Eräs järjenjättiläinen sanoi minulle näin: "Koulukiusaaminen ei tee ujoksi, vaan ujous tekee koulukiusatuksi."
Mitäs mieltä te olette kyseisestä kommentista? Itse olen tullut ujoksi nimenomaan koska minua on kiusattu, kouluaikana tulin hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi kun kiusattiin. Ja nykyään olen sitten hiljainen ja ujo, kiitos kiusaamisen.
Mitäs mieltä te olette kyseisestä kommentista? Itse olen tullut ujoksi nimenomaan koska minua on kiusattu, kouluaikana tulin hiljaisemmaksi ja hiljaisemmaksi kun kiusattiin. Ja nykyään olen sitten hiljainen ja ujo, kiitos kiusaamisen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että kiusaajalla on paha olla ja hän voi suuressa hädässään valita ihan kenet tahansa uhrikseen. Hiljaisen tai puheliaan, pirteän tai alakuloisen. Kiusattu voi olla kuka hyvänsä. Ja kyllä, kiusaaminen pistää ujoksi.
Tuon kertomasi lauseen sanonut ajatteli hyvin suoraviivaisesti eikä ymmärtänyt asiaa. Sinä olet tässä oikeassa, sitä mieltä olen.
Olin ennen kiusatuksi tulemistani vain hieman ujo esim. jos meille kotiin tuli vieraita tai jos kohtasin jonkun muun vähän tuntemattoman tyypin, mutta olin koulussa kuitenkin vielä tokalla suosittu, ja sain hyvä kaveri -stipendinkin. Musta siis pidettiin.
Silti vaan kävi niin, että kolmannella se alkoi. (loppui kun menin yläasteelle) Kun silloin ihan alussa minua "kiusattiin," en puolustautunut mitenkään, koska minulle oli opetettu, että sellaiset typeryydet kannattaa laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onhan se totta, että useimmat kiusatut ovat ujoja, koska he ovat "puolustuskyvyttömämpiä," mutta ei se aina mene niin. Minut kiusaaminen teki entistä ujommaksi, mutta vähitellen yritän päästä siitä eroon. On vaan enää vaikea luottaa kehenkään, kun pelkään jotenkin, että kaikki vaan haluaa tehdä pilaa mun kustannuksella. :I
Jst tota samaa. Ammattimaiset heitot kuten: "kiusattu oppii puolustamaan itseään" tai "kiusaaminen kasvattaa luonnetta" ovat molemmat niin täyttä paskaa että...Ja just toi minkä sä sanoit.
Mulle on käyny ihan samalla tavalla. Ja koska kiusaamisen takia olen näin ujo, en todellakaan uskalla puolustaa itseäni mitenkään. Olen muutenkin epävarma ja mun on vaikee luottaa ihmisiin ton takia. Joka kerta ku joku sanoo jotain tommosta multa meinaa räjähtää verisuoni päässä, sillä arvatenkin kyseinen henkilö ei tiedä kiusaamisen seuraukisista mitään. >:(
Ujous on yksi provosoiva piirre joka voi johtaa kiusaamiseen, kyllä. Mutta niitä on muitakin.
Ei kukaan kiusaa, jos ei ole itsellä ongelmia. Kiusaajan ongelmat siinä provosoivat kiusaamaan, ei muiden oppilaiden ujous!
Ehkä minulla olisi syytä alkaa väittämään, että sinä et ole oikeasti ujo, koska selitit jotain sellaista, etten minä olisi ujo. Tunnetko minut?
En ole varmaan itseäni ujompaa tavannutkaan.
Siinä toisessa keskustelussa joku sanoi, että kiusatut ovat jollain tapaa erilaisia.
Totuus menee jossain siinä välillä. Voisin lähteä puhumaan koulukiusaajasta. Eli koulukiusaaja, siis todella hankala ja kiusaamiseen kunnolla keskittyvä ihminen on harvoin, tai ei koskaan tervejärkinen.
Tavallisilla terveillä ihmisillä ei ole kovin itsenäistä taipumusta mihinkään pahempaan koulukiusaamiseen ja heidän kiusaamisensa ei yleensä haittaa kiusattua suuremmin.
Tavalliset ihmiset voivat jopa auttaa henkilöä, joka on hieman erilainen jne. Eli eivät ole voimaakkaasti kiusaamiseen taipuvaisia.
Voivat kuitenkin suhtautua alentavalla tavalla johhonkin ihmiseen, mutta kohdehenkilö pystyy itse muuttamaan tilannetta usein.
Varsinainen kiusaaja on häiriintynyt. Yleensä kiusaaja on hyvin sosiaalinen ja pystyy vaikuttamaan myös muihin ihmisiin, niin että saa muut mukaan tukemaan häntä kiusaamisessa. Kiusaajan motiivi kiusaamiseen lähtee itsestä; kiusaaja on yksinkertaisesti paha. Hän vain nauttii, kun saa toiset kärsimään.
Hänellä on pelisilmää; valitsee uhreikseen sellaiset henkilöt, joilla on eniten markkina-arvoa kiusaamisen kohteena. Eli kiusaamisen kohde täytyy olla sellainen, jonka sosiaalinen asema on jollain lailla sopiva pohja kiusaamiselle.
Kiusaaja on yleensä psykopaatti, joita on 2% väestöstä, tai lievemmin häiriintynyt, joita on lisäksi 5%.
Eli käytännössä varsinaisia kiusaamista ylläpitäviä ihmisiä on sellainen 7% väestöstä.
Mukana kiusaamaassa on yleensä kiusaajan mukaansa huijaamia terveitä ihmisiä.
Myöskään en tajua, miksi suutuit niin kamalasti minulle. Taidat olla itse aikamoinen riidanhaastaja.
No joo... Kyllähän tuo paikkaansa pitää.
Kun minua alettiin kiusaamaan, olin semmoinen muita hiljaisempi ja aika ujo oppilas. Kiusaaminen oli aluksi vain syrjintää, mutta paheni kokoajan. Jouduin väärään seuraan, ja henkisesti minua koeteltiin aika paljon.
Vaihdoin sitten koulua muuton takia. Kiusaamisen takia en ollut enään ujo vaan hyvin arka. Se näkyi myös arvosanoissa. Minua alettiin myös kiusaamaan tässä uudessa koulussa. En osannut puolustaa itseäni koska olin niin arka. Ei minulla ollut ystäviäkään. Kerroin asiasta opettajalle, mutta ei se paljon auttanut.
Myöhemmin sain ystäviä ja sen mukana rohkeutta. Uskalsin puolustaa itseäni ja niimpä kiusaaminen hellitti ja lopulta loppui. Kiusaaminen siirtyi erääseen ystävääni. Tämä ystäväni oli paljon arempi kuin minä. Uskalsin puolustaa nyt ystävääni ja kiusaaminen loppui hänenkin kohdalla.
Nuo kaikki tapahtumat tapahtuivat ala-asteella. Nykyään olen yläasteella. Eipä minua ole kiusattu ja voin jopa itse sanoa että olen tullut hyvin rohkeaksi. Osaan puolustaa hyvin itseäni tai muita. Eipä tuo kiusaaminen kivaa ollut mutta luonnetta se kasvatti. Samoin tämä arka ystäväni on rohkaistunut, ja hänenkin rohkeutensa on nousuun päin. Pääsin myös itse irti kuorestani enkä ole enään arka. Sen mukana tuli myös todellinen luonteeni esille. :)
mua ei pitkäaikasesti oo koskaan kiusattu mutta.. ala-asteella mä olin tosi puhelias ja sosiaalinen.. sit meidän luokal oli poika joka kiusas lähes kaikkia ja meil oli sit aina joskus jotai kränää.. kyl sitä rupes sit vähä varoon sanojaa ja sen kautta tuleen vähä hiljasemmaks.. tosin on varmaa sille muitaki syitä et oon nykyään hiljasempi ku sillon, mut uskon et tällä on voinut olla vaikutusta..
... on kiusattu ala-asteella, ja mä olin silloin ennen kiusaamisen alkua aika ujo, mut sitten kun se kiusaaminen alko mä oon ollut entistä ujompi.
Minulle myös eräs "järjenjättiläinen" eli ns. terapeuttini (psyk. sh) sanoi 13-vuotiaana koko ala-aste ajan kiusatulle, että "kiusatun osa otetaan ja annetaan". Eli minähän se syyllinen olinkin siihen!
Mikähän siinäkin on, että huolella rakennettu repliikki juuttuu kurkkuun aina kun sitä pitäisi käyttää? Siinä sitä sitten vaan ollaan kuin ei oltaiskaan vaikka oikeasti sisällä keittää yli ja pahasti. Näin käy aina, vaikka muuten pidän itseni rohkeana ja sanavalmiina ihmisenä. Onneksi omaan ystävän, jolla on nopeampi reagointikyky.
Meinaan vaan, kun täältä löytyy aina joitan valopäitä haukkumaan kiusattuja nössöiksi jotka antaa kiusata ja niin etiäpäin. Ei kaikki ihmiset vaan voi olla niin itsevarmoja tai sanavalmiita itseään puollustamaan. Ja sitten on taas ihmisiä, joille käy kuten minulle. Monta kertaa olen pyörtänyt takaisin kuulluessani haukkumista ja aikonut kajauttaa selvästi ilmoille mitä mieltä niistä kakaroista olen (kiusaajat 13 -15 v, itse 18 v.). Ja kun perille pääsee, saakin ilmoille vaan jotain typerää, joka myöhemmin kaduttaa. Mikäsh shiinä. Oma vikani ilmeisesti. Ainakin näiden kirjoittelijoiden mielestä. Ja paskanmarjat he ole oikeita näitä kommentoimaan. Ei hajuakaan todellisuudesta.