Alkoholismi ei olekaan sairaus?
Iltalehti: 26.8.2006 0:21
Alkoholismi ei ole sairaus. Alkoholistien hoito on vain ryyppäyskuntoutusta. Suomi on juopon taivas. Aika yllättäviä väitteitä lääkäriltä!
- Mitä kaipaan eniten alkoholin juomisesta? Sitä tunnetta, että kaikki on mahdollista, Juhani Seppänen sanoo. (EERO LIESIMAA)
Lukijat kertovat: "Totesin juomisen turhaksi"
Helsinkiläinen työterveyslääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen pöllyttää meitä reippaasti.
Hän pani itsensä likoon ja kirjoitti raadollisen rehellisen kirjan omasta juomisestaan ja siitä, minkälaista on olla raittiina vuoden verran. Selvästi juovuksissa (Otava 2006) ei tuputa mitään, mutta saa lukijan silti miettimään omaa alkoholinkäyttöään ja alkoholiparatiisia nimeltä Suomi.
Alkoholismia pidetään sairautena. Vaikka hallinnasta riistäytynyttä juomista on medikalisoitu diagnoosinimikkein ja sairauskäsittein, Seppäsen mukaan se ei ole edistänyt tuon vaivan hoitoa.
Addiction-julkaisun tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosa alkoholisteista pääsee eroon riippuvuudestaan "omin nokkineen". Seppänen on samaa mieltä.
- Rauhoittavien ja unilääkkeiden kirjoittaminen vieroitusoireista kärsivälle on lääkäriltä vain karhunpalvelus. Myös erilaisten antabus- ja ilokaasu-hoitojen teho on jättänyt toivomisen varaa niin, että voitaisiin oikeastaan puhua ryyppäyskuntoutuksesta.
Seppänen vitsailee astuneensa ulos baarikaapista tunnustaessaan julkisesti, että oma alkoholin käyttö meni liialliseksi.
- Se tapahtui vaivihkaa.
Olutta oli nautinnollista kulauttaa kurkusta työpäivän jälkeen kotimatkalla pubissa. Väsymys unohtui, kun alkoi tuntua joltain muulta. Juomisen myötä uni jäi huonoksi, ja seuraavana päivänä oli taas uusi väsymys, jota piti taas hoitaa oluella. Pian alkoholi oli päivittäinen itsestäänselvyys.
- Sosiaalisena ihmisenä minulle siunaantui usein myös tilanteita, joissa tarjottiin viiniä. Ja miten helppoa oli suostua, kun joku ehdotti, että lähdetään bisselle. "Pari kaljaa" on maailman epämääräisin tilavuusmitta.
Oma alkoholinkäyttö askarruttaa useita. Seppäsenkin vastaanotolla potilaat kysyvät, mitkä ovat alkoholin käytön turvalliset rajat.
- Huolissaan on syytä olla silloin, kun huomaa pohtivansa, olisiko syytä olla huolissaan, Seppänen toteaa ja huomauttaa, että peilaamme omaa alkoholinkäyttöämme helposti mattinykäsiin ja muihin moponsa hallinnan menettäneisiin. Poikkeuksetta arvio on lohdullinen. Joillakin menee vielä huonommin kuin minulla.
Suomesta on Seppäsen mukaan tullut parissakymmenessä vuodessa juopon taivas.
- Alkoholi saatavuus on parantunut. Helsingissäkin on kapakoissa väkilukuun nähden enemmän asiakaspaikkoja kuin missään muussa Euroopan pääkaupungissa.
Iltalehti: 26.8.2006 0:21
Alkoholismi ei ole sairaus. Alkoholistien hoito on vain ryyppäyskuntoutusta. Suomi on juopon taivas. Aika yllättäviä väitteitä lääkäriltä!
- Mitä kaipaan eniten alkoholin juomisesta? Sitä tunnetta, että kaikki on mahdollista, Juhani Seppänen sanoo. (EERO LIESIMAA)
Lukijat kertovat: "Totesin juomisen turhaksi"
Helsinkiläinen työterveyslääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen pöllyttää meitä reippaasti.
Hän pani itsensä likoon ja kirjoitti raadollisen rehellisen kirjan omasta juomisestaan ja siitä, minkälaista on olla raittiina vuoden verran. Selvästi juovuksissa (Otava 2006) ei tuputa mitään, mutta saa lukijan silti miettimään omaa alkoholinkäyttöään ja alkoholiparatiisia nimeltä Suomi.
Alkoholismia pidetään sairautena. Vaikka hallinnasta riistäytynyttä juomista on medikalisoitu diagnoosinimikkein ja sairauskäsittein, Seppäsen mukaan se ei ole edistänyt tuon vaivan hoitoa.
Addiction-julkaisun tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosa alkoholisteista pääsee eroon riippuvuudestaan "omin nokkineen". Seppänen on samaa mieltä.
- Rauhoittavien ja unilääkkeiden kirjoittaminen vieroitusoireista kärsivälle on lääkäriltä vain karhunpalvelus. Myös erilaisten antabus- ja ilokaasu-hoitojen teho on jättänyt toivomisen varaa niin, että voitaisiin oikeastaan puhua ryyppäyskuntoutuksesta.
Seppänen vitsailee astuneensa ulos baarikaapista tunnustaessaan julkisesti, että oma alkoholin käyttö meni liialliseksi.
- Se tapahtui vaivihkaa.
Olutta oli nautinnollista kulauttaa kurkusta työpäivän jälkeen kotimatkalla pubissa. Väsymys unohtui, kun alkoi tuntua joltain muulta. Juomisen myötä uni jäi huonoksi, ja seuraavana päivänä oli taas uusi väsymys, jota piti taas hoitaa oluella. Pian alkoholi oli päivittäinen itsestäänselvyys.
- Sosiaalisena ihmisenä minulle siunaantui usein myös tilanteita, joissa tarjottiin viiniä. Ja miten helppoa oli suostua, kun joku ehdotti, että lähdetään bisselle. "Pari kaljaa" on maailman epämääräisin tilavuusmitta.
Oma alkoholinkäyttö askarruttaa useita. Seppäsenkin vastaanotolla potilaat kysyvät, mitkä ovat alkoholin käytön turvalliset rajat.
- Huolissaan on syytä olla silloin, kun huomaa pohtivansa, olisiko syytä olla huolissaan, Seppänen toteaa ja huomauttaa, että peilaamme omaa alkoholinkäyttöämme helposti mattinykäsiin ja muihin moponsa hallinnan menettäneisiin. Poikkeuksetta arvio on lohdullinen. Joillakin menee vielä huonommin kuin minulla.
Suomesta on Seppäsen mukaan tullut parissakymmenessä vuodessa juopon taivas.
- Alkoholi saatavuus on parantunut. Helsingissäkin on kapakoissa väkilukuun nähden enemmän asiakaspaikkoja kuin missään muussa Euroopan pääkaupungissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kirjoitus muiden kamppula aiheisten viestien jatkoksi.
Se Medi-Heli voisi vaihtaa maisemaa, ei siellä kamppulassa ilmeisesti lekureita tarvita, kun alkoholismi ei ole sairaus.
No kamppulalaisuus on sairaus, ja pysyy.Sitä ei lääkäritkään pysty kieltämään.
Loppujen lopuksi on aika vaikea sanoo onko alkoholismi sairaus, kun oikein urakalla aattelee.
Kuuntelin herran haastattelua eräänä päivänä telkkarista ja kyllä noi fiksuja ajatuksia on.
Harmi vaan, ettei ne taida herättää alko-ongelmaisia. Mutta toivottavasti edes jonkun...
Helsingin sanomissa tänään juttu, kirjailijan haastattelu tänään.
www.minnesota.fi
Jos tosissaan haluaa irti, niin menkää tuonne.
Ihan muuten varmaan ovat ammattitaitoisia sielläpäin, mutta täytyy muistaa, että vaikka osa alkkiksista onkin varakkaita, niin meillä Suomessa suurin osa on kyllä sangen köyhiä, joilla ei varmasti ole varaa lähteä mihinkään Minnesotaan asti. Johan ne sossussakin nauraisi, kun äijä menisi hakemaan maksusitoumusta Finnairille, että pääsisi Minnesotaan katkolle, taitaisivat kyllä ohjata paikalliseen AA:han...
Jep. Suomen Minnesotahoito sijaitsee Lapualla. On kai korkea aika hakeutua sinne, jos on sellainen illuusio, että sieltä löytyy lentokenttä. Vaikka viina onkin nykyään halpaa, niin veikkaanpa, että juomisen lopettaminen kohentaa talouttasen verran, että hoidon saa maksettua.
Tasapäitten kylästä on parikymmentä kilsaa Seinäjoelle, josta taas noin kymmenen kilsaa Ilmajoen Rengonharjun lentokentälle, ainakin joskus muinoin kentälle oli reittiliikennettä Helsinki-Vantaalta, joten kyllä sinne koneellakin pääsee, jos tuon lopun 30 kilsaa on varaa matkustaa vaikkapa mittarilla. Ja vaasan kentältä matkaa noin 60 kilsaa, joka nyt ei sekään mitenkään ylivoimainen matka ole. Eikä se 368 kilometriä nyt autollakaan mikään ylivoimaisen pitkä matka ole, jos joku vaan suostuu heittämään ja miksei suostuisi, kun pääsee helposti eroon yhdestä riesasta, hoidon onnistuessa jopa lopuksi iäksi.