Suomessa on pitkä metsänhoidon perinne. Maamme talousmetsät ovat olleet jo noin sadan vuoden ajan säädellyn käsittelyn alaisina.
Viimeisimpien valtakunnallisten laskelmien mukaan vuosittaiset hakkuumahdollisuudet tulevat yltämään 100 miljoonaan mottiin. Ihmisen tarkoituksellisten aikaansaannosten lisäksi kasvihuoneilmiö vauhdittaa metsänkasvua entisestään. Sanotaankin, että metsämme ovat "räjähtäneet kasvuun" .
Luonto siis hoitaa asiassa oman puolensa, mutta kuinka suomalainen metsätalous, sen toimijat ja yhteiskunta hoitavat osansa ?
Valtio (me) on osoittanut metsien hoitoon, kehittämiseen ja tutkimukseen merkittäviä rahasummia vuosikymmenten kuluessa. Vuositasolla sijoitettu summa on ollut nykyrahassa noin 150 - 200 milj. euroa.
Metsänomistajat ovat tietenkin myös sijoittaneet työtä ja rahaa omaisuutensa hoitoon, kuten järkevää onkin. Metsiämme on hoitamassa varmaankin maailman ammattitaitoisin ammattiväki metsänhoitajasta metsuriin. Erityisesti suorittavan tason toiminta on tehokkuudeltaan sitä luokkaa, että sitä saa maailmalta etsiä.
Metsien tila on nyt kohtuullisen hyvä, joskin hoitorästejä on erityisesti nuorissa kasvatushakkuita huutavissa metsissä.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana metsätaloutemme suurimmaksi viholliseksi ja uhkakuvaksi on kuitenkin noussut epärealistinen tehokkuuden ja tuottovaatimusten kierre.
Nyt metsäalaa ajetaan tilanteeseen, jossa tietoisesti hyljätään "kestävän kehityksen" tie. Puukaupallisista syistä johtuen on "järjestetty" uudet metsänkäsittelyohjeet, jotka palvelevat vain puukaupan pyörimistä ja korjuuolosuhteiden keinotekoista ja kestämätöntä parantamista. Metsien tilasta ei oikeasti ole enää kukaan huolestunut, vain tehokkuus ja lyhytnäköinen voitontuotto ovat avainsanoja.
Samoin metsänhoidon organisointia pyritään muuttamaan siten, että itsenäisiä "metsäpalvelujen" tarjoajia pakkosynnytetään toimimaan nykyisten organisaatioitten kädenjatkoksi tarjoamaan "halpoja" ja "hinnaltaan kilpailukykyisiä" palveluja.
Toiminnan vastuullisuutta pyritään todistelemaan kaikenlaisilla laatujärjestelmillä ja sertifikaateilla. Todellisuudessa nämä järjestelmät ja sertifikaatit ovat vain sielunhoitoa, mappirivistöjä ja jälkien peittämistä.
Ammattitaitoisen suorittavan tason työvoiman laillisia oikeuksia poljetaan ja kierretään eri vippaskonstein paikoin jo järjestelmällisesti. Tästä käyvänä esimerkkinä ovat näennäisyrittäjyys ja työosuuskuntajärjestelmät. Mikäli nykyinen suuntaus saa jatkua, ei joidenkin vuosien kuluttua metsäalalle enää hakeudu suorittavan tason työvoimaksi sellaista nuorisoa, jolla olisi intressiä ja kykyä kehittyä pitkän linjan ammattilaisiksi.
Nyt näyttää siltä, että Suomen metsätaloutta johtavat tahot haluavat tietoisesti tehdä metsätaloudesta toimialan, jossa kukoistavat avustusrahojen laskelmallinen hyväksikäyttö, työvoiman ja paikallisväestön oikeuksien polkeminen, työn laadusta piittaamattomuus, epäonnistumisten salailu ja neuvostojärjestelmästä tuttu liturgia.
Viimeisimpien valtakunnallisten laskelmien mukaan vuosittaiset hakkuumahdollisuudet tulevat yltämään 100 miljoonaan mottiin. Ihmisen tarkoituksellisten aikaansaannosten lisäksi kasvihuoneilmiö vauhdittaa metsänkasvua entisestään. Sanotaankin, että metsämme ovat "räjähtäneet kasvuun" .
Luonto siis hoitaa asiassa oman puolensa, mutta kuinka suomalainen metsätalous, sen toimijat ja yhteiskunta hoitavat osansa ?
Valtio (me) on osoittanut metsien hoitoon, kehittämiseen ja tutkimukseen merkittäviä rahasummia vuosikymmenten kuluessa. Vuositasolla sijoitettu summa on ollut nykyrahassa noin 150 - 200 milj. euroa.
Metsänomistajat ovat tietenkin myös sijoittaneet työtä ja rahaa omaisuutensa hoitoon, kuten järkevää onkin. Metsiämme on hoitamassa varmaankin maailman ammattitaitoisin ammattiväki metsänhoitajasta metsuriin. Erityisesti suorittavan tason toiminta on tehokkuudeltaan sitä luokkaa, että sitä saa maailmalta etsiä.
Metsien tila on nyt kohtuullisen hyvä, joskin hoitorästejä on erityisesti nuorissa kasvatushakkuita huutavissa metsissä.
Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana metsätaloutemme suurimmaksi viholliseksi ja uhkakuvaksi on kuitenkin noussut epärealistinen tehokkuuden ja tuottovaatimusten kierre.
Nyt metsäalaa ajetaan tilanteeseen, jossa tietoisesti hyljätään "kestävän kehityksen" tie. Puukaupallisista syistä johtuen on "järjestetty" uudet metsänkäsittelyohjeet, jotka palvelevat vain puukaupan pyörimistä ja korjuuolosuhteiden keinotekoista ja kestämätöntä parantamista. Metsien tilasta ei oikeasti ole enää kukaan huolestunut, vain tehokkuus ja lyhytnäköinen voitontuotto ovat avainsanoja.
Samoin metsänhoidon organisointia pyritään muuttamaan siten, että itsenäisiä "metsäpalvelujen" tarjoajia pakkosynnytetään toimimaan nykyisten organisaatioitten kädenjatkoksi tarjoamaan "halpoja" ja "hinnaltaan kilpailukykyisiä" palveluja.
Toiminnan vastuullisuutta pyritään todistelemaan kaikenlaisilla laatujärjestelmillä ja sertifikaateilla. Todellisuudessa nämä järjestelmät ja sertifikaatit ovat vain sielunhoitoa, mappirivistöjä ja jälkien peittämistä.
Ammattitaitoisen suorittavan tason työvoiman laillisia oikeuksia poljetaan ja kierretään eri vippaskonstein paikoin jo järjestelmällisesti. Tästä käyvänä esimerkkinä ovat näennäisyrittäjyys ja työosuuskuntajärjestelmät. Mikäli nykyinen suuntaus saa jatkua, ei joidenkin vuosien kuluttua metsäalalle enää hakeudu suorittavan tason työvoimaksi sellaista nuorisoa, jolla olisi intressiä ja kykyä kehittyä pitkän linjan ammattilaisiksi.
Nyt näyttää siltä, että Suomen metsätaloutta johtavat tahot haluavat tietoisesti tehdä metsätaloudesta toimialan, jossa kukoistavat avustusrahojen laskelmallinen hyväksikäyttö, työvoiman ja paikallisväestön oikeuksien polkeminen, työn laadusta piittaamattomuus, epäonnistumisten salailu ja neuvostojärjestelmästä tuttu liturgia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Asiat ovat juuri noin kuin oskari kirjoittaa,näytelmällisiä.Näytellään ja filmataan että asiat ovat Suomen metsätaloudessa kunnossa.Järjestelmää kehitetään niin että varsinaisesti metsätyöt tekevänportaan toimeentulomahdollisuudet syödään,ja yritetään kiertää palkansaajalle kuuluvat etuudet kaikenlaisilla näennäis yrittäjiksi houkutteluilla.Avohakkuukelpoisen metsän läpimitta vaatimusta alentamalla saadaan hakattavia kuutioita lisää,mutta oikeata laatupuuta sahatavaraksi ja etenkin puusepänteollisuuteen sopivaa ei ehdi kehittyä kun metsät avohakataan lyhytnäköisesti karsiutumisvaiheessa.Olisi muistettava että yli 23 cm puussa tilavuuskasvu on parhaimmillaan ja silloin alkaa kehittyä niitä laatutyviä.Nykyiset päättäjät on koulutettu `virtuaali metsänhoitoon`Tällä menolla häviää metsästä vastuulliset työntekijät ja metsät tuottaa sellu- ja energiapuuta.
Asian vierestä tapahtuvaa kirjoittelua näilläkin foorumeilla,mutta tämän keskustelun avaaja tuntuu saavan toimeentulonsa muista lähteistä koska uskaltaa kirjoittaa metsäasioista niinkuin ne tdella ovat,kiitokset asiallisesta rohkeudestasi.
Onhan nuokin ongelmat ratkaistavissa. Metsien monimuotoisuusarvon lisääminen jatkuvalla kasvatuksella lisää myös tuon ammattitaistoisen suorittavan työvoiman osuutta.
Suurin uhkakuva on metsänhoidon siirtyminen yhä enemmissä määrin suurten metsäyhtiöiden käsiin. Metsäpalvelusopimusten avulla saadaan kaikki päätäntävalta pois metsänomistajilta. Näin sanotaan myös hyvästit kestävälle kehitykselle.
Metsän omistuksen pirstoutuminen, niin ettei omistajalla ole enää intressiä hoitaa metsää on se pahin uhka. Tässä on erityinen ongelma perikunnat, joissa melkein aina päätöksenteko halvautuu, kun ollaan niin totaalisesti eri linjoilla asioissa.
Metsänomistajien Ukkoutuminen on toinen uhka, joka liittyy kiinteästi edelliseen.
Uusien metsänomistajien vieraantuminen metsänhoidosta, vaikka palsta olisi riittävän suurikin on tähän samaan vyyhteen liittyvä asia.
Yllätys, yllätys. Edelliset saattavat juuri johtaa siihen mainitsemaasi yhtiöohjaukseen. pahahan se on, mutta käsittääkseni nämä yhtiöitten palvelusopimukset ovat kuitenkin vielä harvinaisia.
Metsäpalvelusopimukset (niinsanotut "täyden palvelun" mihin kuuluu myös hoitotoimenpiteet) ovat viime vuosina lähes räjähdysmäisesti kasvaneet. Kaikilla suurilla yhtiöillä nämä ovat jo arkipäivää. Tämä on havaittavissa niin metsänhoitoyhdistyksissä kuin metsäkeskuksissa. Pieniä metsänhoitoyhdistyksiä yhdistellään ja sama suunta on metsäkeskuksien suhteen. Tämähän on suoraa seurausta siitä että niiden tuottamat palvelut sisältyvät metsäpalvelusopimusten piiriin. Luohan tällainen metsäpalvelusopimus edellytykset myös metsänhoitomaksusta vapautumiseen. Ja juuri uusien metsänomistajien vieraantuminen metsänhoidosta on jos mikä jatkamaan tätä kehitystä. Se onko se hyvä vai huono asia miettiköön jokainen itse. Se on kuitenkin selvä että tuo metsänhoitoyhdistys/metsäkeskus järjestelmä on jo pitkään ollut turhan laaja ja kankea, lähinnä vain kustannuksia tuottava metsänomistajalle.
sillä ei voi tämä peli enää kauan jatkua.Metsuriyrittäjiä,jotka on houkuteltu alalle voidaan kohdella miten tahansa,vaikka MHY:n toimesta.Eräs metsuriosuuskunta,jossa olin siis ulkopuolisena työntekijänä, piti haastaa käräjille ja palkkasaatavat sain lopulta pois ulos-ottomiehen kautta.Kyseisen osuuskunnan toimitusjohtajatar oli sitä mieltä että osuuskunnan säännöt kumoavat Suomen lain ja yleissitovan työehtosopimuksen.Jostain syystä oli kihlakunnantuomari oli eri mieltä.
Metsäsertifioinnin toimivuus,erityisesti "sosiaalinen ulottuvuus" on vielä asia erikseen.
Niin metsänomistajalla kuin kaikilla muillakin metsän ympärillä työskentelevillä.
Ei ole kenenkään etu se että nyt on sekä työntekijä, että toimihenkilöpuolella käymistila ja erilaisia "rakennemuutoksia".
Ei mikään ala kestä sitä pitkään, että palkkaväkeä pompotetaan.
Joku voi lohduttaa, että näinhän se on muillakin aloilla nykyisin. Se on laiha lohtu ja omiaan vain vaikeuttamaan metsä-alankin tilannetta.
Pahimpia ihmisarvon polkemistapauksia ovat juuri nämä metsuriyrittäjälieroilut ja työosuuskuntavehkeilyt.
Tietenkin jokainen terveet aivot omistava tajuaa, ettei pidä sortua riistettäväksi. Ei kuitenkaan voi olla oikein, että yksinkertaisia ja tyhmiä vedätetään niin raakasti. Sääliksi käy niitä jotka aikoinaan sortuivat kusetukseen.
Nyt pitää vain niiden, joita on kusetettu, vaatia oikeuksiaan.
Ei moottorisahalla töitä tekevä mikään yrittäjä ole. Kannattaakin tehdä verotuksestaan oikaisupyyntö. Sen voi tehdä viisi vuotta takautuvastikin. Ottaa vain lääninveroviraston tarkastusosastolle yhteyttä.
Mikäli on ollut johdettua työtä, tai edes mahdollisuus työn johtamiseen, niin toteavat työsuhteeksi ja maksaa hopiaa työnantajalle, joka uskotteli olevansa urakanantaja. Siinä menee maksu oikeaan osoitteeseen. Siitä vaan paperia täyttämään. Käsittelevät asian luottamuksellisesti. erikä rahan tuloa voi estää, kun työsuhteeksi toteavat.
Niinpä tämä asia onkin. Jos ei ole yrittäjä niin on työmies ja työnantaja maksaa työnantajan sosialiturvamaksut prosenttina työmiehen palkasta.
Moni ei asiaa ole huomannu. Haisee rahalta !
ainoa keino taata MH:n kestävyys, markkinakeinot ovat markkinakeinoja tottakai.
Kestävyys on myös uuden metsäteollisuuden linja, jonka linjat ovat muotoutumassa.
Niin kauan kuin metsän uudistamisvelvoitteesta pidetään kiinni ja sitä valvotaan, homma pysyy hanskassa.
Homma ei ole kyllä alkuunkaan noin yksinkertainen. Mikäli pelkkä uudistamisvelvoitteen täyttäminen riittäisi, niin metsänomistaminen olisi lokoista puuhaa.
Kun uudistamisen lisäksi heinäät pariin kertaan, reikäperkaat, perkaat, teet taimikonhoidon ja ensiharvennuksen niin sitten vasta voi odotella jonkin aikaa mitä metsästä tulee.
Kunnon metsänhoito vaatii osaamista ja työtä.
Hyvää metsää ei saada ilman osaavaa työväkeä. Täytyy olla ymmärrystä, ettei kukaan voi tehdä talkoilla jatkuvasti. Jokaisessa työssä täytyy olla tulevaisuus turvattu. Muuten ei vetele.