Elokuun alussa lähdin viikon matkalle ja vein tietenkin kaksi tyttörottaani hoitoon vanhemmilleni.He asuvat omakotitalossa,jonka piha päättyy pieneen metsään.Vanhempani ovat ennenkin käsitelleet rottia ja minulla ei ollut siis syytä uskoa mitä pahaa tapahtuvan matkani aikana.Kun palasin viikon päästä hakemaan rottiani,äitini sitten nolona kertomaan,että oli KADOTTANUT TOISEN ROTTANI PIHALLE (eli siis metsään todennäköisesti)!
Noh,voitte uskoa sitä huutoa ja itkua,sillä olihan tuo todella perseestä,vaikka tiesinhän sen olleen vahinko...Yritimme etsiä ja huudella Tikkua useampana päivänä,mutta rotta oli ollut omilla teillään jo kauan.Jäljelle jäänyt Nekku tuntui yksinäiseltä ja viikon kuluttua päätimme hankkia uuden rotan kaveriksi.Hieman jännitti,kuinka rotat tulisivat toimeen,mutta hienosti he tutustuivat toisiinsa ja ystävystyivät.Edelleen luonnollisesti harmitti ja suretti Tikun kohtalo,jota en halunnut edes tarkemmin ajatelle:alueella on paljon kissoja ja isoja lintuja...
Yhdeksän päivää Tikun oltua omilla teillään,vanhempieni naapuri soitti,että teidän rotta vilistää täällä meidän pihassa! Tuntui,että olisin voittanut lotossa ja riemusta kiljuen kaahasimme autolla paikalle! Mieheni hoki,että älä turhaan innostu,ei me varmasti saada sitä enää kiinni,mutta minulla oli hyvä fiilis asiasta...Naapuri sanoi,että rotta ehkä saattoi olla kuistin alla,mutta ei ollut enää varma asiasta.No,me tietenkin kykimme polvillamme siinä pihamaalla ja kohta pieni likainen naama kurkistikin rappusten alta! Minä siinä vaan ojensin käteni ja hetken nuuhkittuaan rotta kiipesi kämmenelleni.Voitteko uskoa??
Tikku oli pölyinen ja äärimmäisen nälkäinen,mutta kaikin puolin muuten kunnossa.Pesulle hän joutui sekä vitamiinikuurille,mutta muuten rotta oli lähes paremmassa kunnossa kuin aiemmin!Nyt meillä on siis kolme tyttörottaa,jotka onneksi tulevat hyvin toimeen kaikki keskenään.Ainakin nämä kaksi viikkoa ovat menneet hyvin,eikä ole syytä nyt muuta olettaakaan.En voi silti olla hämmästelemättä meidän survival-rottaa,joka vietti yhdeksän pitkää päivää reissuillaan ja sieltä vieläpä palasi!
Olen ymmärtänyt,että rotat yleensä villiintyvät luonnossa todella nopeasti ja harvemmin tulevat enää hyväksymään ihmistä.Onko kukaan kuullut vastaavasta käyttäytymisestä kuin meillä?Rotta on iältään 8 kk,joten melko nuori vielä.Uskomatonta nähdä karkulainen kotona ja ennen kaikkea helpottuneen ja onnellisen näköisenä.Voisi jopa sanoa,että reissu teki aiemmin hieman aralle rotalle hyvää,nykypäivänä se on todella reipas ja tulee mieluusti syliin ja jää siihen.
"Kyllä routa rotan kotiin ajaa",vai?Eikö ole uskomatonta?=)
Noh,voitte uskoa sitä huutoa ja itkua,sillä olihan tuo todella perseestä,vaikka tiesinhän sen olleen vahinko...Yritimme etsiä ja huudella Tikkua useampana päivänä,mutta rotta oli ollut omilla teillään jo kauan.Jäljelle jäänyt Nekku tuntui yksinäiseltä ja viikon kuluttua päätimme hankkia uuden rotan kaveriksi.Hieman jännitti,kuinka rotat tulisivat toimeen,mutta hienosti he tutustuivat toisiinsa ja ystävystyivät.Edelleen luonnollisesti harmitti ja suretti Tikun kohtalo,jota en halunnut edes tarkemmin ajatelle:alueella on paljon kissoja ja isoja lintuja...
Yhdeksän päivää Tikun oltua omilla teillään,vanhempieni naapuri soitti,että teidän rotta vilistää täällä meidän pihassa! Tuntui,että olisin voittanut lotossa ja riemusta kiljuen kaahasimme autolla paikalle! Mieheni hoki,että älä turhaan innostu,ei me varmasti saada sitä enää kiinni,mutta minulla oli hyvä fiilis asiasta...Naapuri sanoi,että rotta ehkä saattoi olla kuistin alla,mutta ei ollut enää varma asiasta.No,me tietenkin kykimme polvillamme siinä pihamaalla ja kohta pieni likainen naama kurkistikin rappusten alta! Minä siinä vaan ojensin käteni ja hetken nuuhkittuaan rotta kiipesi kämmenelleni.Voitteko uskoa??
Tikku oli pölyinen ja äärimmäisen nälkäinen,mutta kaikin puolin muuten kunnossa.Pesulle hän joutui sekä vitamiinikuurille,mutta muuten rotta oli lähes paremmassa kunnossa kuin aiemmin!Nyt meillä on siis kolme tyttörottaa,jotka onneksi tulevat hyvin toimeen kaikki keskenään.Ainakin nämä kaksi viikkoa ovat menneet hyvin,eikä ole syytä nyt muuta olettaakaan.En voi silti olla hämmästelemättä meidän survival-rottaa,joka vietti yhdeksän pitkää päivää reissuillaan ja sieltä vieläpä palasi!
Olen ymmärtänyt,että rotat yleensä villiintyvät luonnossa todella nopeasti ja harvemmin tulevat enää hyväksymään ihmistä.Onko kukaan kuullut vastaavasta käyttäytymisestä kuin meillä?Rotta on iältään 8 kk,joten melko nuori vielä.Uskomatonta nähdä karkulainen kotona ja ennen kaikkea helpottuneen ja onnellisen näköisenä.Voisi jopa sanoa,että reissu teki aiemmin hieman aralle rotalle hyvää,nykypäivänä se on todella reipas ja tulee mieluusti syliin ja jää siihen.
"Kyllä routa rotan kotiin ajaa",vai?Eikö ole uskomatonta?=)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ajatella, että se naapuri tajusi sen olevan teidän rotta (moni voisi ajatella sen olevan villi rotta/jyrsijä vaikka olisikin "luonnottoman" värinen ja pahimmassa tapauksessa laittaa lähistölle rotan myrkkyä)! Todella uskomaton tuuri myös, että se uskaltautui tulla kädelle. Tiedän miltä tuntuu kun kadoksissa ollut lemmikki löytyy, vaikka omassa tapauksessani hamsteri löytyi kyllä ihan asunnon sisältä sohvasta, mutta helpotus oli silti valtava.
Kaksi asiaa jäi hieman vaivaamaan: pitivätkö vanhempasi rottia vapaana pihalla vai? Toinen asia : Mikä nuorimman rotan nimeksi tuli?
Kiitos!
Ei rottia sentään pidetty täysin vapaana pihalla,vaan häkissä olivat.TOSIN olin kieltänyt senkin asian,koska tiesin ettei äitini jaksaisi valvoa vierellä koko ajan...Mutta mutta,kuinkas kävi?=) Helpotus on ollut todella suuri ja onnellisia ollaan koko porukka! Ja nuorimman nimeksi tuli Nipsu,tosi suloinen huskyn värinen=)