Illan lämmössä,hereillä vielä,
tulen polte sydämessä ,
saa karkeloimaan,koko vartaloni.
Kädet,sormet mukaan,
tanssin,tanssin.
Vyötärölleni jos kiedot,
vahvan otteen.
Tanssin,kuin en ois,
koskaan kokenu.
Raskain saappain ,
surunpuvussa,kyynelissä kuljin.
Tanssin, ilta-auringon lämmössä,
en sinua nää,
en otettas tunne.
Tanssin ,läpi tuskan maan.
Nousen ,elän!
Elämä,mitä sä oot mulle suonu?
Paljon kyyneleitä,
vastuuta,uupumusta.
Minä nousen,kaiken yläpuolelle
En katso taakse,en.
Saanhan syttyä?
Saanhan ottaa otteen,
kesäillan ihanuudesta,
kesäisestä vaatteestaas.
Vaikka yksin kaiken tään,
nyt en surusta itke.
Jos itken.
Onnesta,siitä pienestä,
joka nous ,elämäni aalloista.
tulen polte sydämessä ,
saa karkeloimaan,koko vartaloni.
Kädet,sormet mukaan,
tanssin,tanssin.
Vyötärölleni jos kiedot,
vahvan otteen.
Tanssin,kuin en ois,
koskaan kokenu.
Raskain saappain ,
surunpuvussa,kyynelissä kuljin.
Tanssin, ilta-auringon lämmössä,
en sinua nää,
en otettas tunne.
Tanssin ,läpi tuskan maan.
Nousen ,elän!
Elämä,mitä sä oot mulle suonu?
Paljon kyyneleitä,
vastuuta,uupumusta.
Minä nousen,kaiken yläpuolelle
En katso taakse,en.
Saanhan syttyä?
Saanhan ottaa otteen,
kesäillan ihanuudesta,
kesäisestä vaatteestaas.
Vaikka yksin kaiken tään,
nyt en surusta itke.
Jos itken.
Onnesta,siitä pienestä,
joka nous ,elämäni aalloista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oi miten laaja on sydämesi kaikki runosi ovat niin koskettavia.Ihan kuin suoraan sydämeen.Jatka samaan tyyliin.
Milläs muulla maalaisin,
kuin niillä aiheilla.
Jotka kulkeneet on,
läviseni ,ilossa ja surussa.
Joskus kyllä pohdin,voinko?
Kuljenko syvissä vesissä ,
uodoissa,joita pintavesissä ,
ei kerro mitää?
Kiitos ystävä,sinulle voimia surussas.Liisa
Tuskan tunteet jätät taakses, kun kuljet sydämen linjaa. Ikävän väreissä ei soisi kenenkään liikaa itseään näkevän. Harmaan halauksessa, synkäsä seurassa.
Kirjoituksissa tunteet elävät, elämässä tunteet kirjoittavat muistettavaa. Keskellämme kirjoitukset kiertävät kehää, koska läheisyyden avautuvalle polulle ei ole astuttu.
-Rakkaudella Tulitukalle-
Luonteva....
Arvasin et tähän närkästytään.
Tämä nyt on minua vaan...
En yhdy ajatuksiis,mikäli ymmärrän ,
mitä kirjoitat?
Liisa
on kumma,,se osaa itkeä
surusta kuin myös onnesta.
Sinä se osaat tulkita ,noita
syviä tunteita,syvältä sydämestä.
On aika itkeä onnesta,ja tanssia
kevein askelin,kesässä.
Kepeitä ilon askeleita,ja onnen
hippusia toivon sinulle Liisa:)
Kiitos ystäväiseni,
tiedät mistä kirjoitat.
Olen vuosia itkeny menetystä ja
nyt jos tanssinaskelia otan.
Aito rakkaus ,se jos ei oo
merkannu mitää ,on kumma?
Sen muisto kirkkaana minussa elää,
syvä kiitollisuus,sain kokea ,
aidon rakkauden.
Oi nyt tanssin,se minussa elää,
sen koin Niililläki.
Sain kunnian tanssia napatanssia,
upeen mieslaujajan kanssa.
OO ,elämä täältä tullaan ,
ei anteeks pyytäen .
Mä elän ,elän tätä päivää.
ruusu-kielo....suuri halaus sinulle.Liisa