Jos teille tutustumisen alkuvaiheessa kävisi ilmi, että kiinnotuksen kohteellanne olisi syömishäiriö (no joo, bulimia), niin kuinka siihen suhtautuisitte... tai siis siihen ihmiseen, vaikuttaisiko tieto tunteisiinne?
Moikka
aikuiset.
5823
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minä saattaisin hieman ahdistua, sillä minulla itselläni on ollut syömishäiriö ja tiedän, miten vaikea ja rankka sairaus se on.
Mutta uskon, että avoimuus on kaiken A ja O. Eli jos päädytte suhteeseen, niin toisen osapuolen on oltava täysin rehellinen sairaudestaan. Ei esimerkiksi kohtauksien piilottelua. Sinun puolestasi ei pidä yrittää parantaa häntä eikä ohjata hänen syömisiään. Sen sijaan hänen pitäisi hakeutua syömishäiriöihiin erikoistuneelle terapeutille. Syömishäiriö ON voitettavissa, mutta tuskin ilman ammattiapua.
Itselläni se vaiva kylläkin on, ja mietin vaan kannattaako kertoa, kun muitakin ongelmia sen lisäksi on. Lääkärille olen jo soitellut, mutta ajan saaminen ei tunnu olevan kovin helppoa.
kertoa, kaikilla meillä omat onkelmamme. Muttei pliiis, kaikkia onkkelmia heti kättelyssä. Jos ne on uusia ja vieraita sille toiselle, niiden käsittelu voi viedä aikaa.
Minun ensirakkauteni oli anorektikko. En ymmärtänyt. Luin kirjankin. En ymmärtänyt sittenkään. Vähän vaivautunut on, kun ei pysty tajuamaan.
Niin kuin tuossa kysymyksessäsi jo annoit ymmärtää, niin kyseessä on aikuiset ihmiset.
Aikuisen tavoin itse olen oppinut ymmärtämään sen tosiasian, että kaikilla meillä on omat häiriömme ja murheemme elämämme eri vaiheissa.
Jos ihminen kiinnostuu toisesta, ihastuu, niin ei kypsä aikuinen nainen tuomitse toista yhden kahden vajavuuden vuoksi. Se kiinnostus on jo herännyt jostain muusta syystä ja ihminen itse on tärkein. Itse en ole hyljännyt rakkauteni kohdetta koskaan sen vuoksi, ettei hän ole täydellinen vailla vajeita ja heikkouksia. En minäkään sitä ole, joten en vaadi sitä rakkaimmiltanikaan.
Ajattele asiaa niin, että jos oikea, sinulle tarkoitettu ihminen löytää sinut, hän hyväksyy sinut kaikkine ominaisuuksinesi ja vajavaisuuksinesi ja on valmis tukemaan ja auttamaan käytössä olevien mahdollisuuksien mukaan. Muista myös sekin, ettei "häiriöttömilläkään" ihmisillä suhdeasiat ole pelkkää ruusuilla tanssimista - säännöllisin väliajoin poiketaan kaktuspenkkien kauttakin.
Tärkeintä on, että luotat itseesi ihmisenä ja tiedät olevasi aivan yhtä täydellinen, kuin kuka tahansa muukin ja sinulla on oikeus saada apua ja hienoa, että olet sitä hakenutkin. Hae vain, niin kauan, kuin sitä saat ja tulet huomaamaan kuinka hieno ihminen todellisuudessa oletkaan. Se, että puhut asiasta ääneen ja haluat apua, kertoo paitsi tahdonvoimasta myös siitä, että olet oikealla tiellä kohti onnistumista.
Uskon, että tälläiset elämäntilanteet vain kasvattavat itsetuntemustamme ja sitä kautta kehitymme ja kasvamme aivan mahtaviksi tyypeiksi ja näissä piireissä niistä mahtavista ja sydämellisistä tyypeistä on kuule huutava pula.
Mukavaa syksyn jatkoa ja tsemppiä ;)