ikäkysymys

Niin kai se on että jos täydellistä hetkeä (esim. talon ostoon tai lapsen tekoon) odottaa, niin saattaa mahdollisuudet mennä ohi. Tiukasti saa elää, mikäli lapsia (asuntolainaa tuskin saakaan) alkaa työttämänä tai opiskelijana hankkimaan.Mutta kyllähän nykyään lapset voi hankkia 35-40-vuotiaana tai vanhempanakin. Ei kai niillä mikään kiire ole ja on parempikin että on edes jotenkin vakaa tilanne.

Minä valmistuin 25-vuotiaana eikä tässä ole mihinkään kiirettä. Töitä oli tiedossa jo ennen kuin valmistuin, joten sillä saralla minulle kävi hyvin. Muutenkin koko opiskeluajan olin joka kesä töissä. Myöhemmässä vaiheessa tulen vielä opiskelemaan lisää, sillä haaveena on saada KTT-tutkinto. Lapsien tekemiseen ei tällä haavaa ole mitään kiirettä. Haluan nauttia avopuolisoni kanssa yhteisestä ajasta sekä keskittyä uran luomiseen. Itse ajattelisin ettei haittaa vaikka lapsia tulisi sitten myöhemmällä iällä ( eli ns. kolmenkymmenen paremmalla puolen).

Itse olen sitä mieltä, että tämä ei ole ikäkysymys, vaan siihen on aika silloin, kuin itsestä hyvältä tuntuu, haluaa ja on mahdollisuus. Itse olen 24v, minulla on ammatti, vakituinen työ, mies, oma talo ja toinen lapsi tulossa. Nuoruusvuodet vietettiin kuin kuka tahansa nuori, miehen kanssa yhteistä aikaa oli vuosia takana, ennen ensimmäisen lapsen syntymää, joten omalla kohdalla asiat oli kaikinpuolin hyvin ennen perhe-elämää. Itselleni tämä on juuri ollut paras hetki keskittyä perheeseen, kun on "kaikki valmiina" (=työpaikka ja koulutus jne..).

Ei kai elämässä ole mitään valmista kaavaa, jonka mukaan
kaikkien pitäisi elää. Minä olen jo yhden tutkinnon
hankkinut, mutta lähdin toista opiskelemaan 27-vuotiaana.

Omistusasuntoa tai lapsia ei ole, mutta en ota siitä mitään
stressiä. En minä elä elämääni muiden iloksi tai ympäristön
paineet täyttääkseni, vaan itseäni varten.

Kyllä minä ehdin töitä painamaan eläkeikään asti, enkä
tunne mitään suurta hinkua lapsienkaan hankkimiseen.
Kenties joku päivä niitäkin hankin, ehkä en koskaan.