Hei teille kaikille!!!
Olen seurannut tätä palstaa noin puolen vuoden ajan ja minusta olisi valtavan kivaa, jos te esittelisitte itseänne vähän, pääsisi vähän niinku jyvälle teistä...Itse olen 35-vuotias, neljän lapsen yh-äiti, juuri sairastunut epilepsiaan. Sain tossa alku kesästä status epilepticus kohtauksen ja vajaat pari viikkoa makasin sairaalassa ja puolet niistä hengityskoneissa. Nyt on lääkityksenä Apydan niminen lääke ja diagnoosi on G 40,22. Olisi mukavaa, jos voinniltanne jaksaisitte kertoa itsestänne???!!!!
Esitteletkö itsesi?
vilhelmiina-71
54
7344
Vastaukset
- mies vaan
terve,
itse olen 35v. mies ja mulla on hyvin lievä epilepsia. olen saanut vain kerran sen ison kohtauksen ja joutunut tiputukseen sairaalaan sen vuoksi. ja sekin lääkärin töppäyksen vuoksi tuli kun ohje oli, että tee miten haluat, ota lääkkeet tai ei. no tulihan se kunnon kohtaus sitten.
olen sairastanut tätä n. 10v. ja se tuli mulle työttömyyden vuoksi kun stressi niin iso. tosin mulle sanottiin lapsena jo että tällaista voi puhjeta mulle joskus. syön itse deprakinea ja sopinut mulle hyvin. 1 1tabl. aamuin , illoin.
toki lisäharmina epilepsian rinnalla mulla on myös pakkoneuroosi.- vilhelmiina-71
Mikä on pakkoneuroosi? Mitä se sinulla aiheuttaa?
Minullakin on toinen sairaus rinnalla, kolmoishermosärky, josta ei sitten parannuta koskaan ja saat uskoa että on vittumainen sairaus. - mies vaan
vilhelmiina-71 kirjoitti:
Mikä on pakkoneuroosi? Mitä se sinulla aiheuttaa?
Minullakin on toinen sairaus rinnalla, kolmoishermosärky, josta ei sitten parannuta koskaan ja saat uskoa että on vittumainen sairaus.pakkoneuroosi on orjuuttava sairaus, johon kuuluu seuraavia piirteitä mm.:
- järjetön ovien kolkuttelu(useilla neurootikoilla)kun lähtee ulos ovesta.
- käsien pesua(hyvin usein vaivana monilla)
- hellojen loputonta tarkastamista , jäikö päälle vai ei. niitä löytyy vähän joka lähtöön ja on yleistä ja salattu sairaus.
eli yleensä ne on jotain sellaisia joista ei pääse eroon ja kokee ne erittäin kiusalliseksi ja rasittavaksi. järki ja mieli sanovat siis toista kun pitäis käsittää järjellä että ei pese esim. käsiä monta kertaa mutta mieli ei anna periksi.
- solisti
vanha täti, 53v.
Epilepsia maaliskuusta -06. Juuri vaihtanut lääkkeeni toiseen ilman lisäkohtauksia.
Olen terveydenhoidon ammattilainen, mistä ei juuri ole apua kun itse sairastuu koska järki sumenee ja tunteet saavat ylivallan. Toivon pääseväni takaisin töihin pikapuolin. Tervetuloa palstalle! 48-vuotias naimisissa oleva ja yhden maailman viisaimman(tottakai) Pojan isä:)
15 vuotiaana tullut ensimmäinen kohtaus ja alusta asti on ollut GM:ä.
Diagnosointi 90-luvun lopulla ja lääkitys alkoi silloin Trileptalilla ja jatkuu samalla koska onnistui heti oikean lääkkeen löytyminen -onneksi.
Nytten olen eläkkeellä ja kiusaan Teitä täällä epipalstalla:)))- Marsu
3-kymppinen, kolmen lapsen koti-äiti. G40.22 sain diagnoosikseni noin kaksi ja puoli vuotta sitten aivotulehduksen jälkeen.. Lääkityksenä menee Keppra. Minäkin makailin aluksi hengityskoneessa ja taustalta paljastui sidekudossairaus. Mikä sullä oli laukaiseva tekijä?
- vilhelmiina-71
Mulla ei keksitty muuta laukaisevaa tekijää, kun menneisyydessä olen saanut liian monta iskua päähäni, kun on ollut monta väkivaltaista ukkoa peräjälkeen ja nyt varmaan taas pelko ja siitä koituva stressi laukaisi tilanteen.
- jaanakka
Lapseton avoliittolainen Hesasta, 46 v. (alunperin toki lappilainen ;). Minulla on ollut kolme gm-kohtausta n. 2,5 kk:n aikana. Tuoreita asioita ovat nämä epijutut mulle, mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa suttaantuu. Olen muistaakseni G 40.12.
Tervetuloa palstalle! Täällä on hienoa!- vilhelmiina-71
No nyt tiedän teistä sitten vähän enemmän, kiitos kovasti kun jaksoitte vastailla!!!!
- sauvatar
vilhelmiina-71 kirjoitti:
No nyt tiedän teistä sitten vähän enemmän, kiitos kovasti kun jaksoitte vastailla!!!!
Perheellinen 38v. Lähihoitaja jolla 3 lasta
ja jo vanhimman lapsenlapsen Mummi.
Sairastuin 14v. ja olen myös G 40.22 eli vaikeahoitoinen epilepsia,
joka ei millään meinannut asettua
lääkkeillä.
Olin ikuinen koekaniini ja
lääkäreiden heittopussi.
Nyt jo 8kk ilman kohtauksia =)))
Nyt vaivaa Masennus ja paniikkihäiriöt,
joita onneksi hoidetaan. - vilhelmiina-71
sauvatar kirjoitti:
Perheellinen 38v. Lähihoitaja jolla 3 lasta
ja jo vanhimman lapsenlapsen Mummi.
Sairastuin 14v. ja olen myös G 40.22 eli vaikeahoitoinen epilepsia,
joka ei millään meinannut asettua
lääkkeillä.
Olin ikuinen koekaniini ja
lääkäreiden heittopussi.
Nyt jo 8kk ilman kohtauksia =)))
Nyt vaivaa Masennus ja paniikkihäiriöt,
joita onneksi hoidetaan.Hei Sauvatar, minulla oli 10 vuotta sitten paniikkihäiriö ja pari vuotta sitten todettiin vakava masennus. Nyt on kuitenkin asiat jo paremmalla tolalla, tosin käyn edelleen kerran viikossa juttusilla pykologilla.
- jousimies57
vilhelmiina-71 kirjoitti:
No nyt tiedän teistä sitten vähän enemmän, kiitos kovasti kun jaksoitte vastailla!!!!
Hei!
Minäkin G40.22 eli vaikeahoitoinen epiläinen.Sairastuin 22 v. sitten,kohtaukseton melkein 20 v,sitten kesällä 2005 kohtaukset alkoivat uudestaan ja jokaviikkoisia. Ei auta lääkitys.
Perheellinen 2 aikuisen tyttären äiti. - mieshoitaja6
vilhelmiina-71 kirjoitti:
No nyt tiedän teistä sitten vähän enemmän, kiitos kovasti kun jaksoitte vastailla!!!!
Minä olen kohta 50v mies ja sairaanhoitaja. Onneksi voin olla työelämässä vielä normaalisti. Sairastuin epilepsiaan n. vuosi sitten putoamis onnettomuuden jälkiseurauksena. Lääkitys Trileptal 600mg 600mg. Olen poikamies, koira ja matkustus ihmisiä.
- sauvatar
vilhelmiina-71 kirjoitti:
Hei Sauvatar, minulla oli 10 vuotta sitten paniikkihäiriö ja pari vuotta sitten todettiin vakava masennus. Nyt on kuitenkin asiat jo paremmalla tolalla, tosin käyn edelleen kerran viikossa juttusilla pykologilla.
eikä mikään ihme,
kun näin monta vuotta kamppailee vaikean
sairauden kanssa niin kovillehan se ottaa.
Pakko myöntää.
Tänään kävin vasta toisen kerran juttusilla
ja kyllä se on mukava psyk. kaikinpuolin.
Saa nähdä sitten jatkossa,
kun syys pimenee ja viimeiset auringon
säteet häipyy niin iskee ehkä pahiten,
onneksi on kenelle siitä voin puhua.
Tervetuloa palstalle ja mä oon täällä
kirjoitellut jo reilu vuoden =) - HugoGrotius
vilhelmiina-71 kirjoitti:
Hei Sauvatar, minulla oli 10 vuotta sitten paniikkihäiriö ja pari vuotta sitten todettiin vakava masennus. Nyt on kuitenkin asiat jo paremmalla tolalla, tosin käyn edelleen kerran viikossa juttusilla pykologilla.
Itse käyn myös psykologilla, mutta viime kerralla meni hermot sen ukon kanssa, kun olen höpöttänyt vuoden ajan sille ja ei suostu antamaan mitään palautetta muistiinpanoistaan. Sanoo niiden olevan salaista ja hänen henkilökohtaisia merkintöjä. Sen kyllä ymmärrä, mutta tekisi mieli todellakin varastaa ne hänen kädestään ja juosta pakoon, jotta oisin saanut käynneilleni jotain palautetta. Nyt tuntuu, että vaan jankkaan samoista asioista ja hermot menee, kun rahat loppuu.
Valtava-rahoitus piti alunperin tulla 2 viikossa ja nyt sitä päätöstä olen odottanut jo 6 kk.
Miten koet psykologillakäyntisi vaikuttaneen masennukseesi? Itselläni alussa hurjasti hyötyä, kun kerroin huolistani hänelle ja ei tarvinnut kuormittaa kavereita. Nyt asia on kääntynyt mielestäni siihen, että kavereideni kanssa ei ole oikein puhumista, kun olen salannut tarkoituksella asioita ja en ole kuormittanut heitä. Näin juttu kääntyy jotenkin päänlaelleen ja ainaista tasapainottelua, että mitä voi sanoa kavereille ja mitä ei. Ehkä hieman liioittelen.
Perin silti olen pettynyt, että rahani ovat menneet psykologille ja 65 euroa ottaa kerrasta. Valitettavati hän oli ainoa psykologi, jolla oli vapaita aikoja.
*Kerron tuossa toisessa itsestäni lisää, että tulee oikean otsikon alle*. - HugoGrotius
vilhelmiina-71 kirjoitti:
Hei Sauvatar, minulla oli 10 vuotta sitten paniikkihäiriö ja pari vuotta sitten todettiin vakava masennus. Nyt on kuitenkin asiat jo paremmalla tolalla, tosin käyn edelleen kerran viikossa juttusilla pykologilla.
Ainakaan en uskalla mennä metroon tai eksyn heti sinne ja kaupoissa ja ruuhkissa on aika helvettiä ja sydän oikeasti lyö jotenkin ihmeellisesti ja päässä alkaa alkaa hieman pyöryttää. Hikeä pukkaa kämmeniin ja olo on, että toivottavasti kukaan ei huomaa oireitani ja äkkiä helvettiin täältä kaupasta peiton alle lepäämään.
Myös vakava masennus on varmaan kehissä, sillä olen niin kovin usein halunnut kuolla ja monesti se on niin lohdullinen ajatus, että oikeasti se on se viimeinen oikeus, jos elämä on kärsimystä ja kärsimyksen oikeasti aiheuttaa elämänhalu... lähinnä kai sukulaisten takia en ole päättänyt elämääni, sillä he ovat hyviä tyyppejä ja en soisi missään nimessä, että isä joutuisi poikansa hautaamaan. Se on monelle kova paikka... äitini varmaan olisi vaan helpottunut:). - sauvatar
HugoGrotius kirjoitti:
Itse käyn myös psykologilla, mutta viime kerralla meni hermot sen ukon kanssa, kun olen höpöttänyt vuoden ajan sille ja ei suostu antamaan mitään palautetta muistiinpanoistaan. Sanoo niiden olevan salaista ja hänen henkilökohtaisia merkintöjä. Sen kyllä ymmärrä, mutta tekisi mieli todellakin varastaa ne hänen kädestään ja juosta pakoon, jotta oisin saanut käynneilleni jotain palautetta. Nyt tuntuu, että vaan jankkaan samoista asioista ja hermot menee, kun rahat loppuu.
Valtava-rahoitus piti alunperin tulla 2 viikossa ja nyt sitä päätöstä olen odottanut jo 6 kk.
Miten koet psykologillakäyntisi vaikuttaneen masennukseesi? Itselläni alussa hurjasti hyötyä, kun kerroin huolistani hänelle ja ei tarvinnut kuormittaa kavereita. Nyt asia on kääntynyt mielestäni siihen, että kavereideni kanssa ei ole oikein puhumista, kun olen salannut tarkoituksella asioita ja en ole kuormittanut heitä. Näin juttu kääntyy jotenkin päänlaelleen ja ainaista tasapainottelua, että mitä voi sanoa kavereille ja mitä ei. Ehkä hieman liioittelen.
Perin silti olen pettynyt, että rahani ovat menneet psykologille ja 65 euroa ottaa kerrasta. Valitettavati hän oli ainoa psykologi, jolla oli vapaita aikoja.
*Kerron tuossa toisessa itsestäni lisää, että tulee oikean otsikon alle*.Hyksin Psykiatrian pkl on ilmainen.
Siellä tehdään ensin diagnoosi eli käyntejä
tulee n. 5.
Sen jälkeen mietitään muuta paikkaa mikä
on sopiva jne...
En viitsi kamalasti tuhlata aikaa kysymyksiin,
kun jutellessa se tunti menee nopeasti ja,
oi sitä kyynelten määrää.
" kaltoin kohdeltu Epileptikko ". - soisti
HugoGrotius kirjoitti:
Itse käyn myös psykologilla, mutta viime kerralla meni hermot sen ukon kanssa, kun olen höpöttänyt vuoden ajan sille ja ei suostu antamaan mitään palautetta muistiinpanoistaan. Sanoo niiden olevan salaista ja hänen henkilökohtaisia merkintöjä. Sen kyllä ymmärrä, mutta tekisi mieli todellakin varastaa ne hänen kädestään ja juosta pakoon, jotta oisin saanut käynneilleni jotain palautetta. Nyt tuntuu, että vaan jankkaan samoista asioista ja hermot menee, kun rahat loppuu.
Valtava-rahoitus piti alunperin tulla 2 viikossa ja nyt sitä päätöstä olen odottanut jo 6 kk.
Miten koet psykologillakäyntisi vaikuttaneen masennukseesi? Itselläni alussa hurjasti hyötyä, kun kerroin huolistani hänelle ja ei tarvinnut kuormittaa kavereita. Nyt asia on kääntynyt mielestäni siihen, että kavereideni kanssa ei ole oikein puhumista, kun olen salannut tarkoituksella asioita ja en ole kuormittanut heitä. Näin juttu kääntyy jotenkin päänlaelleen ja ainaista tasapainottelua, että mitä voi sanoa kavereille ja mitä ei. Ehkä hieman liioittelen.
Perin silti olen pettynyt, että rahani ovat menneet psykologille ja 65 euroa ottaa kerrasta. Valitettavati hän oli ainoa psykologi, jolla oli vapaita aikoja.
*Kerron tuossa toisessa itsestäni lisää, että tulee oikean otsikon alle*.nähdä papereitasi! Se oikeus on kirjattu "laki potilaan oikeuksista"!! Jos en anneta sairauskertomuskopioita, niin on ainakin oikeus lukea tekstit tetstinkirjoittajankanssa. Jos sulle ei anneta lupa lukea/saada kopioita sinulle on annettava syy siihen miksi niitä ei anneta. Sellainen syy voi esim olla että kertomustiedot voivat loukata, pahentaa sairautta tms. Täytyy kuitenkin muistaa että sair.kertomustiedot eivät ole potilaan omat vaan todella sairaalaan tai tk:n tiedot potiLAASTA.
Lukuvinkki: Laki potilaan oikeuksista! - solisti
soisti kirjoitti:
nähdä papereitasi! Se oikeus on kirjattu "laki potilaan oikeuksista"!! Jos en anneta sairauskertomuskopioita, niin on ainakin oikeus lukea tekstit tetstinkirjoittajankanssa. Jos sulle ei anneta lupa lukea/saada kopioita sinulle on annettava syy siihen miksi niitä ei anneta. Sellainen syy voi esim olla että kertomustiedot voivat loukata, pahentaa sairautta tms. Täytyy kuitenkin muistaa että sair.kertomustiedot eivät ole potilaan omat vaan todella sairaalaan tai tk:n tiedot potiLAASTA.
Lukuvinkki: Laki potilaan oikeuksista!kirjoitti edellisen tekstin , eikä soisti !!
- HugoGrotius
soisti kirjoitti:
nähdä papereitasi! Se oikeus on kirjattu "laki potilaan oikeuksista"!! Jos en anneta sairauskertomuskopioita, niin on ainakin oikeus lukea tekstit tetstinkirjoittajankanssa. Jos sulle ei anneta lupa lukea/saada kopioita sinulle on annettava syy siihen miksi niitä ei anneta. Sellainen syy voi esim olla että kertomustiedot voivat loukata, pahentaa sairautta tms. Täytyy kuitenkin muistaa että sair.kertomustiedot eivät ole potilaan omat vaan todella sairaalaan tai tk:n tiedot potiLAASTA.
Lukuvinkki: Laki potilaan oikeuksista!Ei hänen tarvitse antaa minun lukea muistiinpanoja, joita on kirjoittanut minusta keskustelun aikana, ne on keskeneräisiä asiakirjoja, joista hän sitten kirjoittaa virallisen yhteenvedon, jonka kyllä saan lukea. Tämän tekemiseen hän kyllä suostui, mutta sanoi, että ei osaa sanoa, että miten pitkään menee, kun on kuulemma niin monta jonossa.
Mahdollisia syitä, että miksi hän ei anna minun lukea kirjoituksiaa terapian tiimoilta:
- Saisin niistä väärinkäsityksiä.
-Epäselvä käsiala.
- Hänen omia pohdintojaan ja keskeneräsiä mietteitä.
- Voi olla loukkaviakin ja ei oikeasti ajattele niin ja voi käyttää pikakirjoitustekniikkaa, jota en voisi kuin väärinymmärtää.
- Mahdolliset ammattitermit, joista tulisin vain esittämään lisää kysymyksiä ja aiheuttamaan hänelle lisää töitä.
Sanottakoon, että yhteenvedon laatimista vastaan hän ei todellakaan ollut, mutta ei anna keskeneräisiä papereita ja yhteenvedon laatimiseen pyysi tarkat ohjeeni, että mitä haluan niissä mainittavan ja mihin tarkoitukseen.
- HugoGrotius
Olen vm 68 ja sairastuin 11 v. Monen lapsen nuorimmainen ja ainoa, joka sairastui PME-epilepsiaan. En ole hyväksynyt sairauttani ollenkaan nuorena ja ehkä vasta noin 28-vuotiaana aloin tekemään työtä sairauden hyväksymiseksi, ajatellen, että tosiasioiden kohtaaminen on hyvästä.
Olen naimaton ja asun yksin. Yritän väsätä lopputyötä jo 1992 varanotaariksi valmistuneena oikeustieteen kanditaatiksi. Täältä olen hakenut ja saanut paljon tosia-asiallista tietoa, että mitä epilepsiaa sairastavan arki on, mutta tarkoituksenani olisi tehdä lopputyö kooten lakeja, joista voisi olla hyötyä "Epilepsiaa sairastavan oikeusasema". Toinen vaihtoehto on, että kirjoitan vain PME-epilepsiaa sairastavista ja kolmas, että ajo-kiellon vaikutuksesta epilepsiaa sairastavan hoitosuhteeseen.
Omaa koodiani en tiedä ja valitettavasti olen sen joutunut lääkärintodistuksestakin monta kertaa korjaamaan Kelalle ja olen huomannut, että koodit ovat ihmeen epätarkkoja. En halua itselleni mitään leimaa epilepsiasta, saati numeroa.
Keskustelunavaukseni oli hienon suora ja avoin ja kyllähän tässä jaksetaan kirjoittaa, jaksaisi vielä vaan pakata tavarat ja muuttaa uuteen asuntoon ja laittaa ruokaa ja siivota ja kaikkea muuta... ilmoittautua tentteihin ja ETENKIN LUKEA NIIHIN!
*Burn out ja taas valvonut yön viiteen asti*.:D.- solisti
Kirjoitit jossain univaikeuksista ja Keppra mahdollisesti syynä siihen. Missä vaiheessa huomasit että Keppralla vaikuttaa uneen. Hetikö hoidon alusta vai??
Mulla on nyt ollut Keppra n. kuukauden ja on ollut todella vaikea saada unta välillä. Aivan kamala kun tietää että olisi pakko nukkua ja uni ei vaan tule. Paheneeko tämä mahdollisesti vielä?? - jousimies57
solisti kirjoitti:
Kirjoitit jossain univaikeuksista ja Keppra mahdollisesti syynä siihen. Missä vaiheessa huomasit että Keppralla vaikuttaa uneen. Hetikö hoidon alusta vai??
Mulla on nyt ollut Keppra n. kuukauden ja on ollut todella vaikea saada unta välillä. Aivan kamala kun tietää että olisi pakko nukkua ja uni ei vaan tule. Paheneeko tämä mahdollisesti vielä??Söin Keppraa aluksi 1000 mg (1 1 tab per pv) n. kuukauden ajan.Sitten alkoi univaikeudet.Vähennettiin iltalääke puoleen 250 mg (1 1/2 tab per pv),mutta kohtaukset lisääntyi.
Sitten olen kokeillut kesän aikana iltalääkkeen sopivaa määrää 1/2-1 tab monta kertaa.
Nyt on menossa ma,to,la 1000 mg ja ti,ke,pe,su 750 mg.Isommalla määrällä valvon vielä enemmän. Joskus nukun ihan hyvin muutamana yönä,sitten valvon ja nukun päivällä (kesälomalla).
Huomenna on onneksi neuron aika,pitää kysellä mitä ton Keppran kans tehdään.Enhän mä jaksa käydä töissä,jos en saa nukuttua.Jos edes menen töihin ens viikolla.
Pitänee varmaan vähentää konellaoloa,kun näyttää siltä,että kirjotan välillä mitä sattuu. - sauvatar
jousimies57 kirjoitti:
Söin Keppraa aluksi 1000 mg (1 1 tab per pv) n. kuukauden ajan.Sitten alkoi univaikeudet.Vähennettiin iltalääke puoleen 250 mg (1 1/2 tab per pv),mutta kohtaukset lisääntyi.
Sitten olen kokeillut kesän aikana iltalääkkeen sopivaa määrää 1/2-1 tab monta kertaa.
Nyt on menossa ma,to,la 1000 mg ja ti,ke,pe,su 750 mg.Isommalla määrällä valvon vielä enemmän. Joskus nukun ihan hyvin muutamana yönä,sitten valvon ja nukun päivällä (kesälomalla).
Huomenna on onneksi neuron aika,pitää kysellä mitä ton Keppran kans tehdään.Enhän mä jaksa käydä töissä,jos en saa nukuttua.Jos edes menen töihin ens viikolla.
Pitänee varmaan vähentää konellaoloa,kun näyttää siltä,että kirjotan välillä mitä sattuu.Kun mulla aloitettin Keppra reilu vuosi sitten
niin en mäkään saanut millään unen päästä
kiinni ja mähän oli aina ollut se joka
nukahtaa heti.
Sitten tuli nämä päiväunet,
koska en jaksanut valvoa kun olin koko
yön hyörinyt ja pyörinyt levottomasti.
Muutaman kuukauden tuota taisi kestää
tarkkaa en muista,
mutta enintään puoli vuotta.
Se aikahan mulla meni ennen kuin totuin koko lääkkeeseen.
Eihän se kohtauksia pois vienyt ja muutoksia
tuli muihin lääkkeisiin,
joten sain kyllä nukutuksi,
kun tuli kolmas lääke rinnalle,
joka nukutti hyvin.
Onneksi Keppra on nyt pudotuksessa,
mutta tuntuu ettei sitä kokonaan voi purkaa
tai alan saamaan taas kohtauksia,
sellaista oloa on noiden laskujen kanssa ollut. - HugoGrotius
solisti kirjoitti:
Kirjoitit jossain univaikeuksista ja Keppra mahdollisesti syynä siihen. Missä vaiheessa huomasit että Keppralla vaikuttaa uneen. Hetikö hoidon alusta vai??
Mulla on nyt ollut Keppra n. kuukauden ja on ollut todella vaikea saada unta välillä. Aivan kamala kun tietää että olisi pakko nukkua ja uni ei vaan tule. Paheneeko tämä mahdollisesti vielä??Ei Keppra ainakaan pahentanut tilannetta ja jos en saanut unta olin virkeä ja pystyin yöllä lukemaan. Sopi siis oikein hyvin. Nukun sitten päivällä pidempään. Olen kuullut, että PME-epilepsiaan muillakin kuuluu nukahtamisvaikeudet ja aamulla heräämisvaikeudet.
*Aamulla todella unenpöperössä*.
Eli vastaus: En osaa sanoa, että paheeneko Keppran takia, en ainakaan itse huomannut. Keppra vaikutti minuun lähinnä vain virkistävästi ja tasapainottavasti. Todella hieno lääke alussa, jonka vaikutus tuntuu hieman hiipuvan. - HugoGrotius
jousimies57 kirjoitti:
Söin Keppraa aluksi 1000 mg (1 1 tab per pv) n. kuukauden ajan.Sitten alkoi univaikeudet.Vähennettiin iltalääke puoleen 250 mg (1 1/2 tab per pv),mutta kohtaukset lisääntyi.
Sitten olen kokeillut kesän aikana iltalääkkeen sopivaa määrää 1/2-1 tab monta kertaa.
Nyt on menossa ma,to,la 1000 mg ja ti,ke,pe,su 750 mg.Isommalla määrällä valvon vielä enemmän. Joskus nukun ihan hyvin muutamana yönä,sitten valvon ja nukun päivällä (kesälomalla).
Huomenna on onneksi neuron aika,pitää kysellä mitä ton Keppran kans tehdään.Enhän mä jaksa käydä töissä,jos en saa nukuttua.Jos edes menen töihin ens viikolla.
Pitänee varmaan vähentää konellaoloa,kun näyttää siltä,että kirjotan välillä mitä sattuu.Välillä epilepsiaa sairastavilla huonoja päiviä ja sekavien kirjoittaminen ei niin kamala synti mielestäni vaan antaa kuvan, että millaista arki on. Tietenkään ei kannata rasittaa itseään liiaksi koneella istumisella, sillä ainakin itselleni se on joskus aivan mahdotontakin.
- kxtaawi
solisti kirjoitti:
Kirjoitit jossain univaikeuksista ja Keppra mahdollisesti syynä siihen. Missä vaiheessa huomasit että Keppralla vaikuttaa uneen. Hetikö hoidon alusta vai??
Mulla on nyt ollut Keppra n. kuukauden ja on ollut todella vaikea saada unta välillä. Aivan kamala kun tietää että olisi pakko nukkua ja uni ei vaan tule. Paheneeko tämä mahdollisesti vielä??Keppra kalvaa yö unia kyllä.
Mutta ei itketä vaikka toisin on luultu, yllätys itsellenikin.
Olen pinnallisessa unessa vain ja joskus tuskin nukun koko yönä. yö uneni on vain 5-6 tuntia ja sekin huonosti nukuttua, eli ei ihme myöskään että kohtailen.
Keppra myös tekee ÄKÄISEKSI, minulle uusi tieto, pyrinkin nyt kepprasta pois, saadakseni hyvän yö unen, se rauhoittaisi myös mieltä jolloin jaksaisi olla virkeä ja iloinen ja saadaan vaimon kanssakin taas tuo julmettu sotku selvitettyä, se olisi paras ratkaisu kuitenkin.
Lääkket on aina rankka juttu epiläiselle ja siinä on kumppanilla epiläisessä kestämistä, (kiitos hänelle kärsivällisyydestä ja huolenpidosta!) se saattaa tuoda, harhaluuloja ( ja kaikkea paskaa, (sorry)
Eli epilääkitys, varsinkin monisairaan monet lääkkeet, ja keskinäist vaikutukset vielä, on siinä riittävän iso työsarka huippuneurologeillekin että saadaan potilas hyvään hoitotasapainoon myös henkisellä puolella.
t. taavi boy ;))))))) - kxtaawi
HugoGrotius kirjoitti:
Välillä epilepsiaa sairastavilla huonoja päiviä ja sekavien kirjoittaminen ei niin kamala synti mielestäni vaan antaa kuvan, että millaista arki on. Tietenkään ei kannata rasittaa itseään liiaksi koneella istumisella, sillä ainakin itselleni se on joskus aivan mahdotontakin.
On todellakin välillä ihan sekopäiviä, ja ...niin
ei kai tää ole syntiä. ;/
"pakko tää paskakuoma on näköjään viedä" ;))
Oikeassa grotius olet taas.
- libra-m
Olen 26v mies. Yhden 3v tyttölapsen isä=)
Epilepsia on mulle tuore tapaus. Tauti daknosoitiin viime toukokuussa. diaknoosi muistaakesni G 40.1
Epilepsia on tällähetkellä lievä ja toivottavasti pysyykin.
Lääkkenä popsin Trileptal 300mg:aa aamulla kaks illalla kaks.
Että näin. - Roona82
Heippa vilhelmiina71!!
Itsekin pidin oman esittelyni tuossa kun listaa vähän taaksepäin luet... Ja sieltä galleria-sivulta saa vähän myös ehkä viitteitä siitä minkälainen mölliäinen olen....
*väsynyt kirjoittaakseen enempää tällä hetkellä*
:)
-RoOnA- - tammetar
22-vuotias tradenomi opiskelija. Epi diagnoosi tehtiin ensimmäisen kerran ollessani vuoden ikäinen nykyinen diagnoosi on vuodelta -90. Minulla oli/on paikallisalkuinen epilepsia. Kohtauksia ei saatu lääkityksellä kuriin monien lääkekokeilujen jälkeenkään, joten minulla on vajaan kahden vuoden takana onnistunut epilepsialeikkaus. Lääkitys on Trileptal 600mg 600mg, Frisium 10mg 20mg ja Keppra 1000mg 1000mg.
Olen 24 vuotias.
Epilepsiaa olen sairastanut ainakin pari vuotta.
Diagnoosin sain tänä keväänä.
Minulla on paikallisalkuinen epilepsia.G40.2.
Lääke Lamictal, aikaisemmin oli Trileptal, mutta ei sopinut minulle.
Se sairaudestani.
Muuten olen sosiaalinen, temperamenttinen, positiivisesti ajatteleva ihminen, joka arvostaa luontoa ja eläimiä.- Miwi
mä olen 23v yhden tytön äiti, ja toista nyt viimisilläni odottelen! Lääkityksenä mulla on trileptal 300mg kertaa3 aina iltaisin. Koskaan en ole kohtausta päivällä, tai hereillä saanut. Vaan aina mun kohtaukset ovat tulleet unitilassa, eli siis nukkuessa. Kohtauksia mulla ei ole tullut onneksi kolmeenvuoteen,mutta niitä kuitenkin kokoajan peläten elelen. Eikä lääkitystä ole edes mietitty lopetettavan. Mulle on tullut epilepsia kovastaiskusta päänalueelle ja se todettiin mulla 13v, mutta sitä ei ole koskaan diagnosoitu.
- t.i.i.t.u
Olen 22v,omaa perhettä ei ole,haaveena joskus saada sellainen...
Paikallisalkuista epilepsiaa olen sairastanut 12 vuotta,tosin oireita oli paljon ennen sitä.
Saan päivittäin pieniä kohtauksia,joiden aikana olen hetken poissa...niihin liittyy myös maiskuttelua ym.
GM olen saanut elämäni aikana 4,joista viimeisin vuosi sitten.
Lääkityksenä trileptal 600mg x2 ja topimax 150mg x2 - revontuli
kaikille!
Olen suhteellisen uusi tällä palstalla, sillä sairastuin epilepsiaan vasta toukokuun lopussa. Diagnoosi G40.12. Lääkitys Neurotol Slow.
Ikä 40 vuotta, avioliitossa, yksi pikkuinen tytär, tällä hetkellä kotiäiti, asuinpaikka Helsinki.
Taustastani ehkä vielä sen verran, että 17 vuotta Keski-Euroopassa asunut opiskellen ja töitä tehden. Paluumuutto Suomeen tapahtui aika stressaavin askelin, minkä luulen suurimmaksi osaksi aiheuttaneen epilepsian synnyn omalla kohdallani.
Mutta elämään kuuluu kaikenlaista, myös sairaudet.. opettelen tulemaan toimeen tilanteeni kanssa.
Kiitoksia teille kaikille vertaistuesta! Itseäni tämä palsta on auttanut suunnattomasti...
toivotan Voimia ja Jaksamista jokaiselle uuteen päivään. palstan "häirikön" esiintyä vai saako olla sivustakatsojan roolissa?HUGO ja nämä toiset keskustelijat ovat nimittäneet itse minut tämän "palstan häiriköksi",vaikka minulla EPIN osalta pisin diagnoosi määritys.Katselin tuossa eilisiltana
vielä löytyviä potilaskortteja OYS:n polikäynneistä ja viimmeisin käyntini on vuonna 1987 eli lähes kahdenkymmenen vuoden takaa.Toisessa potilaskortissa
vuosi on 1981 ja siitä eteenpäin DG:epilepsia temporalis.Oulussa en ole käynyt vuoden 1988 jälkeen
yhtään reissua kun riitaannuin hoitavan neurologin
kanssa oman auton matkakustannuksista ja siitä lähtien kävin TK:n polikontrollissa joka vuosi ja nyt en ole käynyt kolmeen vuoteen enään sielläkään
johtuen siitä että lääkitykseni on purettu.
Olen siis 51 vuotias ikuinen poikamies ja naisten naurattaja.Asun Haapavedellä Suomen keskipisteen tuntumassa eli keskipisteeseen on matkaa 27 km:ä.
Olen lapsirakas rapupoika ja varsinainen taiteilijasielu.- Pinja
Olen 26-vuotias oikeustieteen opiskelija. Terkkuja vaan Hugolle :) Kerro sitten joskus mistä päädyit tekemään gradua.
Mutta asiaan, sairastuin v. 1997 nuoruusiän myoklooniseen epilepsiaan. Itselläni luultavammin perinnöllinen. Hoitotasapaino vaihtelee ja tänä vuonna kolme GM:a, joista kaksi kahden kuukauden sisällä työpaikallani. Tosi mukavaa... Oliskohan sitten stressiperäisiä.
Nyt sitten jatkan opintoja kun syksy koittaa. Riittää intoa ja energiaa opiskella. Lääkityksenä oli ensin Absenor, joka vaihdettiin pian Lamictaliin ja nyt on Lamictal ja Keppra yhdessä. Toivottavasti saan olla nyt kauan ilman GM:a. - Peeth.
Mä olen tätä palstaa lueskellut jo muutaman vuoden mutta harvemmin saan aikaiseksi kirjoitettua kun olen mukamas niin kiireinen :)
Olen 26v BBA:ksi valmistuva (toivon mukaan) tyttö ja epilepsia todettiin 3,5v sitten. Lääke Neurotol Slow(200 300). Sain kyllä jo ala-asteella noita poissaolokohtauksia mutta en nyt sitten tiedä oliko kyseessä jo tuolloin epilepsia vai..
Epilepsiani on sieltä lievemmästä päästä, eli suuret kohtaukset saatu lääkkeillä pidettyä poissa mutta pari lievää poissaolo/huimaus-kohtausta saan kuukausittain. Nyt tosin lääkitystä laskettiin hieman sillä lääkäri arveli sekavan oloni johtuvan liiallisesta karbamatsepiinistä. Nähtäväksi jää oliko hän oikeassa..
Lähinnä epilepsia on aiheuttanut ongelmia koulun suhteen (muisti temppuilee ja kohtaukset kesken kokeen on tuttu juttu), mutta onneksi opettajat ovat ymmärtäväisiä ja auttavaisia. Erityisesti stressi aiheuttaa kohtauksia.. - Minäpäs
Eksyin näille sivuille vasta tänään, vaikka epilepsiadgn on tehty jo vuonna 2000.Tänne "ajautumisen" syynä saattaa olla se,että olen elellyt kuusi vuotta ilman isoja kohtauksia kunnes taas pari viikkoa sitten jysähti! Sitä on vaan elellyt lääkityksen kanssa,eikä pienet kohtaukset ole haitanneet, vaikka niitä on ollutkin. Sairastan ohimolohkoepilepsiaa ja lääkityksistä kerroinkin jo toisaalla.
Olen 33-vuotias kolmen lapsen äiti Porista. Koulutukseltani olen semmonen vanhamuotonen perushoitaja ja lisäksi koulunkäyntiavustaja. Lapsemme on 9-,12-ja 15-vuotiaat. Myös vanhimmalla lapsellani todettiin milleniumina epilepsia,hänen lääkityksensä on kuitenkin jo purettu.
Olen selaillut tänään noita vanhoja keskusteluja ja todennut ne melkosen mielenkiintosiksi. Uskon viihtyväni itsekin täällä, jos vaan mahtuupi mukaan. : )
Ja mitäpä sitä muuta toivottelisin tähän loppuun kuin kauniita sekä kohtauksettomia loppukesän ja alkusyksyn päiviä!- Minäpäs
Pärre kirjoitti:
Tervetuloa vaan joukkoon iloiseen:)
Tänks vaan! Onhan se aina niin mukavaa tuntea kuuluvansa porukkaan. Ja varsinkin kun tältä joukolta saa varmasti sitä,mitä ei saa yhdenkään apteekin hyllyltä tai minkään lääkärin vastaanotolta. Eli sitä "tukea vertaiselle"!
- kxtaawi
Minäpäs kirjoitti:
Tänks vaan! Onhan se aina niin mukavaa tuntea kuuluvansa porukkaan. Ja varsinkin kun tältä joukolta saa varmasti sitä,mitä ei saa yhdenkään apteekin hyllyltä tai minkään lääkärin vastaanotolta. Eli sitä "tukea vertaiselle"!
Moiks! Tervetuloa vaan joukoon.
Pidän kansa palstaa ikäänkuin vertaistukena.
Tämä voi olla jopa osittain parantava,
(jollaintapaa) tapa kun pääsee keskustelemaan/itkemään/nauramaan ym. epilepsiasta, joka on meillä sairastavilla enemmän mielessä kuin kehtaamme perheessämme tuoda aina julki.
Avoimesti ääneen kotona puhuminen patouttaa "oman ja muiden perheenjäsenten verenkierron" ja tilanne menee kestämättömäksi.
Älkäämme jauhako aiheesta kotona jatkuvasti kerran on näin hieno palsta.
Monet sanat auttavat saman sairauden parissa kamppailevaa paljon enemmä palstalla kun ei (yleensä) tarvitse pelätä vastausta....(.hei älä aina jauha tosta.)
Täältä todellakin saa tietoa ja linkkejä paljon, tuntuu että enemmän kuin lyhyellä lääkärikäynnillä.
olenko väärässä taas.
t. taavi boy ;))) - Minäpäs
kxtaawi kirjoitti:
Moiks! Tervetuloa vaan joukoon.
Pidän kansa palstaa ikäänkuin vertaistukena.
Tämä voi olla jopa osittain parantava,
(jollaintapaa) tapa kun pääsee keskustelemaan/itkemään/nauramaan ym. epilepsiasta, joka on meillä sairastavilla enemmän mielessä kuin kehtaamme perheessämme tuoda aina julki.
Avoimesti ääneen kotona puhuminen patouttaa "oman ja muiden perheenjäsenten verenkierron" ja tilanne menee kestämättömäksi.
Älkäämme jauhako aiheesta kotona jatkuvasti kerran on näin hieno palsta.
Monet sanat auttavat saman sairauden parissa kamppailevaa paljon enemmä palstalla kun ei (yleensä) tarvitse pelätä vastausta....(.hei älä aina jauha tosta.)
Täältä todellakin saa tietoa ja linkkejä paljon, tuntuu että enemmän kuin lyhyellä lääkärikäynnillä.
olenko väärässä taas.
t. taavi boy ;)))Joopas,joka sana totta.Eihän sitä aina voi perheelle oloansa selvitellä.Ja täytyy sanoa ettei niitä hitsiläisiä voi aina vaatia ymmärtämäänkään. Kunnei ymmärrä välillä itekkään.Tietty vanhin poika varmasti käsittää.Ja onhan nuo "pikkusetkin" oppinut elämään epilepsian kanssa. Ja tietävät miks äitin juttu lakkaa yllättäen vaiks se just olis antanu komentoa otsasuonet pullottaen!
Ja kiitos kaunis,"kotiutuminen" on jo hyvällä mallilla!
- Sunshine*
Oon 24v. tyttönen ja epilepsia todettiin kesällä ja nyt oon mukana lääkekokeilussa ( kepprasta parempi versio??) Ammatti on vielä hakusessa mutta työskentelen tällä hetkellä lakikiemuroiden maailmassa.
Mietin tässä et liittyköhän epiin ku viime aikoina on tullut yhtäkkisiä "sähköiskuja" ( tai siltä se tuntuu ) olkapäiden ja kaulan alueelle..onks muilla tällasta ollut?- tyttö -80
Itse saan silloin tällöin "sähköiskuja" toiseen olkapäähän. Luulen, että liittyy jotenkin epiini.
- kxtaawi
moi! mikä on keppran parempi versio, en ole kuullut?
Kysymykseesi en osaa vastata ihmeemmin mitään valitettavasti, mutta lihasnykinöitä vartalon koko alueelle voi tulla esim stressistä ja se ei ole ollenkaan harvinaista, näin oli aikanaan itsellänikin.
t. taavi boy ;)) - Sunshine*
kxtaawi kirjoitti:
moi! mikä on keppran parempi versio, en ole kuullut?
Kysymykseesi en osaa vastata ihmeemmin mitään valitettavasti, mutta lihasnykinöitä vartalon koko alueelle voi tulla esim stressistä ja se ei ole ollenkaan harvinaista, näin oli aikanaan itsellänikin.
t. taavi boy ;))Lääkärin mukaan vaikka siinä on sama vaikuttava aine ( levetiracetam )ku keppras ni se kai on jotenkin paranneltu versio..haittavaikutuksia olis vähemmän.. sitä siis tutkitaan vasta ja markkinoilla ei vielä ole. Niin tai näin mutta haittavaikutuksia tuntuu olevan kyllä, tosin eihän mulla ole vertailupohjaa kun tää on ensimmäinen lääke mitä kokeillaan.
- kauris57
Ensin kiitokset teille kaikille, jotka täällä jaksatte ahkerasti kirjoitella.Vertaistuki on mahtava voimavara! Lueskelen viestejä päivittäin, mutta en ole itse kehdannut/uskaltanut kirjoitella.
Olen 49vee nainen Hämeestä. Avoliitossa, yksi aikunen poika.Epiä olen sairastanut v. 87 alkaen, sain sen aivoveritulpan kylkiäisenä. Lääkityksenä Neurotol Slow 300 mg aamuin illoin. Nyt ehdoteltu lisäksi Keppraa, mutta pelottaa taas uuden lääkkeen aloittaminen. Olen nimittäin saanut siitä aika negatiivisen kuvan. Että sellaista minulla, hyvää syksyn alkua teille jokaiselle...- solisti
rohkeasti Keppraa! Sairastuin itse vasta maaliskuussa -06 ja söin Neurotol slow 400 400 kunnes elokuun alussa maksa oli sanoa poks! Vaihdettiin Keppraan suoraan ensin 500 500 ja 2 vk jälkeen nostettiin 1000 1000. Ei suurempia ongelmia muuta kun että joskus tuntuu että on vaikea saaada unta iltaisin. Näin lyhyesti vasta 1 kk kokemuksia, mutta rohkeasti vain kokeilemaan. Tsemppiä ja onnea!
- krooninen.sairastelija
Olen 28-vuotias nainen. Työssä käyvä kahden lapsen äiti.
Yritän omalla tavallani parantaa epileptikoiden asemaa. Tappamalla ennakkoluuloja puhumalla avoimesti tästä sairaudesta ja kertomalla nykyiselle ja tulevalle hoitohenkilökunnalle potilaan näkökulmasta nykyisen hoidon ongelmakohdista ja myös siitä mikä on hyvin.
Diagnoosini on G40.21
Epilepsiani on puhjennut tammikuussa 1981 ja diagnosoitu melko pian eli maaliskuussa 1981.
Kohtaukseni ovat ylensä lieviä. GM-kohtauksia saan hyvin harvoin, edellisestä on 9 vuotta aikaa.
Epilepsiani on vaikeahoitoinen ja epilepsiani oireilee edelleen säännöllisesti.
K.S
Tervetuloa joukkoon kummaan ;D - Nainen -81
Minä olen 24 -vuotias (kohta 25) nuori nainen Kainuusta. Epilepsiani diagnosoitiin tammikuussa 2002. Sairastumisestani en tiedä, oireita näin jälkikäteen ajateltuna on ollut jo yläasteella. Kukaan ei vaan puuttunut niihin vaikka terveydenhoitajalla kuljinkin..:(
En ole koskaan saanut isoa kohtausta, pienempiä vain. Huimausta, poissaoloa jne. Tilannettani alettiin tutkia kun poikaystäväni, nykyinen mieheni patisti minut lääkäriin jatkuvien pyörtyilyjen takia. Lääkäri on diagnosoinut tämän kuitenkin vaikeahoitoiseksi koska lääkkeiden hakeminen kesti vuosia.
Katkera ihminen olen ja masentunut. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että vasta lääkkeet laukaisi minussa jotakin, mikä saa minut tuntemaan oloni sairaalta. Tasapainoni on mennyt, enkä osaa enää ajaa pyörällä. Joskus päässä huippaa ja jalat ei kanna. En uskalla mennä pihalle kun maailma pyörii. Tuntuu kuin lääkkeet olisivat saaneet pääni sekaisin. Joskus parempia aikoja joskus sitten.. no anti olla.. huoh.
Puoltoista vuotta olin kohtaukseton, sain ajo-oikeuden, kun taas huonovointini palasi syksyn tullen. En tiedä, mikä lie.. stressi, vuorotyö, helteet..??? En uskalla vaihtaa lääkkeitäkään, kun ei oo varmuutta.. lääkäriltä en kysy, en oo oikein väleissä..
No sitten... opiskelen kajaanin ammattikorkeakoulussa restonomiksi. Mun pitäisi valmistua jouluna. Sain kesätyöpaikasta työpaikan nyt vuodeksi eteenpäin, joten yritän vähän tienata opinnäytetyön tekemisen ohessa.
Epilepsiani syytä ei tiedetä. En ole uskaltanut kaikkea neurolleni kertoa. Koko lapsuus- ja nuoruusikäni olen ollut pahoinpidelty lapsi ja saanut lukuisia iskuja päähäni. Kukapa sitä haluaisi lääkärille tuollaisia vanhemmistaan kertoa.. saattaa olla syynä, en tiedä..
Lääkityksenä lamictal 50 mg ja 100 mg sekä keppra 500 mg x 2.
Unohtuikohan jotain, no jos kysyttävää, kysykää.. jatkan itsesäälissä rypemistäni ja masennun lisää.. hyvää jatkoa teille muille..
t. neljän seinän sisällä pysyttelevä ulkomaailmaa pelkäävä katkera, epävarma ja ei mistään mitään tietävä ihmisen kuvatus, joka edes yrittää käyttäytyä kuin ihmiset, vaikka mahdottomalta nyt tuntuu...- sauvatar
jos tuolta tuntuu ja alat elämään kuten "normaalit" ihmiset elää.
Masennus kuriin eli kerrot
Neurologillesi kaikki oireesi myös
Masennuksen jos sitä et ole jo tehnyt.
Asioita ei kuulu, eikä saa salata !
NEUROLOGIN VOI AINA VAIHTAA !!!!
Ajanvarauksen kautta pyydät ajan
toiselle ja sanot ettei sen entisen
kanssa kemiat synkkaa.
Hoida hyvä nainen elämäsi kuntoon,
kun se kerran on mahdollista
äläkä ryve itsesäälissä.
Neurologin kautta pääset Psykiatrille
juttelemaan hän tekee diagnoosin
ja siitä alkaa jatkohoidot.
Noin nuori neiti ei saa antaa
epille periksi saati sille,
että hänellä on Neurologina ihminen
kenen kanssa ei tule toimeen.
Uuden kanssa aloitat puhtaalta
pöydältä ja aloitat lapsuudesta,
sekä aikaa varatessa pyydät tunnin ajan.
Näen sinussa liikaa itseäni
kun olin nuori,
joten siitä tämä huoli.
Nyt niskasta kiinni itseäsi ja
heti maanantaina känny käteen
ja varaat uuden ajan neurologille =)
- Enkefaliitti
Hei! Miten aivokuumen jälkeen . Onko tilanteesi ok muuten.
Olenitse läpikäynyt vaikean aivokuumeen josta jäänteenä erityisvaikeuksia tietyillä alueilla ja sama epilepsia luokitus.
Elämä jatkuu mutta hieman toisella tavalla Hyvää kesää!!!
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mies kateissa Lapualla
Voi ei taas! Toivottavasti tällä on onnellinen loppu. https://poliisi.fi/-/mies-kateissa-lapualla1166040Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta334137- 823362
Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä182996Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2552083Joo nyt mä sen tajuan
Kaipaan sua, ei sitä mikään muuta ja olet oikea❤️ miksi tämän pitää olla niin vaikeaa?882014Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui441846- 1431805
Olipa ihana rakas
❤️🤗😚 Toivottavasti jatkat samalla linjalla ja höpsöttelykin on sallittua, kunhan ei oo loukkaavaa 😉 suloisia unia kau81696Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881569