Meillä on hyvin menestynyt narttu ja menestyksen myötä olen harkinnut myös pentujen tekemistä jossain vaiheessa.
Mutta epäilen vielä tunnenko rotua niin hyvin, että voisin muille antaa neuvoja. Vuosien saatossa olen tosin huomannut, ettei rotua voi koskaan täysin tuntea,aina oppii lisää.
Kuinka kauan te kasvattajat olette olleet rodun parissa ennen kuin ensimmäinen pentueenne on syntynyt? Oletteko pystyneet aina auttamaan kaikissa ongelmissa? Vai onko joskus täytynyt turvautua "viisaampien" apuun?
Kyse omalla kohdallani on vaativasta rodusta, enkä voi olla varma, että pystyn jokaisessa mahdollisessa ongelmassa neuvomaan.
Mutta millainen pohja on hyvä olla kun suunnittelee kasvattajaksi ryhtymistä?
Ja unohdetaan kasvattajakurssit, rodun perinnölliset sairaudet yms. perusasiat, niihin olen jo perehtynyt.
Mutta epäilen vielä tunnenko rotua niin hyvin, että voisin muille antaa neuvoja. Vuosien saatossa olen tosin huomannut, ettei rotua voi koskaan täysin tuntea,aina oppii lisää.
Kuinka kauan te kasvattajat olette olleet rodun parissa ennen kuin ensimmäinen pentueenne on syntynyt? Oletteko pystyneet aina auttamaan kaikissa ongelmissa? Vai onko joskus täytynyt turvautua "viisaampien" apuun?
Kyse omalla kohdallani on vaativasta rodusta, enkä voi olla varma, että pystyn jokaisessa mahdollisessa ongelmassa neuvomaan.
Mutta millainen pohja on hyvä olla kun suunnittelee kasvattajaksi ryhtymistä?
Ja unohdetaan kasvattajakurssit, rodun perinnölliset sairaudet yms. perusasiat, niihin olen jo perehtynyt.
Vastaukset 7
Vanhimmat
rotu jota aikoo alkaa kasvattaa. Toinen hyvä tuki on kauan mukana ollut kasvattaja. Näin minulle kävi. Minulla oli suunnaton onni saada kaksi opettajaa. Toimin aika kauan Griffoneiden kanssa ennenkuin ns. ikioma pentue näki päivän valon. Sen verran touhu hirvitti ensi alkuun.
Neuvoisin olemaan määrätietoinen ja samalla nöyrä. Pitämään kiinni omista mielipiteistä, mutta pystyä myös kuuntelemaan toista.
Rotumääritelmä on syytä ymmärtää kohta kohdalta.
Vaativin asia on ettei vahingossakaan luule tietävänsä rodusta kaiken. Sillä totuus on että ihminen tekee, luonto säätää.
Pitää omata silmä katsella kriittisesti omia koiriaan, ja tajuta ettei kaikkia narttuja ole tarkoitettu jatkamaan sukua. Samoin pitää olla hyvä silmä etsiä sopivaa urosta nartulle.
Kokemus opettaa ja vastoinkäymiset vahvistavat. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Voisit jo alkaa pikkuhiljaa laatimaan pennun hoito-ohjetta ja ohjetta joka kattaa vauvasta-veteraaniin. Sen laatiminen vie aikaa.
Ellei jotakin asiaa tiedä kasvatin omistajan kysyessä neuvoa, on hyvä olla rehellinen ja sanoa ettei tiedä mutta otan selvän ja soitan takaisin.
Muista aina että luonne on todella tärkeää, sen jälkeen tulee terveys ja rodunomaisuus.
Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä tulee. Jokaiset pennut ovat aina lähes yhtä suuri ihmeenaihe kuin ekat pennut.
"Voisit jo alkaa pikkuhiljaa laatimaan pennun hoito-ohjetta ja ohjetta joka kattaa vauvasta-veteraaniin. Sen laatiminen vie aikaa."
Anteeksi, mutta eikö hoito-ohjeita voi kopioida valmiina? Pitääkö kaikkien kasvattajien laatia omat??
Tottakai jokainen kasvattaja laatii omien kasvatusperiaatteidensa mukaiset pennunhoito-ohjeensa. Mistä niisä ohjeita voi edes kopioida? Tuskin kukaan muu kasvattaja haluaa, että muut kasvattajat kopioivat hänen ohjeitaan. Netistä saa paljon tietoa pennun hoidosta ym. tietoa, mitä uudet koiraharrastajat tarvitsevat saadessaan pennun kotiin. Tietoa voi käyttää ja muokata oman näkemyksensä mukaiseksi pentuoppaasen. Hyvä kirja ennen pentuohjeen tekoa on lukea Tuire Kaimion kirja Pennun kasvatus ja Jan Fennellin kirja Kuuntelen koiraani.
Kunnon pennunhoito-ohjeiden tekoon menee aikaa ja siinä täytyy jo olla jonkin moista tietämystä. Tietämys kasvaa vähitellen, ja pennunhoito-ohjeetkin kehittyvät samalla, kun kasvatustyö etenee. Ainakin näin meillä.
mutta kun eri rodut ovat kumminkin aika erilaisia. Rodunomaiset ohjeet, turkin ja sellaiset, kuten koulutus, jne. ovat aina hieman eriäviä. parhaan ohjeen omia koiria seuraamalla ja mitä itse on tehnyt ja millaisia juttuja tullut vastaan, ovat ainutlaatuisia, joita ei voi kopioida. usein ne ovat pennunostajille todella arvokkaita ja niitä näytetään ylpeinä myös muille, joten niihin kannattaa panostaa.
Usein on ollut pidettyjä esim. kuva osio, pennun eri kasvuvaiheista, rodun aikuinen koira, ja vaikka vielä kuva jo veteraani ikään ehtineestä rodun edustajasta.
Jalostustoimikunta on sitä varten, että se auttaa - ainakin pentueen suunnittelussa.
Nuo hoito-ohjeet, voit ihan hyvin käyttää jonkun toisen ohjeita, mutta kysy lupa.
Tutustu myös rodun historiaan. On vaikea kasvattaa ja ymmärtää rotua, jos ei tiedä sen historiaa.
Kukaan ei ole seppä syntyessään, jostain on aloitettava, mutta sinulla fiksu vastuuntuntoinen perusasenne pentujen teettämiseen. Kumpa sellainen olisikin kaikilla! Monet pennuttavat elämänsä ensimmäisen koiran heti kun sen voi iän puolesta astuttaa, tietämättä mistään mitään.
Uskon, että sinä pärjäät. Jos sinulla kuitenkin on vaativa rotu, jonka pentuja ei voi myödä kenelle tahansa, sinun kannattaisi varmaan ajatella aika tarkkaan sitä, onko pennuille asiallista kysyntää ja voitko pitää pentuja itselläsi vähän pitempään odottamssa kunnon kotia sen sijaan, että joutuisit tekemään pakkoratkaisuja niiden myymisessä.
olin oman koiran kautta rodun parissa ja eka pennut synty yhteistyössä emän kasvattajan kanssa.
Rotutietous on kaiken a ja o.Koska pitää tietää mitä myy.Ja kasvattajahan myy itsensä samalla kun pennut ostajille.Koska minä ainakin annoin 24 h helpdeskin ostajille.
Minulla oli aika laaja kasvattajapiiri tukena ja turvana kun itse kasvatin.Eli olin luottavainen,että jos en jotain tiedä niin aina on apua muualla.