Tämä suurperheiden oma keskusteluryhmä on muuttumassa varsin erikoiseksi paikaksi: kaksilapsinen äiti ilmoittautuu suurpeerheeksi, koska kaksi lasta on hänelle maksimimäärä lapsia. Kirjoittelee "suurperheensä" arjesta...joku omituinen joukko keksii(?) kuvauksia suurperheen arjesta.
Olen itse yksilapsinen (suurperhe erään määritelmän mukaan), mutta vaikka palstaa luenkin silkasta mielenkiinnosta niin en tunge tänne kirjoittelemaan arkipäiväni kuvauksia.
Mitä ihmettä ovat nämä mielikuvituskertomukset suurperheen arjesta? Ei kai ainakaan totta? Jos näin on niin, ei voi kuin päätellä, että liika on liikaa ja näyttäisi suurperheen lapset jäävän kovin vähälle huolenpidolle (ei syliä, ei kunnon ruokaa, ruoka-aikoja, edes päiväunille ei pieniä laiteta...)
Itse siis olen lukenut näitä juttuja silkasta uteliaisuudesta, että kuinkas se arki oikein saadaa pyörimään, kun on kymmenen lasta ja nyt tiedän: ei sitä saadakaan siinä mittakaavassa mitä itse pidän hallittuna arkena.
Olen itse yksilapsinen (suurperhe erään määritelmän mukaan), mutta vaikka palstaa luenkin silkasta mielenkiinnosta niin en tunge tänne kirjoittelemaan arkipäiväni kuvauksia.
Mitä ihmettä ovat nämä mielikuvituskertomukset suurperheen arjesta? Ei kai ainakaan totta? Jos näin on niin, ei voi kuin päätellä, että liika on liikaa ja näyttäisi suurperheen lapset jäävän kovin vähälle huolenpidolle (ei syliä, ei kunnon ruokaa, ruoka-aikoja, edes päiväunille ei pieniä laiteta...)
Itse siis olen lukenut näitä juttuja silkasta uteliaisuudesta, että kuinkas se arki oikein saadaa pyörimään, kun on kymmenen lasta ja nyt tiedän: ei sitä saadakaan siinä mittakaavassa mitä itse pidän hallittuna arkena.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sehän on varsin pitkälti persoonasta kiinni, kuinka suuri hallinnantarve elämään on.
Meillä lapsia ei ole kuin 3, eli ylitän rimaa hipoen kynnyksen "saada" kirjoittaa tänne :)
Mutta sen olen huomannut, että poikkeuksetta yksilapsiselle, saatikka lapsettomalle, on järkytys se kaoottisuus, joka meillä vallitsee. En minä itse, tai mieheni, pidä tätä älämölöä kaaoksena, pystyn ajattelemaan, puhumaan ja keskittymään metelistä ja härdellistä huolimatta, sävelet on selvät, vaikkei se ehkä ulkopuolisesta näytäkään siltä.
En usko, että kukaan kirjoittelee keksittyjä kertomuksia, kirjoitin omasta keskiverto-päivästämme juuri tämän kahden lapsen äidin aloittamaan ketjuun, ja kieltämättä unohdin mainita sen, että lapset saavat ruokaa ja että otin keskimmäisen syliin klo. 06.50, halin esikoista klo. 21.45 ym...
että kun joku tänne päivän rutiineistaan kirjoittaa...ei välttämättä kirjoita kuitenkaan aivan kaikkea..Itsellä tapana tämän tästä halailla muksujani,ottaa syliin nuorempaa ,suukottaa..samoin halin miestäni,taputan koiraa..lausun kohteliaisuuden naapurille..ne vain kuuluvat osana jokapäiväiseen elämään...Lapset meillä saavat olla ja mennä aikas vapaasti,tietyt säännöt/rajat ovat olemassa.Kuten ruoka-,kotiintuloajat.Ja minun pitää saada tietää kenen kanssa menevät ja minne..milloin tulevat kotiin!!(lapsia on 6).
Niin olen huomannut tämän suomi24:n ahkerana keskustelupalstan kommentoijana ja lukijana, että on todella taso laskenut viime aikoina. Jokainen kommentti alkaa kohta olla pelkkää v..lua ja ihmeellisiä mielipiteitä ja ajatuksia joilla ei ketään kannusteta ja neuvota! Heitetään "lokaa päälle" ja sitten jos tästä huomauttaa, tulee heti kommentti: "no saahan täällä sanoa oman mielipiteensä". Ja tämä on siis ihan monilla keskutelusivoilla, nyt pitkästä aikaa tulin tänne.
Kyllä olis kirveellä töitä sanon minä. Terveisin kohta entinen suomi24:n keskutelupalstojen lukija!