http://www.om.fi/tulostus/20089.htm
Sananvapauslaki voimaan ensi vuoden alusta
12.6.2003
Ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi sananvapauslaki selkeyttää ja yksinkertaistaa joukkoviestinnän sääntelyä. Uutta lakia sovelletaan kaikkeen julkaisu- ja ohjelmatoimintaan, myös tietoverkon välityksellä harjoitettavaan viestintään. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa laki huomenna perjantaina 13.6.
Uudessa laissa annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä. Lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Säännöllinen julkaisu- ja ohjelmatoiminta erityisasemassa
Laissa asetetaan erityisiä vaatimuksia säännölliseksi tarkoitetulle julkaisu- ja ohjelmatoiminnalle. Ohjelmiin ja aikakautisiin julkaisuihin rinnastetaan verkkojulkaisut. Verkkojulkaisut ovat säännöllisesti julkaistavia verkkoviestien kokonaisuuksia, jotka on laadittu kustantajan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta. Tyypillinen esimerkki on sanomalehden verkkoversio.
Sen sijaan esimerkiksi ns. verkkoportaalit tai tietoverkossa olevat reaaliaikaiset keskusteluryhmät eivät ole verkkojulkaisuja. Verkkojulkaisuja eivät yleensä ole myöskään yksityishenkilöiden, yritysten tai viranomaisten kotisivut. Myös niihin sovelletaan kuitenkin säännöksiä, joilla tarvittaessa turvataan rikos- ja vahingonkorvausvastuun toteutuminen tai joilla voidaan estää selvästi lainvastaisen aineiston levittäminen.
Vastaavan toimittajan vastuu selkiytyy
Aikakautisille julkaisuille, verkkojulkaisuille ja ohjelmille on määrättävä vastaava toimittaja. Vastaava toimittaja päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä.
Nykyisin päätoimittajan tulee itse näyttää toteen syyttömyytensä painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen. Uuden lain mukaan vastaavan toimittajan vastuu päätoimittajarikkomuksesta määräytyy rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Vastuu julkaistun viestin sisällöstä kuuluu sille, jota rikoslain mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena.
Vastaava toimittaja voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta sakkoon, jos hän olennaisesti laiminlyö velvollisuutensa johtaa ja valvoa toimitustyötä. Lisäksi edellytetään, että laiminlyönti on ollut omiaan myötävaikuttamaan julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen.
Uutta on lakiin sisältyvä tallentamisvelvoite. Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan on huolehdittava ohjelman ja verkkojulkaisun tallentamisesta. Tallennetta on säilytettävä vähintään 21 päivää. Näin varmistetaan, että ohjelmaa tai verkkojulkaisua voidaan käyttää tarvittaessa todisteena oikeudenkäynnissä, jos käy ilmi, että siinä on loukattu henkilön kunniaa tai yksityiselämää.
Ensi vuoden alusta valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa. Ylimpänä syyttäjänä hän määrää myös, kenen on ajettava syytettä. Nykyisin syytteen nostamisesta päättää painovapauslain mukaan oikeusministeriö.
Laissa omaksuttujen periaatteiden mukaisesti myös lähdesuojaa koskevat säännökset on muotoiltu siten, että niissä ei tehdä eroa viestintävälineiden välillä. Jatkossa kaikki julkaisijat ja ohjelmatoiminnan harjoittajat saavat kieltäytyä paljastamasta viestin perusteena olevien tietojen antajaa ja viestin laatijaa.
Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely laajenee
Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely yhdenmukaistuu, sillä nämä oikeudet laajenevat koskemaan kaikkea säännöllistä julkaisu- ja ohjelmatoimintaa. Nykyisin vastineoikeus ei koske radio- ja tv-ohjelmia eikä verkkojulkaisuista ole lainkaan säännöksiä.
Vastineoikeus on jokaisella, jolla on perusteltu syy katsoa tulleensa loukatuksi aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähettävässä ohjelmassa. Se ei kuitenkaan enää voi perustua pelkästään henkilön omaan kokemukseen vaan edellytyksenä on, että vaatimusta on myös objektiivisin kriteerein pidettävä perusteltuna.
Vastineoikeus on vain yksityisellä henkilöllä. Sen sijaan ns. oikaisuoikeus kuuluu kaikille. Yksityisen henkilön lisäksi siis myös yhteisöllä, säätiöllä ja viranomaisella on oikeus saada itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto korjatuksi.
Kokonaan uutta on, että tuomioistuin voi asianomistajan vaatimuksesta antaa määräyksen kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemisesta. Tieto tuomiosta on julkaistava maksutta siinä aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa, jossa rikokseen on syyllistytty. Tieto tuomiosta tulee julkaista saman ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa.
Verkkoviestintää koskevat erityissäännökset
Palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjälle ei tässä laissa aseteta velvollisuutta tallentaa viestin lähettäjän tunnistamistietoja, mutta jos sillä on ne hallussaan, tuomioistuin voi määrätä, että ne on luovutettava viranomaisille. Edellytyksenä on, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään lainvastainen.
Jos viesti on sisällöltään ilmeisen lainvastainen, tuomioistuin voi antaa julkaisijalle, ohjelmatoiminnan harjoittajalle tai palvelimen ylläpitäjälle määräyksen, että verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla on keskeytettävä. Määräys on voimassa kolme kuukautta.
Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, puh. (09) 1606 7740, [email protected]
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030460
Hallituksen esitys 54/2002 ja muut eduskuntakäsittelyyn liittyvät asiakirjat: www.eduskunta.fi
Annettu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2003
Laki
sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tällä lailla annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.
Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) yleisöllä vapaasti valikoituvaa viestin vastaanottajien joukkoa;
2) verkkoviestillä radioaaltojen, sähköisen viestintäverkon tai muun vastaavan teknisen järjestelyn avulla yleisön saataville toimitettua tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä;
3) ohjelmalla pääasiassa äänenä tai liikkuvina kuvina ilmaistujen verkkoviestien muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta;
4) julkaisulla yleisön saataville toimitettua painotuotetta, tietolevyä taikka muuta monistamalla valmistettua teksti-, ääni- tai kuvatallennetta;
5) aikakautisella julkaisulla julkaisua, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa;
6) verkkojulkaisulla julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti;
7) julkaisutoiminnalla julkaisujen ja muiden verkkoviestien kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville; ja
8) ohjelmatoiminnalla ohjelmien toimittamista yleisön vastaanotettavaksi.
Tätä lakia sovellettaessa aikakautisen julkaisun ja verkkojulkaisun osina pidetään niiden otsikkojulisteita ja liitteitä.
3 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan.
Yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan vain 12, 14, 16, 18, 19, 22 ja 24 §:ää.
Toimintaan, jossa huolehditaan pelkästään julkaisun tai verkkoviestin teknisestä valmistamisesta, lähettämisestä, välittämisestä tai jakelusta, sovelletaan vain 17―20 ja 22 §:ää.
Tekijänoikeudesta ja oikeudesta harjoittaa televisio- ja radiotoimintaa sekä teletoimintaa samoin kuin kuvaohjelmien tarkastamisesta säädetään erikseen. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.
2 luku
Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan velvollisuudet
4 §
Vastaava toimittaja
Julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee määrätä ohjelmaa varten vastaava toimittaja. Aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten voidaan määrätä myös useita vastaavia toimittajia.
Vastaavan toimittajan tulee olla viisitoista vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.
Vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia hänelle tässä laissa säädetyistä muista tehtävistä.
5 §
Ilmoitusvelvollisuus
Julkaisijan on huolehdittava siitä, että julkaisussa, aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto julkaisijasta. Julkaisijan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä, että aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto myös vastaavasta toimittajasta. Julkaisussa ja aikakautisessa julkaisussa tulee olla tieto myös sen valmistamisvuodesta.
Ohjelmatoiminnan harjoittajan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä, että ohjelmatoiminnassa tiedotetaan ohjelmatoiminnan harjoittajasta ja vastaavasta toimittajasta.
Jos aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten on määrätty useita vastaavia toimittajia, tulee kyseisessä julkaisussa tai ohjelmatoiminnassa ilmoittaa, mistä julkaisun tai ohjelman osasta kukin heistä vastaa.
Jokaisella on oikeus saada tieto vastaavasta toimittajasta.
6 §
Ohjelman ja verkkojulkaisun tallentaminen
Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että jokainen ohjelma ja verkkojulkaisu tallennetaan, jollei ohjelman teknisen toteutuksen perusteella ole selvää, ettei sen lähettämisessä voida syyllistyä viestin sisältöön perustuvaan rikokseen. Tallennetta on säilytettävä vähintään 21 päivää ohjelman lähettämisestä tai verkkojulkaisun toimittamisesta yleisön saataville.
Velvollisuus tallenteen säilyttämiseen jatkuu 1 momentissa säädetyn määräajan päätyttyäkin, jos ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuva asia on esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnin kohteena. Tallenteen saa tällöin hävittää vasta, kun on käynyt selville, ettei asiassa nosteta syytettä, tai kun ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuva vaatimus on lainvoimaisesti ratkaistu. Syyttäjän tai asiaa viimeksi käsitelleen tuomioistuimen on ilmoitettava tallenteen säilyttämisvelvollisuuden päättymisestä julkaisijalle tai ohjelmatoiminnan harjoittajalle.
7 §
Viranomaisen tiedotukset
Julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat velvollisia korvauksetta julkaisemaan aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa viranomaisen tiedotuksia, jos se on tarpeen ihmisten hengen tai terveyden taikka merkittävien ympäristö- tai omaisuusarvojen suojaamiseksi tai muusta näihin rinnastettavasta tärkeästä syystä.
3 luku
Vastine ja oikaisu
8 §
Vastineoikeus
Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa.
9 §
Oikaisuoikeus
Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.
10 §
Vastineen ja oikaisun julkaisemisvelvollisuus
Vastaavan toimittajan on julkaistava vastine tai oikaisu maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen perusteena oleva viesti.
Vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava.
Vastaavan toimittajan on tarvittaessa avustettava vastineen teknisessä toteuttamisessa.
11 §
Vastine- ja oikaisuvaatimus
Vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta. Vaatimus on esitettävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vaatimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla.
Jollei vastine- tai oikaisuvaatimusta hyväksytä, vaatimuksen hylkäämisestä ja sen perusteista on ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta. Vaadittaessa hylkäämisen perusteet on ilmoitettava kirjallisesti. Vaatimuksen esittäjällä on oikeus saattaa kysymys vastine- tai oikaisuoikeuden edellytysten täyttymisestä kotipaikkansa tai Helsingin käräjäoikeuden käsiteltäväksi viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut kirjallisesti tiedon vaatimuksensa hylkäämisen perusteista.
Määrätessään vastaavan toimittajan täyttämään tälle 10 §:ssä säädetyt velvollisuudet tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamista koskevaan tuomioistuimen päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla.
4 luku
Vastuu julkaistun viestin sisällöstä
12 §
Rikoksen tekijän ja osallisen vastuu
Yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta vastaa se, jota rikoslain (39/1889) mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena.
13 §
Päätoimittajarikkomus
Jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa siten, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen, hänet on tuomittava, jos tällainen rikos tehdään eikä häntä ole pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena, päätoimittajarikkomuksesta sakkoon.
14 §
Vahingonkorvausvastuu
Yleisön saataville toimitetun viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään.
Julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat toiminnassaan aiheutetun, 1 momentissa tarkoitetun vahingon korvaamisesta vahingonkorvauslain 3 luvun mukaisessa vastuussa myös silloin, kun vahinko on muun kuin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetun henkilön aiheuttama.
15 §
Oikeus tutustua tallenteen sisältöön
Jokaisella on oikeus maksutta tutustua 6 §:ssä tarkoitettuun tallenteeseen, jos hänellä on perusteltu syy katsoa joutuneensa ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuvan rikoksen kohteeksi tai kärsineensä vahinkoa ohjelman lähettämisestä tai verkkojulkaisun toimittamisesta yleisön saataville. Sama oikeus on sillä, joka tahtoo käyttää vastine- tai oikaisuoikeuttaan. Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee ilman aiheetonta viivytystä varata myös ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuvan rikoksen esitutkintaa toimittavalle tai syyteharkintaa suorittavalle virkamiehelle mahdollisuus tutustua tällaiseen tallenteeseen.
16 §
Lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun
Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus on myös sillä, joka on saanut mainituista seikoista tiedon ollessaan viestin laatijan taikka julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan palveluksessa.
Velvollisuudesta ilmaista 1 momentissa tarkoitettu tieto esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä säädetään erikseen.
5 luku
Pakkokeinot
17 §
Verkkoviestin tunnistamistietojen luovutta- minen
Tuomioistuin voi pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 6 §:n 1 kohdassa tarkoitetun pidättämiseen oikeutetun virkamiehen, virallisen syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän luovuttamaan verkkoviestin lähettäjän selvittämisessä tarpeelliset tunnistamistiedot vaatimuksen esittäjälle, jos on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään sellainen, että sen toimittaminen yleisön saataville on säädetty rangaistavaksi. Asianomistajalle tunnistamistiedot saa kuitenkin määrätä luovutettaviksi vasta, kun hän saa itse nostaa syytteen rikoksesta. Vaatimus on esitettävä laitteen ylläpitäjän kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudelle kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta. Tuomioistuin voi asettaa luovuttamisvelvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Tunnistamistietojen luovuttamista koskevaan päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla. Päätöstä, jolla luovuttamisvelvollisuus on määrätty, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, ellei valitusta käsittelevä tuomioistuin toisin määrää.
Tunnistamistiedot saa vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä määrätä luovutettaviksi, jos pyynnön perusteena olevan viestin toimittamista yleisön saataville olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa pidettävä rikoksena tai jos luovuttaminen perustuu Suomea sitovaan valtiosopimukseen tai muuhun kansainväliseen velvoitteeseen.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun laitteen ylläpitäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus tässä pykälässä tarkoitettujen tunnistamistietojen luovuttamisesta aiheutuneista kohtuullisista välittömistä kustannuksista. Korvauksen maksamisesta päättää tutkinnan suorittaneen kihlakunnan poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö. Päätökseen haetaan valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta noudattaen, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Asianomistaja vastaa kuitenkin kustannuksista silloin, kun tiedot tuomioistuimen määräyksen mukaisesti luovutetaan hänelle.
18 §
Verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys
Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Ennen määräyksen antamista tuomioistuimen on varattava sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, ja verkkoviestin lähettäjälle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyys välttämättä muuta vaadi.
Tuomioistuimen määräys on annettava tiedoksi myös siinä tarkoitetun verkkoviestin lähettäjälle. Jos lähettäjä on tuntematon, tuomioistuin voi määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän huolehtimaan tiedoksiannosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys raukeaa, jollei kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta nosteta syytettä määräyksen kohteena olevan viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta, esitetä 22 §:ssä tarkoitettua vaatimusta tai nosteta kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän tai asianomistajan edellä tarkoitettuna määräaikana esittämästä vaatimuksesta pidentää tätä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.
Sillä, jolle on annettu määräys keskeyttää verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla, samoin kuin verkkoviestin lähettäjällä on oikeus hakea keskeyttämismääräyksen kumoamista siinä tuomioistuimessa, jossa määräys on annettu. Määräyksen kumoamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään. Tuomioistuin huolehtii kuitenkin tarpeellisista toimenpiteistä virallisen syyttäjän kuulemiseksi. Kumoamista on haettava 14 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon määräyksestä. Verkkoviestiä ei saa saattaa uudelleen yleisön saataville kumoamista koskevan asian käsittelyn ollessa vireillä, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määrää. Myös virallisella syyttäjällä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla määräys on kumottu.
Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös käsitellessään julkaistun viestin sisältöön perustuvaa syytettä, vaatimusta 22 §:n mukaisen seuraamuksen määräämisestä tai kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tässä tarkoitettuun määräykseen ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla.
19 §
Toimivaltainen tuomioistuin
Hakemus verkkoviestin jakelun keskeyttämisestä käsitellään julkaisijan, ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän kotipaikan käräjäoikeudessa tai Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.
20 §
Julkaisun takavarikko
Julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet voidaan takavarikoida vain, jos on todennäköistä, että julkaisu tuomitaan menetetyksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tekemä takavarikkopäätös on saatettava julkaisun sisältöön perustuvassa rikosasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään kolmantena päivänä takavarikon suorittamisesta. Tuomioistuin päättää, onko takavarikko edelleen pidettävä voimassa.
Julkaisun takavarikkoon sovelletaan muutoin, mitä pakkokeinolaissa säädetään esineen takavarikosta.
6 luku
Seuraamukset ja syyteoikeus
21 §
Rangaistussäännös
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 4 §:n 1 tai 2 momentin säännöksiä vastaavan toimittajan määräämisestä, 5 §:n säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta tai 6 §:n säännöksiä tallentamisvelvollisuudesta, on tuomittava joukkoviestintärikkomuksesta sakkoon.
22 §
Menettämisseuraamus ja verkkoviestin hävittämismääräys
Julkaistun viestin sisältöön perustuvaan rikokseen liittyvää menettämisvaatimusta käsiteltäessä on noudatettava, mitä rikoslain 10 luvussa säädetään. Menettämisseuraamus voidaan määrätä myös, vaikkei viestin sisältöön perustuvan rikoksen tekijää saada selville.
Julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet voidaan niiden omistusoikeudesta riippumatta tuomita menetetyiksi, jos on tehty kyseisen julkaisun sisältöön perustuva rikos ja jos tällainen seuraamus on tarpeen viestin levittämisen ehkäisemiseksi.
Tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä menettämisvaatimuksen käsittelystä säädetään.
23 §
Kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaiseminen
Jos aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa on tehty rikoslain 24 luvun 8―10 §:ssä tarkoitettu rikos, tuomioistuin voi asianomistajan syyteasian käsittelyn yhteydessä esittämästä vaatimuksesta määrätä tiedon tuomiosta julkaistavaksi asianomaisessa aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa taikka ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa. Tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Tieto tuomiosta julkaistaan maksutta kohtuullisessa laajuudessa, mistä huolehtii vastaava toimittaja.
24 §
Syyteoikeus
Valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Asianomistajan syyteoikeudesta on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 14―17 §:ssä säädetään.
7 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
25 §
Voimaantulosäännös
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Tällä lailla kumotaan 4 päivänä tammikuuta 1919 annettu painovapauslaki (1/1919) ja 12 päivänä maaliskuuta 1971 annettu radiovastuulaki (219/1971) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
26 §
Siirtymäsäännökset
Tuomioistuimessa ennen tämän lain voimaantuloa vireille pantu rikosasia sekä vastinetta tai oikaisua koskeva asia voidaan käsitellä ja ratkaista myös siinä tuomioistuimessa, joka tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan on asiassa toimivaltainen.
Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vahingon korvaamiseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta lakia. Vastinetta ja oikaisua koskevaan asiaan sovelletaan vastineen tai oikaisun perusteena olevan viestin julkaisemisajankohtana voimassa ollutta lakia.
Tämän lain voimaan tullessa oikeusministeriössä vireillä olevat painovapauslain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetut asiat siirtyvät valtakunnansyyttäjän ratkaistaviksi. Näihin asioihin sovelletaan, mitä tämän lain 24 §:ssä säädetään syyteoikeudesta.
HE 54/2002
PeVM 14/2002
EV 288/2002
Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2003
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Oikeusministeri
Johannes Koskinen
Sananvapauslaki voimaan ensi vuoden alusta
12.6.2003
Ensi vuoden alusta voimaan tuleva uusi sananvapauslaki selkeyttää ja yksinkertaistaa joukkoviestinnän sääntelyä. Uutta lakia sovelletaan kaikkeen julkaisu- ja ohjelmatoimintaan, myös tietoverkon välityksellä harjoitettavaan viestintään. Tasavallan presidentin on tarkoitus vahvistaa laki huomenna perjantaina 13.6.
Uudessa laissa annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä. Lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Säännöllinen julkaisu- ja ohjelmatoiminta erityisasemassa
Laissa asetetaan erityisiä vaatimuksia säännölliseksi tarkoitetulle julkaisu- ja ohjelmatoiminnalle. Ohjelmiin ja aikakautisiin julkaisuihin rinnastetaan verkkojulkaisut. Verkkojulkaisut ovat säännöllisesti julkaistavia verkkoviestien kokonaisuuksia, jotka on laadittu kustantajan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta. Tyypillinen esimerkki on sanomalehden verkkoversio.
Sen sijaan esimerkiksi ns. verkkoportaalit tai tietoverkossa olevat reaaliaikaiset keskusteluryhmät eivät ole verkkojulkaisuja. Verkkojulkaisuja eivät yleensä ole myöskään yksityishenkilöiden, yritysten tai viranomaisten kotisivut. Myös niihin sovelletaan kuitenkin säännöksiä, joilla tarvittaessa turvataan rikos- ja vahingonkorvausvastuun toteutuminen tai joilla voidaan estää selvästi lainvastaisen aineiston levittäminen.
Vastaavan toimittajan vastuu selkiytyy
Aikakautisille julkaisuille, verkkojulkaisuille ja ohjelmille on määrättävä vastaava toimittaja. Vastaava toimittaja päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä.
Nykyisin päätoimittajan tulee itse näyttää toteen syyttömyytensä painovapauden tuottamukselliseen väärinkäyttämiseen. Uuden lain mukaan vastaavan toimittajan vastuu päätoimittajarikkomuksesta määräytyy rikosoikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti. Vastuu julkaistun viestin sisällöstä kuuluu sille, jota rikoslain mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena.
Vastaava toimittaja voidaan tuomita päätoimittajarikkomuksesta sakkoon, jos hän olennaisesti laiminlyö velvollisuutensa johtaa ja valvoa toimitustyötä. Lisäksi edellytetään, että laiminlyönti on ollut omiaan myötävaikuttamaan julkaistun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen.
Uutta on lakiin sisältyvä tallentamisvelvoite. Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan on huolehdittava ohjelman ja verkkojulkaisun tallentamisesta. Tallennetta on säilytettävä vähintään 21 päivää. Näin varmistetaan, että ohjelmaa tai verkkojulkaisua voidaan käyttää tarvittaessa todisteena oikeudenkäynnissä, jos käy ilmi, että siinä on loukattu henkilön kunniaa tai yksityiselämää.
Ensi vuoden alusta valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvissa virallisen syytteen alaisissa rikoksissa. Ylimpänä syyttäjänä hän määrää myös, kenen on ajettava syytettä. Nykyisin syytteen nostamisesta päättää painovapauslain mukaan oikeusministeriö.
Laissa omaksuttujen periaatteiden mukaisesti myös lähdesuojaa koskevat säännökset on muotoiltu siten, että niissä ei tehdä eroa viestintävälineiden välillä. Jatkossa kaikki julkaisijat ja ohjelmatoiminnan harjoittajat saavat kieltäytyä paljastamasta viestin perusteena olevien tietojen antajaa ja viestin laatijaa.
Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely laajenee
Vastinetta ja oikaisua koskeva sääntely yhdenmukaistuu, sillä nämä oikeudet laajenevat koskemaan kaikkea säännöllistä julkaisu- ja ohjelmatoimintaa. Nykyisin vastineoikeus ei koske radio- ja tv-ohjelmia eikä verkkojulkaisuista ole lainkaan säännöksiä.
Vastineoikeus on jokaisella, jolla on perusteltu syy katsoa tulleensa loukatuksi aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähettävässä ohjelmassa. Se ei kuitenkaan enää voi perustua pelkästään henkilön omaan kokemukseen vaan edellytyksenä on, että vaatimusta on myös objektiivisin kriteerein pidettävä perusteltuna.
Vastineoikeus on vain yksityisellä henkilöllä. Sen sijaan ns. oikaisuoikeus kuuluu kaikille. Yksityisen henkilön lisäksi siis myös yhteisöllä, säätiöllä ja viranomaisella on oikeus saada itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto korjatuksi.
Kokonaan uutta on, että tuomioistuin voi asianomistajan vaatimuksesta antaa määräyksen kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaisemisesta. Tieto tuomiosta on julkaistava maksutta siinä aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa, jossa rikokseen on syyllistytty. Tieto tuomiosta tulee julkaista saman ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa.
Verkkoviestintää koskevat erityissäännökset
Palvelimen tai muun laitteen ylläpitäjälle ei tässä laissa aseteta velvollisuutta tallentaa viestin lähettäjän tunnistamistietoja, mutta jos sillä on ne hallussaan, tuomioistuin voi määrätä, että ne on luovutettava viranomaisille. Edellytyksenä on, että on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään lainvastainen.
Jos viesti on sisällöltään ilmeisen lainvastainen, tuomioistuin voi antaa julkaisijalle, ohjelmatoiminnan harjoittajalle tai palvelimen ylläpitäjälle määräyksen, että verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla on keskeytettävä. Määräys on voimassa kolme kuukautta.
Lisätietoja: lainsäädäntöneuvos Risto Eerola, puh. (09) 1606 7740, [email protected]
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2003/20030460
Hallituksen esitys 54/2002 ja muut eduskuntakäsittelyyn liittyvät asiakirjat: www.eduskunta.fi
Annettu Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2003
Laki
sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Lain tarkoitus
Tällä lailla annetaan tarkempia säännöksiä perustuslaissa turvatun sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä.
Tätä lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
2 §
Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
1) yleisöllä vapaasti valikoituvaa viestin vastaanottajien joukkoa;
2) verkkoviestillä radioaaltojen, sähköisen viestintäverkon tai muun vastaavan teknisen järjestelyn avulla yleisön saataville toimitettua tietoa, mielipidettä tai muuta viestiä;
3) ohjelmalla pääasiassa äänenä tai liikkuvina kuvina ilmaistujen verkkoviestien muodostamaa yhtenäistä kokonaisuutta;
4) julkaisulla yleisön saataville toimitettua painotuotetta, tietolevyä taikka muuta monistamalla valmistettua teksti-, ääni- tai kuvatallennetta;
5) aikakautisella julkaisulla julkaisua, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa;
6) verkkojulkaisulla julkaisijan tuottamasta tai käsittelemästä aineistosta aikakautisen julkaisun tapaan yhtenäiseksi laadittua verkkoviestien kokonaisuutta, jota on tarkoitus julkaista säännöllisesti;
7) julkaisutoiminnalla julkaisujen ja muiden verkkoviestien kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville; ja
8) ohjelmatoiminnalla ohjelmien toimittamista yleisön vastaanotettavaksi.
Tätä lakia sovellettaessa aikakautisen julkaisun ja verkkojulkaisun osina pidetään niiden otsikkojulisteita ja liitteitä.
3 §
Soveltamisala
Tätä lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan.
Yksityisen henkilön pitäessä yllä sähköisen viestintäverkon kotisivua häneen sovelletaan vain 12, 14, 16, 18, 19, 22 ja 24 §:ää.
Toimintaan, jossa huolehditaan pelkästään julkaisun tai verkkoviestin teknisestä valmistamisesta, lähettämisestä, välittämisestä tai jakelusta, sovelletaan vain 17―20 ja 22 §:ää.
Tekijänoikeudesta ja oikeudesta harjoittaa televisio- ja radiotoimintaa sekä teletoimintaa samoin kuin kuvaohjelmien tarkastamisesta säädetään erikseen. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.
2 luku
Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan velvollisuudet
4 §
Vastaava toimittaja
Julkaisijan tulee määrätä aikakautiselle julkaisulle ja verkkojulkaisulle vastaava toimittaja. Ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee määrätä ohjelmaa varten vastaava toimittaja. Aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten voidaan määrätä myös useita vastaavia toimittajia.
Vastaavan toimittajan tulee olla viisitoista vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu.
Vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä, päättää aikakautisen julkaisun, verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä sekä huolehtia hänelle tässä laissa säädetyistä muista tehtävistä.
5 §
Ilmoitusvelvollisuus
Julkaisijan on huolehdittava siitä, että julkaisussa, aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto julkaisijasta. Julkaisijan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä, että aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto myös vastaavasta toimittajasta. Julkaisussa ja aikakautisessa julkaisussa tulee olla tieto myös sen valmistamisvuodesta.
Ohjelmatoiminnan harjoittajan ja vastaavan toimittajan on huolehdittava siitä, että ohjelmatoiminnassa tiedotetaan ohjelmatoiminnan harjoittajasta ja vastaavasta toimittajasta.
Jos aikakautista julkaisua, verkkojulkaisua tai ohjelmaa varten on määrätty useita vastaavia toimittajia, tulee kyseisessä julkaisussa tai ohjelmatoiminnassa ilmoittaa, mistä julkaisun tai ohjelman osasta kukin heistä vastaa.
Jokaisella on oikeus saada tieto vastaavasta toimittajasta.
6 §
Ohjelman ja verkkojulkaisun tallentaminen
Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan on huolehdittava siitä, että jokainen ohjelma ja verkkojulkaisu tallennetaan, jollei ohjelman teknisen toteutuksen perusteella ole selvää, ettei sen lähettämisessä voida syyllistyä viestin sisältöön perustuvaan rikokseen. Tallennetta on säilytettävä vähintään 21 päivää ohjelman lähettämisestä tai verkkojulkaisun toimittamisesta yleisön saataville.
Velvollisuus tallenteen säilyttämiseen jatkuu 1 momentissa säädetyn määräajan päätyttyäkin, jos ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuva asia on esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai oikeudenkäynnin kohteena. Tallenteen saa tällöin hävittää vasta, kun on käynyt selville, ettei asiassa nosteta syytettä, tai kun ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuva vaatimus on lainvoimaisesti ratkaistu. Syyttäjän tai asiaa viimeksi käsitelleen tuomioistuimen on ilmoitettava tallenteen säilyttämisvelvollisuuden päättymisestä julkaisijalle tai ohjelmatoiminnan harjoittajalle.
7 §
Viranomaisen tiedotukset
Julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat velvollisia korvauksetta julkaisemaan aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa viranomaisen tiedotuksia, jos se on tarpeen ihmisten hengen tai terveyden taikka merkittävien ympäristö- tai omaisuusarvojen suojaamiseksi tai muusta näihin rinnastettavasta tärkeästä syystä.
3 luku
Vastine ja oikaisu
8 §
Vastineoikeus
Yksityisellä henkilöllä, jolla on perusteltu syy katsoa aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai niihin rinnastettavassa, toistuvasti lähetettävässä ohjelmassa esitetyn viestin loukkaavan itseään, on oikeus saada vastine julkaistuksi samassa julkaisussa tai ohjelmassa.
9 §
Oikaisuoikeus
Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta.
10 §
Vastineen ja oikaisun julkaisemisvelvollisuus
Vastaavan toimittajan on julkaistava vastine tai oikaisu maksutta ja ilman aiheetonta viivytystä asianmukaisessa laajuudessa ja samankaltaisella tavalla kuin vastine- tai oikaisuvaatimuksen perusteena oleva viesti.
Vastine tai oikaisu ei saa olla sisällöltään lainvastainen eikä loukkaava.
Vastaavan toimittajan on tarvittaessa avustettava vastineen teknisessä toteuttamisessa.
11 §
Vastine- ja oikaisuvaatimus
Vastine- tai oikaisuvaatimus on esitettävä vastaavalle toimittajalle 14 päivän kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta. Vaatimus on esitettävä kirjallisesti tai sähköisesti siten, että vaatimuksen sisältöä ei voida yksipuolisesti muuttaa ja että se säilyy osapuolten saatavilla.
Jollei vastine- tai oikaisuvaatimusta hyväksytä, vaatimuksen hylkäämisestä ja sen perusteista on ilmoitettava vaatimuksen esittäjälle seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta. Vaadittaessa hylkäämisen perusteet on ilmoitettava kirjallisesti. Vaatimuksen esittäjällä on oikeus saattaa kysymys vastine- tai oikaisuoikeuden edellytysten täyttymisestä kotipaikkansa tai Helsingin käräjäoikeuden käsiteltäväksi viimeistään 30 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut kirjallisesti tiedon vaatimuksensa hylkäämisen perusteista.
Määrätessään vastaavan toimittajan täyttämään tälle 10 §:ssä säädetyt velvollisuudet tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakon asettamista koskevaan tuomioistuimen päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla.
4 luku
Vastuu julkaistun viestin sisällöstä
12 §
Rikoksen tekijän ja osallisen vastuu
Yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta vastaa se, jota rikoslain (39/1889) mukaan on pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena.
13 §
Päätoimittajarikkomus
Jos vastaava toimittaja tahallaan tai huolimattomuudesta olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuutensa siten, että laiminlyönti on omiaan myötävaikuttamaan yleisön saataville toimitetun viestin sisältöön perustuvan rikoksen toteutumiseen, hänet on tuomittava, jos tällainen rikos tehdään eikä häntä ole pidettävä rikoksen tekijänä tai siihen osallisena, päätoimittajarikkomuksesta sakkoon.
14 §
Vahingonkorvausvastuu
Yleisön saataville toimitetun viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään.
Julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat toiminnassaan aiheutetun, 1 momentissa tarkoitetun vahingon korvaamisesta vahingonkorvauslain 3 luvun mukaisessa vastuussa myös silloin, kun vahinko on muun kuin vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä tarkoitetun henkilön aiheuttama.
15 §
Oikeus tutustua tallenteen sisältöön
Jokaisella on oikeus maksutta tutustua 6 §:ssä tarkoitettuun tallenteeseen, jos hänellä on perusteltu syy katsoa joutuneensa ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuvan rikoksen kohteeksi tai kärsineensä vahinkoa ohjelman lähettämisestä tai verkkojulkaisun toimittamisesta yleisön saataville. Sama oikeus on sillä, joka tahtoo käyttää vastine- tai oikaisuoikeuttaan. Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan tulee ilman aiheetonta viivytystä varata myös ohjelman tai verkkojulkaisun sisältöön perustuvan rikoksen esitutkintaa toimittavalle tai syyteharkintaa suorittavalle virkamiehelle mahdollisuus tutustua tällaiseen tallenteeseen.
16 §
Lähdesuoja ja oikeus anonyymiin ilmaisuun
Yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu oikeus on myös sillä, joka on saanut mainituista seikoista tiedon ollessaan viestin laatijan taikka julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan palveluksessa.
Velvollisuudesta ilmaista 1 momentissa tarkoitettu tieto esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä säädetään erikseen.
5 luku
Pakkokeinot
17 §
Verkkoviestin tunnistamistietojen luovutta- minen
Tuomioistuin voi pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 6 §:n 1 kohdassa tarkoitetun pidättämiseen oikeutetun virkamiehen, virallisen syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän luovuttamaan verkkoviestin lähettäjän selvittämisessä tarpeelliset tunnistamistiedot vaatimuksen esittäjälle, jos on todennäköisiä syitä epäillä viestin olevan sisällöltään sellainen, että sen toimittaminen yleisön saataville on säädetty rangaistavaksi. Asianomistajalle tunnistamistiedot saa kuitenkin määrätä luovutettaviksi vasta, kun hän saa itse nostaa syytteen rikoksesta. Vaatimus on esitettävä laitteen ylläpitäjän kotipaikan tai Helsingin käräjäoikeudelle kolmen kuukauden kuluessa vaatimuksen perusteena olevan viestin julkaisemisesta. Tuomioistuin voi asettaa luovuttamisvelvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Tunnistamistietojen luovuttamista koskevaan päätökseen saa hakea erikseen muutosta valittamalla. Päätöstä, jolla luovuttamisvelvollisuus on määrätty, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, ellei valitusta käsittelevä tuomioistuin toisin määrää.
Tunnistamistiedot saa vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä määrätä luovutettaviksi, jos pyynnön perusteena olevan viestin toimittamista yleisön saataville olisi Suomessa vastaavissa olosuhteissa pidettävä rikoksena tai jos luovuttaminen perustuu Suomea sitovaan valtiosopimukseen tai muuhun kansainväliseen velvoitteeseen.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun laitteen ylläpitäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus tässä pykälässä tarkoitettujen tunnistamistietojen luovuttamisesta aiheutuneista kohtuullisista välittömistä kustannuksista. Korvauksen maksamisesta päättää tutkinnan suorittaneen kihlakunnan poliisilaitoksen päällikkö tai poliisin valtakunnallisen yksikön päällikkö. Päätökseen haetaan valittamalla muutosta hallinto-oikeudelta noudattaen, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Asianomistaja vastaa kuitenkin kustannuksista silloin, kun tiedot tuomioistuimen määräyksen mukaisesti luovutetaan hänelle.
18 §
Verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys
Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi. Tuomioistuimen on käsiteltävä hakemus kiireellisenä. Ennen määräyksen antamista tuomioistuimen on varattava sille, jolle määräystä on haettu annettavaksi, ja verkkoviestin lähettäjälle tilaisuus tulla kuulluksi, jollei asian kiireellisyys välttämättä muuta vaadi.
Tuomioistuimen määräys on annettava tiedoksi myös siinä tarkoitetun verkkoviestin lähettäjälle. Jos lähettäjä on tuntematon, tuomioistuin voi määrätä lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän huolehtimaan tiedoksiannosta.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu määräys raukeaa, jollei kolmen kuukauden kuluessa sen antamisesta nosteta syytettä määräyksen kohteena olevan viestin sisältöön perustuvasta rikoksesta, esitetä 22 §:ssä tarkoitettua vaatimusta tai nosteta kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän tai asianomistajan edellä tarkoitettuna määräaikana esittämästä vaatimuksesta pidentää tätä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella.
Sillä, jolle on annettu määräys keskeyttää verkkoviestin pitäminen yleisön saatavilla, samoin kuin verkkoviestin lähettäjällä on oikeus hakea keskeyttämismääräyksen kumoamista siinä tuomioistuimessa, jossa määräys on annettu. Määräyksen kumoamista koskevan asian käsittelyssä noudatetaan, mitä oikeudenkäymiskaaren 8 luvussa säädetään. Tuomioistuin huolehtii kuitenkin tarpeellisista toimenpiteistä virallisen syyttäjän kuulemiseksi. Kumoamista on haettava 14 päivän kuluessa siitä, kun hakija on saanut tiedon määräyksestä. Verkkoviestiä ei saa saattaa uudelleen yleisön saataville kumoamista koskevan asian käsittelyn ollessa vireillä, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin toisin määrää. Myös virallisella syyttäjällä on oikeus hakea muutosta päätökseen, jolla määräys on kumottu.
Tuomioistuin voi virallisen syyttäjän tai asianomistajan vaatimuksesta antaa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen myös käsitellessään julkaistun viestin sisältöön perustuvaa syytettä, vaatimusta 22 §:n mukaisen seuraamuksen määräämisestä tai kannetta viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta. Tässä tarkoitettuun määräykseen ei saa hakea erikseen muutosta valittamalla.
19 §
Toimivaltainen tuomioistuin
Hakemus verkkoviestin jakelun keskeyttämisestä käsitellään julkaisijan, ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän kotipaikan käräjäoikeudessa tai Helsingin käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja.
20 §
Julkaisun takavarikko
Julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet voidaan takavarikoida vain, jos on todennäköistä, että julkaisu tuomitaan menetetyksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tekemä takavarikkopäätös on saatettava julkaisun sisältöön perustuvassa rikosasiassa toimivaltaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään kolmantena päivänä takavarikon suorittamisesta. Tuomioistuin päättää, onko takavarikko edelleen pidettävä voimassa.
Julkaisun takavarikkoon sovelletaan muutoin, mitä pakkokeinolaissa säädetään esineen takavarikosta.
6 luku
Seuraamukset ja syyteoikeus
21 §
Rangaistussäännös
Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 4 §:n 1 tai 2 momentin säännöksiä vastaavan toimittajan määräämisestä, 5 §:n säännöksiä ilmoitusvelvollisuudesta tai 6 §:n säännöksiä tallentamisvelvollisuudesta, on tuomittava joukkoviestintärikkomuksesta sakkoon.
22 §
Menettämisseuraamus ja verkkoviestin hävittämismääräys
Julkaistun viestin sisältöön perustuvaan rikokseen liittyvää menettämisvaatimusta käsiteltäessä on noudatettava, mitä rikoslain 10 luvussa säädetään. Menettämisseuraamus voidaan määrätä myös, vaikkei viestin sisältöön perustuvan rikoksen tekijää saada selville.
Julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet voidaan niiden omistusoikeudesta riippumatta tuomita menetetyiksi, jos on tehty kyseisen julkaisun sisältöön perustuva rikos ja jos tällainen seuraamus on tarpeen viestin levittämisen ehkäisemiseksi.
Tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä menettämisvaatimuksen käsittelystä säädetään.
23 §
Kunnian ja yksityiselämän loukkaamista koskevan tuomion julkaiseminen
Jos aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa on tehty rikoslain 24 luvun 8―10 §:ssä tarkoitettu rikos, tuomioistuin voi asianomistajan syyteasian käsittelyn yhteydessä esittämästä vaatimuksesta määrätä tiedon tuomiosta julkaistavaksi asianomaisessa aikakautisessa julkaisussa tai verkkojulkaisussa taikka ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa. Tuomioistuin voi asettaa velvoitteen tehosteeksi uhkasakon.
Tieto tuomiosta julkaistaan maksutta kohtuullisessa laajuudessa, mistä huolehtii vastaava toimittaja.
24 §
Syyteoikeus
Valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Asianomistajan syyteoikeudesta on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 1 luvun 14―17 §:ssä säädetään.
7 luku
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
25 §
Voimaantulosäännös
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.
Tällä lailla kumotaan 4 päivänä tammikuuta 1919 annettu painovapauslaki (1/1919) ja 12 päivänä maaliskuuta 1971 annettu radiovastuulaki (219/1971) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
26 §
Siirtymäsäännökset
Tuomioistuimessa ennen tämän lain voimaantuloa vireille pantu rikosasia sekä vastinetta tai oikaisua koskeva asia voidaan käsitellä ja ratkaista myös siinä tuomioistuimessa, joka tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan on asiassa toimivaltainen.
Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vahingon korvaamiseen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa ollutta lakia. Vastinetta ja oikaisua koskevaan asiaan sovelletaan vastineen tai oikaisun perusteena olevan viestin julkaisemisajankohtana voimassa ollutta lakia.
Tämän lain voimaan tullessa oikeusministeriössä vireillä olevat painovapauslain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetut asiat siirtyvät valtakunnansyyttäjän ratkaistaviksi. Näihin asioihin sovelletaan, mitä tämän lain 24 §:ssä säädetään syyteoikeudesta.
HE 54/2002
PeVM 14/2002
EV 288/2002
Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2003
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Oikeusministeri
Johannes Koskinen
Vastaukset 13
Vanhimmat
tajunnut kyseisessä laissa?
#Sen sijaan esimerkiksi ns. verkkoportaalit tai tietoverkossa olevat reaaliaikaiset keskusteluryhmät eivät ole verkkojulkaisuja. Verkkojulkaisuja eivät yleensä ole myöskään yksityishenkilöiden, yritysten tai viranomaisten kotisivut..#
Seriffi ja yllpito saa sensuroida juuri niin paljon kun hyväksi näkee nätä palstoja, laki jopa vaatii sitä joiltain osin.
kohtaa, on käsittänyt lain täysin väärin päin, laki ei tosiaankaan tue massapostittajia vaan takaa että omistaja, ylläpito ja moderaattorit saavat hoitaa palstaansa juuri niin kuin hyväksi katsovat.
Suomi24 on verkko julkaisu, keskustelu palstat ovat osa verkkojulkaisua niin kuin lehdessä tai tv ohjelmassa mielipide/palaute osasto.
Jos et usko niin katso etusivu johon on tehty juttuja kuvien kanssa.
Eikös se ole julkaisutoimintaa?
http://www.heikniemi.net/rikoslaki/rl38.html
5 § (21.4.1995/578) Tietoliikenteen häirintä. Joka puuttumalla postiliikenteessä taikka tele- tai radioviestinnässä käytettävän laitteen toimintaan, lähettämällä ilkivaltaisessa tarkoituksessa radiolaitteella tai televerkossa häiritseviä viestejä tai muulla vastaavalla tavalla oikeudettomasti estää tai häiritsee postiliikennettä taikka tele- tai radioviestintää, on tuomittava tietoliikenteen häirinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Ks. rikoskuvaus tietoliikenteen häirinnästä.
6 § (21.4.1995/578) Törkeä tietoliikenteen häirintä. Jos tietoliikenteen häirinnässä
1. rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi asemaansa teletoimintalaissa tarkoitetun yleistä teletoimintaa, [kaapelilähetystoiminnasta annetun lain (307/87)] mukaista kaapelilähetystoimintaa tai yleisradiotoimintaa harjoittavan laitoksen palveluksessa tai muuta erityistä luottamusasemaansa taikka
2. rikoksella estetään tai häiritään hätäkutsujen radioviestintää tai muuta sellaista tele- tai radioviestintää, jota harjoitetaan ihmishengen turvaamiseksi,
ja tietoliikenteen häirintä on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä tietoliikenteen häirinnästä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
7 § (21.4.1995/578) Lievä tietoliikenteen häirintä.Jos tietoliikenteen häirintä, huomioon ottaen aiheutetun häiriön laatu tai määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä tietoliikenteen häirinnästä sakkoon.
17 luku: Rikoksista yleistä järjestystä vastaan
Luku on uudistettu lailla (24.7.1998/563).
1 § (24.7.1998/563) Julkinen kehottaminen rikokseen. Joka joukkotiedotusvälinettä käyttäen tai julkisesti väkijoukossa taikka yleisesti tietoon saatetussa kirjoituksessa tai muussa esityksessä kehottaa tai houkuttelee rikoksen tekemiseen siten, että kehotus tai houkuttelu
1. aiheuttaa vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, tai
2. muuten selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta,
on tuomittava julkisesta kehottamisesta rikokseen sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Jos kehottaminen tai houkutteleminen aiheuttaa sen, että rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, sovelletaan mitä 5 luvussa säädetään osallisuudesta rikokseen.
10 § (24.7.1998/563) Uskonrauhan rikkominen. Joka
1. julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2. meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
17 § (24.7.1998/563) Väkivaltakuvauksen levittäminen. Joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää taikka siinä tarkoituksessa valmistaa tai tuo maahan elokuvia tai muita liikkuvia kuvia taikka sellaisia sisältäviä tallenteita, joissa esitetään raakaa väkivaltaa, on tuomittava väkivaltakuvauksen levittämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
9 § (9.6.2000/531) Kunnianloukkaus. Joka
1. esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2. muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.
10 § (9.6.2000/531) Törkeä kunnianloukkaus. Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1. rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2. aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6 § Määritelmät. Rikoksentekijällä on terroristinen tarkoitus, jos hänen tarkoituksenaan on:
1. aiheuttaa vakavaa pelkoa väestön keskuudessa;
2. pakottaa oikeudettomasti jonkin valtion hallitus tai muu viranomainen taikka kansainvälinen järjestö tekemään, sietämään tai tekemättä jättämään jotakin;
3. oikeudettomasti kumota jonkin valtion valtiosääntö tai muuttaa sitä tai horjuttaa vakavasti valtion oikeusjärjestystä taikka aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa valtiontaloudelle tai valtion yhteiskunnallisille perusrakenteille; tai
4. aiheuttaa erityisen suurta vahinkoa kansainvälisen järjestön taloudelle tai sellaisen järjestön muille perusrakenteille.
7 § (21.4.1995/578) Laiton uhkaus. Joka nostaa aseen toista vastaan tai muulla tavoin uhkaa toista rikoksella sellaisissa olosuhteissa, että uhatulla on perusteltu syy omasta tai toisen puolesta pelätä henkilökohtaisen turvallisuuden tai omaisuuden olevan vakavassa vaarassa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, laittomasta uhkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Esitöistä ym. poimittua tulkintaa
Tietoliikenteen häirinnän tunnusmerkistö kattaa varsin laajan alueen erilaista yhteiskunnallista viestintää. Säännös kattaa sekä joukko- että kohdeviestinnän kaikki muodot. Televisiolähetyksen ja sähköpostin kulun estämiseen siis suhtaudutaan samalla tavalla. Myöskään häirinnän tapaan ei ole asetettu turhia rajauksia. Jo esitöissä on mainittu varsin laaja spektri syytteeseen johtavia häirintätapoja: radiohäirintä, postia kuljettavan ajoneuvon sabotointi tai "tietoliikennettä hoitavan laitoksen virkailijan toiminnan estäminen".
Häirinnästä rangaistaan vain, jos kyse on tahallisesta teosta. Tekijän on miellettävä häiritsevänsä tarkoitettua viestintää. Pykälä voi soveltua päällekkäin myös muiden rikosnimikkeiden kanssa: esimerkiksi tuhotyö tai virkamiehen väkivaltainen vastustaminen saattaisivat soveltua.
Tietoliikenteen häirintä ja jumalanpilkka
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on määrännyt syytteen nostettavaksi jutussa, jossa häirikkö on lähettänyt keskustelupalstalle sisällöttömiä viestejä. Tämä on oikein hyvä päätös.
Tietoliikennettä voidaan häiritä kahdella tavalla: teknisesti ja viestinnällisesti. Teknisesti esimerkiksi levytilan voi kuluttaa loppuun lähettämällä suuria kuvia sisältäviä viestejä. Paljon yleisempää on viestinnällinen häirintä, jossa jotakin keskustelupalstaa terrorisoidaan lähettämällä esimerkiksi toistuvasti samaa viestiä satoja tai tuhansia kertoja. Myös viimeksimainitun tulee olla rangaistavaa, sillä oikea viestintä häiriintyy siinä yhtä lailla, vaikka puhtaan teknisesti mitään ongelmia ei olekaan.
Ikävä kyllä syyte nostetaan samalla myös jumalanpilkasta. Kyseisessä tapauksessa häirikkö on todellakin lähettänyt myös uskontojen pyhiä asioita pilkkaavia viestejä.
suomi24 muitakin palstoja plus tiedi.fi palstaa rasistisilla viesteilläsi.
>>Lakia sovellettaessa ei viestintään saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä ottaen huomioon sananvapauden merkitys kansanvaltaisessa oikeusvaltiossa.
Tämä tarkoittaa kai sitä, ettei viestejä saa poistella, jos ne ei riko laikia. Myöskin kaikki kansalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ei keskustelupalstalla kirjoittava ole huonompi kuin jossain muualla kirjoittava.
totuus ja teoria muutetaan päinvastaiseksi kuin se on pelkkien asiaan liittymättömien yhteiskunnallisten ilmiöiden (terrorismi ja politiikka sekä hallitusten keskinäiset ongelmat) perusteella.
En minäkään voi raamattu ja kristinusko palstalla mennä kertomaan aivan päinvastaista tulkintaa kristinuskon totuutena koska minä vain uskon ja haluan asian näyttävän toisenlaiselta (koska katson uutisia ja terrorismi väläyksiä).Eikä pidä kyseisestä aatteesta.
"Sheriffit saavat käyttää harkintavaltaansa poistaessaan viestejä. Joillakin keskustelupalstoilla voi olla tiukempi linja kuin toisilla palstoilla ja tämä keskustelijoiden on hyväksyttävä."
Säännöt mahdollistavat minkä tahansa väärintekemisen.
eli vahvistanet, etta sananvapaus-tyyppi on väärässä massapostittaessaan ja haukkuessaan islam palstaa seka suomi24:aa?
koska saannot sallivat viestien poiston oman harkinnan mukaan.
Olla väärässä tai rikkoa lakia ovat eri asioita.
Väärässä oleminen on vain mielipiteitä. En lue yleensä hänen avauksiaan.
Et ymmärrä sananvapaudesta mitään. Kirjoittelet aivan pötyä. Vastaukset ei kuitenkaan pysy tässä. Ne aina poistetaan. Sananvapautta ei ole.
kannattaisi lukea ajatuksen kanssa tuo teksti!
Eikö olekin metkaa, miten jotkut palstan aihepiiriin kuulumattomat viestit saa olla palstalla, mutta aihepiiriin kuuluvia deletoidaan tai siirretään muille palstoille. Tuokin kuuluisi lähinnä sananvapauspalstalle! Islamia se ei kosketa mitenkään. Mutta häirikköseriffin käsityskyky on olematon!