Omaa vastuuta?

Pohdiskeltavaa kirjoitti:

Jos se, että oma äiti hoitaa lapset kotona yhteiskunnan maksamana näyttää olevan ainoa tie täyspäisiin aikuisiin, miten kummassa tämä maa voi toimia kun ajattelee kuinka monella entisajan äidillä tällaisia mahdollisuuksia oli?
Sotien aikana jo naiset ottivat suuren vastuun yhteiskunnan pyörittämisestä, ei siinä olisi kukaan joutanut mietimään, että en voi mennä töihin kun pitää hoitaa lastani kotona. Olisi voinut jäädä leipä tulematta pöytään ja kuinkas sitten suu pannaan?

Entäpä muun maailman sosiaaliturva verrattuna pohjoismaiseen sosiaalidemokraattiseen malliin? Väitättekö tosiaan, että ainoat henkisesti tasapainoiset aikuiset on Pohjolassa, kun äiti voi kotona hoitaa pilttiään vuodesta toiseen? Eikö se ole aika itserakas olettamus?

Erilaisia ratkaisuja pitää tietysti lastenhoitoon olla, mutta eiköhän oma vastuu asioidensa hoidosta pitäisi nostaa taas tavoiteltavaksi asiaksi, eikä jättäytyä yhteiskunnan elätettäväksi? Ja ennen kuin kukaan sanoo että kotona tehty työ on arvokasta, niin toteampahan vaan, että samat kotihommat ne on meillä työssäkäyvilläkin. Jos kotona haluaa olla, niin sitten on, mutta rahat on löydyttävä vaikka sukan varresta.

Aika huvittava argumentti näissä viesteissä on ollut myös toteamus, että ei voi kaikkia lapsia laittaa hoitoon, koska se se vasta valtiolle kalliiksi tulisi kun pitäisi päivähoitopaikkoja rakentaa. Jaa niin valtiolle?? Eikö juuri pointtina ollut että otettais itse enemmän vastuuta. Käyttäjä maksaa, ja käyttäjä ei ole valtio vaan lasten vanhemmat. Onhan nyt muitakin vaihtoehtoja kuin lastentarha tai oman äidin antama kotihoito. Ei heti tarvitse olla rakentamassa ultramodernia, pedagogisin ihmeratkaisuin varusteltua kolossia, jonne palkataan vain superkoulutuksen saanutta henkilöstöä. Toki se kalliiksi tulee. Entä lastenhoitaja kotiin ja muutama naapurin tenavakin sinne. Eikä heti tartte olla pedagoginen jumala, vaan jos ehkä ihan maalaisjärjellä varustettu ihminenkin pärjäis niin kuin kautta vuosisatojen on pärjännyt. Mutta eihän se kelpaa tietenkään, kun ei oo virikkeitä...

Itse olen lähinnä huolissani siitä, kuinka paljon liian korkealla tasolla olevat etuudet vaikeuttavat nuorten naisten työllistymistä. Vaikka kaikki äidit eivät usealle peräkkäiselle kolmivuotiskaudelle lapsia saadessaan jättäytydykään, se on kuitenkin niin suuri riski työnantajalle, että sitä koitetaan välttää viimeiseen asti. Eli kiitti vaan, tehkää kanssasisarillenne oikein karhunpalvelus kun aina uutta pukkaa kun työhönmeno alkaa näyttää uhkaavasti ajankohtaiselta.

Itse olen onnekseni saanut hyvän, koulutusta vastaavan työn, eli omasta katkeruudestani en puhu, seurailenpahan vaan sivusta huolestuneena nuorempia tuttaviani, jotka oikeasti yrittävät töitä löytää ja tähän törmäävät enemmän tai vähemmän peitellysti.

Tietenkään mitään ihmeratkaisua ei ole. Sen sijaan heti alkajaisiksi poistaisin työttömien oikeuden vielä lapsensa yhteiskunnan kustantamaan päivähoitoon. Lapset voivat tavata toisiaan kerhoissa ja vaikka leikkipuistossa, yhteiskunnan subventoimat hoitopaikat kuuluvat työssäkäyville. Ja kunnalla on velvollisuus järjestää töiden löydyttyä päivähoitopaikka niin nopeaan tahtiin, että siitä ei työnsaanti kinni jää.

Viestiketjussa oli niin monta kotihoitoon liittyvää viestiä, että halusin antaa vähän pohdittavaa, vaikka tämä viesti ei ainoastaan yksinhuoltajiin kohdistukaan.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä