Moi
Olemme olleet avoliitossa 16 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Kumpikaan meistä ei käytä alkoholia ja perhe elämä on muutenkin ollut aina seesteistä. Ei hilluta kapakoissa, eikä hamuilla vieraiden perään.
Joskus talvella 2006 vaimollani loppui kuukautiset. Parin-kolmen kuukauden odottelun jälkeen hän meni lekurin juttusille ja diaknoosi oli vaihdevuodet.
Vaimoni on muuttunut puhumattomaksi ja on aina kulmat kurtussa. Kun yritän halata, niin pyrkii pois ja hymähtää. Kun yritän suudella, niin hän pitää huuliaan tiukasti kiinni eikä vastaa. Viimeisimpänä hän ilmoitti pari viikkoa sitten ennen rakastelua, että tästä eteenpäin sinä...siis minä saan tehdä ehdotukset. Eli käsitin niin, että hänellä ei enää kiinnosta. Saunaan hän ei tule yhtä aikaa. Jos menen olohuoneeseen kun hän katsoo televisiota, niin hän siirtyy katsomaan televisiota keittiön puolelle. Kun kysyin noin kuukausi sitten, että rakastatko vielä minua? Hän vastasi, että on vieraantunut.
Tällä hetkellä hänellä on kuukautiset ja taisi olla heinäkuussakin.
Kysymys kuuluukin, että onko mahdollista, että on todettu vaihdevuodet alkaneeksi ja kuitenkin tulee kuukautiset??????
Noi hylkimisoireethan voi viitata vaikka mihin, mutta taitaa olla kuitenkin vaihdevuosiin liittyvää....
Ikävä juttu....varsinkin kun tuntuu, että rakastan häntä näiden vuosienkin jälkeen ehkä liikaa :-/
Olemme olleet avoliitossa 16 vuotta. Meillä on kaksi lasta. Kumpikaan meistä ei käytä alkoholia ja perhe elämä on muutenkin ollut aina seesteistä. Ei hilluta kapakoissa, eikä hamuilla vieraiden perään.
Joskus talvella 2006 vaimollani loppui kuukautiset. Parin-kolmen kuukauden odottelun jälkeen hän meni lekurin juttusille ja diaknoosi oli vaihdevuodet.
Vaimoni on muuttunut puhumattomaksi ja on aina kulmat kurtussa. Kun yritän halata, niin pyrkii pois ja hymähtää. Kun yritän suudella, niin hän pitää huuliaan tiukasti kiinni eikä vastaa. Viimeisimpänä hän ilmoitti pari viikkoa sitten ennen rakastelua, että tästä eteenpäin sinä...siis minä saan tehdä ehdotukset. Eli käsitin niin, että hänellä ei enää kiinnosta. Saunaan hän ei tule yhtä aikaa. Jos menen olohuoneeseen kun hän katsoo televisiota, niin hän siirtyy katsomaan televisiota keittiön puolelle. Kun kysyin noin kuukausi sitten, että rakastatko vielä minua? Hän vastasi, että on vieraantunut.
Tällä hetkellä hänellä on kuukautiset ja taisi olla heinäkuussakin.
Kysymys kuuluukin, että onko mahdollista, että on todettu vaihdevuodet alkaneeksi ja kuitenkin tulee kuukautiset??????
Noi hylkimisoireethan voi viitata vaikka mihin, mutta taitaa olla kuitenkin vaihdevuosiin liittyvää....
Ikävä juttu....varsinkin kun tuntuu, että rakastan häntä näiden vuosienkin jälkeen ehkä liikaa :-/
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin....sellainen jäi kertomatta, että muistelen hänen saaneen....olikohan jonkin keltarauhashormonireseptin tms. silloin keväällä. En ole kuitenkaan nähnyt käyttävän hänen mitään "lääkkeitä" pitkiin aikoihin....siis ainakaan enää nyt kesällä ja syyskesällä.
Kuukautiset olivat siis pois varmaan puoli vuotta, mutta tuntuvat nyt palanneen....
Oon käsittäny, että kun vaihdevuodet tulee, niin kuukautiset loppuu kokonaan????
..luulisin, jos ikääkin sen verran. Kuukautiset saattavatkin olla poissa ja tulla takaisin. Miullakin olivat 5 kk ja kappas, taas ovat ja FSH näyttää vaihdevuosien alkaneen. Tosin miulla ei ole mitään hormooneja, ainakaan vielä, kyllä lääkäri oli hyvin halukas kirjoittamaan.
Enkä ainakaan vielä ole vieroksunut miestäni, lähellä haluan olla ja muutenkin yhteiselo, ainakin vielä pelaa erittäin hyvin.
Syön tosin luontaistuotteita, jolla yritän pitää oireet loitolla.
No, sitä ei tiedä, kun kuukautiset jäävät kokonaan pois, mitä oireita ja mitä muuta silloin tuo tullessaan.
Jotkut naiset tuntevat, etteivät ole enää naisellisia, kun tulevat siihen ikään. Jutelkaa vaimonne kanssa oikein henkevästi, mistä on kysymys ja miten eteenpäin. Itse olen kertonut miehelleni, mistä on kysymys ja mitä saattaa tulla vielä. On luvannut olla tukenani.. Mutta sen näkee vasta sitten.
Minulle ainakin auttaa mieheni läheisyys, kiva istua lähekkäin iltaisin.
Enpä tiedä, oliko tästä mitään apua, kun minulla ei ole (ainakaan vielä) voimakkaita oireita vaihdevuosista, ja sydänoireetkin sain vähenemään Magnesiumilla, iho ja limakalvot pysyvät kunnossa helokilla ja kalaöljyllä, sinkillä, seleenillä. Sekä C-vitamiinia enemmän kuin normaalisti.
Ensin tietenkin täytyy selvittää mistä vieraantuminen johtuu, voihan kysessä olla muutakin kuin vaihdevuosista johtuva mielialan muutos. Olen 47 v ja minulla on viime talvesta asti ollut vähän samanlainen suhtautuminen omaan mieheeni. Sanoin, että mieheni saa tehdä aloiteet, aivan kuin avovaimosikin. Itse koin sen niin, että kun lipido on heikentynyt ja haluaisi kuitenkin olla lähellä ja tuntea se mies siinä vierellä ja että miehelläkin olisi kiva niin tein sellaisen ehdotuksen. Siis ihan positiivisessa hengessä. Itse ainakin olen ymmällä kun ei yhtäkkiä enää haluttanutkaan, paikat olivat vaan tahmeat ja kirvelyäkin esiintyi. Liukastusvoiteita voi käyttää tai paikallisesti emättimeen joitain estrogeenipuikkoja. Apteekista voi kysyä. Siellä on myös se intiimihylly,josta voi löytää tuote-esittelyjä tai näytepakkauksia. Kauan ei kannate asiaa ihmetellä, koska voi tapahtua ihan oikeasti vieraantumista ja lähentyminen on aina vaikeampaa mitä kauemmaksi toisistanne ajaudutte. Minua on auttanut esimerkiksi tämä keskustelupalsta ja monet aihetta käsittelevät nettisivut ja kirjat. Kyllä tässä on ymmällään. Vaihdevuodet on jotenkin tähän mennessä rajuin elämän vaiheeni. Nuorena murroskaudessa oli sentään jotain positiivista ja tulevaisuuden jännitystä. Nyt pitää alkaa keriä kerää takaisin ja monet toiminnot hidastuvat ja sitä rataa. Kärsisisin mielelläni näistä oireista, jos se toisi mukanaan upeampaa elämää. Nyt saan taistella mieheni kiintymyksestä, lapset tekevät omia aikuisuudentöppäyksiään ja voimattomuus ja väsymys ja muutkin vaihdevuosioireet vievät energian. Toivon teille mukavia yhdessäolon hetkiä.
Kiitos vastauksista!!!
Mun täytyy vaan jaksaa ja olla oma ittensä. Ja antaa vaimonki olla oma ittensä. Ei sen tartte väkisin olla iloinen, avoin ja lämmin jos ei kerran siltä tunnu. Aika sitten näyttää, että mihin homma etenee.
Vaimo sanoi olevansa aika kylmä ihminen kun juteltiin asiasta muutama viikko sitten. Samoin kun kysyin, että miksi ei voitais tehdä yhdessä jotain ja koittaa lähentyä, niin hän vastasi, että ei ole oikein sosiaalinen ja ei taida kannattaa yrittää lähentyä kun niin eri asiat kiinnostaa. Tiiän kuitenki, että ei se oo sen kylmempi tai epäsosiaalisempi kuin kukaan muukaan. Ja kun kysyin, että onko joku toinen, niin vakuutuin, että ei ole....toivoa siis on :-/
Oon ollu aika loppu näiden viime kuukausien jälkeen, kun tuntuu, että ei löydä enää keinoja siihen, että löytäisimme vielä kunnolla toisemme. Mulla ois kovasti halua tukea ja yrittää....mutta taidan hakata päätäni seinään.
Mutta täytyy vaan tosiaan kattoa, että miten tää päättyy. Olla oma ittesä ja jos se ei riitä ja vieraantuminen jatkuu, niin suru tulee rinnan sopukkaan :-(
Toivottavasti kaikki johtuu "vaan" vaihdevuosista. Ja toivottavasti ne kestää vaan "muutaman" vuoden. Ja toivottavasti vaihdevuosien jälkeen hänen luonteensa olisi sellainen kuin esim. vielä vuosi sitten....
Huominen on raskaampi kuin tämä päivä, koska tämä päivä oli raskaampi kuin eilinen. Tänään hän hymyili minulle...on siis edelleen toivoa :-/
En tiennyt, että tuollaisia miehiä on vielä olemassa, vaimokkeesi saisi olla todella kiitollinen... Niin, tuo Novofem hormonivalmiste saa aikaan juuri sen, että kuukautiset taas palautuu, vaikka olisivatkin jo muuten loppuneet. Lisäksi, ainakin meikäläisellä, saavat hermot tosi kireälle, en ole ollenkaan oma itseni. Tsemppiä teille
Kun menopaussi iskee, niin siina on elama uudella mallillaan jonkin aikaa. Toivottavasti ei pitkaan teidan tapauksessa. Kun minulla alkoi erikoinen kaytos, mieheni vietti tuntikausia netissa hakemassa tietoa menopaussista. Ja han ainakin yrittaa ymmartaa.
toiset naiset ottavat asian raskaasti ja tuntevat itsensä huonoksi ja vanhaksi.
Olen todellakin ihmeissäni, miksi naiset kärsivät epämukavaa oloa. Tunsin vahvasti haluttomuuteeni, ärtyisyyteni, hikoilun ja äärimmäisen huonon olotilan (mielialan muutokset). Oma kantani on, että ympäristön ja rakkaan avomieheni ei tarvitse siinä ohessa myös kärsiä. Hain apua hormoonikorvaushoidosta ja nyt muutaman vuoden käytön jälkeen kävin tänään juuri lääkärissä keskustelemassa pillereiden vaihtamisesta. Entiset olivat estrogeeniä, Progynova 2mg. Olen tuntenut haluttomuutta seksuaaliseen kanssakäymiseen. Itse en moisesta olotilasta kärsinyt, mutta elämänkumppanini sitäkin enemmän. Hänkin panostaa minun hyvinvointiini, miksen minä tekisi sitä myös vastavuoroisesti. Nyt sain Angelig tabletteja joista ei vielä ole kokemusta. Tottakai saan siitä myös itse lisää elämänhalua, en todellakaan tee sitä vain toisen takia, vaan meidän molempien. Kaikella asialla on hyvät ja huonot puolensa, mutta jos ne hyvät puolet ovat vahvimmat, niin ilmanmuuta haluan parempaa. Ihmiset valitsevat oman tiensä, mutta pitääkö se olla orjantappuroilla päällystetty? Työelämässä johtuu päivittäin kohtaamaan näitä orjantappuroilla käpyttäviä joilta ei hymyä irtoa...niin eipä taida hymyilyttää!!
Eilen kysyin varovasti, että voiko tämä kaikki johtua vaihdevuosista kun niiden kerran keväällä kerrottiin alkaneen.
Vaimo vastasi, että ei voi kun kerran kuukautiset ovat tulleet viime kuukausina säännöllisesti....
Harmittaa kun ei uskalla edes ehdottaa, että kävis uudestaan lekurilla, jotta siellä tietäisivät opastaa ja jos tarvii "lääkettä", niin voi sitä sitten ottaa vastaan ja saada apua/helpotusta tilanteeseen.
On kyllä paha pattitilanne.....puhuta ei enää kuin pakolliset....vetää surulliseksi ja pelottaaki. Alennuin jo kysymään, että oletko jättämässä. Sain ensin vastaukseksi hetken hiljaisuuden jälkeen, että en. ja sitten kun utelin pikku ilon häivähdys mielessä, että etkö (huh huh), niin vastasi, että mistä sitä koskaa voi tietää. Haluaa kuulema olla vaan yksin...
Mutta ei auta....ku itkee paljo omikseen ja kuntoilee, niin kyllä kaikki vielä selviää :-/ Nii ja onneksi on mielekäs työ, josta saa kans voimia. Kohta mulla on itkut itketty kun täytyy varmaan jo osata kohta luovuttaa ja sitten voikin alkaa hiljalleen valmistautua siihen, että tulee jätetyksi. Pillittelee sitte lisää taas ;-)
Toivottavasti ei oma kirjoitukseni masentanut yritystäsi jatkaa. Olen sitä mieltä, että sinun on kerrottava tuntemuksesi hänelle. Keskustelu ei voi tehdä pahempaa sielullesi, kuin minkälainen tilanteesi on nyt. Vaimosikin voi ymmärtää paremmin sen mitä hän heijastaa ulospäin, kun kerrot miltä tuntuu. Jos mielialanmuutokset johtuvat muusta, kuin vaihdevuosista, niin siitäkin pitää puhua. Näin voi lukot avautua edes pikkaisen ja siitä on hyvä jatkaa.
Tzemppiä!
tilanteewsi on tuttu minulle. Aloin kärsiä vaihdevuosivaivoista keväällä. Valtava hikoilu ja sekoilu sekä täysin saamaton olo. Kuukautiset koppuivat. Kävin heinäkuussa gynellä ja sain hormonilääkityksen. Vähitellen hikoilu ja sekoilu katosivat. Tunnen itseni jälleen täysin normaaliksi...pystyn työskentelemään ja ajattelemaan sekä nukun tosi hyvin hikoilu on täysin poissa.
Ongelma on samankaltainen kuin vaimollasi. En rakasta miestäni enää. Haluan rauhaa. En halua puhua hänelle tästä asiasta enkä siedä hänen kosketustaan. Nautin kun hän on poissa kotoa ja tekee pitkää työpäivää. Saan olla rauhassa. Olen väsynyt häneen täydellisesti. En jaksa huolehtia hänen vaatteistaan ja ruuistaan ...mitä pakko on.
Hän näyttää lihavalta jne...
En ole muistakaan miehistä kiinnostunut. Enkä jaksa passata ketään miehiä eli keittää kahvia jne..
Katsotaan miten tilanne kehittyy.