En tiedä onko oikea palsta, kysytään kuitenkin mielipidettä...
Eli viisitoista vuotias tyttäremme löysi poikakaverin lauantaina ja on nyt maanantai-iltana tuomassa uutta ystäväänsä meille ja huoneeseensa.
Suhde on tytön lähes ensimmäinen, asumme maaseudulla.
Eikö ensin tutustuta/seurustella ja jos seurustelu jatkuu, esitellään vanhemmille?
Mielipiteitä...Meneekö tytöllä liian nopeaan tahtiin?
Suhdehan voi loppua jo viikon päästä ja taas uusi poika meille tulossa.
Tuleeko kodistamme yleinen tila, kunnes hän menee naimisiin? Vielä on pari nuorempaakin tytärtä meillä kasvamassa.
Miten muilla?
Eli viisitoista vuotias tyttäremme löysi poikakaverin lauantaina ja on nyt maanantai-iltana tuomassa uutta ystäväänsä meille ja huoneeseensa.
Suhde on tytön lähes ensimmäinen, asumme maaseudulla.
Eikö ensin tutustuta/seurustella ja jos seurustelu jatkuu, esitellään vanhemmille?
Mielipiteitä...Meneekö tytöllä liian nopeaan tahtiin?
Suhdehan voi loppua jo viikon päästä ja taas uusi poika meille tulossa.
Tuleeko kodistamme yleinen tila, kunnes hän menee naimisiin? Vielä on pari nuorempaakin tytärtä meillä kasvamassa.
Miten muilla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Moi!
Itse oon 14 vuotta,ja ihanan poikakaverin omistan...Ollaan seurusteltu puolisen vuotta..Poikakaverini vein ensimmäisen kerran kotiini kuukauden tai kahden seurustelun jälkeen.Sovittiin,että tutustutaan ensin toisiimme,ja sitten perheisiimme.
Tyttäresi on ehkä niin rakastunut/ihastunut,että hänellä saattaa olla kiire eteenpäib.En kuitenkaan yleistä,koska ihan ihmisestä riippuen! :)
Mikäli asutte maaseudulla, jolla ei ole kivoja nuorisotiloja tms., lienee ihan normaalia, että pojat tuodaan kotiin ja vietetään aikaa omassa huoneessa. Näin ainakin omalla kohdallani.
Ajatuksesi siitä, että ensin tutustutaan ja tapaillaan ja sitten vasta tuodaan kotiin näytille, on ehkä sanalla sanoen (en keksi parempaa, tai kohteliaampaa) vanhanaikainen. Minä ottaisin pojan visiitin hyvällä - on upeaa, että tyttärenne voi tuoda tuoreen poikaystävänsä teidän eteenne. Se kertoo avoimesta suhteestanne ja luottamuksesta välillänne. Tällä tavoin tiedätte myös itse, kenen kanssa tyttö liikkuu.
Tosin jäin miettimään, tarkoittaako "maanantai-ilta" sitä, että poika on tulossa luoksenne yöksi. Tähän järjestelyyn en itse suostuisi (tytär meilläkin) - siinä on vaarana, että tyttö tulee vain hyväksikäytetyksi.
Itse olisin ehdottomasti edellisen eli "äiti-ihmisen" kannalla. On hienoa että tyttäresi kokee kotinsa paikaksi johon voi tuoda heti uuden poikaystävänsä kylään. Parempi kai että tapaavat kotonanne, sinun ja isänsä valvovan silmän alla. Meillä ainakin tytär seurustellut nyt vuoden verran saman pojan kanssa ( on myös ensimmäinen poikaystävä). Kun toi pojan kotiin näytille olivat seurustelleet parisen viikkoa, joten tuskinpa siinä nyt niin suurta eroa teidän tilanteeseenne. Tytär oli 14 vuotias alkaessaan seurustella. Koskaan en edes ajatellut, että liian aikaisin toi pojan näytille, vaan olin päinvastoin tyytyväinen koska näin tiesin missä mennään. Ovat sitten olleet aina tervetulleita meille, kuin myös pojankin kotiin. Tietenkin aluksi oli jotenkin vaikea sopeutua ajatukseen, että minun pieni tyttäreni seurustelee. Ehkä sinullakin painaa ajatuksissasi enemmän se kuinka suhtautua asiaan. Anna kuitenkin tyttären tulla kotiin poikaystävänsä kanssa. Totut kyllä asiaan aikanaan. Näin ne tytöt sitten tuovat niitä poikia teidänkin perheeseenne.
vastauksista kaikille...En tainnut mainita, että olen siis isä ja vaimoni hyväksyisi asian tai hyväksyi jo, nimittäin tämä poika kävi siis jo kahvilla ja minun ohjeitteni vuoksi, hän vielä tyttäremme makuuhuoneeseen päässyt(yöpymisestä ei ole kysymys)...
Mutta sen seurauksena "nuoripari" meni sitten pojan kotiin naapurikylään ja koska ilta oli jo kymmeneltä pimeä tyttären aikoessa kotiin, pojan isä ajoi hänet meille takaisin, mikä on hyvä asia.
Ehkä epävarmuuteni on tullut työstäni(en ole koulussa töissä), jossa työskentelen hiukan vanhempien nuorten kanssa ja nähnyt myöskin aika surullisia tapauksia mitä varsinkin tytöille on tapahtunut, heidän rakastuessaan silmittömästi.
Joudun varmaan antamaan periksi meidän "naisvallalle" ja päästää pojan "yläkertaan"..., mutta senverran olen vanhanaikainen, että jos poikakaverit alkaa vaihtumaan useasti, niin rajoituksia tulee...
Kerroimme myöskin eilen, että seurustelu tulee sijoittua ainoastaan viikonloppuun, ettei koulunkäynti ala kärsimään ja siitähän meidän todella rakastunut neiti ei pitänyt.
Ja lopuksi...Itse en poikaa nähnyt....Muuta kuin verhojen välistä "huomaamattomasti", että näin me isät...
voi olla vastaamatta.Ensinnäkin olen sitä mieltä, että jokainen nuori tekee itse ratkaisunsa ja niitä ratkaisuja olisi syytä vanhenpien kunnioittaa. On surkeaa, että vielä nykyaikanakin lukee ja kuulee tälläisia vanhoillisia käsityksiä, kuin että minkäikäisenä antaa nuoren seurustella ja tuoda poikaystäviään näytille. Ei voi olla totta. Pyytäisin miettimään asiaa omalle kohdalleen osuvaksi, mites sitten suu pannaan, jos vanhemmat ei hyväksyisikään seurustelua, vaikka tunteet muuta sanoisi. Mielestäni jokaisen ihmisen tunteita ja tekoja on kunnioitettava, vaikkeivat ne aina oman moraalin mukaan menisikään. On aina muistettava, nuoret ovat eri sukupolvea, tekevät omat ratkaisunsa. He eivät elä elämäänsä meille vanhemmille, heillä on oikeus omaan elämään. Meidän vanhenpien tehtäväksi "jää" seurata nuoren elämää sivusta, tukea ja ymmärtää. Virheistään nuorikin oppii itsenäiseksi ja ymmärtää vastuun merkityksen. Mielestäni silloin on lapsen ja nuoren kasvattanut parhaiten, kun hän osaa itse tehdä aikanaan omat ratkaisunsa, jonka kanssa pystyy elämään täysipainoista elämää. Olen itse saanut nuoruudessa tuoda jokaisen "poikaystäväni" kotiin, vanhenpani seuratessaan ilolla kasvamista aikuiseksi. Eikä se nuorten seurustelu ole sellaista, kun meidän vanhenpien,ei ollenkaan. kyse on usein harmittomasta ihastuksesta, kädestä pitämisestä jne...Äitini motto oli: nuorena saa ja pitääkin mennä, vanhenpana naimisissa on sitten eri asia. Tämän olen yrittänyt muistaa itsekkin kasvattajana. Kirjoittaja 27v naimisissa saman miehen (ja lasten) kanssa.
vahinkoja sattuu liian usein nuorille, viekö kehitys siihen suuntaan, että nuorempana ja nuorenpana aletaan seurustella? Onko muutaman vuoden päästä 12-13 vee kypsä suhteeseen? Sen ikäiset voivat ihastua mutta kuuluvat kyllä vielä
hiekkalaatikolle.
Olen sitä mieltä, että jos liian aikaisin aletaan seurustella, on vanhempien syytä "jarruttaa" hiukan, koska nuorille ei välttämättä ole kehittynyt kykyä ajatella järkevästi vaan he saattavat tehdä vääriä päätöksiä vääristä syistä. Kädestä pitämisestähän se kaikki alkaa...
Vastuu on kuitenkin lapsista vanhemmilla.
Ja itse kyllä sanon mielipiteeni jos valinta menee aivan ulalleen ja sen tekee monet muutkin vanhemmat jotka välittävät lapsistaan, heitäkin on jotka eivät välitä.
Vanhanaikaisia ajatuksia ne eivät ole, vaan ainoastaan järkeviä.
voi taivahan takkuraiset jne. Mietinpä vain, että miten olette lapsenne kasvattaneet jos pitää pelätä pahinta ja rupeatte vielä valitsemaan seurustelukumppanitkin. Emmeköhän me jokainen ole itse tehneet valintamme esim. puolisomme suhteen ei vanhempamme. Luotetaan siis niihin omiinkin lapsiimme ja annetaan heidän tehdä omat valintansa. Tuollaisella asenteella, jossa lasta liikaa ohjaillaan ei hyvä seuraa. Jos kiellätte nuorta tuomasta tyttö/poikaystävänsä kotiin, arvostelette ja jopa valitsette kumppanin,niin saatte vain nuoressanne aikaan uhmaa. Itse olen koko lasteni olemassa olon ajan sanonut joka ilta rakastavani heitä ja juuri sellaisina kuin he ovat. Meillä heille on annettu vapautta, mutta saadakseen sitä, he ovat joutuneet ottamaan itsestään myös vastuuta. Nyt kun seurustelu on tullut kuvioihin, ovat he myös siinä kantaneet hyvin "vastuunsa". Kaveria ei vaihdeta kuin rukkasta ja uskoisin muutenkin vielä suukottelun ja ehkä pienten hyväilyjen riitävän.( Jos he nyt sitten haluaisivat tehdä jotakin muuta niin he kyllä hakevat siihen tilaisuuden, yritämme me kuinka rajoitta yhdessä oloa tai emme.) Kun emme voi lapsiamme vahtia 24h.
Vapaus ei tarkoita meillä sitä etteikö olisi kotiintulo ja nukkumaan meno aikoja. Arkisin kotona oltava klo. 21.00 ja viikonloppuisin 22.00. Nukkumaan on käytävä viimeistään tunnin päästä siitä kun on tullut kotiin.
kultaani 9 kk. se oli aika vaikeeta