Syyskuun on tulossa.
Minulla soi korvissani ihana Kappale Tule syyskuu
- Theme from come september
jonka sävelsi ja sanoitti aikanaan Darin Bobby.
Pidin siitä erityisesti Eila Pellisen laulamana.
Mtkä ovat teille suurimmat syksyn nautinnot ?
Minulla soi korvissani ihana Kappale Tule syyskuu
- Theme from come september
jonka sävelsi ja sanoitti aikanaan Darin Bobby.
Pidin siitä erityisesti Eila Pellisen laulamana.
Mtkä ovat teille suurimmat syksyn nautinnot ?
Vastaukset 68
Vanhimmat
On ihanaa kävellä ulkona kun tuuli oikein tuivertaa ja sataa kunnolla.
Pimeinä iltoina on kiva sytytellä kynttilöitä sekä sisällä että ulkona.
Joskus myrskyiltana on kiva lukea kirjaa ja nauttia jotain lämmintä juomaa.
Tämmöistä tuli kysymyksestäsi mieleeni
miksi nikkisi on TuhkimoTAR? Katsos kun Tuhkimohan on naispuolinen satuhahmo niin miksi tuo -tar siellä lopussa? Tar-päätettähän käytetään erottamaan nainen miehestä - esim. siivooja - siivoojatar.Tarjoilija - tarjoilijatar jne. En missään nimessä halua loukata - joten ethän suutu...mutta kysyn nyt kuitenkin...
Mutta voinhan palata kysymykseesi myöhemmin, vastauksen muodossa
älä viiti olla noin paljastava
Eilen rupesin kaipaamaan mökille pohjoiseen ja meren rantaan.
Siellä tuulee, on pimeää ja kylmää ja tähtitaivas on kirkas. Kaipaus kihelmöi ihollani.
tuo aivan totta?
Kyseinen laulu, Come September, on elokuvasta Come September, Tule syyskuu, pääosissa mm Sandra Dee ja Bobby Darin, ei siis Darin Bobby.
Alkaa olla kankeeta jo moninikilläkin.
Ei Bobby Darin ollut pääosassa, vaan Troy Donahue ja Sandra Dee.
Älähän viitsi alkaa väitellä tästä asiasta kanssani. Bobby Darin ja Sandra Dee tekivät naimisissa ollessaan kolme elokuvaa, Come September vuonna 1961. Darin sävelsi myös musiikin elokuvaan.
Jos et usko minua, googleta. Minä olen 60-luvun elokuva- ja musiikkifriikki.
Sori vaan, en varmaan ole edes nähnyt Tule Syyskuuta.
;DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Come September, Robert Mulligan, Rock Hudson, Gina Lollobrigida, Sandra Dee, Bobby Darin, Walter Slezak, Brenda De Banzie, Rosanna Rory, Ronald Howard, ...
www.amazon.com/exec/obidos/tg/detail/-/B00008CMRN?v=glance - 66k -
Että oli siellä muitakin kuuluisuuksia.
ovat pääosissa. ;) Mainitsemasi olivat vain sivuosissa.
kunnolla nauttia uimisesta! Oikeastaan vasta talvella...mutta syksykin menettelee!
sekä putoilevat lehdet. Kauniit syyspäivät, lunto vaipuu lepoon. Pidän syksystä, syksy rauhoittaa jotenkin kaiken kiiruun.
Syys aamuisin pihoilla ja vainioilla asuu alakulonen, rauhoittava harmaus. Tuuli riepoottelee viimeisiä kellastuneita lehtiä pihakoivuista,varis istuu pellonreunalla aitaseipähän nokas vissihin puolinukuksis. Lapset oottelee maantienvarres kouluautoa sadetakin huput ylös nostettuina, niillä kaikilla on uudet kumisaappahat jaloos, tytöillä punaset ja pojilla siniset. Naapurin Rauno ajaa klenoottaa traktorillaan kytömaalleen tekemähän viimeesiä syyskyntöjään, huomaa mut pajan eressä tuloo siihen vaihtamaan muutaman sanan. Kysellähän kuulumiset ja niin se kaasuttaa työmaalleen. Itte meen pajahan ja avaan radion kuuntelen pohjanmaan aamu ohjelmaa ja alan teköhön remonttia. Iltasella laitan takkahan valakian ja istun lukulampun alle,kello raksuttaa seinällä ja mittaa loputoonta aikaa. Pieni Tiitu kani nukkuu siinä mun sylissä ja välihin nukahran siinä ittekin. Tiitu on kääpiö luppakorva kani ja kovasti rakas kaveri. Takanhiillos hiipuu siinä hiljalleen, sitten laitan savupellit kiinni meen nukkumahan ja niin alakaa sepän huushollis oikia yö. Hyvää syksyä kaikille terv. seppä (Akaton mies)
Et kauan ole akaton mies, kun noin ihana olet.
Meitä akattomia miehiä on aika paljon.
Kuitenkin täällä kaupunkiseuduilla on "akkavalta"
melkoinen kuta iäkkäämpiä ollaan.
Viime aikoina olen kekskustellut tästä monien kanssa. Yhteiskuntakin luo monenlaisia esteitä
sille, että laitettaisiin jalat saman pöydän alle.
Kenen etu se mahtanee olla?
Kaksi ihmistä sopii samaan pöytään syömään yhdestä padasa. Kun kerran kuntien yhdistymistäkin tuetaan niin miksi kahden ihmisen yhteen liittymistä rangaistaan?
Kyllä tämä on ihan arkiproosaa mun elämässä. Leskenä oon ollu jo sen 8 vuotta. Mun päiväni on kaikki miltei aina niin yksitoikkoosen samanlaisia, mutta kuitenkin niin kovasti tuttuja ja turvallisia. Ei mua oo täältä kukaan vieny, ja mitä tällaasella leskimiehellä kukaan mitään tekiskään. Sehän syrjin syö, selin makaa ja puhuu aina akka vainaastaan.
Olipa ihanasti kirjoitettu, oikein pystyin näkemään tuon kaiken. Terveisiä täältä lounaisrannikolta, kanille myös.
sanoilla maalasit syksyn, ja koti-illan kaneineen - oletko kirjoitellut enemmänkin?
Voi Pirre kulta! Minäkö taiteelija? Sanon samoin ku sinäkin kerran minulle että kaikkea sitä kuuleekin. Seppähän mä oon, korjaan autoja työkseni ja on mulla sellaasta teräsrakenne hommaakin täällä Pohjanmaalla. Kyllä mä kirjootan jonkunverran juttuja auto ja konealan julkaasuihin ja pidän myöskin jonkinverran koneopin tunteja aina talvisin tuos ammattikoululla. Wanhat ajoneuvot ovat kyllä sydäntä lähellä ja oon niitä vuosien saatos kunnostanu jo monta. Taiteelija en usko olevani, vaikka tenori saxofonia ja klarinettia oon puhaltanu ihan lapsesta saakka. Yhyrenkerran oikein televisioskin, kauneemmissa joululauluissa olin soittamas. Täällä Pohjanmaalla soitetahan miltei jokatalossa ettei se mikään uutinen oo. Seppä mä oon ja yks seppä on paree ku kymmenen pappia sanotaan ja sitten niinkin notta- pakanakin tuloo papitta toimehen vaan ei sepättä. Ja hyvä seppä on ahanes ja aina hies. Mennähän ny nukkumahan Pieni Tiitu on nukkunu jo sen kaks tuntia. Hyvää yötä, levollista unta kaikille! terv. seppä (Akaton mies)
.
Olen aina pitänyt syksystä. Olen maalta kotoisin, mutta olen asunut kaupungeissa yli kolme vuosikymmentä. Minun syyspäiväni on kuulas, kirkas, aurinkoinen. Vaahteranlehdet ovat kullankeltaisina tai ruskehtavina, ne joko värjäävät koko lenkkimaisemani oksissaan tai tippuvat hiljalleen alas maahan. Ne kahisevat ihanasti kun kävelen niiden päällä. Tai, syyspäivänäni voi sataa, rakastan raisua, sellaista puita riepottelevaa sadetta! laitan päälleni kunnon asun, ja kuljen jonkin aikaa sateessa, tulen pois märkänä ja iloisena sisälle.
sanoit?
puremat tot selostustas... jessus sentää, ole vähemmä läpinäkyvä, ois miulleki mielenkiintosampaa lukemist tiällä!
Täällä palstoillakin oli eräs Lyyli taannoin.
Hän muisti kertoa Jalmaristaan melkein joka puheenvuorossaan. Toistakymmentä vuotta oli leskenä jo ollut, muistakseni.
Itsekin yritin joskus jotain leskirouvaa niin kyllä se miesvainaa tuli usein kahvipöytäämme jpa sänkykamariinkin.
Sittemmisin olen kiertänyt kaukaa naiset, jotka alkavat puhua eksistään....
Missä tällainen akaton seppä on piilossa, kyselee pohojammaan muija
Mikään ei ole nautinnollisempaa kuin tulla syksyllä sadonkorjuutöiden uuvuttamana tuvan lämpimään. Märkänä ja viluisena saunan lämpimään ja sitten ottaa kuuma hunajamustaviinimarjarommitoti - se laukaisi kummastijännittyneet jäsenet ja esti vilustumisen jälkiseuraamuksia.
Uskoin jo ihan Solveigin laulua kuulevani vaan seppä Ilmaristahan täällä vokottelet.
Saattanet olla itse Louhi Pohjan Akka ?
vaan kerran tulet jälleen, sen tietää mä voin ja minä kyllä varron, sen sulle sanan soin.Virsikrja esiliinan alla olen kirkkoon kulkenut ja puolestasi rukoillut.Mutta oletko oikea Peer Gynt, et käytä rekisteröityä nimimerkkiä?
Sama Peer. Käytän rekattua nikkiäni vain keskustelujen avauksissa. Profiilisivullani on yhteystiedot.
Tämän olen kertonut usein, että voimme keskustella palstan ulkopuolella, jota eivät tänne kuulu. Niin suosionosoitukset kuin kritiikkikin ovat yhtä tervetulleita.
Minä pidän Galilean Kulkurin asenteesta
- hän sanoi: "Kun rukoile niin mene kammioosi..."
Hänen opetuksensa ovat edelleen kuin Suuren Rakastavan.
Mitä oikea Solveig vastasi kun Peer Gynt lausui:
- Äitini; vaimoni; viaton nainen ! -
Oi, suo syli suojelevainen !
on mielivuodenaikani. Silloin on luonnossa räiskyvimmät värit ja tosiaan vaahteranlehdet vaikka puitten juurella ovat herkullinen näky. Tekee mieli kuljeskella lehtikasoissa ja tutkia niitten värisävyjä. Sateen ropina on mukavaa ja suurikaan sade ei haittaa. Luonto valmistautuu lepoaikaan ja ilmassa on haikeutta.
Olen joskus kirjan lukenut, kuuntelen usein Griegin sävellystä ja päähäni on jäänyt soimaan Solveigin laulu. Siinä tarinassa on jotain hyvin inhim illstä ja riipaisevaa. Tulihan Peer lopulta Solveigin luo, jossa voi olla oma itsensä.
Solveig:
(laulaa hiljaa)
Uinu kultani kallehin !
Valvon hellästi heijutellen. -
Sylkytti sylis´ emo poiuttaan.
He kaks, elon kaiken he leikkivät vaan.
Viihtynyt pulmu povell´äidin on.
Ilo sieluni. Luja sua siunatkohon !
Ei emon sydämeltä luopunut
elon päivänä. On nyt niin uupunut.
Uinu kultani kallehin!
Valvon hellästi heijutellen !
Napinvalajan ääni:
Peer, viime tienhaarassa yhdymme jälleen,
niin saamme nähdä - ;sanon vain tämän tälleen.
Solveig:
(laulaa korkeammalla äänellä päivänloistossa)
Valvon hellästi heijutellen; -
uinu kultaisin unelmin !
- - - -
Hnrik Ibsen: Peer Gynt
suom. O.Manninen
WSOY 1978/viides painos
tästähttp://videos.streetfire.net/video/351bfb5c-96f3-43c2-9e18-45e6e0e6760c.htm
osaa ajaa
()&(¤(¤&)%&¤%¤#%¤/#¤(===))(##"!½ ´sanota!! @@@222,,,...---897q8975r89q7285728 rääh!!
Pidän myös syksystä paljon. Erikoisesti pidän syksyn raikkaudesta ja ilman kuulaudesta. Myös oikein sateinen, pimeä ja tuulinen ilma antaa luvan käpertyä omaan kotiinsa. Ehkä suomalainen kuitenkin rasittuu kesässä paljosta seurustelusta muiden kanssa.
Se on sellainen velvoite, että siitä rasittuu.
Olooneuvoksena muistelee nuoruusaikaa kun syksy oli maalla kiireistä aikaa. Sadonkorjuussa ollaan kvin säittenkin armoilla.Nyt on mennyt niin koneelliseksi ettei taida koululaisilla olla enää perunankaivulomaakaan.
armeija-ajoilla sitä hoilattiin vähän joka äänellä. Sattui olemaan 11 kk jälkeinen siviiliin pääsyn aika ja arvaa odotettiinko.
Kuuluuhan niihin syyspäiviin kyllä vielä ku ollahan mehtäämässä hirvijaharis,sitten pitää ennättää muikunpyyntihin, kutuapajille. Sellaastahan se on tuhertamista, vähenevän valon kanssa, ainakin täällä maaseudun rauhas pitkin syystalavia. Pitkän ja pimeän syksyn jäläkehen tuloo sitten suuri Joulu, tulla könööttää kuin valtaherra köyhimpäänkin kotihin. Hyvä taloo siihen valmistuu jo viikkoja ennen ja hyvä emäntä panoo parastaan jotta on mistä ottaa. Rauha ja hyvätahto ajaa taloosta taloon.
sinä ihte konsanaa? Mietipä kui monta eri murret täskii ol? Iisii kuin hännän aasille laitto! Älä kiiruha, pakoo pääse et .... hehehe
Suoraan puusta suuhun. Eivät vain vielä ole oikein kypsiä, pitäsköhän kastella.
Syksyyn liittyvistä musiikkikappaleista tulee ensimmäisenä mieleen Harry Belafonten 'Muistatko syyskuun', jonka muistaakseni Lasse Mårtenson 'örisi' suomeksi.
Valkeakuulas on minusta parasta sellaisena "ei kypsänä" eli vähän "raakileena"
Suoraan puusta niinkuin sanoit.
sen kieles ensin, niin luistais nuo valheetkin sutjakammin.
minulla on valkeakuula omenapuu. Että miten ne niinkuin maistuivat parhaimmilta mielestäsi? Ei kypsänä, vähän raakileena ja suoraan puusta?
VÄÄRIN! Raakana niistä saa vain vatsansa kipeäksi!!!! Kyllä niitten kypsiä olla pitää, ellet sitten ole masokisti ja tykkäät vatsakivuista???
Pomologi ehdottaa, että maistaisit vaikka Syysjuovikasta. Punainen kaneli, Bergius ja Lobo maistuu sitten pikkujouluissakin.
että sormesi ovat nyt kipeät F5:n näpyttelystä. Yli 900 lukijaa näin lyhyessä ajassa verrattuna palstalla oleviin kirjoituksiin. Mahtaa olla sormesi päät hellinä?
Hiljaiset illat takkatulen ääresä ilman tietokonetta, ilman mitään sähköhärveliä. Vain Kynttilät, nuotio... mutta vielä ei ole syyskuu.
Kiirehdi rakkain kun rakkaus kutsuu, päivän ei hetket niin pitkiä lie. Suo valon syttyä, yö kohta saapuu, pois kesän kukkaset syksy vie. (Erna Tauro)
KOKEE SYKSYN NAUTINTO KUN ON KOTI LAITETTU KESÄN JÄLKEEN ASUTTAVAAN KUNTOON,SIIVOTTU,PESTY IKKUNAT JA
KAIKKI OK.
VESISADE ROPISEE IKKUNAAN TOIVOTTAVASTI ,JA TUULI TUIVERTAA.
HELLEKAUSI TAKANA JA IHANA VIILEYS PITKÄNAJAN JÄLKEEN.
KYNTTILÄT,JA HÄMY VERHOO MEIDÄT YMPÄRILLEEN....
OLEMMEHAN SAANEET KOKEA ENNÄTYS LÄMPIMÄN KESÄN JA NYT VOIMME ALKAA ODOTTAA IHANAA SYKSYÄ..
taitaa olla ilman raikkaus, pimenevät illat ja lehtien väriloisto pikkuhiljaa. Syksyllä ei tule ulkotöitä tehdessä hikikään, niin helposti kuin kesällä ja hirvijahtia voi alkaa odottelee.
on nautinnollinen.Saapi käpertyä ihan hyvällä omallatunnolla sohvan nurkkaan.Kuunnella sateen ropinaa ja tuulen ujellusta.
Kunnon kamppeet päälle ja korkealle kalliolle meren voimaa ihailemaan ja hurmioitumaan!
Eräs suuria nautintojani on olla meren rannalla kun myrsky pauhaa. Näin syksyllä muuten katselen rannalla joutsenten puuhia ennen lähtöä pitkälle matkalle etelään. Ihan tulee mieleen, että päästäpä matkaan jonkun pikkujoutsenen siivellä.
Pitänee kuitenkin tyytyä
- Pikkujoutsenten tanssiin....
Hyvää ajomiestä tarvitsen hirviporukkaani. Koiria on omasta takaa. Ei tarvitse osata ampua, minulla on metsästyskortti ja hirvikivääri. Sen kuin vain ajat takaa.
Kyllähän minä ajan takaakin,
jos "ökytalontyttö" istuu etutuhdolla.
Olen muuten hyvä paistinkääntäjä.
Ylikypsä sisäfilee on herkkuani
täyteläisellä punaviinillä maustettuna.
Muuten eräs Annie lauloi jo aikanaan:
- Pyssyllä et miestä saa !
Kun Wilhelm Tell ei pärjännyt niin miten sitten yksi Ajomies.
Tämä on muuten ihan tosi juttu
vai haluaisitko nähdä ihan omin silmin ?
http://www.multisoft.fi/koy/annie.html
pienen pakkasyön jälkeen kuulaassa syksyisessä metsässä, nuotion savu, kahvia termospullossa ja eväänä ruisleipää.
Nuotion saa sytyttää vain maanomistajan luvalla. Nyt selvisi, mistä ne metsäpalot saavat alkunsa.
useita kylätoimikunnan tekemiä laavuja nuotiopaikkoineen ja hyvät puolukkamaastot on vieressä.
Mökkisaaressa kasvaa myös pilvinpimein marjoja, syksyn kuulaus ihastuttaa sieläkin.
, tuulet, sade, ja ilman raikkaus, mie herään eloon syksyllä - tekee mieli lenkkeillä, ja kulkea metsässä.
Toivottavasti saamme sieniä kesän kuivuudesta huolimatta, ja pääsen niitä keräämään.
ps. nyt muuten meidän taivas repesi; vettä tulee taivaan täydeltä, herraties koska edellisen kerran lie tullutkaa - ihan ihmeenä sitä jo kahtelen :)
hetkellä tulee mieleen että pistä pää ulos ikkunasta.sulje silmät.avaa korvat ja kuuntele kuinka sienet kasvaa.tulee nimittäin vettä että piisaa
Metsä kasvaa kohisten, kohta myyn leimikon ja ostan uuden Mersun.
pois tieltä, sillä täältä tulee ökytalon tyttö tuhatta ja sataa:)
Tuli tuosta mersusta mieleen yhden isännän sanat, kun auton ruttasi ja metsään ajoi, että turhan kallis moottorisaha.