Opiskeluaika on paljon muutakin kuin haalarit. Esimerkiksi iltatöitä, harrastuksia, järjestötoimintaa, kaikille löytyy jotakin. Vaikka käsilläseisontaa, jos se tuntuu omalta lajilta.
tosissaan vasta lukion ekalla ja moisia mietit??