Eli kertokaa tai laittakaa linkki josta vois lukee surullisen tarrinan tms.Ja siksi ei rekisteröimättömille että PYSYTÄÄN ASIASA!!!
joa teidän on pakko tai haluatte kertoa niin tehkää oma aloitus,kiitos!
Kertokaa koskettavin runo,lyhyt tarina tms
tää aihe vain ei-rekisteröy...
52
3082
Vastaukset
- ..................
AAAAAARGH. Et sä voi päättää ketkä saavat vastata ja mihin. Idiootti.
- ????????????????
Tee uusi aloitus. Ei tuosta saa mitään selkoa, kirjoitusvirheitä ja outoja sanoja täynnä.
- runo
Kalevala
KAHDEKSASVIIDETTÄ RUNO
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen,
tuosta tuumille tulevi, ajeleiksen arveloille
nuotan liinaisen kutoa, satahisen saautella.
Jopa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
"Onko liinan kylväjätä, kylväjätä, kyntäjätä,
verkko valmistellakseni, satasilmä saa'akseni
kalan kurjan tappajaksi, katalan kaottajaksi?"
Löytähän vähäisen maata, paikkoa palamatointa
suurimmalla suon selällä, kahen kantosen lomassa.
Kannon juuri kaivetahan: sieltä löytyi liinan siemen
Tuonen toukan kätköksestä, maan maon varustamista.
Olipa tuhkia läjänen, koko kuivia poroja
purren puisen polttamilta, venehen kyettämiltä.
Siihen liina kylvettihin, kypenihin kynnettihin,
rannallen Aluen järven, peltohon saviperähän.
Siitä silloin taimi nousi, pensi pellavas peritöin,
liina liitotoin yleni yhtenä kesäisnä yönä.
Yöllä liina kylvettihin, kuutamella kynnettihin,
perattihin, koirittihin, nyhettihin, riivittihin,
terävästi temmottihin, rotevasti rohkittihin.
Vietihin likohon liina; sai pian lionneheksi.
Nopeasti nostettihin, kiirehesti kuivattihin.
Kohta tuotihin kotihin, pian luista luistettihin,
loteasti loukuttihin, lipeästi lipsuttihin.
Hapeasti harjattihin, hämysillä häpsittihin,
joutui kohta kuontalolle, välehemmin värttinälle,
yhtenä kesäisnä yönä, kahen päivyen kesellä.
Sen sisaret kehreävät, kälykset kävylle lyövät,
veljet verkoiksi kutovat, apet ainoille panevat.
Siinäkö käpynen kääntyi, palautui painopalko,
kun sai nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi
yhtenä kesäisnä yönä, vielä puolessa sitäki!
Saipa nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi,
perältä satoa syltä, siulat seitsentä satoa.
Sen kivestivät somasti, lau'ustivat laatuisasti.
Nuoret nuotalle menevät, vanhat koissa arvelevat:
tokko tuota saatanehe, mitä mielin pyyetähän?
Ve'etähän, vennotahan, pyyetähän, pynnetähän:
ve'etähän pitkin vettä, pohetahan poiken vettä.
Saa'ahan vähän kaloja: kiiskiä kirokaloja,
ahvenia ruotaisia, särkiä sapikkahia;
ei saatu sitä kaloa, kuta vasten nuotta tehty.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Oi on seppo Ilmarinen!
Lähtekämme itse tuonne, kera verkkojen vesille!"
Läksivät urosta kaksi, veivät verkkonsa vesille.
Yksi siula heitettihin saarehen selällisehen,
siula toinen heitettihin niittykannan niemeksehen;
nostin tuonne laaitahan vanhan Väinön valkamahan.
Pohetahan, potketahan, ve'etähän, vennätähän.
Saa'ahan kaloja kyllin: ihveniä, ahvenia,
tuimenia, taimenia, lahnoja, lohikaloja,
kaikkia ve'en kaloja: ei saa'a kaloa tuota,
kuta vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna.
Silloin vanha Väinämöinen vielä verkkoja lisäsi;
jatkoi siuloja sivulta viiellä sylisa'alla,
köyttä saalla seitsemällä. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Viekämme syville verkot, etemmä ehättäkämme,
vetäkämme vettä vielä toki toinenkin apajas!"
Verkot vietihin syville, ennätettihin etemmä;
ve'ettihin vettä vielä toki toinenkin apajas.
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Vellamo, ve'en emäntä, ve'en eukko ruokorinta!
Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon!
Sinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa päällä,
tuulen tyttären tekemä, Aallottaren antelema:
minä annan liinapaian, panen aivan aivinaisen;
se on Kuuttaren kutoma, Päivättären kehreämä.
"Ahto, aaltojen isäntä, satahauan hallitsija!
Ota virpi viittä syltä, salko seitsentä tapoa,
jolla selät seuruelet, meren pohjat meuruelet,
nostat ruotaisen romuen, kaiotat kalaisen karjan
tämän nuotan nostimille, satalauan laskimille,
kalaisista kaartehista, lohisista loukeroista,
suurilta selän navoilta, synkiltä syväntehiltä,
päivän paistamattomilta, hiekan hieromattomilta!"
Pikku mies merestä nousi, uros aalloista yleni;
seisovi meren selällä. Siitä tuon sanoiksi virkki:
"Onko tarve tarpojata, puun pitkän pitelijätä?"
Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Onpa tarve tarpojata, puun pitkän pitelijätä."
Mies pieni, uros vähäinen, hongan rannalta hotaisi,
puun pitkän petäjiköstä, paaen painoi tarpoimeksi.
Kyselevi, lauselevi: "Tarvonko väen mukahan,
oike'in olan takoa, vai tarvon asun mukahan?"
Vanha viisas Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi:
"Jos tarvot asun mukahan, äijä on siinä tarpomista."
Mies pieni, uros vähäinen, jo nyt tuossa tarpaisevi,
tarpovi asun mukahan; kaiotti kaloja paljon
tuon on nuotan nostimille, satalauan laskimille.
Seppo airoilla asuvi; vaka vanha Väinämöinen
itse on nuotan nostajana, lankapaulan lappajana.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo nyt on kalainen karja
tämän nuotan nostimilla, satalauan laskimilla."
Siitä nuotta nostetahan, puretahan, puistetahan
venehesen Väinämöisen: saa'ahan kalainen karhi,
kut' oli vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna.
Vaka vanha Väinämöinen viiletti venehen maalle
sivuhun sinisen sillan, päähän portahan punaisen.
Siivosi kalaisen karhin, purki ruotaisen romuen:
sai sieltä halean hauin, kut' oli viikon pyyettynä.
Silloin vanha Väinämöinen itse tuossa arvelevi:
"Ruohinko käsin ruveta ilman rautarukkasitta,
kivisittä kintahitta, vaskisitta vanttuhitta?"
Senpä kuuli Päivän poika. Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Minä hauin halkoaisin, tohtisin käsiksi käyä,
kun oisi isoni puukko, veitsi valtavanhempani."
Vieri veitsi taivosesta, puukko pilvistä putosi,
pää kulta, terä hopea, vieri vyölle Päivän poian.
Niin pätevä Päivän poika tuon veitsen käsin tavoitti;
sillä hauin halkaisevi, suu levän levittelevi.
Vatsassa halean hauin löytähän kulea kuuja;
vatsassa kulean kuujan, siell' oli sileä siika.
Halkaisi sileän siian: sai sieltä sinikeräsen
siian suolen soukerosta, kolmannesta koukerosta.
Kehitti sinikeräsen: sisältä sinikeräsen
putosi punakeränen. Purki tuon punakeräsen:
keskeltä punakeräsen tapasi tulisorosen,
jok' oli tullut taivosesta, puhki pilvien pu'onnut,
päältä taivosen kaheksan, ilmalta yheksänneltä.
Väinämöisen arvellessa, millä tuota vietänehe
tupihin tulettomihin, pime'ihin pirttilöihin,
jopa tuikahti tulonen, pääsi käestä Päivän poian.
Poltti parran Väinämöisen: sepolta sitäi pahemmin
tuli poltti poskipäitä, käsiänsä kärventeli.
Meni siinä mennessänsä aalloitse Aluen järven.
Karkasi katajikolle, niin paloi katajakangas;
kohautti kuusikkohon: poltti kuusikon komean.
Vieri vieläkin etemmä, poltti puolen Pohjan maata,
sakaran Savon rajoa, kahen puolen Karjalata.
Vaka vanha Väinämöinen itse läksi astumahan,
ylös korpehen kohosi tuon tuiman tulen jälille.
Tapasi tulosen tuolta kahen kannon juuren alta,
leppäpökkelön sisästä, lahokannon kainalosta.
Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
"Tulonen, Jumalan luoma, luoma Luojan, valkeainen!
Syyttäpä menit syville, asiatta aivan kauas!
Teet paremmin, kun paloat kivisehen kiukahasen,
kytkeihet kypenihisi, himmennäihet hiilihisi,
päivällä pi'eltäväksi kotapuissa koivuisissa,
yöllä piileteltäväksi kehän kultaisen kuvussa."
Tempasi tulikipunan palavoihin pakkuloihin,
koivun kääpihin kovihin, vaskisehen kattilahan.
Kantoi tulta kattilassa, koivun kuorella kuletti
nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen:
sai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi.
Itse seppo Ilmarinen syrjin syöstihe merehen,
veäikse vesikivelle, rantapaaelle paneikse
tuskissa tulen palavan, vaike'issa valkeaisen.
Siinä tulta tummenteli, valkeaista varventeli.
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
"Tulonen, Jumalan luoma, panu, poika Aurinkoisen!
Mikä sun pani pahaksi, jotta poltit poskiani,
kuumotit kupehiani, ääriäni ärjöttelit?
"Millä nyt tulta tummentelen, valkeaista varventelen,
teen tulen tehottomaksi, valkean varattomaksi,
ettei viikkoa vihoisi, kovin kauan karvastaisi?
"Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista
hyyssä sukka, jäässä kenkä, hallassa hamehen helmat,
hyinen kattila käessä, jäinen kauha kattilassa!
Viskoa vilua vettä, riittehistä ripsuttele
paikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille!
"Kun ei tuosta kyllin liene, tule, poika, Pohjolasta,
lapsi, täyestä Lapista, mies pitkä, Pimentolasta,
korpikuusien kokoinen, suopetäjän suuruhinen,
hyiset kintahat käessä, hyiset saappahat jalassa,
hyinen lakki päälaella, hyinen vyöhyt vyölle vyötty!
"Tuo'os hyytä Pohjolasta, jäätä kylmästä kylästä!
Paljo on hyytä Pohjolassa, jäätä kylmässä kylässä:
hyyss' on virrat, jäässä järvet, ilmat kaikki iljenessä;
hyiset hyppivät jänikset, jäiset karhut karkelevat
keskellä lumimäkeä, lumivaaran liepehellä;
hyiset joutsenet joluvat, jäiset sorsat soutelevat
keskellä lumijokea, jäisen kosken korvaksella.
"Hyytä kelkalla vetäös, jäätä reellä reutoellos
tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepeheltä!
Sillä hyyllä hyy'yttele, jäävilulla jäähyttele
tulen viemiä vikoja, panun tuiki paahtamia!
"Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala,
Ukko, pilvien pitäjä, hattarojen hallitsija,
iätä iästä pilvi, jänkä lännestä lähetä,
syrjin yhtehen syseä, lomatusten loukahuta!
Sa'a hyytä, sa'a jäätä, sa'a voietta hyveä
paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!"
Sillä seppo Ilmarinen tuota tulta tummenteli,
valkeata vaimenteli. Sai seppo paranneheksi,
entisellehen ehoksi tuimista tulen vioista.- tahtoo lisää
lisää noita ihguja. Sopiva runonmitta. I like it.
- Kalevallaa
tahtoo lisää kirjoitti:
lisää noita ihguja. Sopiva runonmitta. I like it.
Kalevalainen kompuutteriruno
Tuho tulkoon tietoverkkoon,
piru PC:nsä periköön!
Nouskoon käry skannerista
pauke kuulukoon koneista!
Valvoin hullu vuorokauden
tehdessäni tiedostoa;
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi -
vaiko viirus sen tuhosi?
Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun perkele saloille!
Lähden metsään kynän kanssa,
kynän ja paperin kanssa.
Käytän päätä, en päätettä,
sähköisen sekundan juurta,
megamakulan sydäntä...
SYNTAX ERROR
Kirjoitan käyessäni,
ruvetessani runolle,
haikulleppa hankkeissani,
tankan tuottoon tahtoessa
tilttasi tehopelini,
kompuutteri kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.
Jopa mustui miehen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.
Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli.
Kotvasen konetta tutki,
sitten loihe lausumahan:
Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäkulu ihmehesi,
reporanka rakkineesi-
ei tule kalua tästä!
Kotavan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.
Petollinen pentiumi,
vanha mikroni mitätön,
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.
Vaan vielä vanha konsti:
onhan pännä ja paperi! - lisää,,,,
tahtoo lisää kirjoitti:
lisää noita ihguja. Sopiva runonmitta. I like it.
Kalevala
KOLMASKOLMATTA RUNO
Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen.
Kenpä neien neuvojaksi, impyen opastajaksi?
Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi,
hänpä neittä neuvomahan, orpoa opastamahan,
miten olla mielevänä, kuten kuuluna asua,
mielevänä miehelässä, kuuluna anoppelassa.
Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla:
"Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni!
Kuules, kuin minä sanelen, kielin toisin kertoelen!
"Lähet jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan,
verannukka, vieremähän, sametti, samoamahan
tästä kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta;
tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen.
Toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahissa:
ajatellen astuminen, tuumitellen toimiminen;
ei kuin taaton tanterella, oman maammon manterella,
laksoloissa laulaminen, kujilla kukahtaminen.
"Kun lähet talosta tästä, muista kaikki muut kalusi,
ne kolme kotihin heitä: päivän-päälliset unoset,
emon armahan sanaset, joka kirnun pettäjäiset!
"Kaikki muista muuttelosi unikonttisi unoha
kotoisille tyttärille, kotiuunin korvaselle!
Laulut heitä lautsan päähän, ilovirret ikkunoille,
tyttöys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille,
pankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle!
Tahikka kaasolle taritse, työnnä kaason kainalohon,
kaason vieä vitsikkohon, kantoa kanervikkohon!
"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
taattoarmo heittäminen, appiarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
maammoarmo heittäminen, anopp'armo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
veliarmo heittäminen, kytyarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
"Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen:
sisararmo heittäminen, natoarmo ottaminen,
alemma kumartaminen, hyvä lause lahjominen.
"Ellöspä sinä ikänä, kuuna kullan valkeana
tavatoin talohon menkö, miehuetoin miehelähän!
Tapoja talo kysyvi, tapoja talo hyväki,
mies on mieltä koittelevi, mies mieltä ani paraski;
äsken tarkka tarvitahan, jos talo epätapainen,
ja vakainen vaaitahan, jos on mies epäpätöinen.
"Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa,
kyty kyinä kynnyksellä, nato nauloina pihalla,
sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen,
kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla
taattoa kumartaminen, maammoasi arvominen.
"Piteä sinun pitävi pää tarkka, tanea mieli,
aina ankara ajatus, ymmärrys yhentasainen,
iltasella silmät virkut valkeata vaalimahan,
aamusella korvat tarkat kukon ääntä kuulemahan.
Konsa kukko kerran lauloi, viel' ei toista virkkanunna,
silloin nuorten nousuaika, vanhojen lepu'uaika.
"Kun ei kukko laulakana, ei äännä isännän lintu,
piä kuuta kukkonasi, otavaista oppinasi!
Käyös ulkona use'in, käyös kuuta katsomassa,
otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä!
"Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen,
pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla
nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän,
saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta,
tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä.
"Kun ei tulta tuhkasissa, valkeata vakkasessa,
kutkuttele kullaltasi, katkuttele kaunoltasi:
'Anna tulta, armaiseni, valkeata, marjaseni!'
"Saat sa piitä pikkaraisen, tauloa taki vähäisen:
iske tuli tuikahuta, päre pihtihin viritä,
lähe läävä läänimähän, raavahat ravitsemahan!
Ammovi anopin lehmä, hirnuvi apen hevonen,
ky'yn lehmä kytkäisevi, naukuvi naon vasikka
heinän hienon heittäjäistä, apilan ojentajaista.
"Käy kujaset kuurullasi, läävät länkämöisilläsi,
syötä lehmät leyhkeästi, lammaskarja lauhkeasti!
Olet lehmille ojenna, juomat vaivaisten vasoille,
varsoille valitut korret, karitsoille hienot heinät!
Eläkä sioille singu, elä potki porsahia:
kanna kaukalo sioille, purtilonsa porsahille!
"Elä läävässä lepeä, lamo lammaskarsinassa!
Kun olet läävän lääninynnä, katsonunna karjan kaiken,
jo jou'u takaisin tuolta, tule tuiskuna tupahan!
Siell' on lapsi itkemässä, pieni peitetten sisässä,
eikä lausu lapsi rukka, saata kieletöin sanoa,
onko vilu taikka nälkä tahi muu tapahtumainen,
ennenkuin tulevi tuttu, kuulevi emonsa äänen.
"Vaan tupahan tullessasi tule neljänä tupahan:
vesikappanen käessä, lehtiluuta kainalossa,
tulitikku hampahissa itse ollet neljäntenä.
"Ala sillat siivoella, lautalattiat la'aista:
visko vettä lattialle, elä visko lapsen päälle!
Nähnet lapsen lattialla, jos kohta kälynki lapsi:
nosta lapsi lautsaselle, pese silmät, pää silitä,
anna leipeä kätehen, vuole voita leivän päälle!
Kun ei leipeä talossa, anna lastunen kätehen!
"Kun saat pöytien pesohon viikon päästä viimeistäki,
pese pöyät, laiat muista, jalkoja elä unoha!
Lautsaset vesin valele, seinät siivin siivoele,
lautsat kaikki laitoinensa, seinät pitkin juomuinensa!
"Mi on pöyällä pölyä, mi tomua ikkunoilla,
nepä siivellä sipaise, vetäise vesitukolla,
etteipä tomu tomaha, pöly kattohon pölähä!
"Karista katosta karstat, noet nuoho kiukahasta,
piä patsas muistossasi eläkä orsia unoha,
että tuntuisi tuvaksi, asunnoksi arvattaisi!
"Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen!
Elä suihki sutsunatta eläkä räämi rätsinättä,
elä liiku liinasetta, elä kengättä kehaja!
Tuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi.
"Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla!
Pyhät on pihlajat pihalla, pyhät oksat pihlajissa,
pyhät lehvät oksasilla, marjaset sitäi pyhemmät,
joilla neittä neuvotahan, orpoa opetetahan
nuoren miehen mieltä myöten, sulhosen syäntä myöten.
"Piä herkät hiiren korvat, terävät jalat jäniksen!
Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele
kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva!
"Valvoa sinun pitävi, aina valvoa, varoa,
ettet pyri pyllyllesi, pankon päähän pitkällesi
etkä vaivu vaattehille, veteleite vuotehelle!
"Kyty kynnöltä tulevi, appi aitojen panolta,
urohosi ulkotöiltä, kaunosi kasen ajolta:
vieminen vesiropehut, käsipyyhe kantaminen,
alaha kumartaminen, mielilause lausuminen.
"Anopp' aitasta tulevi jauhovakka kainalossa:
juokse vastahan pihalle, alaha kumarteleite,
pyyä vakka kainalosta tuo tupahan vieäksesi!
"Kun et arvata osanne, itsestäsi ymmärrellä,
kulle työlle työntyminen, toimelle rupeaminen,
niin taho akalta tietä: 'Oi armas anoppiseni!
Kuinka tässä työt tehä'än, askarehet arvatahan?'
"Akka varsin vastoavi, anoppi sanan sanovi:
'Noinpa tässä työt tehä'än, askarehet arvatahan:
survotahan, jauhetahan, kivenpuussa kiikutahan,
vielä vettä kannetahan, taikinat alustetahan,
halot tuoahan tupahan pätsin lämmitä-panoksi;
siitä leivät leivotahan, kakut paksut paistetahan,
astiat virutetahan, hulikkaiset huuhotahan.'
"Kun kuulit akalta työsi, anopilta askarehet,
ota kuivehet kiveltä, kiirehi kivitupahan!
Sitte sinne saatuasi, tultua kivitupahan
elä kuku kulkullasi, kalju kaulavarrellasi:
kukkuos kiven kamulla, lapattaisen laulamalla!
Eläkä ähkeä isosti, kivenpuussa puhkaele,
ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi
ä'issäsi ähkeävän, syämissäsi sysivän!
"Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan!
Leivo leivät leppeästi, vastoa ani visusti,
jottei paikoin jauhot jäisi, toisin selkeät seokset!
"Näet korvon kallellansa: ota korvonen olalle,
vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle;
kanna korvo kaunihisti, kuleta korennon päässä!
Tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla,
viikon veellä viipymättä, kaivolle katoamatta,
ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi
kuvoasi katselevan, itseäs' ihastelevan,
verevyyttäsi vetehen, kauneutta kaivosehen!
"Menet pitkälle pinolle, halkosien suollantahan:
elä halkoa hyleksi, ota halko haapainenki!
Heitä halko hiljallensa, kovasti kolajamatta,
taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi
vihoissasi viskelevän, kiukuissa kolistelevan.
"Kun sa astut aittasehen, lähet jauhon nouantahan,
elä aittahan asetu, viivy viikon aittatiellä,
taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi
jauhoja jakelevasi, antavan kylän akoille.
"Lähet astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon:
pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa!
Maljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret!
"Lusikat piä lu'ussa, astiasi arvelussa,
ettei koirat kollottele, kasit noita kannattele,
linnut liioin liikuttele, lapset laittele levälle!
Kyll' on lapsia kylässä, paljo näitä pienoisia,
jotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi.
"Iltasaunan saapuessa veet vetele, vastat kanna,
hauo vastat valmihiksi saunahan savuttomahan
ilman viikon viipymättä, saunahan katoamatta,
taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi
saunan lauoilla lamovan, penkin päässä piehtaroivan.
"Kun tulet tupahan tuolta, käske appi kylpemähän:
'Oi on armas appiseni! Jo on sauna joutununna,
veet ve'etty, vastat saatu, kaikki lautaset la'aistu;
mene, kylve kyllältäsi, valeleite vallaltasi!
Itse lienen löylyn lyöjä, alla lautojen asunen.'
"Kun tulevi kehruuaika, kankahan ku'onta-aika,
käy elä kynsiä kylästä, oppia ojan takoa,
tointa toisesta talosta, pirran piitä vierahalta!
"Itse langat kehräele, omin hyppysin kutehet,
langat laita lievempäiset, rihmat aina kierempäiset!
Keri kiinteä keränen, viipsinpuulle viskaele,
suvakolle suorittele, kani siitä kangaspuille!
Iske pirta piukkeasti, nosta niiet notkeasti,
ku'o sarkakauhtanaiset, hanki villaiset hamoset
yhen villan kylkyestä, talvilampahan takuista,
karvoista kevätkaritsan, kesäuuhen untuvista!
"Kuules siitä, kuin sanelen, vielä kerran kertoelen!
Keitä ohraiset oluet, makujuomat maltahiset
yhen ohrasen jyvästä, puolen puun on poltakselta!
"Kun sa ohria imellät, ma'ustelet maltahia,
elä koukulla kohenna, kärryksellä käännyttele:
aina kourilla kohenna, kämmenillä käännyttele!
Käypä saunassa use'in, elä anna iun paheta,
kissan istua ituja, kasin maata maltahia!
Eläkä sure susia, pelkeä metsän petoja
saunahan samotessasi, kesken yötä käyessäsi!
"Kun konsa tulevi vieras, ellös vierasta vihatko!
Ainapa hyvä talonen piti vierahan varoja,
liikoja lihamuruja, kaunihia kakkaroita.
"Käske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti:
syötä vierasta sanoilla, kunnes keitto kerkeävi!
"Taas kun lähtevi talosta, jäähyväiset jättelevi,
ellös viekö vierastasi ulkopuolelle ovea:
tuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi.
"Kun kerran halu tulevi käyä itsesi kylässä,
kysytellen käy kylässä, lausutellen vierahissa!
Sitte siellä ollessasi piä taitavat tarinat;
elä sie kotia moiti, alenna anoppiasi!
"Kysyvät kylän miniät tahi muut kyläiset naiset:
'Antoiko anoppi voita kuin ennen emo kotona?'
Ellös konsana sanoko: 'Ei anna anoppi voita.'
Sano aina annettavan, kapustalla kannettavan,
jos kerran kesässä saanet, senki toisentalvellista!
"Kuules vielä, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen!
Kun menet talosta tästä, tulet toisehen talohon,
emoa elä unoha, masentele maammoasi!
Emopa sinun elätti, imetti ihanat rinnat
ihanasta itsestänsä, valkeasta varrestansa;
monet yöt unetta vietti, monet atriat unohti
tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa.
"Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi,
elköhön Manalle menkö, hyvän tunnon Tuonelahan!
Manalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa
emonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle.
Tuonen tyttäret toruvat, Manan neiet riitelevät:
'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit?
Emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut
saunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa,
synnytellessä sinua, katalaista kantaessa.'"
Olipa akka lattialla, akka vanha, vaippa päällä,
kylän kynnysten kävijä, mieron teien tietelijä.
Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli:
"Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa,
varis lauloi vaahtokuulla, kevätkuulla keikutteli.
Minun lauloa pitäisi, heiän olla laulamatta:
heill' on kultansa kotona, aina luona armahansa;
minä kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin.
"Kuules, sisko, kuin sanelen! Kun menetki miehelähän,
elä noua miehen mieltä, kuin minä poloinen nouin
miehen mieltä, kiurun kieltä, suuren sulhoni syäntä!
"Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva,
vesa nuori noustessani, ympynen yletessäni,
mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa,
tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla,
vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona.
Kävin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla,
hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla;
laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin,
lehot leikkiä pitelin, ahot ainoista iloa.
"Suu veti revon ritahan, kieli kärpän lautasehen,
mieli neien miehelähän, tapa toisehen talohon.
Niinpä neiti luotunaki, tytär tuuiteltunaki
miniäksi miehelähän, orjaksi anoppelahan.
"Jou'uin, marja, muille maille, tuomi, toisille vesille,
jou'uin, puola, purtavaksi, mansikka, manattavaksi.
Joka puu puri minua, joka leppä leikkaeli,
joka koivu koiskaeli, joka haapa haukkaeli.
"Naitihin ma miehelähän, vietihin anoppelahan.
Sanottihin siell' olevan, neittä sinne naitaessa,
kuusi kuusista tupoa, kaksin kerroin kammaria,
ahovieret aittamaina, kujavieret kukkamaina,
ojavieret ohramaina, kangasvieret kauramaina,
purnut puitua eloa, toiset purnut puitavia,
sata saatuja rahoja, sata toinen saatavia.
"Sainpa, tuhma, tulleheksi, kälkö, kättä lyöneheksi:
tupa oli kuuella tuella, seitsemällä seipähällä,
ahot täynnä armotuutta, lehot täynnä lemmetyyttä,
kujat, kurjan, huoliani, metsät mieliä pahoja,
purnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa,
sata saatuja sanoja, sata toinen saatavia.
"En mä tuostana totellut, ko'in kuuluna asua.
Tuolla toivoin kunniata, tuolla lempeä tavoitin,
tulen tuomalla tupahan, pään päretten poimennalla
pieksin otsani ovehen, pääni pihtipuolisehen:
oven suuss' on ouot silmät, kaihat silmät karsinassa,
kierot keskilattialla, perässä perivihaiset;
tuli suusta tuikahuvi, kekälehet kielen alta,
ilkeän isännän suusta, alta kielen armottoman.
"En mä tuostana totellut, ko'in kuitenkin eleä,
olla aina alla armon sekä nöyrä neuvottava;
hyppäsin jänön jaloilla, kävin kärpän kämmenillä,
panin turkan myöhän maata, nousin vaivaisen varahin.
Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempeä tavannut,
vaikka vuoret vierettäisin, kalliot kaha panisin.
"Suotta survoin suuret jauhot, kiusan karkeat karistin
syöä ankaran anopin, tulikulkun kuiskaella
päässä pitkän pintapöyän kultalaiasta kupista.
Itse söin, miniä raukka, apoin jauhoja kiveltä,
liesipankko pöytänäni, kapusta lusikkanani.
"Use'in minä utuinen miniänä miehelässä
kannoin suolta sammalia, noita leivoin leiväkseni,
vettä kaivosta kapalla, tuota ryypin ryypykseni.
Sini söin kaloja, kalki, sini, koito, kuorehia,
kuni notkuin nuottapuilla, keikuin keskellä venettä;
en saanut sitä kaloa anoppini antamasta,
joka päiväksi päteisi, kerraksensa kelpoaisi.
"Kesät kontuja keräsin, talvet väännin taikon vartta,
niinkuin muinenki kasakka eli orja, palkkalainen.
Ainapa anoppelassa tuo minulle työnnettihin
riihestä rive'in riusa, saunasta jyke'in loukku,
rannalta rave'in karttu, suurin taikko tanhuasta.
Ei uskottu uupuvani, ei varattu vaipuvani,
vaikka uupuivat urohot, vaipuivat hevosen varsat.
"Niin minä, piloinen piika, te'in työtä työn ajalla,
väännin hartion väellä. Annas tulla toisen aian:
jo tulehen tuomittihin, sen kätehen käskettihin.
"Suotta soimat nostettihin, kiusan kielet kannettihin
päälle mun hyvän tapani, päälle kuulun kunniani;
sanat päälleni satoivat, puhe'et putoelivat
kuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet.
"En mä tuostana epäillyt, oisin eeskipäin elellyt
akan ankaran apuna, tulikulkun kumppalina;
vaan sepä paha panihe, sepä suurenti suruni,
kun sulho sueksi muuttui, kauno karhuksi rupesi,
kylin söi, selin makasi, selin työnsä toimitteli.
"Tuota itkin itsekseni, ajattelin aitassani.
Muistin muita päiviäni, entistä elantoani
ison pitkillä pihoilla, emon kaunon kartanolla.
"Sain tuosta sanelemahan, itse virkin, vierettelin:
'Osasi minun emoni, osasi omenan saa'a,
taisi taimen kasvatella, ei osannut istutella:
istutti ihanan taimen ilke'ille istumille,
pani paikoille pahoille, koivun juurille koville,
iäksensä itkemähän, kuuksensa kujertamahan.
'Oisipa minussa ollut paikoille paremmillenki,
pitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille,
paremmanki varren vasta, verevämmän miehen verta.
Puutuin tuohon pulluksehen, tartuin tuohon talluksehen:
varikselt' on varren saanut, korpilta nenän kopannut,
suunsa syövältä suelta, koko muo'on kontiolta.
'Oisinpa mokoman saanut mäellenki mentyäni:
saanut tieltä tervaskannon, leppäpökkelön lehosta,
pannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista,
suun kivestä, pään savesta, silmät kuumista sysistä,
koivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi.'
"Senpä lauloin laitoissani, huokaelin huolissani.
Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan!
Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle,
jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin:
tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki;
ikenet oli irvellänsä, silmät kiljan kaljallansa,
väätty pihlaja piossa, käätty karttu kainalossa,
jolla lyöä lykkeävi, kohti päätä kolkkoavi.
"Annas siitä illan tulla! Kun meni makoamahan,
otti vitsan vierehensä, nahkaruoskan naulaltansa,
ei ketänä muuta vasten, vasten vaivaista minua.
"Meninpä minäki itse illalla makoamahan,
sulhon vierehen venähyin; laski sulho vierehensä
antoi kyllin kyynäspäätä, viljalta vihaista kättä,
paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta.
"Nousin kylmältä kyleltä, viluiselta vuotehelta.
Sulho suorihe jälestä, ulos uksesta uhitti!
Käsi käypi tukkahani, haparoivi hapsihini,
tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi...
"Mikäs neuvoksi minulle, mikä neuvon antajaksi?
Teräksestä kengät teetin, paulat vaskesta panetin,
joilla seisoin seinävieret, kuuntelin kujan perukset,
kunnes viihtyisi vihainen, asettuisi ankarainen.
Eikä viihy viimeinkänä, ei asetu aioinkana!
"Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierressäni,
seinävieret seistessäni, ollessa oven takana.
Arvelin, ajattelime: ei minusta lienekänä
viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta
tässä lemmon leisiossa, pirujen pesäsijassa.
"Heitin hempeät tupaset, armahat asuinmajani,
läksin, vieno, vieremähän. Vierin soita, vierin maita,
vierin ventoja vesiä; vierin veikon pellon päähän.
Siinä kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkapäät petäjät,
kaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat:
'Ei täällä sinun kotisi eikä synnyntäsijasi!'
"En mä tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an.
Jo mulle veräjät virkki, kaikki vainiot valitti:
'Mitäpä tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan?
Jo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi;
veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko.'
"En mä tuotana totellut, menin mie toki tupahan.
Annoin kättä kääkäselle: kylmä kääkä kättä vasten.
"Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime.
Korea kotoinen nainen: ei tule likistämähän,
käy ei kättä antamahan; korea minä itseki:
en mene likistämähän, käy en kättä antamahan.
Pistän kättä kiukahalle: kivet kylmät kiukahassa;
käännän kättä hiilokselle: hiilet kylmät hiiloksessa.
"Veikko lautsalla lamovi, päässä pankon pöllöttävi,
syli syttä hartioilla, vaaksa muulla vartalolla,
kyynärä kyventä päässä, kortteli kovaa nokea.
"Kysyi veikko vierahalta, tutkaeli tullehelta:
'Mistä vieras veen takoa?' Minä vainen vastaelin:
'Etkö tunne siskoasi, entistä emosi lasta?
Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat,
yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pesästä saamat!'
Tuosta veikko itkemähän, silmät vettä vieremähän...
"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa:
'Hanki syöä siskolleni!' Veikon nainen naljasilmä
kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan syönyt,
koira suolan koitellunna, Musti murkinan pitännä.
"Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa:
'Tuo olutta vierahalle!' Veikon nainen naljasilmä
toip' on vettä vierahalle, ei sitänä siivon vettä:
sisaresten silmivettä, kälysten käenpesintä.
"Vierin jälle veikon luota, siirryin synnyntäsijalta.
Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan,
raukka, rannat kiertämähän, vaivainen, vaeltamahan
aina ouoillen oville, veräjille vierahille,
lapset raukan rannikolle, vaivaiset kylän varahan...
"Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi
virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja;
ei ole minulla monta sanan armon antajata,
suin sulin puhelijata, kiukahalle käskijätä
satehesta saatuani, kylmästä kyhättyäni
hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa.
"Enpä ennen nuorempana, en mä uskonut olisi,
jos oisi sata sanonut, tuhat kieltä kertaellut
näille juonin joutuvani, näille päivin pääseväni,
jotk' on päivät päälle pääsnyt, juonet joutunna kätehen." - olihan koskettava
Kalevallaa kirjoitti:
Kalevalainen kompuutteriruno
Tuho tulkoon tietoverkkoon,
piru PC:nsä periköön!
Nouskoon käry skannerista
pauke kuulukoon koneista!
Valvoin hullu vuorokauden
tehdessäni tiedostoa;
joka otti ja katosi,
pyyhkiytyi kuin poutapilvi -
vaiko viirus sen tuhosi?
Nyt saa riittää rimpuiluni,
painun perkele saloille!
Lähden metsään kynän kanssa,
kynän ja paperin kanssa.
Käytän päätä, en päätettä,
sähköisen sekundan juurta,
megamakulan sydäntä...
SYNTAX ERROR
Kirjoitan käyessäni,
ruvetessani runolle,
haikulleppa hankkeissani,
tankan tuottoon tahtoessa
tilttasi tehopelini,
kompuutteri kärähti,
näytönohjainta närästi,
empi myös emolevyni.
Jopa mustui miehen muoto,
kävi kasvot kalvakaksi,
käsitteli kännykkäänsä,
apuvoimia aneli.
Saapui huolto huomenissa,
kannen alle kurkisteli.
Kotvasen konetta tutki,
sitten loihe lausumahan:
Myy jo myllysi museoon,
kuljettele kierrätykseen
ikäkulu ihmehesi,
reporanka rakkineesi-
ei tule kalua tästä!
Kotavan kaivoin kupehetta,
kurkistelin kukkaroa,
laskeskelin lanttejani,
etsiskelin eurojani,
enkä löytänyt mitänä.
Petollinen pentiumi,
vanha mikroni mitätön,
teki tempun tietäjälle,
rumat runon rustaajalle.
Vaan vielä vanha konsti:
onhan pännä ja paperi!minusta on ihana tää
Are we friends
Or are we not?
You told me once
But I forgot
Tell me now
And tell me true
So I can say
I'm here for you
Of all the I've ever met
You're the one I won't forget
And if I die
Before you do
I'll go to heaven
And wait for you
I'll give the angels
Back their wings
And risk the loss
Of everything
Just to prove
My friendship is true
To have a friend like you
- ikiomaksi
Pölhöä on näyttää kieltä,
makunystyröitä sieltä
kavereilleen esittää,
järki siinä kauas jää!
Kengässä on kieli iltti,
tavoiltansa se on kiltti,
vaikkei ole hame skotin
eikä edes hottentotin.
Kieli myös on suomi tää,
sitä täynnä oma pää!
Hörhö kiusaa lapsosia
hörhö kiusaa aikuisia.
Hörhöllä on pölhön pää
josta järki kauas jää.
Hörhö aina hörhöilee
ruutu vihkoaan täyttää.
itkee meittin hörhö parka,
hörhön mietteet poistetaan
palstalta koska vaan.
Hörhö aina yksin on,
hörhö vallan onneton.
Rekkaamista hörhö pelkää.
Ilkeyttä täynnä pää . - tässä teille
Kuljen kanssasi vain hetkisen
Elämästä ilolla nauttien
Kun aikani koittaa ja matkani jää
muista silloin pyyntöni tää
Kun minusta tulee hauras ja heikko
Älä anna minun kipuja kestää
Äläkä surusi sinua estää
Anna minun mennä
Sillä sinä päivänä enemmän kuin koskaan,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan
Meillä on ollut monta hyvää vuotta
Et halua minun kärsivän suotta
Älä sure, että päätös sinun on tehtävä
Lupaa minulle arvokas elämä
Siis kuuntele pyyntöni pienoinen,
vierelläin kulje matkani viimeinen
Silittele ja puhu minulle kunnes silmäni suljen
Pysy luonani loppuun asti, kunnes tieni päähän kuljen
Kun viimeisen kerran olen sinuun katsonut
Tiedät kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt
Aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä
Ja kun heräät aamun hiljaisuuteen
Älä muista minua itkien, sillä nuku en
Olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden
Olen aurinko, joka kultaa viljaa,
syyssade, joka putoaa hiljaa
Olen ylitsesi matkaavien lintujen lento
Olen öisten tähtien loiste hento
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä. - Jep Jep Jep
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.
Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.
Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin. - menettää
Jäähyväiset
Kun aamun yöstä valo erottaa
Tiedän päivä luopumisen koittaa
On aika pois se antaa
Jota niin paljon rakastaa
Ilot ja surut kohdattiin jakaen
Vierelläin pysyit lohduttaen
Polkuja näin yhdessä kulkien käytiin
Jätimme jäljet lumeen, vain yhdet nyt vie takaisin
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää
Silti sisimpäni sitä ei tahdo käsittää
Katsomaan jään itkien
Olisinko voinut tehdä jotain paremmin?
Olet aina mielessäni, unohda sua en
Kaipuuni suurta on, sinua paljon rakastan
Siis hyvää matkaa ystäväin
Kulje kanssa enkelin - mutta koskettava
oltiin yhdessä
enää olla ei
toinen sinut vei - saapui
syksy saapui
pimeys peitti pihan
en nähnyt sinua
näin vain vihan
kaikki kaunis
oli poissa
kaikki sanat
valheissa noissa
silti toivon
että palaat
ja vihan tunteet
minulta salaat - noora..
kaunis noora
kulki vainiolla
yltyi tuuli
alkoi sade
salama osui
loppui elo
kaunis noora
nyt vainaa- jos
Käy äitisi luona,ku hän viel elossa on,muuta ei hän vaadi...
- ------------------------
Nyt olet vapaa ja mukana tuulen, saat kulkea rajalla ajattomuuden. Olet kimallus tähtien, pilven lento, kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä toivotan teille hyvää yötä.
- oon kuullut
mutta on aina yhtä koskettava
- ----------------------
oon kuullut kirjoitti:
mutta on aina yhtä koskettava
meinaa kylmät väreet tulla
- siitä
---------------------- kirjoitti:
meinaa kylmät väreet tulla
tulee niin paljon muistoja. hyviä ja pahoja
- toi o
katsin adressista rukul
- joteski
siitä kirjoitti:
tulee niin paljon muistoja. hyviä ja pahoja
omana elämänäs salkkareita?iha oikkee oli sil rikul ko kuka käskee kännätä sillai
- +++++++++++++
toi o kirjoitti:
katsin adressista rukul
Älä höpise,maailmassa on muutakin kuin salkkarit.Toi runo on paljon aiemmin tehty kuin mitä salkkareita on edes suunniteltu.
Olet ulkona oikeasta maailmasta,pelkkää nettiä ja salkkareita.Huh huh!! - tietää että
---------------------- kirjoitti:
meinaa kylmät väreet tulla
ne kylmät väreet meinaa tulla?
- -------------------------
+++++++++++++ kirjoitti:
Älä höpise,maailmassa on muutakin kuin salkkarit.Toi runo on paljon aiemmin tehty kuin mitä salkkareita on edes suunniteltu.
Olet ulkona oikeasta maailmasta,pelkkää nettiä ja salkkareita.Huh huh!!vaan olen lukenut jostain adressista tms
- garboa
mä oon töissä siinä samassa tehtaassa
missä mun isä raatoi yli puolet elämästään
nyt sillä huone on vanhainkodissa
se illat istuu vain ja tuijottaa seinää - ainaski mua koskettaa.
Kop kop koppiainen,
sinitakki sittiäinen
minne matka hellesäällä
paksu hörhön takki päällä?
Kop kop koppiainen,
sinitakki sittiäinen
nauraa aika tavalla:
" käyn vain vakkareita härnäämässä!".- Jospas tehdään
niin että laitan tässä s-postia tai soitan viikolla kun muutenkin olisi ollut asiaa.Eikä tämä nyt mikää uskon asia olekkaan hämmästyin vaan hiukan.
- issu56
Jospas tehdään kirjoitti:
niin että laitan tässä s-postia tai soitan viikolla kun muutenkin olisi ollut asiaa.Eikä tämä nyt mikää uskon asia olekkaan hämmästyin vaan hiukan.
vaikka sitä postia, galleriasta löydät osoitteen!!
- ainaski mua.
"Joskus öiden tunteina voi varmasti sen aistia,
ettei ole yksin...
Kaikki tässä huoneessa ehk' ei paljastu kerralla,
siis varaudu yllätyksiin.
Ja tee mitä teet
kunhan muistat vaan;
vanha Beelsebub ei
nuku koskaan...
Ei nuku koskaan." - nopo80
issu56 kirjoitti:
vaikka sitä postia, galleriasta löydät osoitteen!!
kärttyiset akkelit täällä purkaa vaihdevuosioireitaan.
- issu56
nopo80 kirjoitti:
kärttyiset akkelit täällä purkaa vaihdevuosioireitaan.
Tosin ei sekään kyllä ole kuin vain ja ainoastaan tekosyy!!
- nopo80
issu56 kirjoitti:
Tosin ei sekään kyllä ole kuin vain ja ainoastaan tekosyy!!
Näin vanha leidi käyttäytyy kuin teinit.
- issu56
nopo80 kirjoitti:
Näin vanha leidi käyttäytyy kuin teinit.
Mutta jospa sulla on joku villitys? Vaan kuule valitettavasti minä en voi sua siinä asiassa auttaa!!
- nopo80
issu56 kirjoitti:
Mutta jospa sulla on joku villitys? Vaan kuule valitettavasti minä en voi sua siinä asiassa auttaa!!
Apua sinulta en tahtoisi millään lailla.
Toivottavasti minusta ei tule koskaan sinunlaistasi känkkäränkkää sitten öö... 30 vuoden päästä. - issu56
nopo80 kirjoitti:
Apua sinulta en tahtoisi millään lailla.
Toivottavasti minusta ei tule koskaan sinunlaistasi känkkäränkkää sitten öö... 30 vuoden päästä.Ja olen kyllä kuule kaukana jostain känkkäränkästä ;=)).
- +++++++++++
nopo80 kirjoitti:
Apua sinulta en tahtoisi millään lailla.
Toivottavasti minusta ei tule koskaan sinunlaistasi känkkäränkkää sitten öö... 30 vuoden päästä.Sinä olet nyt jo paljon pahempi kuin mitä kukaan vakkareista voisi ikinä olla.
Riehut pahaisen murkkukakaran tavoin pitkin palstaa vaikka väität nickissäsi olevasi 26 vuotias, ei uskottavaa tai sitten olet pahasti jäänyt teiniasteelle. - nopo80
+++++++++++ kirjoitti:
Sinä olet nyt jo paljon pahempi kuin mitä kukaan vakkareista voisi ikinä olla.
Riehut pahaisen murkkukakaran tavoin pitkin palstaa vaikka väität nickissäsi olevasi 26 vuotias, ei uskottavaa tai sitten olet pahasti jäänyt teiniasteelle.Minä olen kirjoittanut tähän ketjuun. Monessako sinä olet riehunut, niin kuin joku vähäjärkinen?
Katso peiliin, omituinen otus. - +++++++++
nopo80 kirjoitti:
Minä olen kirjoittanut tähän ketjuun. Monessako sinä olet riehunut, niin kuin joku vähäjärkinen?
Katso peiliin, omituinen otus.Taas yksi pelle näköjään joka kirjoittaa "ekaa kertaa" palstalle ja silloin ihan sattumalta pelkkää soopaa.
Hieno avaus palstaviestintään sinulla kun ensitöiksesi alat aukomaan päätäsi. - nopo80
+++++++++ kirjoitti:
Taas yksi pelle näköjään joka kirjoittaa "ekaa kertaa" palstalle ja silloin ihan sattumalta pelkkää soopaa.
Hieno avaus palstaviestintään sinulla kun ensitöiksesi alat aukomaan päätäsi.Pata kattilaa soimaa. Olen lueskellut täällä viestejä ja osa uskomatonta paskaa. Ei minun näihin tyyppeihin tarvitse vaikutusta tehdä, eikä varsinkaan sinuun jos sitä siellä mietiskelet.
- ++++++++++++++
nopo80 kirjoitti:
Pata kattilaa soimaa. Olen lueskellut täällä viestejä ja osa uskomatonta paskaa. Ei minun näihin tyyppeihin tarvitse vaikutusta tehdä, eikä varsinkaan sinuun jos sitä siellä mietiskelet.
Sinä nyt et pysty tekemään vaikutusta viemärirottiinkaan paitsi negatiivisen vaikutuksen.
Suurinta paskaa on lähtenyt sinun näppikseltäsi. - nopo80
++++++++++++++ kirjoitti:
Sinä nyt et pysty tekemään vaikutusta viemärirottiinkaan paitsi negatiivisen vaikutuksen.
Suurinta paskaa on lähtenyt sinun näppikseltäsi.http://fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
Sinä voit jäädä tänne riehumaan, niin kuin teini mielipuoli mikä olet. Onneksi minulla on jotain, mitä sinulla ei ole. Elämä. - 000000000000
nopo80 kirjoitti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
Sinä voit jäädä tänne riehumaan, niin kuin teini mielipuoli mikä olet. Onneksi minulla on jotain, mitä sinulla ei ole. Elämä.Ei paljon merkkejä se elämäsi näytä sinulle antavan kun olet päivystämässä jatkuvasti täällä.
- nopo80
000000000000 kirjoitti:
Ei paljon merkkejä se elämäsi näytä sinulle antavan kun olet päivystämässä jatkuvasti täällä.
Kultaseni, kyllä se siitä.
- apuu
nopo80 kirjoitti:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Syrjäytyminen
Sinä voit jäädä tänne riehumaan, niin kuin teini mielipuoli mikä olet. Onneksi minulla on jotain, mitä sinulla ei ole. Elämä.syrjäytymiseenki:
http://www.mielenterveysseura.fi/toiminta_palvelut.asp?main=Auttamispalvelut - ++++++++++++++++
nopo80 kirjoitti:
Kultaseni, kyllä se siitä.
Luuletko tätä palstaväkeä sinun ihmissuhteiksesi, osoitat erikoisia oireita kun olet kovin riippuvaisen tuntuinen kasvottomasta laumasta nettiåpalstan käyttäjiä.
- nopo80
++++++++++++++++ kirjoitti:
Luuletko tätä palstaväkeä sinun ihmissuhteiksesi, osoitat erikoisia oireita kun olet kovin riippuvaisen tuntuinen kasvottomasta laumasta nettiåpalstan käyttäjiä.
Luoja sun kanssas :D Katso nyt itseäsi! Täällä roikut päivät läpeensä kummien kommenttiesi kanssa ja yrität luoda sisältöä elämällesi ja diagnosoimalla muita. Suosittelen jotain harrastusta!
I'm outta here. Palstan älykkyysosamäärä nimittäin hipoo alarimoja, teidän ansiosta. Kaikkien koiraihmisten häpeäpilkut täällä.
Moi moi. Parempaa päivää huomiselle. - +++++++++++++++++++
++++++++++++++++ kirjoitti:
Luuletko tätä palstaväkeä sinun ihmissuhteiksesi, osoitat erikoisia oireita kun olet kovin riippuvaisen tuntuinen kasvottomasta laumasta nettiåpalstan käyttäjiä.
Nopo hei,jos nyt lähdet niin kiitos siitä,palstan ÄO nousee monisatakertaisesti sen toimenpiteen myötä.
- runo joka sopii
oikein hyvin teille suun soittajill, olkaa hyvä:
Häirikkö
Pää on mulla tehty varmaan umpiluusta
Kaikki nestemäinen valui alas suusta
Pärstältäni olin niin kuin punatulkku
Ja kavereiden mielestä jo aivan täysi mulkku
Mä aina remusin ja lemusin ja rahaa vippasin
Ja kavereiden paukut vielä salaa kippasin
Mä olin häirikkö, mä olin häirikkö
Mä aina öykkäsin ja möykkäsin ja naiset säikytin
Ja grogilasin vielä jonkun syliin läikytin
Mä olin häirikkö, mä olin häirikkö
Häiris änkee, tunkee, mahtailee, kuin sika käyttäytyy
Häiris siellä missä juhlitaan myös aina näyttäytyy
Häiris käytöksellään kerää kaiken huomion
Ja siitä kovan ryyppymaineen saanut Suomi on
Niin kuin kissanpaska maistui aamuin suussa
Silloin alkoi aate itää umpiluussa
Voishan sitä elää varmaan fiksumminkin
Ja kavereiden kanssa ottaa tyylikkäästi drinkin
Mä aina remusin ja lemusin ja rahaa vippasin
Ja kavereiden paukut vielä salaa kippasin
Mä olin häirikkö, mä olin häirikkö
Mä aina öykkäsin ja möykkäsin ja naiset säikytin
Ja grogilasin vielä jonkun syliin läikytin
Mä olin häirikkö, mä olin häirikkö
Vaikka mulle selvis löytyy monta muuta
Joilla koko nuppi myös on umpiluuta
Mutta jos vain antaa vinkin portsarille
Se kyllä antaa sellaiselle potkun persuksille
Mä ennen remusin ja lemusin ja rahaa vippasin
Ja kavereiden paukut vielä salaa kippasin
Mä olin häirikkö, mä olin häirikkö
Mä ennen öykkäsin ja möykkäsin ja naiset säikytin
Ja grogilasin vielä jonkun syliin läikytin
Mä olin häirikkö, mä olin häirikkö - hyvä,,,
Vain elämää ei sen enempää on kaikki tää, koita ymmärtää. Vain elämää ei sen enempää myös kesä tää kohta taakse jää.
Ketjusta on poistettu 62 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olet toisen kanssa
...ja minä yhä vain sinua kaipaan. Tiedän ettet ole onnellinen siellä. Älä hukkaa aitoa onnea ja rakkautta hukkaan vain2241546- 291393
Kuka teistä on paras nainen
A-nainen? J-nainen? K-nainen? M-nainen? S-nainen? Vai kenties joku muu...? 😊611269Immu otti pataan
Olen pettynyt, hänen piti viedä Stagalaa kuin litran mittaa - mutta kuinka kävikään? Voi hemmetti sentään.... Ääääääh!691217- 781194
Osaako joku selittää tätä
Että miksi mulle on joka toinen ventovieras ihminen tyly ainakin ilmeillään ja eleillään?751172Jos me joskus nähtäisiin
niin ei kai sen vielä tarvitsisi merkitä sen enempää? Ja voihan olla ettei kumpikaan enää siinä vaiheessa edes haluaisi1031163- 54998
Lesken uusi
Onko totta että puolangan kunnalla töissä ollut mies joka kuoli niin sen vaimolla jo uusi lohduttaja. Pitäneekö paikkans18952Persun suusta:"Köyhät on luusereita ja ansaitsevat köyhyyden"
Ministeri Juuston apulainen näin uhoaa. Mitäs siinä. Kyllä on jo tiedetty muutaman vuoden hallitustyön pohjalta että per175855