Niin..kysymykseni siis kuuluu että missä menee bi-seksuaalisuuden raja vai onko sellaista?
Onko bi-seksuaali jos silloin tällöin vaikka katselee omaa sukupuolta edustavaa henkilöä ja ajattelee hänen olevan seksikäs?Tai vilkaisee hänen takamustaan/etumustaan?Tai ehkä jopa haaveilee suutelevansa hänen kanssaan?
Nuo esimerkit kuullostaa hölmöiltä ja kärjistetyiltä mutta olemme ystäväni kanssa miettineet että onko siinä jotain rajaa että milloin voi kutsua itseään bi-seksuaaliksi?Koska lesboudella ja homoudellakin mitä ilmeisimminkin on omat rajansa.Tarkoituksenani ei nyt ole lokeroida ketään yhtään mihinkään koska en itse sellaista lokerointia edes ymmärrä.
Ajatukseni ystäväni kanssa käymään keskusteluun tuli siitä kun olen tavannut muutamia tapauksia jossa naiset kutsuvat itseään lesboiksi mutta sitten paljastuukin että he ovat olleet miesten kanssa.Tämä huvitti minua suuresti ja aloinkin miettimään että miksi sitten ei voi kutsua itseään bi-seksuaaliksi ja tätä kautta aloimme pohtimaan että missä se raja sitten menee ja onko sellaista edes olemassa.Joten kertokaa mitä mieltä te olette.Kaikenlainen rakentava ajatusten vaihto on sallittua.Kiitos.
Onko bi-seksuaali jos silloin tällöin vaikka katselee omaa sukupuolta edustavaa henkilöä ja ajattelee hänen olevan seksikäs?Tai vilkaisee hänen takamustaan/etumustaan?Tai ehkä jopa haaveilee suutelevansa hänen kanssaan?
Nuo esimerkit kuullostaa hölmöiltä ja kärjistetyiltä mutta olemme ystäväni kanssa miettineet että onko siinä jotain rajaa että milloin voi kutsua itseään bi-seksuaaliksi?Koska lesboudella ja homoudellakin mitä ilmeisimminkin on omat rajansa.Tarkoituksenani ei nyt ole lokeroida ketään yhtään mihinkään koska en itse sellaista lokerointia edes ymmärrä.
Ajatukseni ystäväni kanssa käymään keskusteluun tuli siitä kun olen tavannut muutamia tapauksia jossa naiset kutsuvat itseään lesboiksi mutta sitten paljastuukin että he ovat olleet miesten kanssa.Tämä huvitti minua suuresti ja aloinkin miettimään että miksi sitten ei voi kutsua itseään bi-seksuaaliksi ja tätä kautta aloimme pohtimaan että missä se raja sitten menee ja onko sellaista edes olemassa.Joten kertokaa mitä mieltä te olette.Kaikenlainen rakentava ajatusten vaihto on sallittua.Kiitos.
Vastaukset 13
Vanhimmat
:-D
eikös ihminen ole sitä, mitä tuntee olevansa? (ja paljon myös sellaista, mitä ei tunne)
en ole oikeastaan määritellyt itseäni seksuaalisuuden kautta koskaan. ehkä tää "bisseys" on ollut pinnalla vähän enemmän viimeisinä vuosina.
ehkä itseään ja omia rajojaan, omaa olemistaan piirtää monella eri tapaa oman elämänsä eri vaiheissa.
ha - muistan joskus vuosia sitten istuneeni terassilla miespuolisen ystävän kanssa, joka yhtäkkiä älähti, hämmästyneenä ja jotenkin hieman loukkaantuneena, että "sähän katsot ton tytön pyllyä!". muistan että nauroin ja pistin merkille vasta silloin, että todellakin! katselin kaikkien hauskannäköisten tyttöjen pyllyjä, mitä hauskemman näköinen, sitä antaumuksellisemmin. :-D
taipumus tai ominaisuus on just niin tärkeä, kuin katsot sen itsellesi olevan.
entäs tämä? ihminen kokee kipua, koskee vaikkapa päähän aivan jumalattomasti joka ikinen päivä, mutta lääkäri sanoo, ettei löydy mitään fyysistä vikaa, joten kipua ei voi olla.
loppuuko se pääkipu sitten siihen, tai tarkoittaako se, ettei sitä ole ollutkaan olemassa? kysypä sitä siltä johon sattuu!
eli; jos ihminen kokee olevansa lesbo, niin miten sie voit sanoa, että se ei ole?
Vaikeaa määritelyä. Treffailen vain naisia, mutta pornon suhteen olen biseksuaali kun tykkään transseksuaaleista kovin. Varmaan useimmilla ihmisillä on joku pohjavire biseksuaalisuuteen, mutta se on sitten yksilökysymys, miten potentiaali realisoituu?
... vetäminen bi-seksuaalisuuteen on kuin piirtäisi veteen viivaa. Turhaa ja tarpeetonta. Minusta biseksuaalisuuden olemus on nimenomaan rajattomuus.
Se, että esim. nainen katselee silloin tällöin toisia naisia eroottisessa mielessä, voi vaikka vuoden kuluttua ilmetä siten, että hän on parisuhteessa naisen kanssa. Miksi ihmistä pitäisi määritellä jatkuvasti? "Eilen hetero, tänään bi ja huomenna lesbo/homo"? Tietysti se, että ihminen itse haluaa määritellä itsensä, on eri asia. Ja siihen jokaisella on oikeus.
Itsekin olen tuota ihmetellyt, kun joku nainen sanoo olevansa lesbo ja on elänyt useita vuosia avioliitossa miehen kanssa ja takana on muitakin suhteita miesten kanssa. Olen ihmetellyt, miten se on lesbolta onnistunut. Ilmeisesti hän ei ole koskaan nauttinut miessuhteistaan, ja on tuntenut olevansa "väärässä paikassa". Yhteiskunnassa, jossa heteroseksuaalisuus on normi, tällaiseen tilanteeseen joutuminen on mahdollista.
Eikö kuitenkin ole tärkeintä, että ihminen on lopulta sovussa itsensä kanssa ja tuntee elävänsä omaa eikä jonkun toisen elämää?
Uskottavuuden vuoksi tuntuu että kannattaa sanoa olevansa lesbo. Olen kohdannut monta kertaa epäluuloa, kun kerron naiselle että olen ollut miestenkin kanssa, siis he pelkäävät että olen kuitenkin enemmän miehistä kiinnostunut. Totuus on se, että voisin kuvitella eläväni loppuikäni ilman miehiä, mutta en missään tapauksessa ilman naisia, mieluiten tietenkin vain yhden naisen eli tämänhetkisen tyttöystäväni kanssa. Miehet eivät mitenkään inhota, mutta naiset vain paljon ihanempia. Eli mikä sitten olen, lesbo vai bi?
... jotka pitävät itseään lesbona, on kokemusta suhteesta miehen kanssa.
Et siis ole ainoa, jolla on sama tausta. Tuosta kirjoituksestasi kuultaa se, että pidät itse itseäsi biseksuaalina, joka nyt elää "lesbo-vaihetta" ja tunnet, että se jatkuu elämäsi loppuun asti.
Mitä tyttöystäväsi ajattelee asiasta? Kyseenalaistaako hän uskottavuutesi, kun tietää miessuhteista? Ilmeisesti ei. Ja onko muiden naisten mielipiteillä väliä?
koska hänen taustansa suunnilleen samanlainen. Eikä tosiaan muiden mielipiteillä olekaan väliä. Tuntuu vaan hölmöltä, kun saa kuulla olevansa wannabe-lesbo joka oikeasti haluaa miehen. Suuri unelma kun on elämä oman tyttöystävän kanssa.
koska hänen taustansa suunnilleen samanlainen. Eikä muiden mielipiteillä olekaan väliä. Tuntuu vaan hölmöltä joskus kuulla olevansa wannebe-lesbo joka oikeasti haluaa miehen, kun suuri unelma on elämä oman tyttöystävän kanssa.
ensin ei näkynyt ainakaan minun koneellani ollenkaan.
seksuaalisella taustalla ei ole mitään merkitystä..nykyinen ja aiempikin olomuoto muokkaantuu omalla kohdallani vahvasti bi- seksuaalissuuteen..katselen ja flirttailen miesten kanssa varsin avoimesti ja se on kivaa ajanvietettä joka ei vie mihinkään..mutta sänkyyni en yhtäkään miestä ottaisi..
olen suhteessa naisen kanssa joka on lukenut itssensä aina lesboksi, kuitenkin useastikkin miesten kansssa ollut seksikokemuksia..niinkuin minullakin!
Nyt vaan elämäntilanne on molemmilla toisen hyväksyminen juuri sellaisena kuin hän on ihmisenä eikä tuijottaa suuntaumuuksiin..mitä sillä on väliä??
välttämättä haluaisi rajata itseäni mitenkään. Usein tuntuu, etten oikein sovi mihinkään valmiiksi määriteltyyn kategoriaan, enkä ehkä haluakaan sopia, mieluiten olen ihan vaan minä itse. Ja haluan myös säilyttää itselläni vapauden muuttua.
Mikähän minä sitten olen? Samoja kysymyksiä olen pyöritellyt mielessäni kuin sinäkin. JOskus kuulin määritelmän joka rajasi bi-naisen sellaiseksi joka voisi mennä myös naimisiin naisen kanssa!! Tai ainakin asua naisen kanssa.
Minä olen naimisissa miehen kanssa, en uskoisi rakastuvani naiseen - silti katselen heitä/teitä mielelläni, nautin kauneudesta, haluaisin koskettaa ja olen koskettanutkin. Jotenkin kuitenkin vaikea asia koska haluaisin löytää ystävän joka ajattelee samalla lailla. Kerran tapasin naisen joka ripustautui minuun emmekä voineet muutaman kerran jälkeen enää tapailla.
Olisin ikionnellinen jos joku samanmielinen löytyisi. Olen hauska ja kaunis ja erittäin eroottinen. Miksiköhän mies ei riitä minulle vaikka seksistä ei ole pulaa? Olenko sitten bi vai pelkkä hetero joka on kiero?Kertokaa:)Ja kirjoitelkaa!
kaltaisesi ovat biseksuaaleja, niin pysyttelen sitten bisseistä kaukana. Kovasti yritän ajatella, että biseksuaaleistakin löytyy uskollisia ja yksiavioisia ihmisiä, mutta kun näitä em. kaltaisia stooreja tulee niin paljon vastaan, niin aika vaikeaa se on.
Jos ihminen sanoo olevansa lesbo, homo tai hetero, niin ainakin tietää mitä on odotettavissa. Bissejen kanssa saa näköjään aina arvuutella onko kyse pelkästä seksistä vai voisiko ihan oikea rakkauskin tulla kyseeseen.
Olisiko bi-curious oikea sana kaltaisellesi? Erotuksena niistä, jotka oikeasti kykenevät rakastumaan kumpaan sukupuoleen tahansa.
Totta puhut!