Miten voi ryhtyä sijaisvanhemmaksi? Mitä vaatimuksia? Olemme nuoria (minä 25 ja mies 28) avoliiotssa asuvat,vakituiset työpaikat löytyy ja oma talo mikä on vielä kyllä kuukauden remontin alla. Olemme pohtineet että jos vaikka tulevaisuudessa adoptoitaisiin lapsi biologisen sijasta, mutta vielä ei onnistu koska pappi ei ole aamenta sanonut. Nyt kiinnostaisi sijaislapsi asiat. Olen kuullut että sellaisiakin olisi mahdollista että lapsi asuu normaalisti kotona ja menee sijisperheeseen vaikka joka toinen viikonloppu. Tämä esim. silloin kun on yksinhuoltajaperheestä ja toinen vanhempi ei ota lasta luokseen tai on kotona muuten vain vaikeaa. Itse olen yh-perheestä jossa äidille viina maistui ja olisi kyllä ollut hyvä jos olisi ollut joku perhe mihin olisi aina silloin tällöin päässyt. Minua ei kiinnosta saako siintä rahaa koska sen takia en asiaa kysy vaan meistä olisi ihana saada yhden lapsen elämä edes hiemän paremmaksi!
Miten ryhtyä?
Asiasta kiinnostunut
271767
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ottakaa yhteyttä Pelaan tai asuinkuntanne sosiaalitoimeen. Tukiperheistä taitaa olla vielä enemmän pulaa kuin sijaisperheistä.
Tukiperheessä lapsi käy ennalta sovitusti esim. yhtenä viikonloppuna kuukaudessa ja loma-aikoina pidempiäkin jaksoja.
alkaa tukivanhemmiksi. Sitä on mahdollista tehdä esim. Ottamalla lapsia viikonlopuksi tai loma-ajoiksi. Meillä oli viikonloppulapsia/tukilapsia ennen kuin aloimme pitkäaikaisesti sijoitetun lapsen sijaisvanhemmiksi. Meillä kävi sisarukset, jotka olivat 3 ja 5-vuotiaat toiminnan alkaessa. He tulivat (siis me haimme!) meille 2-3- viikon välein, tarpeista riippuen ja olivat viikonlopun tai joskus loma-aikoina viikonkin. Äiti oli tosiaan hyvin nuori yksinhuoltaja, masennukseen taipuvainen ja työtön. Viikonloppuvanhempana oli muuten palkitsevaa olla lasten kannalta, mutta en tiedä mitä hyötyä siitä muuten oli, sillä äiti ryyppäsi ja mellasti miesten kanssa aina kun lapset oli meille. No, se hälle suotakoon, mutta kämppä oli aina lasten tullessa kamalassa kunnossa ja äiti valvonut, väsynyt ja krapulassa. Joskus asunnosta könysti ulos erinäköisiä partajaakkoja...
Kyselkää lisää, ei sitä osaa kertoa kun ei tiedä mitä toinen ei tiedä... :)
Mitä kaikkea ne kyseli soskusta ennen kun pääsi tukiperheeksi? Minkälaiset välit teillä oli lapsien äitiin? Miten lapset reagoivat teillä olessaan uusiin sääntöihin ja teidän tapoihin tehdä asiat? Miten sukulaisenne asiat ottivat? Oletteko ollut lasten kanssa tekemisissä sen jälkeen? Onko tälläiseen "sijoitukseen" tulevat lapset aina suhteellisen nuoria vai eri ikäisiä ja miten se määräytyy että minkä ikäisiä lapsia teille tulee? Ja miten tukiperheitä valvotaan? Siis tukeeko sosiaalihuolto perhettä henkisesti jos niin on tarvis ja kerrotaanko niille kaikki mahdollinen mitä lapset puuhaavat viikonloppuna? Ja kuinka tarkasti lapsien tieto ja taustat kerrotaan tukiperheelle?
Mekin huomasimme, että tukiperheenä annoimme lasten vanhemmille mahdollisuuden viikonloppurientoihin ja en tiedä auttoiko apumme heidän tilannetta. Nyt olemme alkaneet sijaisvanhemmiksi ja tuntuu siltä, että tässä voi auttaa lasta. Sijaisperheenä ei tarvitse ajatella vanhempia vaan lapsen asemaa ja se on hyvä. Mekään emme alkaneet tekemään rahasta vaikka näillä foorumeilla usein niin väitetään.Teimme aikaisemmin ensin tukiperhetoimintaa viisi vuotta ja vain lasten tähden. Tukiperheelle ei makseta muuta kuin lapsen ruoka-annos eli ei tehty rahasta.Sijaisperheenä saa muutaman satkun ja se ei rikastuta.On hyvä jos sijaisperheellä on muuten hyvä talous niin silloin ei tule niitä ongelmia.Yritimme aikaisemmin pienemmiltä paikkakunnilta ottaa sijaislasta, mutta ei löytynyt. Sitten otimme yhteyttä Helsinkiin ja nopeasti tärppäsi. KAIKILLE MUILLEKIN NEUVOKSI: Ota yhteys Kallion sosiaalitoimistoon ja siellä lastensuojeluosastoon.Siellä on hyvä henkilökunta ja homma pelaa.Ajattelevat inhimillisesti biovanhempia ja antavat asiallisesti ohjeet sijaisvanhemmille.
Tukiperhetoimintahan on sellaista päivän parin avun antamista kuukaudessa ja sitten myös kesälomilla lapset voivat olla vaikkapa viikon.
Sijaisperheenä toimiminen on kokoaikaista eli lapsi asuu sijaisperheessä.Lapsi saa tavata omia biologisia vanhempia kerran kuukaudessa joko sijaisperheessä tai sovitussa paikassa.Sijoitukseen tulevat lapset voivat olla vastasyntyneitä tai vaikkapa 10 vuotiaita. 10 vuoden iässä on tietenkin oppinut tietyt tavat ja vaatii aika paljon sijaisperheeltä.Tarvittavat taustatiedot kerrotaan, mutta kyllä sosiaali-ihmiset pitävät arat asia itsellään eli aika pitkälle suojellaan biovanhempia.Jos lapsella on sairaus niin kaikki siihen liittyvä kerrotaan.Kyllä tämä lapsen tähden tehtävä työ on antoisaa ja siksi rohkaisen ottamaan yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:n toimistoon. Siellä saa tietoa tukiperhetoiminnasta ja sijaisperhetoiminnasta. Sijaisperhe-ehdokkaat käyvät myös Pride-kurssin.
olla sekä lasten että äidin tukena kun miehensä hakkaa kamalaan kuntoon, lapsiakin kouri.
Turvakotiinhan siitä suunta muuttui.
Pahinta lie juuri provoavat kirjoitukset yh-äideistä ja viinasta ja lukuisista miehistä, jotka moni uskoi kun psykopaattinen miehensä todellisuudessa teki kaiken mistä toisia syytti.
Luulisi noin nuorten "pelien" vielä sen verran toimivan, että lapsia tulee. Tehkää itse. On itsekäs, äärimmäisen ITSEKÄS tapa ajatella, että heti vietäisiin toiselta äidiltä/isältä lapsi!
Hävetkää ja homm....
Jos kyseessä on lapsen auttaminen jota sinä tai muut ette pysty hoitaa niin mitä sä pelle tarkoitat kajoamalla toisen omaan? Sijaispehe auttaa lasta, joka on kaltoin kodeltu. Mitä sä yrität täällä todistella?
ole kyse siitä, että vain haluaisi ison perheen. Kyse on siitä, että haluaa auttaa lapsia, jotka jostain syystä tarvitsevat uuden kodin.
Eivät sijaisvanhemmat vie keneltäkään lapsia, heille tarjotaan vain sellaisia lapsia, joiden biologiset vanhemmat eivät pysty lapsilleen turvallista, lapsen tarpeista huolehtivaa kotia tarjoamaan. Sijoitukseen tulevat lapset ovat usein jo pitkään lastenkodissa uutta kotia odottaneita, ei sijaisperhe heitä käy kenenkään biologisen vanhemman kotoa hakemassa omin päin - huostaanottopäätöksen ovat ao. viranomaiset ja luottamushenkilöt tehneet jo paljon aikaisemmin.
tai peräti Jumala
suhtautumisesi sijaisvanhempiin niin koeta uutta jäätä ja muuta ajatusmaailmaasi.
Kuka tavallinen ihminen luokittelee ihmiset kuten sinä.
On onneksi vanhempia jotka kykenevät auttamaan hädässä olevaa lasta. Lapsi ei voi valita elämäntilannettaan niin että päättää teoistaan mutta sen kyllä aikuinen voi tehdä jos siihen on halua ja terveys sen sallii.
Anna lapsesi elää sijaiskodissa rauhassa äläkä häiritse hänen kehitystään omilla toilauksillasi.
Ymmärrätkö että siihen lapsellasi/lapsillasi on täydet oikeudet.
Tällaisetko viestit ovat asiallisia?
....aika nuoria ootte vielä!!!!!!!!!!!!!!!!
Toivon vaan ihan ittenne takia,jotta ette oo tuttuja,esim.minun ex-miehen sisko-puoli ja sen (mies?)
Minun lapsia ette saa,juopot narsistit!
jos on noin lasten kaipuu niin Adoptoi japanista itelles lapsi=olis ihan saman näkönenkin kun sinä.
Pahoittelen jos et ollut tuttavani..........pitkä juttu!
Tuo oli kaunis ajatus alottajalta:
"
Minua ei kiinnosta saako siintä rahaa koska sen takia en asiaa kysy vaan meistä olisi ihana saada yhden lapsen elämä edes hiemän paremmaksi!
"
Ehdotan seuraavaa: Pankaa vaikka johonkin betonilähiön puhelinpylvääseen ilmoitus, että tulette avopuolisonne kanssa mielellään siivoamaan, pesemään ikkunat ja matot, leipomaan pakasteeseen lämpimäisiä viikon tarpeisiin, auttaaksenne lasta saamaan sillä aikaa yhteistä aikaa kiireisen ja nääntyneen OMAN vanhempansa kanssa vaikka retkellä metsässä. Voitte myös piffata heille vaikka liput Lintsille siksi aikaa, kun laitatte kodin sellaiseen kuntoon, että sinne on kiva palata onnellisen päivän jälkeen.
Siinäpä oiva toimintamalli sinulle, joka olet täälläkin palstalla kysellyt että MITEN autaa.
toimenpiteet kuuluvat siivousfirmoille tai kodinhoitajille.
Ne kuitenkin harvemmin mainostavat itseään puhelinpylväissä.
Olitpa taas niin nokkela että;
En taaskaan muistanut, että täällä pitää kirjoittaa täysin konkreettisesti kaikki eikä joillakin lukijoilla ole kykyä itse laajentaa viestin sisältöä. Koska tämä puute on niin yleinen sijaispalstalla, niin ehdotan myös sitä, että sijaisille todella tehdään yksityiskohtaiset, kaiken kattavat ohjeet sijaislasten hoidosta, koska he on osoittautunut, etteivät he osaa soveltaa yleisohjeita itsenäisesti.
Ehdottamani apu lapsen parasta ajatellen ei sekoita siivousfirmojen ja kodinhoitopalvelujen markkinoita, koska auttajat eivät ota maksua eikä köyhä avunsaaja ostaisi kyseisiä palveluja rahalla lainkaan vaan tekisi hommat itse lapsen jäädessä ilman vanhempansa kanssa viettämäänsä onnellista päiväänsä. Siivousmarkkinat eivät toiminnasta häiriinny, koska kohderyhmä on eri. Minusta ideani on hyvä, eikö sinusta. Miksi ulkopuolisen auttajan pitäisi itsekkäästi saada nauttia lapsen seurasta kun hyväntekijä, jos on aito filantrooppi, voi yhtähyvin avullaa edesauttaa sitä, että lapsen omat vanhemmat saavat sen ilon.
leipominen lastenkanssakin. Näin tehdään päiväkodeissa ja jopa päivääiditkin 5 lapsen kanssa leipovat ja menevät kaupungille ym. Sehän on sitä yhdessäolemista ja hyvin arvokasta laatuaikaa.
Mutta siinhän kait se ongelma onkin kun ei osaa ottaa elämänarjesta sitä mikä olisi kaikille perheenjäsenille hyödyllistä. Eihän itse siivoaminen maksa mitään.
Voitko ajatella asiaa myös lapsen kannalta?!? Se että lapsi olisi viikonlopun jossakin muualla ni saattaisi auttaa koko perhettä ja yleensä se ei ole vanhemmilta pois! Mieti monta vanhempaa suomessa on ketkä muistavat omat lapset silloin kun tulee elatusmaksut ja lapsilisät, siis lisää rahaa omalle tilille!!! Ei sillo pohdita et haluisko meidän lapset Lintsille tai johonkin muualle ja kesäloma matka suuntaa naapuri taloon yöllä karkuun kännikäisiä kotona. Minusta olisi ainakin ollut ihanaa jos minulla olisi ollut myöskin toinen perhe mihin mennä joskus viikonloppuja viettämään,ei olisi tarvinnut miettiä että koska isäpuoli katkaisee sähköt koko talosta tai muuta vastaavaa. Ei tainnut mun teini vuosina vielä näitä kauheammin olla. Ja sosku kyllä asioista tiesi mutta lapsen paras paikka on kuulemma kotona! Olen samaa mieltä joskus mutta en aina, luulen että 16-vuotiaana tiedän oliko minun para paikka kotona katsella juomista vai jossakin muualla lukemassa kokeisiin. Koti oloista huolimatta olen kunnollinen kansalainen,teen töitä ja elän omilla tuloillani. Minusta tuki-ja sijaisperheet ovat loistava keksintö jo sinänsä että antaa vanhemmalle/vanhemmille pikkuisen omaa aikaa ettei huostaanottoja tulisi niin paljoa
Lapsiperheillä on nimenomaan puute lapsille omistetusta ajasta nykyään. Minusta elämässä pitää olla myös juhlaa, siitä jää onnellisempia muistoja lapsuudesta kuin yhdessä raatamisesta ja puuduttavasta arjesta. Pidän kiinni ehdotuksestani.
on ihania muistoja juuri äidin kanssa yhdessä leipomisesta. Olen innokas leipoja vieläkin ja haluan lasten oppivan tuon taidon. Kun alan tehdä pullataikinaa niin kyllä lapset kohta kyselevät, että koska voi alkaa leipomaan. Siinähän samalla voi kaikessa rauhassa keskustella asioistakin, joten se on sitä lasten ja vanhemman yhteistä aikaa.
Lapsuuteeni vielä palatakseni niin kyllä meillä esim.matkusteltiin paljon ja paljon oli juhlia(iso suku). Silti ne rakkaimmat muistot ovat juuri äidin kanssa leipominen ja isän kanssa katiskojen kokeminen mökillä. Sinun mielestäsi tuskin kovin hohdokasta..
Sehän on hauskaa ja jää kivana muistona mieleen, mikä on harvinaista, kuten sinulla tuo leipominen ja katiskoilla käynti.
Joulutkin jää mieleen, kun vaan kerran vuodessa vietetään.
klo 7 ja hain pois klo 17, menin kotiin väsynyt, kiukutteleva lapsi mukanani ja kotona odottivat ruuanlaitto ja pakollinen vaatehuolto seuraavaksi päiväksi. Koska lapsi vaati oman aikansa ja ehdottomasti halusin hänelle aikaa antaa, jäi se vaatehuolto monesti vasta iltayön tunneille kun lapsi oli jo nukkumassa.
Silti lapsen kanssa vietetty yhteinen aika jäi monesti aamu ja ilta mukaan lukien kahdesta kolmeen tuntiin. Ja itsellä oli univelkaa jatkuvasti.
Kyllä minä olisin ilahtunut ikihyviksi, jos joku pariskunta olisi edes kerran noiden vuosien aikana joku viikonloppu sanonut, että 'menkääs nyt jonnekin retkelle vaikka, niin siivoamme kodin sillä aikaa'. Tai olisivat tulleet siivoamaan silloin, kun itse makasin liki 40:n asteen kuumeessa. Tai käymään kaupassa. Tai laittamaan lapselle ruokaa. Sossusta ei apua saanut, vaikka kovassa kuumeessa sitä pyysin.
Itsellä nimittäin silloin noina vuosina oli olematon tukiverkosto, koska olin muuttanut uudelle paikkakunnalle. Nyt on tilanne aivan toinen tukiverkon suhteen ja muutenkin.
Ei tarvitse hyvää ehdotusta mollata heti ja irvistellä toista haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä järjestää pienelle ihmiselle lapsuuden hyviä muistoja. Tuollaiselle avulle olisi nimenomaan tarvetta, koska kaupunki ei ole ollut kiinnostunut lapsiperheiden auttamisesta viime vuosikymmenenä.
Helinän viimeinen vastaus oli hyvin muotoiltu.
Varmaan tuollainen olisi ihan tarpeellista palvelua monillekin. Meidän kunnassa tuollaisesta palvelusta huolehtii kotipalvelun perhetyö, jota saa paikallisesta sosiaalitoimesta, työ ei ole lastensuojelun palvelua! Täytyy muistaa, että siivoustyö toisten kotona ja rahallisen tuen tarjoaminen ei kuulu sijaisvanhemmille. Sijaisvanhemmatkin ovat usein pienten lasten vanhempia ja ihan samankaltaisen tuen tarpeessa monasti itsekin.
antaminen kuulu sijaisvanhemmille.
Oli 90-luvun loppua kun omasta sosiaalitoimistostani selvitin väliaikaista avun saamista, enkä sitä saanut. Sairastin pahaa astmaa niinä vuosina ja jos hengitystietulehdus alkoi, saattoi kuume nousta äkkiä yli 39:ään. Sanottiin, että vähintään pari viikkoa aikaisemmin pitäisi tehdä varaus, eikä silloinkaan ole varmuutta avun saannista, koska kaikki kodinhoitajat ovat kiinni vanhustyössä. Tilanne on sama kuulema nykyisinkin.
Toisaalta astma on helpottanut, flunssat ovat tosi harvinaisia ja lapsikin on jo niin iso, että osaisi kaupasta hakea jotain välttämätöntä. Ystäviä ja tuttujakin on paljon, jotka kyllä auttaisivat, jos kaatuisin sängyn pohjalle. Mutta silti nuo vuodet, jolloin apua olisi tarvittu, eikä sitä saanut, ovat kyllä jääneet melkoisena painajaisena mieleeni. Siksi mielestäni pitäisi järjestää niin, että tuollaiseen tilanteeseen todella saa apua tarvitessaan.
Jotenkin tuntuu, että koko lastensuojelusta ei meidän tapauksessamme ole koskaan mitään varsinaista hyötyä ollut. Apu ja avun tarve eivät ole kohdanneet. Tai sitten sitä olisi enemmän tarvittukin sieltä lasten terveydenhuollon puolelta.
Ehdotuksesi vapaaehtoistyön tekemisestä apua tarvitsevissa perheissä on hyvä.
Meillä MLL:n paikallisyhdistys on tehnyt jonkun verran juuri kuvaamaasi vapaaehtoista perhetyötä - itsekin olin erään monilapsisen perheen luona vapaaehtoisena pyykinhuoltohommissa.
Vapaaehtoistyötäkin on hyvä olla jonkun organisoimassa, esim. MLL tai joku mummonkammari-tyyppinen organisaatio tarvitaan etsimään halukkaat vapaaehtoiset ja avuntarvitsijat, kun nyky-yhteiskunnassa vanhanajan naapuriapu on kadonnut jo maaseudultakin.