Ystäväni poika on juuri siirtynyt pienimuotoisesta perhepäivähoidosta päiväkotiin ikäistensä seuraan. Perhepäivähoidossa hän oli pitkään porukan isoin, vahvin. Hänen ei haluttu olevan aina paras kaikessa, joten vanhempien ajatus oli, että päiväkodissa hän joutuisi kilpailemaan tosissaan ja jakamaan huomion muiden kanssa. Päiväkodissa hänet sitten laitettiin tukilapseksi sellaiseen ryhmään, missä on kehityksessä jälkeenjääneitä lapsia.
Minua huolestuttaa, miten tällaisessa ryhmässä oleminen vaikuttaa tämän ns. normaalin lapsen käyttäytymiseen ja kehittymiseen. Nyt hän on jälleen porukan paras kokoajan...
Onko kokemuksia?
Herättääkö ajatuksia... Kertokaa, huolehdinko turhaan...
Minua huolestuttaa, miten tällaisessa ryhmässä oleminen vaikuttaa tämän ns. normaalin lapsen käyttäytymiseen ja kehittymiseen. Nyt hän on jälleen porukan paras kokoajan...
Onko kokemuksia?
Herättääkö ajatuksia... Kertokaa, huolehdinko turhaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tyttäreni oli tarhan pienryhmässä. Ryhmä oli tarkoitettu kielellisistä ongelmista ja vilkkaudesta kärsiville.
Olen sitä mieltä, että tyttäreni oli erittäin onnekas päästessään tällaiseen tarhaan. Siellä oli paljon normaalia enemmän ohjelmaa ja ohjattua toimintaa. Kävivät luontoretkillä, teatterissa n. kerran kuussa, jumppahetkiä, satutunteja, askartelua. Joka päivälle jotain. Paljon kasvatuksellisia ja kehittäviä asioita myös. Harjoiteltiin käsitteitä (yli, ali),sadunkerrontaa, suunniteltiin omaa teatteriesitystä käsikirjoituksineen kaikkineen. Ohjaajat erittäin kokeneita (erityislastentarhan opettaja) ja kiinnostuneita työstään. Pienimpäänkin ongelmaan puututtiin antaumuksella.
Alussa ongelmana oli ehkä se, että vilkkaammat lapset antoivat mallia, että saa juosta, huutaa ja melskata, mutta kyllä terve lapsi nopeasti ymmärtää, mikä ei ole toivottavaa ja uskoo kiellettäessä. Lisäksi kaikki lapset halusivat kovasti olla aikuiselle mieliksi, toisille se vaan oli vaikeampaa. En tiedä mitä tarkoitat jälkeenjäänneillä lapsilla? kehitysvammaisia? Itse en ainakaan tällaisissa (adhd / kieliongelmat) lapsissa huomannut juuri mitään poikkeavaa, ehkä hieman kovempia touhuajia, mutteivät mitään jälkeenjäänneitä.
Sitten tuo suurin huolenaiheesi, että poika tottuisi olemaan paras. Sen voit huoleti heittää mielestäsi. Minä olen sitä mieltä, että alle kouluikäiset ovat niin "itekkäitä", että peilistä katsoo aina maailman nätein tyttö, kun kysytään "kuka osaa" ovat kaikki kädet pystyssä huutamassa "minä, minä".. vaikka eivät osaisikaan. Ei alta kouluikäinen pysty analysoimaan toimiaan vielä niin, että voisi tarkasti sanoa; "tämän osaan, tätä en". Niinpä kaikki kuvittelevat olevansa vähintäänkin parhaita. Ja mitäpä se haittaa? Kyllä elämä kaikista turhat luulot karsii, enemmin tai myöhemmin, niin, että annetaan vaan lasten nauttia siitä hetkestä, kun ollaan kaikkein parhaita.
Kyllä se hyvin menee, ymmärtääkseni tarhapaikan voi vaihtaakkin, jos jotain ylipääsemätöntä ongelmaa tulee. (En todellakaan usko, että tulee)
MIKSI hänet laitettiin siihen ryhmään tukilapseksi? Kenen idea se oli? Kuulostaa aika oudolta...
ns. erityisryhmissä on 15 lasta kohden KAKSI erityistä hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevaa lasta. siis lain mukaan..