Aloin tässä pohtimaan että mitkähän kaikki tekijät vaikuttaa koiran lonkkiin, tai siis,
oletetaan että vanhemmilla on molemmilla A/A-lonkat. Onko siis mahdollista / kuinka toden näköistä että näiden kahden pennulla voisi olla esim B/C tai C-lonkat? mitkä muut asiat vaikuttavat kun perintötekijät? ravintohan ilmeisesti myös vaikuttaa, mutta entä muut?
Ja toki kaikki joilla jotain tietoa/näkemystä aiheesta on, vastailkaa vaan :)
oletetaan että vanhemmilla on molemmilla A/A-lonkat. Onko siis mahdollista / kuinka toden näköistä että näiden kahden pennulla voisi olla esim B/C tai C-lonkat? mitkä muut asiat vaikuttavat kun perintötekijät? ravintohan ilmeisesti myös vaikuttaa, mutta entä muut?
Ja toki kaikki joilla jotain tietoa/näkemystä aiheesta on, vastailkaa vaan :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niihin lonkkiin vaikuttaa mielestäin perintötekijöiden lisäks juuri ravinto eli oikeenlainen ruoka. Mutta pennun liikuttamisella on varmasti myös suuri vaikutus. Ainaskin isojen rotujen pentuja ei saa liiaksi liikunnalla rasittaa ja kuormittaa.
Just ystävän kultsun lonkat tuli kennelliitosta B/C:nä ja vanhemmilla molemmilla on A/A .. ??
Koiran lonkkiin ( yleensä luustoon)vaikuttaa perimä,ruokinta ja muu hoito,lähinnä liikunta.
" vanhemmilla on molemmilla A/A.Onko mahdollista...".On mahdollista,kaikki on mahdollista.Mutta se,onko rodulla perinnöllistä alttiutta " huonoihin" lonkkiin ylipäätään,nostaa reippaasti sitä riskiä.Eli jos kyseessä on rotu,millä ei sitä alttiutta ole,niin mahdollista huonoihin lonkkiin on toki hyvin paljon pienempi,vaikkakin koiraa ei olisi niin " oikeaoppisesti" hoidettu,kuin yksilö,jonka rotuheikkous on luustoviat.
Jos on kyseessä rotu,joka on perimältään vahvasti altis luustovioille,niin se vanhempien taustojen osuus myös kasvaa huimasti ja on vaikuttava mahdollisesti enemmän.Eli "terveellä" rodulla se on enemmän sattumankauppaa,mitä sieltä tulee,pääasiallisesti terveitä.
No,B:hän luetaan vielä terveeksi,jos nyt kirjaimista puhutaan. C:kin on tietyntyyppisillä roduilla vielä OK,vaikka se kirjaimissa sairaaksi lasketaankin.
Toki kannattaa muistaa,varsinkin perimältään sairaissa roduissa,että mitä enemmän ja " säännöllisemmin" tehdään " sairas-sairas" yhdistelmiä,niin se sairasaste huononee koko ajan.Jossain vaiheessa tulee myös se eteen todennäköisesti,että oirehtivuus kasvaa koko ajan,kun mukaan tulee myös nivelrikot.
on aika monimutkainen geneettinen prosessi.Voi olla vaikka neljään polveen terveet vanhemmat ja silti tulla lonkkavikanen pentu.
Mun mielestä suurin syy on perimä ja ruokinnalla ja liikunnalla on vähäinen merkitys.Pentu on joko terve tai sairas kun syntyy.Sairaalla pennulla on taipumus lonkkavikaan ja ruokinta ja liikunta joko pitää sen kurissa tai pahentaa.
Eli pentu on syntyessään terve tai sairas.
alttiuudesta saada lonkkavika.Totta on,että se joko on,tai ei ole,terveelle sitä on vaikea(muttei mahdoton)tehdä.Esim oma kasvattini joutui välikuviin jalan muun oireen vuoksi,skuttnab sanoi suoralta kädeltä lonkkien olevan A/A ja koskapa skuti on kennelliiton pätevä ex tarkastaja niin uskoisin että arvio oli oikea,olivat kauniit lonkat hyvin maljoissa..Erooni ei mennyt kauan ja koira meni tutun tutulle,viralliset kuvat aikanaan D/D.Sitä en tiedä mikä ne niin muutti,viimeinen aikuistumisvaihe(korkeus oli jo kasvettu mun luona)vai mikä,mutta näin kävi.
väärän ruokinnan ja väärän liikunnan altistavan lonkkavioille ja ainakin pahentavat sen asteita.
Annoin aikoinaan kuvata lonkkia rodullani. Tulokset olivat aika erikoisia. Niinsanotuista terveistä linjoista putkahti dysplasiaa ja niin sanotuista viallisisten lonkkien linjasta terveitä pentuja?
Keskustelin aikoinaan paljonkin Saki Paatsaman kanssa Dysplasiasta.
Sanotaan näin,että jos se taipumus siellä rodussa on.Jos sitä ei ole,niin koira pitää jo melkoisen huonosti syöttää ja liikuttaa.Eli suht´normaalilla pidolla geeniperimältään tervettä koiraa ei helposti sairaaksi saa,ja taas geeniperimätään sairaan koiran saa melkoisen helpostikin sairaaksi.Jos puhutaan siis laajasta määrästä.
Griffoneista ei kuitenkaan noin pienten kuvaustulosten,mitä niille on tehty, perusteella mielestäni oikein voi sanoa mitään lonkkavikojen syistä.Otanta pitää olla melkoisen iso ( pevisarotu)ja mieluiten,että rodussa myös kuvautetaan myös muut kuin jalostuskoirat mahdollisiman runsaasti.
Eli itse en kuitenkaan varsinaisesti puhuisi terveistä ja sairaista linjoista,jos kuvattuja on vähän.
Kuitenkin dysplasia roduillakin putkahtaa hyvinkin sairaista välillä terveitä ja taas selkeästi sairaampia.
Todella sairaaksi laskettavissa roduissa ne terveet putkahtelevat onkin sitten tosi harvinaisia linjoista riippumatta.Kun ne linjat saattaa olla jo pääasiassa aika sairaat jossain tapauksissa... :/
Ei-dysplasia roduista kun puhutaan,niin enemmän voisi puhua myös sattumista.
Toki tietenkin vilkkailla ja hentoluisemmilla pikkukoirilla voi helpommin ne yksittäiset tapaukset myös johtua onnettomuuksista,joita ei välttämättä ole huomattu,eikä koira oireillut.
Ja tuosta olen samaa mieltä,että väärä liikunta ja ruokinta altistaa ja helposti myös pahentaa.
Mutta sitten täytyy olla perinnöllinen taipumus huonoihin lonkkiin,tai sitten jo koiran kanssa toimittu tooosi huonosti ( lähinnä jostain erittäin huonosta koiranpidosta kyse siis).
No,se sitten onkin ikuisuuskysymys,mikä on se terveellinen tai oikea ruoka tai liikunta,varsinkin kun puhutaan " sairaitten" rotujen yhteydessä.Niin monta mieltä,kuin miestäkin.Joskus vaan huvittaa joidenkin vahvat mielipiteet ja niiden " oikeellisuus",kun virallisissa tuloksissa omien tai kasvattajien kohdalla tulokset on jotain ihan muuta.
Sen verran kauan näiden melkoisen vaikeiden rotujen luustonsa puolesta kanssa olleena ja voipi sanoa tarkkaan seuranneena,oma mielipiteeni on jo aika vahvaksi muotoutunut.Mutta kuten sanoin,mielipiteitä on monia.Mutta tulokset puhukoon puolestaan ;=)
Mutta oli niin tai näin,niin se perimä on noissa asioissa tosi vahva.Siis kun puhutaan roduista,missä se vahvana perimänä on.
Äläpä aliarvioi. Ruotsalaiset kuvauttivat koiriaan todella paljon lähes kaiken materiaalin vuosia vuosia vuosia sitten. Sieltä tuli Suomeenkiin aika kattavaa materiaalia aikoinaan. Siellä päässä touhui jos oikein nimen muistan professori Olsson.
En tosiaan aliarvioi ;=)
En ole tiennyt,että Ruotsissa tai jossain on kuvattu isommissa määrin.Onko tuosta tutkimuksesta mitään faktaa mistään saatavilla enää?Kiinnostaa tietää,minkä tyyppistä on pikkukoirilla dysplasia.
Mutta ei kai sitä kuitenkaan mitään hirveitä määriä ole ollut,kai se olisi sitten laitettu ainakin jto:hon suositus kuvauttaa jalostuskoirat?
Juu,en mä tosiaan aliarvioi mitään,mutta kun noista meikäläisen rotuihin ( tai yleensä ongelmarotuihin) kun vertaa ( siis nuo isot),niin ollaan kuitenkin ihan eri atmosfääreissä,niin määrien kuin oireiluitten puolesta.Onneksi siis rihveleitten kannalta siellä paremmalla puolella ... :=)