Vain yhden ainoan kerran.
yöttömässä yössä,heinäkuun,
tuntea sain,kätesi ympärilläin.
Siihen hetkeen kauniiden muistojen,
palaan,niin yksin nyt,jatkan kulkuain.
Uskaltanut en, kertoa tuntojain,
ne kätki sydämein,tunteiden kuohuun.
nyt hiljaa hennoin sävelin,enää soi.
Tänään,niin lähelläin ,hetken vain,
olit,kuin et tuntenut ois,
kaikki vietiin minulta pois.
Sydämmeni huusi ja vaikeroi,
kuullut et lain,siinä istuit vain.
Uskaltanut en,kertoa tuntojain,
olin vain hiljaa,niin hiljaa.
Lähdin pois,nyt hiljaa,
hennoin sävelin,enää soi.
yöttömässä yössä,heinäkuun,
tuntea sain,kätesi ympärilläin.
Siihen hetkeen kauniiden muistojen,
palaan,niin yksin nyt,jatkan kulkuain.
Uskaltanut en, kertoa tuntojain,
ne kätki sydämein,tunteiden kuohuun.
nyt hiljaa hennoin sävelin,enää soi.
Tänään,niin lähelläin ,hetken vain,
olit,kuin et tuntenut ois,
kaikki vietiin minulta pois.
Sydämmeni huusi ja vaikeroi,
kuullut et lain,siinä istuit vain.
Uskaltanut en,kertoa tuntojain,
olin vain hiljaa,niin hiljaa.
Lähdin pois,nyt hiljaa,
hennoin sävelin,enää soi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
harmi vain että sen sävel on surullinen.
mutta silti kaunis.
Tämä runo on omistettu miehelle,jonka seurassa olin onnellinen,sain kurkistaa onnen maahan,se lämpö,hellyys,nauru,ilo,surullisetkin tarinat,kertoivat hänen olevan yhtä yksinäinen,kuin minäkin,sisimmässään.Kun ei ole ketään,jolle kertoa,laitoin runo muotoon suuren ikävän,kaipuun,saavuttamattomaan.
Tunsin tunteen.
Aistin tunnelman.
Olit onnellinen.
Oletko vieläkin?
Sunnuntaita.
onnellinen,tiedä en,sydäntäni tutkailen,eilinen uniko vain,niin sen en tahtoisi olevan.Hänet kutsui mailman tuulet,ei pysähtynyt vierellein,olenhan vanhempi,elämääni saanut paljonkin,vaan hänen kaltaistaan en.On vain kultaiset,herkät muistot, yöttömän yön,ne kätken sydämeeni,kuin kalleimmat aarteet,päällä tään maan.Kertoa en hänelle voi,tuntojain syviä,ehkä nauraisi vain, liian avoimin sydämin,pesän,pienoisen tein.