Ensin pidetään runsaasti palavereja ja yritetään keksiä uutta ohjelmaideaa. Kun hyvää ideaa ei ilmaannu niin päätetään haalia katsojia julkkiksien avulla. Nehän kiinnostavat kansaa jo valmiiksi. Kun huonoakaan ideaa ei sitten onnistuta keksimän niin päätetään kopioida Tonight Showta. Se vaikuttaakin hyvältä idealta, koska niin tekevät muutkin.
Seuraavaksi on vuorossa tekijöiden valitseminen. Se ei ole temppu eikä mikään, koska aina löytyy liuta hyypiöitä joista olisi tosi fantsua tehdä huumoriohjelmaa. Pätevät henkilöt eivät häiritse näiden tyyppien urakehitystä, koska he tietävät jo mitä on luvassa ja karttavat uutta ohjelmaa kuin ruttoa. Ohjelman juontajaksi pääsee luonnollisesti se ehdokas, jolla on parhaat suhteet firman päättäviin henkilöihin.
Ohjelman tekemisessä on tärkeää hoitaa esivalmistelut kunnolla. Pitää esimerkiksi keksiä vitsejä juontajan kerrottavaksi. Sitä on mukava tehdä yhdessä ja hyvä vitsi on sellainen jolle keksijä nauraa itse haltioissaan ja muut kohteliaisuudesta. Hyviä vitsejä ei saada aikaiseksi, koska se ei onnistu ilman opettelemista, mihin ohjelmat tekijät ovat liian laiskoja. On helpompaa etsiä studioyleisöksi jokin yhdistys ja antaa sille vähän rahaa vitseille nauramisesta.
Vieraiden hankkiminenkin on tärkeää. Se on myös hankalampaa kuin vitsien keksiminen, sillä kaikilla julkkiksilla ei ole tarvetta saada naamaa kuvaruutuun keinolla millä hyvänsä ja samanlaisia puheohjelmia on niin paljon ettei halukkailla ole aikaa esiintyä koko ajan niissä kaikissa. Siksi joudutaan turvautumaan usein kuka-hitto-tuokin-on-ja-miksi-se-esitellään-kuuluisana -tason tyrkkyihin, vaikka tuottaja kuinka mouruaisi oikeasti kiinnostavien henkilöiden perään.
Musiikkiesitykset sentään on helppo järjestää, koska aina joku julkaiseen uuden levyn ja haluaa sille ilmaista mainosta. Näin ohjelman tekijöille jää aikaa pitää vähimmäismäärä kahvitaukoja, mikä on noin viisitoista päivässä.
Koska ohjelmasta ei tule hyvää millään ilveellä, se yritetään saada vaikuttamaan hyvältä. Siksi se tungetaan hyvään esitysaikaan, jolloin television ääressä on paljon ihmisiä yrittämässä löytää joka kanavalta tulevasta viihdemössöstä jotain hieman katsomisen arvoiselta vaikuttavaa. Ohjelmaa pidetän esillä myös jatkuvalla mainonnalla ja sen juontaja vierailee saman kanavan muissa ohjelmissa huomattavasti useammin kuin mihin hänen kiinnostavuutensa edellyttäisi. Luonnollisesti tutut juorutoimittajat valjastetaan hyötykäyttöön lupailemalla heille televisioesiintymisiä sitä vastaan, että he esittävät juontajan julkkiksena.
Kun ohjelma joskus vuoden parin kuluttua alkaa menettää katsojalukujaan, sille keksitään uusi nimi, lavasteet pannaan uusiksi ja formaattia viilataan pikkuisen. Näin se saadaan keinotekoisesti vaikuttamaan uudelta ja lupaavalta ohjelmalta, jota yleisö jaksaa katsoa taas pari vuotta odottaen että se muuttuisi hyväksi. Sitä ei kuitenkaan tapahdu vaan ohjelma naamioidaan aikanaan taas uudeksi ohjelmaksi.
Seuraavaksi on vuorossa tekijöiden valitseminen. Se ei ole temppu eikä mikään, koska aina löytyy liuta hyypiöitä joista olisi tosi fantsua tehdä huumoriohjelmaa. Pätevät henkilöt eivät häiritse näiden tyyppien urakehitystä, koska he tietävät jo mitä on luvassa ja karttavat uutta ohjelmaa kuin ruttoa. Ohjelman juontajaksi pääsee luonnollisesti se ehdokas, jolla on parhaat suhteet firman päättäviin henkilöihin.
Ohjelman tekemisessä on tärkeää hoitaa esivalmistelut kunnolla. Pitää esimerkiksi keksiä vitsejä juontajan kerrottavaksi. Sitä on mukava tehdä yhdessä ja hyvä vitsi on sellainen jolle keksijä nauraa itse haltioissaan ja muut kohteliaisuudesta. Hyviä vitsejä ei saada aikaiseksi, koska se ei onnistu ilman opettelemista, mihin ohjelmat tekijät ovat liian laiskoja. On helpompaa etsiä studioyleisöksi jokin yhdistys ja antaa sille vähän rahaa vitseille nauramisesta.
Vieraiden hankkiminenkin on tärkeää. Se on myös hankalampaa kuin vitsien keksiminen, sillä kaikilla julkkiksilla ei ole tarvetta saada naamaa kuvaruutuun keinolla millä hyvänsä ja samanlaisia puheohjelmia on niin paljon ettei halukkailla ole aikaa esiintyä koko ajan niissä kaikissa. Siksi joudutaan turvautumaan usein kuka-hitto-tuokin-on-ja-miksi-se-esitellään-kuuluisana -tason tyrkkyihin, vaikka tuottaja kuinka mouruaisi oikeasti kiinnostavien henkilöiden perään.
Musiikkiesitykset sentään on helppo järjestää, koska aina joku julkaiseen uuden levyn ja haluaa sille ilmaista mainosta. Näin ohjelman tekijöille jää aikaa pitää vähimmäismäärä kahvitaukoja, mikä on noin viisitoista päivässä.
Koska ohjelmasta ei tule hyvää millään ilveellä, se yritetään saada vaikuttamaan hyvältä. Siksi se tungetaan hyvään esitysaikaan, jolloin television ääressä on paljon ihmisiä yrittämässä löytää joka kanavalta tulevasta viihdemössöstä jotain hieman katsomisen arvoiselta vaikuttavaa. Ohjelmaa pidetän esillä myös jatkuvalla mainonnalla ja sen juontaja vierailee saman kanavan muissa ohjelmissa huomattavasti useammin kuin mihin hänen kiinnostavuutensa edellyttäisi. Luonnollisesti tutut juorutoimittajat valjastetaan hyötykäyttöön lupailemalla heille televisioesiintymisiä sitä vastaan, että he esittävät juontajan julkkiksena.
Kun ohjelma joskus vuoden parin kuluttua alkaa menettää katsojalukujaan, sille keksitään uusi nimi, lavasteet pannaan uusiksi ja formaattia viilataan pikkuisen. Näin se saadaan keinotekoisesti vaikuttamaan uudelta ja lupaavalta ohjelmalta, jota yleisö jaksaa katsoa taas pari vuotta odottaen että se muuttuisi hyväksi. Sitä ei kuitenkaan tapahdu vaan ohjelma naamioidaan aikanaan taas uudeksi ohjelmaksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.