oma lapsemme syntyi 4 v sitten ivf- hoitojen avulla. Meille lapsettomuus ei missään vaiheessa ole ollut muilta salattava asia, mutta nyt tässä mietin miten ja milloin lapsi sen ymmärtää...
missä vaiheessa kertoa lapselle
mietinpä vaan
81515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miks ihmeessä sulla on hoppu kertoa? Eihän tämmösessä jutussa mitään ihmeellistä loppujen lopuksi ole. Ei me sentään 50-luvulla eletä... Ja lapsi 4 vuotias.. Joo, ala ihmeessä selittelemään sille näistä, ku tuskin varmaan ees paljoa kyseenalaistaa että mistä vauvat tulevat...
Ala alusta... Kukka ja mehiläinen...
kerro hänella asiasta heti. itselleni kerrottiin vasra ollessani 10 vuotiass ja se oli aivan hirveä järkytys! kannattaa hieman ohi mennen mainita siitä aluksi ja kyllä se lapsi sen älyää vaikka onkin 4 vuotias (siinäkin iässä jo tajuaa yllättävän paljon. mutta en nyt tarkoitra että hän tajuaisi että kuinka lapsia tehdään yms..) ja kyllä se lapsi varmaan joskus kysyy sittä uudestaan kun kerrot siitä hänelle ohi mennen.
itse olen nyt 15 vuotias poika
Mielestäni siinä ei ole eroa, onko lapsi saanut alkunsa luomusti vai laboratoriossa käyttämällä omien vanhempien sukusoluja, eikä siis myös mitään tarvetta lapselle siitä kertoa.
Hän on ollut kovasti toivottu, äidin ja isän rakkauden ja yhtyneiden sukusolujen hedelmä. Se on äidin ja isän yksityisasia, eikä sen kertomatta jättäminen vie lapselta mitään pois. Joskus syynä keinohedelmöitykseen voi olla vaikkapa isän erektiovaikeudet - mitä ne lapselle kuuluvat? Lapsi ei omista vanhempiensa seksielämää.
Eri asia on, jos on käytetty luovutettuja soluja, sillä toki lapsella on oikeus tietää perimänsä.
olen minäkin, että ei lapsen elämää tarvitse turhaan rasittaa moisella tiedolla. ei nelivuotias sitäpaitsi ymmärrä alkuunkaan koko asiaa. mielestäni asiasta voi keskustella lapsen ollessa vanhempi jos asia tulee jotenkin esille. vanhemmat voivat kertoa kuinka rakas ja tärkeä asia lapsi on ollut ja että lasta odotettiin pitemmän aikaa. lääketiedettä jouduttiin käyttämään jonkin verran apuna, mutta eihän ivf hoidolla syntyneessa ja luomuraskaudessa eroa ole muuta kuin se, että luonnolle ojennettiin hieman auttavaa kättä. eri asia on luovutetut sukusolut yms..joka on jo mutkikkaamp juttu. mielestäni lapsella on silloin oikeus tietää alkuperänsä, mutta ei nelivuotiaana todellakaan.
vaikuttiko asia jollain tavalla sinuun alkujärkytyksen jälkeen, onko asialla sinulle vielä merkitystä? miten siis suhtaudut asiaan nyt?
eiköhän tuollaisen yksityiskohdan kertominen tule ajankohtaiseksi vasta korkeintaan murrosiässä, kun aihepiiri alkaa enemmän kiinnostaa. Siinä vaiheessa kun lapsi on itse perheenperustamisiässä, on kyllä hyvä tietää omasta alkuperästään, sillä voivathan lapsensaamisvaikeudet olla periytyviä.
Kiitos mielipiteistä,en todellakaan vielä ole mitään tarkkaa kukista ja mehiläisistä lapselleni kertomassa, mutta jotenkin haluan hänelle tämän asian jossain vaiheessa tuoda ilmi. varsinkin kun melko moni tiesi hoidoistani, joten haluan olla se ihminen, joka asian lapselle kertoo...(Hoitojen syy oli pco)
lapsentajuisesti asia kun poika alkoi huomaamaan sen että kavereille alkaa tipahdella sisaruksia.Kyseli kovasti ,miksei hänellä ole sisaruksia?????Olisiko ollut tuolloin 4-5v kieppeillä Ei tarvitse yrittääkään mitään yksityiskohtia selvitellä.Menee liian vaikeaselkoiseksi.Meillä on lähipiirissä myös paljon lapsettomuutta ,sijaislapsia ja myös adoptiolapsia.Siksikin Näistä asioista on avoimesti keskusteltu muutenkin meillä.
Meidän poika(nyt 8v) tietänyt jo pitkään, että kaikki eivät saa helposti vauvoja.Ensin taidettiin sanoa ,että toiset tarvitsee ns "vauvalääkettä" saadakseen lapsia.sitten kun ikää tulee lisää ja JOS lasta edelleen asia askarruttaa ,voi jutella perusteellisemmin.
Mutta avain asiaan on lapsen oma mielenkiinto ja kysymykset .Oikeestaan ei kannata alkaa kertoo mitään liian pienenä jos ei lasta itseään esim. sisarettomuus askarruta.