Kirjoitukset sen kuin paranevat. Enää ei riitä, että äidit kertovat mielikuvitusjuttujaan (lue: fantasioitaan) suurperheensä arjesta, vaan nyt kerrotaan jo juttuja siitä, mitä helvettiä on elää seitsemän lapsen yh-äitinä! Pakosti herää ajatus, että kaikissa suurperheissä asiat ovat jotenkin päin prinkkalaa ja vanhemmat sairastuneet psyykkisesti stressin takia. Vaikka kuka kestää tervejärkisenä tuollaisessa rumbassa? Kotonahan ihmisen pitäisi saada rauhottua ja levätä, mutta kuinka se onnistuu perheessä, jossa 14 henkeäkin taistelee elintilastaan?
Mutta myöhäistä on katua. Lapset tehty, ukko hävinnyt normaalin naisen matkaan. Olisi pitänyt miettiä kahteen kertaan ennen kuin avasi reitensä kiimoissaan, varsinkin kun siitä ehkäisystä ei viitsinyt huolehtia.
Mutta myöhäistä on katua. Lapset tehty, ukko hävinnyt normaalin naisen matkaan. Olisi pitänyt miettiä kahteen kertaan ennen kuin avasi reitensä kiimoissaan, varsinkin kun siitä ehkäisystä ei viitsinyt huolehtia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lapsia tehdään siksi, että voi kehuskella suurperheellä, ja että "arjen pyörittäminen on kamalaa, olis kiva kun olis joskus omaa aikaa" ym ns. kehuskelu juttuja!!
Kyllä ne lapset on ykislöinä on tärkeempiä, kuin lauma hujan hajan kasvaneita villikkoja, vainsen tähden että on suurperhe!!! Täysin järjetön ajatus!
muistan vuosia sitten, kun naapurissa asui vanha pariskunta ja poika tuli käymään vaimon ja lasten kanssa. Lapsia taisi olla Volvossa 11. Jono siitä eteni ulko-ovelle ja sisälle, vanhemmat perässä. Kuinka ollakkaan, kohta alkoi särkevä itku kuulumaan autosta eli yksi jäi sittenkin huomaamatta. Kuulin samasta perheestä, ettei perheen isä muista kaikkien nimiä, vaan osoitteli sormella "sinä siellä, tänne". Karmean kuuloista, eikö totta?
poikani luokalla on poika, jolla on 11 sisarusta. 12. syntyy koska vaan. perheen isä ei todellakaan muista kaikkien nimiä, iästä ja syntymäpäivistä puhumattakaan.
perheen äiti on ihana ihminen, mutta ei aika riitä hänellä kaikkeen. siskot hoitavat veljiään, jotka saavat elää kuin pellossa. lopputulos: tytöt kilttejä, ihania lapsia, pojat kyynärpäätaktiikalla eteneviä röyhkimyksiä.
Itselläni mulla ei ole kuin vasta kaksi lasta, mutta silloinkin nimet välillä menee väärin. Eikä se todellakaan johdu huonosta nimimuistista!
Millaistakohan on mahtanut olla tämän lastensa nimiä muistamattoman isän kouluvuodet, kun ei varmaan ole silloinkaan kyennyt muistamaan kaikkien luokkakavereittensa nimiä.
Hei, vähän järkeä peliin. Mitä se teitä kiinnostaa, onko jollakin paljon lapsia vai ei? Lynkkaatteko te myös kaikki lapsettomatkin tuollalailla?
nimenomaan yksilöllisyydestä. Jos sekoittaa nimiä lasten kohdalla, eihän siinä mitään. Yleensähän sanoisi "Hei Marja, anteeksi tarkoitin Sari" tms. tässä tapauksessa ei ollut hajuakaan nimestä/nimistä, vaan "sinä siellä". Itselläni on myös lapsia, joskus on voinut nimi mennä väärin, mutta kuitenkin erotan lapset yksilöllisesti, kuka on kuka. Ymmärsitkö?
kun ei näytä olevan mitään käsitystä suurperhee elämästä. Suurperheisiin liitetään paljon erilaisia yleistäviä käsityksiä, joilla ei ole mitään perää. Yksi on se, että suurperheeseen voi mennä "joukon jatkoksi" eikä kukaan huomaa. Suurperheet ovat tiiviitä, organisoituneita yhteisöjä ja, mikä merkittävintä, niissäelää vainyksilöitä, ei lapsi laumoja, ei "sellaisia" vanhempia. Yleensä suurperheen perustavat vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsista ja perheen pyörittämisestä ja valitsevat suurperhee elämän tavakseen. Suurperhe ei kuitenkaan suojaa ongelmilta ja jos sattuu että isä juo, äiti sairastuu tai on syrjähyppyjä ja välinpitämättömyyttä sille ei voi mitään. se näkyy suurperheessä sitten pientä perhettä isompana ongelmana. Prosentuaalisesti isoissa perheissä vaan on vähemmän näitä ongelmia kuin pienemmissä perheissä yhteensä. On varmaan paikallaan, että suurperheelliset keksittyvät ratkomaan omia ongelmiaan ja yksilapsiset keskittyvät yksilapsisen perheen ongelmiin. Yksilapsisen perheen ongelmat ovat erilaisia, mutta siitä voi olla varma, että niitä on. Energia ja luovuus kannattaa käyttää niihin varautumiseen.