Olen 9-lapsisen perheen kuopus. Aina kuulee puhuttavan, että suurperheessä kaikilla lapsilla on paljon leikkikavereita jne. Minun lapsuuteni oli yksinäinen. Siskoni, perheen toisiksi nuorin on minua 5 vuotta vanhempi, eikä hänestäkään minulle aina kaveriksi ollut.
En tunne, että minulla oikeastaan edes olisi sisaruksia. Muilla sisaruksilla tuntuu olevan paljon yhteistä keskenään, kun minun taas on vaikea jopa puhua heidän kanssaan, niin vierailta he tuntuvat. Siksi olo on melko juureton, katkerakin.
Koen itseni ulkopuoliseksi perheeni suhteen. Vanhempani odottavat, että tuntisin jotain yhteenkuuluvuutta sisarusteni kanssa, ja välillä on melkein syyllinen olo, kun en sitä tunne. Koska olen niin paljon muita nuorempi, ei minulla ole kauheasti yhteistä historiaa heidän kanssaan, eivätkä he tunnu olevan halukkaita jakamaan sitä minun kanssani, koska eivät edes tajua etten tunne enkä ymmärrä sitä historiaa. (Hmm, kuulostikohan tuo sekavalta.)
Koska minulla ei ollut oikein leikkikavereita, roikuin kiinni äidissäni. Olin haluton ottamaan kontaktia ikäisiini, ja vielä tänä päivänä olen aika onneton sosiaalisilta taidoiltani. Että se siitä suurperheen sosiaalisesta kasvattavuudesta.
Kerroin tämän, koska ensinnäkin halusin vain tilittää, ja toiseksi, koska tämä on suurperheen yksi mahdollinen puoli.
En tunne, että minulla oikeastaan edes olisi sisaruksia. Muilla sisaruksilla tuntuu olevan paljon yhteistä keskenään, kun minun taas on vaikea jopa puhua heidän kanssaan, niin vierailta he tuntuvat. Siksi olo on melko juureton, katkerakin.
Koen itseni ulkopuoliseksi perheeni suhteen. Vanhempani odottavat, että tuntisin jotain yhteenkuuluvuutta sisarusteni kanssa, ja välillä on melkein syyllinen olo, kun en sitä tunne. Koska olen niin paljon muita nuorempi, ei minulla ole kauheasti yhteistä historiaa heidän kanssaan, eivätkä he tunnu olevan halukkaita jakamaan sitä minun kanssani, koska eivät edes tajua etten tunne enkä ymmärrä sitä historiaa. (Hmm, kuulostikohan tuo sekavalta.)
Koska minulla ei ollut oikein leikkikavereita, roikuin kiinni äidissäni. Olin haluton ottamaan kontaktia ikäisiini, ja vielä tänä päivänä olen aika onneton sosiaalisilta taidoiltani. Että se siitä suurperheen sosiaalisesta kasvattavuudesta.
Kerroin tämän, koska ensinnäkin halusin vain tilittää, ja toiseksi, koska tämä on suurperheen yksi mahdollinen puoli.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että olet suuresta perheestä, vaan siitä, että olet iltatähti, jolla ei ole samanikäisiä sisaruksia. Vaikka olisit vain kolmilapsisesta perheestä tilanteesi voisi olla sama.
Taitaa olla enempi luonnekysymys sinun kohdalla. Voisit olla ainokainen ja silti kokisit asian näin että olet onneton sosiaalisilta taidoiltasi. (Ja sitten se syy olisi sen että koska olet ainoa..?)
Tiedän kyllä, mutta halusin siis sanoa, ettei suurperhe aina takaa hyviä sosiaalisia taitoja ja leikkikavereita. Kun noin usein väitetään.
Olisin kyllä mieluummin perheen ainokainen, koska nyt minulla on ulkopuolinen olo. Jos olisin ainoa, ei olisi mitään perhettä josta voisi olla ulkopuolinen.
Minulla ei riitä ymmärrys tuollaiselle "syyllistämiselle". Ole onnellinen että olet saanut elämän lahjan ja huolenpitoa. Miksi aina täytyy olla tyytymätön?? Ehkä katse peiliin voisi joskus tehdä hyvää...
Jos olisit peheen ainut lapsi, olisit silti varmaan yksinäinen ja sosiaalisesti heikko ja ulkopuolinen.