Eniten on tullut luettua Nummisen, Mäen Ja Jokisen teoksia. Oma arvio ko. kirjailijoista: Numminen kiitettävä(paras), Jokinen tyydyttävä Ja Mäki välttävä. Edeltä mainituilta Nummiselta tulleet on luettu kaikki, osa useampaan kertaan, Jokiselta lukematta kaksi. Mäeltä suurin osa luettu ja ne mitkä lukematta on, taitavat lukematta jäädä. Sitten on näitä vähän itselle vähemmän tunnettuja esim. Salo ja Ropponen. Parhaillaan menossa Ropposen kirja, olisko kolmas lukemani ko. kirjoittajalta. Ei huono ollenkaan, pesee ainakin Mäen, ehkäpä Jokisenkin. Salolta(onko nyt sit jännitys-, dekkari-, vai veijarikirjailija?) on luettu kaks tai kolme, sama pätee kuin Ropposeenkin; Ei huono, tarinat vähän erillaisia kuin ed.mainituilla neljällä. Mitä mieltä näistä ja muista kotimaisista dekkareiden vääntäjistä?
Dekkareista kotimaisista
Gippo
151573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Numminen addiktoi meikäläisenkin jo vuosia sitten Sulevi Mannerin nimellä (Eero J. Tikan kanssa) kirjoittaessaan.
Nummisen manttelinperijä on Jarkko Sipilä. Hän kirjoittaa Nummisen tavoin tiukasti nykyhetkeen (ja lähitulevaisuuteen) sidoksissa olevia dekkareita. Takamäki-kirjojen hahmoihin perustuva poliisisarja alkaa maikkarilla syksyllä ja näyttää kiintoisalta.
Eero Pasasen Konos-dekkarit ovat myös hyviä.
Pidän myös Leena Lehtolaisen Maria Kallio-tarinoista.
Tietenkään Harri Nykästä unohtamatta. Raid on mainio hahmo, Ariel Kafkaa yhtään väheksymättä.
Reijo Mäki ei jostain syystä ole minulle täysin auennut.
Moro.
Olen yrittänyt lukea Lehtolaista, Ilkka Remestä, Tenhusta, Outi Pakkasta. Mauri Sariolaa enkä Reijo Mäkeä en ole yrittänyt.Enkä yritä. Matti Yrjänä Joensuu on mielestäni paras suomalaisista rikoskirjailijoista
Useimpien lukemieni kanssa on tullut se sama tunne; tämä on vain surkea käännös jostain huonosta amerikkalaisesta kirjasta.Jotenkin jäykkää, tahmeaa ja liian ilmeistä. Vailla sitä jotakin joka imaisee jonnekin pois täältä. Surullista todeta.
multa näkyi unohtuneen mainita Sipilä kokonaan. Tainut tulla tätä uusinta lukuunottamatta luettua kaikki sen kirjat. Hyvin samaa mieltä, menee "palkintosijoille" heti Nummisen jälkeen. "Ahtisaaren näköisen" komisarion seikkailut on tullut tutuksi myös; tyydyttävä/hyvä. Nykästä en maininnut koska ei oikein natsaa meikäläiselle, tosin "rööperi"-kirja oli hyvä.
kokeillut lukea Nummisen juhan ja Sipilän teoksia? Ed.mainittuja suosittelen.
Kiitos ehdotuksesta. Kunhan tästä pääsen käymään kirjastossa niin otan jotain mainitsemiltasi kirjoittajilta. Ehkä olen vain turhan ennakkoluuloinen. Tai en ehkä, vaan olen.
Kotimaiset ovat minunkin mieleeni.
Näitten jo mainittujen lisäksi hyvää luokkaa ovat:Hannu Vuorio ,Tapani Bagge,Risto Juhani,Paul-Erik Haataja,Wexi Korhonen,Seppo Parkkonen,Pentti Kirstilän alkutuotanto ja Totti Karpela.
Reijo Mäen ja Ari Paulowin "teoksilla" ei kannata silmiään rasittaa.
Tuota Saloa en tunne muuten kuin Wexin kirjoista,mutta niistä ne kaksi ensimmäistä ovatkin sitten parasta AA-ryhmää.
Jäi tuo Salo sen verran vaivaamaan,että tarkoititko Pekka Saloa?
En ole aikaisemmin lukenut riviäkään hänen tekstiään,mutta varasin äsken kirjastosta muutaman hänen teoksistaan.
Saas nähdä saanko luettua.
häntä meinasin. Hieman ehkä "kesympiä" tarinoita, mut hyvä tyyli kirjoittaa. Muutaman olen lukenut, tähän hätään tulee mieleen sellanen kun "caracasin hiiret". Pistä mielipidettä jos saat luetuks Salon teoksia.
Nyt on luettuna "Caracasin Hiiret" ja "Tiikeripyton".
Ne on kyllä kirjoitettu sangen vetävästi,ja nämä ovat juuri sellaisia kirjoja,jotka on luettava yhdeltä istumalta alusta loppuun, ja toki se helposti käykin.
Tuosta "Tiikeripyton" kirjasta tuli mieleen Marko Tapion" Mummokulta",joka on mielestäni paras tämän tyylisistä suomalaisista kirjoista.
Salo lienee myös Chandler-fani,koska viljelee chandlermaisia kielikuvia kuten :"eteisaula oli lähes yhtä iso kuin luistirata".
Tämäntapaista tyyliä kyllä kaivataan kaikkien hieman tosikkomaisten teoksien seassa.Aion kyllä lukea hänen loputkin kirjansa.
Itsekin olis tarkoitus etsiä Salon teoksia lisää. Toi M.T on ihan tuntematon meikäläiselle, täytynee tutustua, kiitti vinkistä!
Marko Tapio kirjoitti aikoinaan muutaman dekkarinkin ,ja ne ovat kyllä kaikki jonkinlaisia klassikkoja.
Mutta jos aiot lukea Marko Tapion teoksia,niin lue ainakin Arktinen Hysteria ja nimenomaan pelkkä osa 2.
Se on paras Suomen sotia käsittelevä romaanimuotoinen kirja.
Mauri Sariolasta kiinnostuin vasta kun tämä Sariolan leski paljastui kirjojensa ei-kirjoittajaksi. Joka tapauksessa luin yhden M. Sariolan dekkarin kokeeksi ja niinhän siinä kävi, että lähdin kahlaamaan niitä kaikkia kronologisesti läpi. Meikäläistä ne miellyttivät, melko kevyttä luettavaa mutta niinhän ne dekkarit yleensä ovat.
Näin syksyllä ilmestyy monia dekkarisarjojen uutuuksia ja esikoisia, joita tulee seurattua ja luettua. Ajatus pompahti vähän sivuraiteelle tuossa lukiessani, kun Suomessa on meneillään naisten poliittisten oikeuksien saamisen 100-vuoden merkkipaalu.
Mietin sitä, että mitenkän kotimaisissa dekkareissa naisten aseman kuvaus on muuttunut vuosien myötä? En halua pohtia asiaa missään tapauksessa mistään rautakanki-telaketjufeminismistä käsin (fanatismi yleensä on minusta epämiellyttävää), mutta aivan noin yleensä mietin sitä, että miten naisia dekkareissa oikein kuvataan? Ovatko he sihteerikköjä, kauniita ja rohkeita, vereviä vamppeja tai ovelia viekottelijoita, avuttomia vinkujia, huoria vai päättäväisiä pomoja? Ja miksei tietysti toisinkinpäin: onko miesten karvaan viskin makuinen teräksenharmaa kovuus saanut enempi inhimillisiä piirteitä? Ovatko nais-tai miesdekkaristien kuvaukset erilaisia? Näkyykö yhteiskunnallinen sukupuolisuus dekkareissa muuttuneina kuvauksina? Ehkäpä tällaista asiaa on tutkittukin?
Tuohon dekkarin keveyteen (tästä aiheesta on käyty aikoinaan ansiokasta keskustelua) kommntoisin hyväntuulisesti, että itse opetan akateemista opinnäytteen kirjoittamista dekkarin tavoin: johdannossa koukutetaan lukija pahasti ja esitetään pähkinä purtavaksi, teoreettisessa osassa rekonstruoidaan rikos, käsittelyosassa paljastuu murhaaja ja pohdinnassa mietitään rikoksen motiiveja vähän laajemmin. Ja älyllinen kunniavelka niille, joille se kuuluu; ilmiö on kuvattu ihmistieteitä käsittelevissä oppikirjoissa jo ainakin 2000-luvun alkupuolella. Että ei dekkari suinkaan mitään kevyttä hömppää ole....:)
Hänen kirjansa tosin ovat jo keräilyharvinaisuuksia.(Viimeisen irrallisen divarikappaleen näin joskus runsaat 20-v. sitten ja senkin vain siksi, että divarinpitäjä ei ollut tehtäviensä tasalla vaan kauppasi sitä yhdessä Mack Bolanien kanssa!!!(Ko. divaria ei enää ole.)
Mauri Sariola taas on merkittävä kirjoittaja jo siksikin, että hän onnistui jakamaan lukijoiden mielipiteet kahtia. Osa lukijoista vihasi/vihaa häntä jopa henkilönä, mutta hänen runsaslukuinen kannattajakuntansa mahdollistaa sen, että hänen kirjojaan painetaan yhä yli 20 v. hänen kuolemansa jälkeen.
Olet tietysti lukenut: Jäähyväiset Rakkaimmalle?