- Hakisitko kartanolta maitoa, voit samalla ostaa kaupasta tikkarin? Anna täti utelee.
- Saanko ostaa kaks? Pikku Leena kysyy.
-Saathan sinä. Jaksatkohan kantaa?
- Joo jaksan. Mä laitan ton punasen mekon päälleni jooko.
- Laita, se on nätti.
Leena ottaa kannun ja lähtee juoksuaskelin kartanoa kohti. Kannu heilahtelee juoksun tahdissa. Kääntyy navetalle vievälle polulle hiljentäen juoksun kävelyksi.
- Huomaakohan karjakko täti mun uuden mekkoni, Leena miettii.
- Päivää Manta täti, Leena sanoo niiatessaan
- No päivää Leena, onpas sulla kaunis mekko. Se taitaa olla uusi.Manta kehuu.
- On tää. Ei tätä saa sotkee. Kiitos maidosta, otan mukaani sen tonne kauppaan. Mää ostan tikkareita, saan ostaa kaks. Anna täti anto rahanki.
Kaupan ovi kilahtaa tytön astuessa sisään. Kauppias kurkistaa takahuoneen ovesta ja tulee tiskin taa. Tytön pää ylettää hädintuskin tiskin reunaan.
- Kaks tikkaria niitä isompia,kuuluu kirkas ääni.
- Tässä, ole hyvä. Kymmenen penniä. Sanoo kauppias.
Leena pääsee kaupanraput alas pihaan. Hän työntää tikkareita mekon taskuun .kun nurkan takaa tulee kaksi hirvitystä. Niillä on karmea ääni. Maitokannu ja tikkarit putoaa maahan Leenan pinkaistessa pakoon. Isot hirvitykset seuraavat perässä. Leena lisää vauhtia.Itkien hän juoksee kotiin.
- Maitokannu ja tikkarit putos,kun mua ajo kaks pirua takaa. Mää en mee enää koskaan sinne, en mee yhyy. Ne oli varmasti piruja kun niillä heilu pussitki kaulassa. Ne oli tosi rumia, yhyy.
-Mitkä sua ajo takaa? Olisko olleet lintuja?
- Ei semmosia lintuja ole, ei varmasti.
Kalkkunat olivat säikäyttäneet Leenan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niitä. Anna kävi uudella maitoreissulla. Haki tikkarit ja huomautti linnuista. Kalkkunat joutuivat aitaukseen.Kauan Leena uskoi niiden sittenkin olevan piruja kun olivat sen näköisiäkin.
- Saanko ostaa kaks? Pikku Leena kysyy.
-Saathan sinä. Jaksatkohan kantaa?
- Joo jaksan. Mä laitan ton punasen mekon päälleni jooko.
- Laita, se on nätti.
Leena ottaa kannun ja lähtee juoksuaskelin kartanoa kohti. Kannu heilahtelee juoksun tahdissa. Kääntyy navetalle vievälle polulle hiljentäen juoksun kävelyksi.
- Huomaakohan karjakko täti mun uuden mekkoni, Leena miettii.
- Päivää Manta täti, Leena sanoo niiatessaan
- No päivää Leena, onpas sulla kaunis mekko. Se taitaa olla uusi.Manta kehuu.
- On tää. Ei tätä saa sotkee. Kiitos maidosta, otan mukaani sen tonne kauppaan. Mää ostan tikkareita, saan ostaa kaks. Anna täti anto rahanki.
Kaupan ovi kilahtaa tytön astuessa sisään. Kauppias kurkistaa takahuoneen ovesta ja tulee tiskin taa. Tytön pää ylettää hädintuskin tiskin reunaan.
- Kaks tikkaria niitä isompia,kuuluu kirkas ääni.
- Tässä, ole hyvä. Kymmenen penniä. Sanoo kauppias.
Leena pääsee kaupanraput alas pihaan. Hän työntää tikkareita mekon taskuun .kun nurkan takaa tulee kaksi hirvitystä. Niillä on karmea ääni. Maitokannu ja tikkarit putoaa maahan Leenan pinkaistessa pakoon. Isot hirvitykset seuraavat perässä. Leena lisää vauhtia.Itkien hän juoksee kotiin.
- Maitokannu ja tikkarit putos,kun mua ajo kaks pirua takaa. Mää en mee enää koskaan sinne, en mee yhyy. Ne oli varmasti piruja kun niillä heilu pussitki kaulassa. Ne oli tosi rumia, yhyy.
-Mitkä sua ajo takaa? Olisko olleet lintuja?
- Ei semmosia lintuja ole, ei varmasti.
Kalkkunat olivat säikäyttäneet Leenan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niitä. Anna kävi uudella maitoreissulla. Haki tikkarit ja huomautti linnuista. Kalkkunat joutuivat aitaukseen.Kauan Leena uskoi niiden sittenkin olevan piruja kun olivat sen näköisiäkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.