Nimenomaan siksi, että kyse on armosta eikä oikeudesta. Jos armahduspykälät kirjattaisiin lainsäädäntöön, oikeusistuimet joutuisivat oman toimialueensa ulkopuolelle. Myös lainsäätäjä joutuisi makaaberiin huutokauppaan, kun määriteltäisiin, mitkä olisivat edellytykset, joiden perusteella tuomioistuin voisi armahduspäätöksensä antaa. Oma lukunsa on tietenkin se, että annetaan armon käydä oikeudesta l. vastaaja todetaan syylliseksi mutta jätetään rankaisematta. Samoin kuin ehdonalaiseen vapauteen päästäminen ensikertalaisuuden tai "hyvän käytöksen" perusteella, kun tuomiosta on kärsitty puolet tai 2/3. Oikeusistuin jakaa jo nimensä mukaisesti oikeutta. Jos armahduspäätöskin olisi oikeuden päätös, heräisi peusteltultu kysymys siitä, eikö armoa enää anneta.
Armahdusoikeus vain presidentille
Joulun sanoma
4158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen ymmärtänyt asian niin että vain armahduksen myöntäjä vaihtuisi.
Armahdusperusteita ei tietääkseni ole tarkoituskaan kirjata lakiin,vaan tuomioistuin harkitsisi jokaisen tapauksen erikseen.
Nykyäänkin tuomioistuin antaa oman kantansa ennen presidentin myöntämää armahdusta.
Jos armahdusperusteita ei kirjata lakiin, menettely johtaisi ennakkotapauksiin perustuvaan oikeuskäytäntöön. Kyseessähän olisi joka tapauksessa oikeuden päätös (hakemusasia?), mikä antaisi päätökseen tyytymättömälle mahdollisuuden käyttää normaaleja valitusportaita. Oikeuden päätöksissä olennaista on viittaukset lain kohtiin, joita päätöstä tehtäessä on sovellettu. Vallan kolmijaon perusteella lait pitäisi muotoilla niin, että tuomioistuin joutuu käyttämään mahdollisimman vähän omaa harkintaa. Jos oikeuden päätös perustuu pelkkään harkintaan, mihin lainsäätäjää enää tarvitaan? Voi olla että pragmaattiinen lähestymistapa tässä asiassa voittaa ja joka tapauksessahan kyse on marginaalisesta asiasta mutta oikeusfilosofinen pohdinta on perusteltua ja välttämätöntäkin, jotta kunnolla ymmärretään, mitä ollaan tekemässä.
Et ilmeisesti ymmärtänyt edellisen kirjoittajan sanomaa. Nykyään presidentti armahtaa, tulevaisuudessa ehkä tuomioistuin. Itse teko olisi sama: armahdus. Eihän nykyäänkään presidentin tarvitse perustella armahduksia lailla, jos ei halua.
Minä olen sitä mieltä, että on ihan oikein ottaa presidentiltä armahdusoikeus pois. Oikeusvaltioon ei mielestäni kuulu armahduskäytäntö, erityisesti silloin, jos se on yhden henkilön vallassa. Armahduksesta pitäisi luopua kokonaan ja korvata se tuomion lyhentämisellä, jonka pitäisi olla laissa selkeästi määritelty. On väärin, että tällä hetkellä yhdellä henkilöllä on mahdollisuus vesittää koko oikeusjärjestelmän toiminta.
Minun mielestäni armahduskäytäntö pikemminkin täydentää kuin vesittää oikeuslaitoksen toimintaa.Se antaa mahdollisuuden ottaa huomioon sellaisiakin seikkoja joita voimassa oleva laki ei tunne tai joita siihen ei voi kirjata.
Armahdusoikeus pitäisi kuitenkin olla vain riippumattomalla useampijäsenisellä toimielimellä,joksi esimerkiksi korkein oikeus sopii oikein hyvin.