Ahdistus vie voimaa sisältä
se imee lohtua tuulen tavoin
Haavat käsivarsissa ja rinnassa
ihoon viillettynä sanoja rakkaudesta
ja sielun tuskaisesta huudosta
Sanat ovat muuttuneet tyhjiksi
eikä sokeutuneet silmätkään enää nää
Ei näe ketään tai mitään
Muistaa vain sen etäisen kosketuksen
joka haalenee usvan tavoin
kun avaa silmänsä unesta
Älä katso, älä puhu
kosketa vain ja herää kanssani eloon
Tyhjä kuori ei välitä
ei halveksu ei rakasta
Kelluu vain ajan ikuisessa virrassa
antaa sen viedä kuin elotonta ruumista
Siitäkään ei saa kiinni, ei nyt ei koskaan.
se imee lohtua tuulen tavoin
Haavat käsivarsissa ja rinnassa
ihoon viillettynä sanoja rakkaudesta
ja sielun tuskaisesta huudosta
Sanat ovat muuttuneet tyhjiksi
eikä sokeutuneet silmätkään enää nää
Ei näe ketään tai mitään
Muistaa vain sen etäisen kosketuksen
joka haalenee usvan tavoin
kun avaa silmänsä unesta
Älä katso, älä puhu
kosketa vain ja herää kanssani eloon
Tyhjä kuori ei välitä
ei halveksu ei rakasta
Kelluu vain ajan ikuisessa virrassa
antaa sen viedä kuin elotonta ruumista
Siitäkään ei saa kiinni, ei nyt ei koskaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kiitos runostasi.